Kitty suoritti lähes 2 vuotta sitten pelastuskoiraliiton raunioiden soveltuvuuskokeen (sove), eikä omat suunnitelmat olleet kovin paljoa siitä eteenpäin. Raunioilla rypeminen (Oittaan rata on ajoittain melkoinen mutavelli) ei ole ollut itselle mitenkään mieltäylentävää ja innostavaa toimintaa, vaikka pari vuotta sitä Kittynkin kanssa treenattiin. Eikä peruskoe todellakaan ollut tavoitteissa "se kun on niin vaikea" ja "miten opetan rullakoiralle kunnon tarkennuksen?".
Sove uhkasi mennä vanhaksi 9.10. ja Espyn viimeinen koe olisi 6.10. Hetken pohdin, että käyn uusimassa soven, mutta sitten päätin, että käydään nyt kuitenkin kokeilemassa sitä peruskoetta, uusin sen soven sitten keväällä, jos ei nyt mene peruskoe läpi. Ja sittenhän meidän pitikin tunkea itsemme vierailemaan ryhmiin, että saatiin edes muutamia umppareiden ja kaivojen ilmaisuja ennen koetta. Taidettiin nyt syksyllä käydä kaikkiaan 5 kertaa raunioilla, johan siinä olikin! Odotukset eivät olleet kovin korkealla.
Poikkeuksellisesti koe alkoi loppukokeilla (3kpl) ja sen jälkeen oli vuorossa peruskoekoirat (4kpl), joista me oltiin kolmantena eli vasta joskus yli 4h odotuksen jälkeen. Ilma oli melkoisen tuulinen, aurinko alkoi paistaa juuri ennen meidän vuoroa aamun synkkyyden jälkeen. Spessuna koetta oli seuraamassa Espoon koirapoliisi, joka kovasti ainakin meidän suorituksen alussa kyseli kelpiestä rotuna ja oli ollut hyvin otettu meidän koirien tasosta, hieno homma!
Ja se koe. Ensin tehtiin "laatikkoteline" ja Kitty oli sen jälkeen menossa heti uudestaan, poliisi tykkäsi innokkaasta koirasta. Alueelle seuraaminen meni hyvin, laukauksessa ei korvaansa lotkauttanut. Paikallaolo ok. Rata alkoi 2. ja 3. kaivojen välistä. Suunnitelmana oli käydä yläkasa myötätuuleen (tuuli kyllä pyöri), kiertää sitten keskikasa, sen jälkeen yläkasan loppu (se mikä jäi selän taakse lähtöalueesta), ja sitten alakasa. Lähetin koiran L-putken (2.) kaivon kohdalta ja sehän tyssäsi siihen, ja ilmaisi samantien kaivon, hups. Ensimmäinen figu nostettu alta minuutin. Toinen figu nousi ehkä minuutin päästä vanhasta bunkkerista. Ja kolmas muutama minuutti myöhemmin alakasalan keskeltä ison mustan putken "peräpäässä" kasan päällä olevasta piilosta, jota en tiennyt olevankaan. Sitä jouduttiin vähän tarkentamaan, kun Kii ilmaisi mustaa putkea, mutta oikea kohtakin löytyi, kun vähän kierrettiin. Ei koira väärässä ollut ja onneksi testaaja ymmärtää, että se haju nyt vaan tulee siihen, haukkuvatkin olivat sen siihen ilmaisseet.
Kaikkiaan aikaa meni vajaa 6 minuuttia, melkoisen nopeaa, eivät edes muistaneet ampua meille radalla. Sattui tuo etsintäsuunnitelma olemaan melko optimaalinen :D Ja Kii oli huippupätevä. Kaikista muista tuli erinomaista, mutta ohjaajan toiminta hyvä ja toinen ilmaisu, johtuen juurikin tuosta tarkennusjutusta. No enpä sitä olisi mitenkään toisinkaan voinut/osannut tehdä. Josko sitten kuitenkin ens kaudella raunioille ja loppukokeeseen???
Peruskokeen myötä koiran voi sijoittaa nk. VSS-sijoitetuksi eli pelastustoimen valmiusmuodostelmiin poikkeusoloissa käyttöönotettavaksi. Vihti ei ymmärtääkseni koiria pelastusmuodostelmiin sijoita, mutta jospa sen sitten saisi Espooseen. Ennen vanhaanhan sijoituksella kai ansaitsi verovapauden, nyt sillä ei ole merkitystä. Kysyin kaverilta, että mitä se sitten konkreettisesti tarkoittaa, niin "saat sen mukaan pommisuojaan hädän tullen". Varsin kätevää :D
Muita kuulumisia? Ollaan treenattu tukkaputkella hakua, hakua, tottista, hakua ja aksaa molempien kanssa. Kitty on ihan hulluna agissa, arvatenkin. Paljon on kyllä kehitettävää vielä, mutta kyllä se kisaaminen vielä tänä vuonna mielessä häämöttää. My on rällännyt agin pentuleikkikoulussa ja kyllä siitäkin hieno agitykki tulee. Pentutottista, hakua ja vähän raunioitakin on Myn kanssa tehty ja pätevähän se on.
2 viikkoa sitten treenattiin sukulaisten kanssa kelpieleirillä hakua ja tottista, jotkut teki aksaa ja jälkeäkin, kivaa oli taas kerran!
Kittyn kuvat kesän hakutreeneistä on Tuija Hurmekosken ottamia, kiitos! Myn kuvat on leiriltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti