Oikeastaan ekaa kertaa oli nyt ohjelmassa metsässä rullan hakua, oltiin Koskelossa. Olin ajatellut, että olisi nyt sentään aukeaa ja helppoa aluetta, mutta ei ollut kovin aukeaa. Otettiin hyvin lyhyttä matkaa n. 5m ja ajattelin, että jos menee pari hyvin, otetaan sitten vikat näytölle. Mutta ei sitten tullut niin nappia, joten vahvistettiin vaan vanhaa tuttua uudessa ympäristössä. Aluksi oli ongelmaa rullan kanssa lähdössä, meinasi taas vähän täpinöittää. Maalimiehet olivat vuorotellen polun molemmilla puolilla, ja jostain syystä Kit jäi aina hummaamaan Tean luokse, kerran jopa jouduin antamaan "tuo"-käskyn. Kit vaan yritti tarjota rullaa Tealle. Ilmeisesti Tean hanskoissa oli jotain mielenkiintoista, koska ilman hanskoja tehty viimeinen haku toimi normaalisti. Toiselta puolelta taas palautus toimi suht koht ok alun "kahvittelujen" jälkeen.
Ja taas palautus ontui, vaikka olin päivällä ottanut rullanpitosulkeiset vahvistaakseni rullan suussapysymistä. Siitä huolimatta rullat tuppasivat tipahtelemaan maahan vähän ennen luovutusta. Vaikeaa oli myös oma liikkuminen, koska en uskaltanut lähteä vipeltämään hirveän reippaasti, kun sitten en puskilta olisi yhtään nähnyt mitä maalimiehellä tapahtuu.
Mutta hyvinhän se meni, kun ottaa huomioon, että oltiin ekaa kertaa oikeen metsässä ja välillä ihan pusikossakin. Sain hyvän vinkin miettiä rullan luovutusasentoa, että jos norskia luovutetaan pää yläviistoon kuten noutokapulaa, sitä on vaikea tiputtaa kesken. Eli voisin yrittää pikkuhiljaa nostaa sitä käteen luovutusta. Nythän tyrkkään kättä leuan alle, mutta jos pikkuhiljaa käsi nousisikin ylemmäs, nousisikohan leukakin? Ja sitten ei rullakaan mukeltuisi pihalle? Mutta ei tämä nyt siis mikään iso ongelma ollut, mutta saisipa tuollakin varmuutta lisää. Ja se loppuasento kuitenkin on sivulla (kait, ehkä, toivottavasti), niin miksei. Tänään ennen treenejä kotona pelatessa otin pariin kertaan sen sivulle ja hyvin kesti, kun olin ensin hetsannut ja nostattanut rullalla muuten.
Treenien jälkeen käytiin Nuuksiossa lenkillä etsimässä "neulaa heinäsuovasta" eli eilisessä yökokeessa kadonnutta camo-peitettä. Ja Nukahan sen löysi, taitava epeli. Ja Jasu ilmeisesti haistoi, koska alkoi yhtäkkiä siinä lähellä haukkua hyvin epäluuloisesti nenä ilmaa haistellen. Kun toin camon lähemmäs, se oikeen pelästyi. Hetken ehdin jo miettiä, että haistoiko se karhun ja sitä haukkui, mutta ehkä ei ... Kit juoksi kuin pieni eläin. Se ei ole juuri koskaan aiemmin ennen näitä lopputalven nuoskakelejä saanut kunnon hepuleita, mutta nyt se on vedellyt useammankin kerran hullunhepulia lumi roiskuen.
Ja aamulla kepiteltiin kantohangella, kun alapihalle sai kivasti kepit pystyyn. Ei olisi pitänyt, ohjaajalta meni hermot, ja koira otti streessiä ja ei enää osannut pujotella ollenkaan.... ei sovi minun hermorakenteelle, ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti