Kamala kun aika rientää, lapset jo puolivuotiaita!
Eilen oli Nukan agitreenit ja treenien jälkeen otin Kittyn ja mentiin seuraavan ryhmän aloitellessa hallin takanurkkaan istumaan ja rauhoittumaan - tai yritettiin. Kit sinkoili sinne tänne, vinkui, vikisi ja tärisi, se oli niin täpinöissään. Palkkasin sitä rauhoittumisesta ja kontaktista. Tätä pitää jatkaa, eli ennen kun mennään esteille käydään ensin harjoittelemassa olemista, ettei homma olisi ihan yhtä vouhkaamista. Kestää vielä piiiiitkään ennenkun sen kanssa voi treenata niin, että toisia koiria olis lähimailla - saatika sitten hallissa, kun siellä pyöriin kaksi ryhmää. Mutta eiköhän se tässä talven aikana pikkuhiljaa saada totutettua siihenkin.
Sitten mentiin ulos esteille ja Kitin päässä ei pyörinyt aluksi mikään muu kun "putkeen, putkeen, putkeen"... Yritin siinä sitten jotain aitaharjoituksia ja se oli vaan kokoajan karkaamassa putkeen. En kuitenkaan päästänyt, tein pientä aitakuviota (2 aitaa 90 asteen kulmissa) niin että putki oli siellä edessä, kaukana tosin. Ja aika monta kertaa sain yrittää, ennenkun sain sen oikeasti kääntymään suht siististi esteen jälkeen - eikä vasta just putken suulta, niin kovasti putki vetää. Mutta kertaakaan ei kuitenkaan sinne mennyt. Tuota pitäis kyllä tehdä ehkä ennemmin matalilla kierroksilla namikupilla ja naksuttimella, mutta vaatii ehkä rauhallisemmat olosuhteet. Ohjelmistoon lisätään siis putken ohitustreenit. Siivekkeen kierrot meni ihan suht mallikkaasti. Tuntui palkkautuvan nameilla paremmin kun lelulla, putki veti sitä niin kovasti ettei lelu juuri houkutellut. Seuraavalla kerralla pitää raahata pari aitaa jonnekin selkeästi kaikista putkista erilleen.
Otettiin pari kertaa minirengasta, ja johan sain sen menemään väärästä välistää ja sai vielä palkaksi lelua, argh! Kun sitä malttia ei ole ei yhtään, hirveetä sähläämistä. Lopuksi lähetin sen vielä putkeen, niin sepä alkoi sitten rallata sitä edes takas, ja kun komensin pois, se vaan kurkki sieltä putken sisältä. Hmmm.... ei siis todellakaan putkea, muutakun harkitusti ja hallitusti. Oliko tää ehkä viides kerta kun Kit kävi esteillä ja virheiden ja säätämisen määrä oli huima! Että hyvin menee ;D
Aamulla naksuttelin sille kosketuskeppiä, ja kotona rauhassa keskittyneenä se kyllä koskee siihen nyt oikein nätisti nenällä. Kerran yritti hampailla, päästin pienen urahduksen, ja sen jälkeen koskikin uudestaan nätisti nenällä. Tein pari kertaa kepillä istumista, haa osasihan se! Ja sitten yritin saada sitä kiertämään itsensä ympäri. Oikea puoli toimi, mutta taitaa olla vahvasti oikeatassuinen, kun vasempaan ei lähtenyt ei sitten millään. Jatketaan vahvistamista, eiköhän se vasenkin puoli sieltä joskus löydy.
Niin, ja eilenkin tuli kommenttia että onpa se pieni. Ja pulska... No ei nyt ihan sentään, mut vähän on ylimääräistä nahan alla, ja dietille joutuu. Miten ihmeessä se imeekin itseensä kaiken. Pitäs kehitellä jotain kevytnameja, kun niiden kulutus on nyt melko suuri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti