Huoh. Eilen oli pentukurssin toinen kerta. Tuli kyllä olo, että tuo adhd pitäisi varmaan siirtää tarkkisluokalle, sellaista sähläämistä ja vouhkaamista se homma oli. Ihmeen hyvin se eka kerta menikin, joten ehkä nyt oli aika palata maan pinnalle.
Tunnin teoriaosuuden jälkeen päästiin vasta pentujen kanssa hommiin. Päivän teemana oli leikkiminen, sen opettaminen ja erilaiset lelut ja niiden valinta. Alku meni hyvin, kyllähän Kit leikki hienosti. Tosin välillä mielenkiinnon vei viereisellä agilitykentällä harjoitellut koirakko. Kit olisi ihanjustnytheti rynnännyt sinne, jos vaan olisi päässyt. Kun leikkiosuus oli ohi ja piti siirtyä naksutteluun ja kosketuskeppiin, ei auttanut kun siirtyä hallin kulman taakse, ettei Kit näe agikentälle, keskittymiskyvystä ei ollut tietoakaan. Vähän väärä järjestys sille, että ensin nostetaan kierrokset leikkimällä ja sitten pitäisi keskittyä naksutteluun. Otin sitten ihan perusjuttuja, kuten sivulla istumista ja kontaktin hakua ja sain lopulta kakaran rauhoittumaan ja keskittymään hetkeksi. Kun toiminta lakkasi, vouhkaaminen alkoi taas. Kosketuskepistä luovuin taas suosiolla, kun kierrokset oli korkealla tuppasi suu aukeamaan ja otti taas palloa suuhun... Pitää siis vahvistaa vielä lisää kotona sitä nättiä kuonokosketusta ennenkun ottaa kepin kentälle. Tosin, en ole ollenkaan varma haluanko kosketuskepin avulla mitään opettaa, liian monimutkaista minulle. Tarkoituksena oli harjoitella kosketuskepin avulla seisomista, istumaan- ja maahan menoja, sekä peruuttamista. Istu ja maahan meillä on suht ok hallussa, ja niihin en kyllä aio keppiä sotkea. Olen tehnyt kotona nyt myös i-m-i kaukkareita lähinnä ruokakupilla, ja hyvin pelaa, asennon vaihdot on teknisesti oikein, ei liiku yhtään ja nyt siihen istumaan nousuunkin on tullut jo vähän vauhtia lisää. Seisomista pitää vähän fundeerata, että miten sitä opetan, mun mielestä seisomaan nouseminen ja taas pysähtyminen on ihan eri liikkeet. Peruuttamista otin kentällä ihan lopuksi niin, että koira seisoi edessä ja itse nojasin eteenpäin/otin askeleen, jolloin sen peruuttaessa edes askeleen naksautin. Tätä voisi jatkaa.
Kun Timppa-kouluttaja tuli meidän puuhia vähän katsomaan ja ja tervehti mutkalla kiemurtavaa Kittyä, totesi että "Taitaa olla aika vilkas". Jaa miten niin...
Koulun jälkeen meinasin käydä vähän agiesteillä, Kit hinasi sinne hirveetä nelivetoa ja olisi mennyt suoraan putkeen, jos olisin päästänyt. Mutta mepä ei tehty putkea ollenkaan! Otin muutamia kertoja siivekkeiden kiertoa, mutta keskittymiskyky oli aika hukassa ja kierrokset korkealla, ja kun sitten radalle tuli toinen koira, jätin treenit siihen, koska Kit olisi vaan halunnut rynniä sen luo. Pentukurssin ohjelmistoon kuuluu lankulle naksuttelu (puomin 2on2off), joten en ota sitä vielä itsekseni ennenkun se kurssilla esitellään.
Lopuksi Kit bongasi kaveriksi grotskupennun, jonka kanssa ne alkoivat samantien hullunpainin, vaikka eihän tuolla kentällä ole tarkoitus leikkiä, mutta kun ei meidän pikkuraukalla ole pitkään aikaan ollut kunnon painikaveria, niin annoin painia. Porukkaan liittyi myöhemmin myös bc Ritni.
Juuri kun Ellu pohti, että Kit näyttää niin isolta, niin eilen taas sain kuulla kommenttia, että on se kyllä aika pieni. Onhan se, etenkin jos ton kokoiseksi jää, mutta kai se nyt siitä vielä joitain senttejä kasvaa. Mun puolesta sais jäädäkin, se on nyt sen 44-45cm. Niiaamalla menee kevyesti mediksi, mutta ei se taida kuitenkin loppupeleissä onnistua. Mutta pientä ruokavalion kevennystä näkyisi olevan taas tarve tehdä, nyt kun tuo naminkulutuskin on kasvussa. Ehkä pikkuhiljaa jätän suosiolla sen kolmannen sapuskan pois, vaikkakin nytkin Kit on alatinälkäinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti