Misseilemässä

Tänään misseiltiin siis Tuomarinkartanossa, Miss Silakan ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa näyttely. Alku säntäilystä huolimatta Silakka esiintyi yllättävänkin siististi, loppua kohden jopa hieman laiskanlöysästi, kun ei meinannut enää helteessä into moiseen touhuun riittää.

Kit oli narttupennuista toinen ilman KP:tä (PEK2), superkaunis Nemi-sisko voitti ja yhtä superkaunis Gitte-sisko oli kolmas. Tuomarina oli Colin Smith. Kittyn arvostelu kuului näin:
5 months old. Nice outline. Correct neck. Balance for the body good and nice head. Bite is good. Well placed ears. Filling out nice in the body but must tighten up when she ages. Goes away quite well. Needs to settle more in front. Needs more time in the showring.

VSP Nemi

Juu, lisää asutusta eteen, mutta ei todellakaan aleta viettää enempää aikaa showkehässä ;-) Kaikki Maiskis-lapset kuulostivat olevan kovin löysiä - kas kummaa, kun ne ovat vielä ihan vauvoja. Kuukauden vanhemmat Didaktic's-pojat olivat selvästi kehittyneempiä ja suurempia ja päihittivät meidän pojat, vaikka meistä omat pojat oli tietysti kauniimpia! Etenkin Kit on kovin ihastunut Naxeen ja esittelikin kaverille auliaasti uusia hienoja hampaitaan.

Siskokset esiintyivät edukseen vielä kasvattajaryhmässä ja niin sitä jouduttiin vielä isoon kehäänkin ja koska lapset ovat niin kauniita sijoituimme huimasti kakkoseksi. Ryhmiä oli 12, että ei ihan pöhkömmin, onnea Maija!

BIS2 kasvattajaryhmä vasemmalta Kexi, Naxe, Kitty ja Nemi

Kit ja Naxe hammastaistelussa, Kexi virallisena valvojana.

Jottei elämä olisi yhtä show:ta päätimme Kittyn kanssa lähteä illalla vielä hakutreeneihin. Kit nukkui reilun tunnin, kun käytin karvasedät lenkillä ja kun siinä sitten vaivihkaa hissukseen keräilin tavaroita ja kuulostelin, olisiko se lähdössä vai nukkuisiko se taju kankaalla, sehän oli tikkana eteisessä "minne mennään?" No me sitten mentiin. Ja alueelle tultaessa sillä oli tuttu hullunneliveto taas päällä, intoa piisasi ja väsymyksestä ei tietoakaan. Esitin sitten ajatukseni tuulesta ja sitä sitten kokeltiin, eli ei haamuja vaan maalimiehet tuulen yläpuolella, mutta tuuli oli oikukas ja sillon kun olisi tarvinnut ei tuullut. Aluksi Kit teki hienosti töistä, se irtosi kyllä ja haki, mutta kun ei mitään löytänyt se alkoi pikkuhiljaa turhautua ja kyseli apuja ja piippasi. Maalimies oli sellaisen hienon maastoverkon alla ja Kit taisi kerran juosta aika läheltäkin, mutta ilmeisesti se nenä ei tosiaankaan ollut auki. Sama toisella, todella turhautunut pieni. Todettiin sitten yhteistuumin, että aivan liian vaikea, ja kyllä me nyt vaan palataan niihin haamuihin ja palautetaan motivaatiota ja sitä uskoa, että siellä se on missä ohjaaja näyttää. Eiköhän se nenä pikkuhiljaa tule mukaan, kun pistetään maalimiehet piiloon. Maalimiehillä se käyttäytyi todella hienosti, mm (sama) makasi molemmilla kerroilla sen verkon alla piilossa, eikä Kit ilmeisesti ollut kauheasti hyppinyt päällä, ja kun mm palkkasi kyljellään maaten, Kit meni kauniisti viereen maahan eikä yrittänytkään kiivetä päälle tai syliin! Ja ekaa kertaa kokeiltiin liivien käyttöä, se ei häirinnyt menoa yhtään. Nukan liivit on muuten ihan sopivat Kittylle, mutta maharemmi menee kaksi kertaa ympäri. ;D

Joku voisi ehkä luulla, että pikkukelpie on väsynyt, kun on ensin ollut näyttelyssä koko päivän ja sitten vielä treeneissä, mutta katinkontit. Se jumppasi vielä koko illan. Vai liekö ollut niin väsynyt ettei osannut lopettaa, mutta kaapinkätköistä bonuksena löytynyt vaaleanpunainen elefantti sai melkoista kyytiä.