Känni-Keijon etsintää ja vetinen pääsiäinen

Eilen oltiin hälypuolikkaissa, jotka oli yhteistreenit SPR:n kanssa Espoon Puolarmaarissa. Ensin toimin apukartturina SPR:n kartturille ja melkein-hälykoira-Katlalle. Se oli nopea, Kattis teki löydön lähes heti. Sitten Kittenskin pääsi hommiin, ekaa kertaa vähän niinkun oikeaan etsintään. Sama SPR:n Laura lähti kartturoimaan meille, apukartturia ei saatukaan. Koska Kit ei vielä ilmaise, ei minulle jäänyt muuta vaihtoehtoa, kun pitää se liinassa, muuten se olisi ahdistellut ilman palkkoja olevaa rooliaan vetävää maalimiestä ties missä ja minä olisin ollut ties jossain muualla. Saatiin meidän mittapuun mukaan liinaetsintään aika iso alue, mutta kun pyysin vähän "vink, vink" niin saatiin vinkkiä miten lähteä halkomaan aluetta, ettei tarvisi loppuiltaa risteillä siellä liinan perässä.

Ja niin me tehtiin. Aluksi kierrettiin kävelytietä pitkin tuulen yläpuolella kaksi reunaa, että päästiin sinne minne meidät oli vinkattu. Kit veti ihan hulluna hajuja koko kävelyteiden pätkät. Metsään kun päästiin, se lähti samantien vetämään ja veti hyvin määrätietoisesti. Huomasin että länsipuolella tuulen yläpuolella oli samantapainen metsäukkojen hökkeli missä Katlan maalimies oli ollut, ja "bling" - lamppu syttyi: "tuolla sen täytyy olla". Kit kuitenkin veti reippaasti ohi n. 15m päästä eikä reagoinut millään tavalla hökkeliin. Vähän ihmettelin, että kyllä sieltä pitäisi hajua tulla. Mutta Kit vaan jatkoi eteenpäin. Huomasin, että se jäljesti lumessa olevia jälkiä, mutta enhän yhtään tiennyt mitä ja kenen jälkiä ne oli. Päätin, että ettei vaan mennä ohi, käydään katsomassa se hökkeli kuitenkin. Mutta Kit lopetti hösäämisen samantien, kun käännyttiin. Ja eihän siellä hökkelissä ketään ollutkaan, mitä ihmettä?! Olisit luottanut koiraasi. Jatkettiin siis taas sinne minne Kit oli halunnut, ja kun hyvin määrätietoinen tempoilu ja intoilu vaan jatkui, annoin sen mennä. Lopulta näin itse maalimiehen meistä vasemmalle n. 20m tuulen yläpuolelle, joten päästin liinan irti ja annoin Kittyn työstää lopun vapaasti. Se haki hajun tuulen alapuolelta ja teki löydön. Aikansa se siinä kieppui kyljellään makaavan humalaisen Keijon ympärillä, mutta kutsusta sain sen pois ja palkkasin itse, vaikka hetken mietinkin keskeyttäväni Keijon roolin heittämällä palkkarasian. Myöhemmin sitten Keijo palkkasikin ja leikki vähän Kittyn kanssa. Ei ollut ongelmia viinalta tuoksahtavassa maalimiehessäkään.

Oli se taas taitava, olisi taas pitänyt vaan luottaa siihen! Ja hyvin se jaksoi, ja palasi innokkaasti hommiin vaikka vedin sen kesken pois hajulta. Kesti hyvin myös sen, että jarruttelin sitä liinassa paikoin aika kovastikin (aika työ rämpiä perässä siellä hangessa).

Pääsiäistä vietettiin perinteisesti Klamilassa, kelit olivat surkeat, hanki upottavaa ja vettä satoi melkein joka päivä. Kittyä vetiset kelit eivät haitanneet, ja sillä oli ihan omatkin vesileikit, jotka jatkuivat sitten suihkun ja saunan merkeissä. Se on melkoinen saunoja, kiipesi ihan itse ylälauteille ja nautti lämmöstä! Nypin siitä karvoja, ja nyt siitä on melkein pelkkä ruoto jäljellä. Silppa Silakan Ruoto.