Keskiviikon agilityssä oli tällä kertaa vain esteharjoituksia. Aloitimme hyppysarjalla, ja se meni ihan hyvin vaikkei ollut avustajaa. Kit irtosi hienosti itsekseen kaikki 5 hyppyä sarjan päähän pallolle, eikä yrittänytkään tuplia. Tehtiin pariinkin otteeseen tätä. Viuhkaa tehtiin myös.
Puomin alasmenoa yriteltiin, mutta siinä on vielä paaaaaljon tekemistä. Otin välillä targetin pois, ja kyllä se pysähtyy "alas" -käskyllä oikeaan paikkaan, mutta on kuin vieteri kokoajan lähdössä. Vapautin sitä palkkauksen jälkeen putkeen, kun uskoisin että se palkkaa vielä enemmän kun namit. Mutta toisaalta vaarana ehkä on sitten karkailu, mene ja tiedä. Yhdessä välissä käytiin ulkona tuulettumassa, kun kierrokset nousi vähän liikaa. Siellä otin kokonaista puomia ja A:ta muutaman kerran, mutta ei kyllä vielä kannata aikoihin. Hetihän se vauhdilla pomppasi sieltä kontaktilta ulos. Hirveän kovan "alas"-käskyn kanssa se kyllä pysähtyi (ei ollut targettia), mutta ei tuo ole se tapa minkä haluan, vaan että se itse menee sinne päähän pysähtymään. Jatketaan vahvistamista (mitä ei siis olla vielä aloitettukaan, viimeksi tehty varmaan tammikuussa...).
Rengasta tehtiin muutama kerta, joista ensimmäiset yritelmät meni vääristä väleistä. Keinua tehtiin avustajan kanssa. Yritin ensin hihnassa, niin että itse jarruttelisin, mutta Kitillä ei ollut minkäänlaista ajatustakaan jarruttaa, joten vaihdettiin taktiikkaa. Apuohjaaja palkkasi jarrutuskohdassa, ja minä sitten kontaktilta loppuasennosta. Näin homma toimi, ja tätä pitää jatkaa, että se jarrutus tulee kuvioihin mukaan.
Itsekseni tehtiin kokonaista vinokeppisarjaa, niin että kepit olivat niin pystyssä kun ne saa, eli eivät aivan. Eka ja vika väli vähän auki. Alussa Kit meni niin kovaa ja kasaamattomana, että törmäili keppeihin, kolina vaan kuului. Pikkuhiljaa se kuitenkin sai kasattua itseään, ja homma alkoi sujua paremmin. Sisäänmenot onnistui hyvin joka kerta. Sitten tehtiin kouluttajalle näytiksi kuutta suoraa hypyn kautta ja nekin meni hyvin, vain yksi huti tuli!
Raunioilla
Torstaina alkoi rauniokausi. Alkupalaverin jälkeen vasta n. klo 20 aikaan päästiin aloittamaan, joten ilta venyi melko pitkäksi. Kit oli vuorossa noin puolivälissä, oli vielä valoisaa, mutta alue oli jo kohtalaisen hajustettu ja tallattu. Yritin lähettää sen suoraan ensimmäiselle mm:lle uudelle tornille ja se lähtikin, mutta kaartoi sitten talojen suuntaan ja kohkasi siellä tosi paljon, vikisi ja etsi. Ei tiedetä levisikö haju piilosta sinne (hajut tuskin leivisivät kuitenkaan kovin kauas koko päivän sateen jälkeen ihan tyynessä kelissä), ennemminkin epäilen, että se työsti vanhoja hajuja. Kyllä se sen ekan mm:hen sitten lopulta kuitenkin löysi. Rauhoitin Kitin hetkeksi istumaan, kun kuuntelin mihin jatkettaisi ja otin sen muutenkin hallitusti hieman eteenpäin kohti keskikasaa ja vasta sitten lähetin sen. Toinen oli siis keskikasan yläosassa vihreän kopin lähellä putkessa ja sen Kit jo työsti ihan eri tavalla, haki hajun kopin ympäri ja meni piilolle ilman turhia kohkaamisia.
Kit toimi koko harjoituksen hyvin itsenäisesti. Se ei kertaakaan edes vilkaissut minua, paitsi kun kutsuin sitä se tuli kyllä hyvin. Se liikkui todella reippaasti ja mitään arkailematta itsenäisesti hajuja työstäen. Se kävi pimeissä putkissa ja bunkkereissa sekä kiipeili talojen reunoilla ja kävi sisälläkin eikä maalimiehille menokaan tuottanut ongelmia, tosin ne eivät kovin syvällä olleetkaan. Että sen puoleen ei mitään ongelmia.
Jatkossa haluan itse tietää piilot, että pystyn arvioimaan onko se vanhalla hajulla vai tuoreella, ja liikkumaan itse järkevästi ja etten vaan sitten kutsuisi sitä pois hajulta. Uskoisin, että se kyllä hyvin pian oppii mitä pitää tehdä, ettei niitä vanhoja hajuja kannata työstää. Ja piilot pitää olla sellaisia, ettei sinne näe, vaan että se haju pitää oikeasti työstää ja löytö tehdä nenällä. Vähän pohdin jälkeenpäin myös, että kannattaisiko sitä nyt ihan alussa pitää liinassa ylimääräisen juoksemisen välttämiseksi, mutta toisaalta eiköhän se liike tarkennu kun koira tietää mitä pitää tehdä ja kutsustahan se tulee kyllä tosi hyvin, että mitään päätöntä se kohkaaminen ei ole, ja sen saa lopetettua kun kutsuu.
Siitä hullusta ajatuskestani rulla-aloituksesta sitten kuitenkin luovuttiin. Ja ehkä ihan hyvä niin, koska tuntuisi, että tärkeintä on nyt saada se toiminta kohdistettua siihen oikean hajun työstämiseen. Ilmaisuja olisi tarkoitus ottaa raunioidenkin ympäristössä sitten erikseen, mutta enpä taas eilenkään alkanut niitä pilkkopimeässä sitten lopuksi enää tekemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti