Rullaa ja valsseja

Perjantain ilmaisut
Tänään oli Rrrrrullaa Rrrrr:ien kanssa. Ensin käytiin kuitenkin lenkillä Sorlammen takapihalla eli "Maikun metsässä". Lumet oli jo kohtalaisesti sulaneet, mutta kyllä sitä joka notkelmassa oli, paikoin vaan nilkkaan, mutta paikoin olisi ollut enemmänkin, mutta ne paikat halusimme kiertää. Kit juoksi kuin hullu Roan perässä, Roa ei tainnut edes huomata. Nuka kerjäsi nameja ja Jasulla oli taas camelbootsit jalassa ja arvatenkin huomenna kolottaa ja camelboots-mies linkuttaa kolmella jalalla. Vanhuus ei tule yksin. Mutta olipa ihana tapa aloittaa viikonloppu, sadekin loppui ja aurinko pilkisteli tuhkaverhon takaa punertavana.

Vasta lenkin päätteeksi oli siis rullasulkeisia. Tarkoitus oli, että jos tuo pari hyvin, niin toisella mentäisi näytölle. Ja mentiinkin, eli hyvin alkoi. Sitten alkoi tökkiä. En tiedä painoiko väsy pientä Silakkaa, vai tunsiko se olonsa orvoksi kun sedät olivat jo autossa, mutta se meni ihmeelliseksi pälyilijäksi ja epävarmaksi. Kuunteli, haisteli ja ihmetteli, ja rullat tippuivat matkalle. Muutaman yrityksen jälkeen se sitten taas muisti mitä oltiin puuhaamassa ja rullatkin alkoivat taas kulkea. Jopa niin hienosti, että päästiin lopulta myös näytölle. Jos keskittyminen ei olisi häiriintynyt jostain hajusta tai äänestä, olisivat nämä olleet aivan loistavat treenit. Mutta ehkä se oli myös hieman liian väsy lenkin jälkeen.

Rullaa ja tulevaa rauniokautta pohtiessani, tuli mieleen hieman epätavallisempi tapa aloittaa rauniot. Ajattelin, että entäs jos otettaisiinkin raunioille rulla alusta asti. Ei alettaisikaan suoraan harjoitella etsimistä (sitä minkä takia raunioille ylipäätään menin), vaan aluksi tehtäisiin vaan ilmaisuharkkaa, joka pikkuhiljaa (uskoakseni aika pian) siirtyisi vaikeammaksi ja vaikeampiin piiloihin ja näin - simsalabim - meillä oliskin ilmaisukin mukana jo heti alusta asti. Pitää pohtia. Metsäänhän rullaa ei viedä vielä aikoihin, ei ennenkun pistot on kunnossa. Metsäharkat alkavat nyt sunnuntaina, rauniot sitten ensi viikolla. Sittenpähän sen näkee.

Hmm... taidan vetää takaisin nuo ylemmät tekosyyt väsymyksestä. Tuossa se nyt jumppaa ympäri työhuonetta lelun kanssa... Vaan johan se ottikin parin tunnin päikkärit ja taas jaksaa!

Ei siinä montaa karvaa ole

Keskiviikon agilityt
Agilitytreeneissä tehtiin taas valssiharjoituksia. Nyt aiemmin tehtyyn laatikkoharjoitukseen lisättiin vauhtia putkesta ja sitten valssailtiin laatikossa eri suuntiin. Ohjaajalla oli suuria vaikeuksia olla oikeassa paikassa menossa oikeaan suuntaan kompuroimatta jalkoihinsa ja koiralla oli jostain syystä ongelmia irrota lähetettynä esteille. Lisäksi tarvittaisiin varmuutta koiran ohjautuvuuteen ja etenkin sivusuunnassa esteille irtoamiseen. Viimeisessä harjoituksessa (C) Kit tuli aina väkisin viimeisen esteen (C) ohi mukanani. Lisäksi selän takana kulkeminen on pienoinen ongelma, eli pitäisi harjoitella sitä, että selän taa ei mennä (blind cross body line). Me saatiinkin hienoja vinkkejä vartalo-ohjauksen kuivaharjoitteluun (bodyline, valssit, takaaleikkaus, poispäinkääntö). Nyt kun vaan muistaisi harjoitella niitä!

Muuten tunnin aikana tehtiin sitten hyppysuoraa ja keppejä, ei paljon muuta. Hyppysuoralla Kit ampaisi ensimmäisellä yrityksellä parikin estettä kerralla ja rimatkin lentelivät. Toiselle yritykselle ei sitten enää hetsattu pallolla, vaan otettiin vähän rauhallisempi ote, ja sitten alkoikin sujua paremmin. Kouluttajamme vinkkasi, että kannattaa todella harjoitella hyppysarjaa, että Kit alkaisi paremmin koota itseään. Nyt se menee kovin etupainoisesti, ja sama ilmiö on nähtävissä kepeillä. Kun vauhti kasvaa, niin pakka ei enää pysy kasassa ja rytmi menee sekaisin ja lopulta se törmää keppeihin eikä enää "mahdu" pujottelemaan.

Kepit (6 suoraa) olikin sitten toinen ongelma. Aluksi ei taas osunut millään oikeaan väliin. Sitten alkoi osua, mutta Kit on nyt oppinut myöhäisen palkkaamisen takia kääntymään vikasta välistä kohti minua. Tätä yritettiin korjata, niin että kouluttaja olisi palkannut pallolla edestäpäin, mutta Kit ei katsonut sinne päinkään, vaan kääntyi aina automaattisesti vikasta välistä pois. Huoh.

Ulkokentällä saatiin sitten tosiaan ohjeita erilaisten vartalo-ohjausten harjoitteluun, ja sen jälkeen kouluttaja vielä kyseli kunkin esteosaamisen tasoa. Kun sanoin, että kokonaista puomia on menty tasan yhdellä kerralla ja A:ta ei koskaan, niin otettiin siihen lopuksi vielä ulkokentällä sekä puomi että A kokonaisena, targetti oli tietenkin päässä. Molemmat meni hyvin itse esteen kannalta, mutta targettia pitää vahvistaa vielä paljon, ja siitä pitäisi myös päästä jossain vaiheessa eroon, niin että vahvistellaan vain pelkkää kontaktilla oloa. Eli kotona pitäisi taas palata lankulle. Kovasti olisi siis kotiläksyjä, ja mitään ei olla vielä tehty.

Ruodon poseeraus