Kittylle lisää saikkua

Perjantaina 5.9. oli Kittyllä fyssari, että katsotaan miltä se kesän ja operaatioiden jälkeen näyttää, josko tällä viikolla uskaltaisi agilityyn. Se oli omaan silmään ihan normaali, mutta oli juuri edellisenä ja sitä edellisenä iltana ultahtanut kerran kotipihassa autosta alas hypätessään. Mutta ei ontunut, eikä vaikuttanut millään tavalla kipeältä. Tuosta ulahtelusta fyssarille mainitsin, ja hyppyytettiin sitä autosta, katsottiin liikkeitä, äkkipysähdyksiä ja käännöksiä. Mutta ei mitään ihmeellistä. Käsittelyssä kuitenkin paljastui, että vasen etujalka ei taivu taakse normaalisti, mikä fyssarin mukaan viittaisi biceps-jänteen tulehdukseen (ei hyvä!). Hän suositteli menemään ortopedille. Lisäksi yläselkä oli kauttaaltaan jumissa, ja takaselässä nestekertymää kuten kesäkuussakin, jolloin pistin sitä juoksun jälkeisen turvotuksen piikkiin. Voi Kitty!

En kuitenkaan päätynyt ortopediin, vaan maanantaina soittelin luottolääkärillemme Tammisalolle ja onnen kaupalla saatiinkin peruutusaika keskiviikolle. Tammisalo pohtii koiran ongelmia kokonaisvaltaisesti, löytää kipukohdat käsin kopeloimalla ja hoitaa niitä akupunktiolla, mutta miettii aina laajemmin syitä. Nukan selkäkipuja on hoitanut pari vuotta todella hyvin tuloksin. Hän epäili jo maanantain puhelinkeskustelussa, että harvoin koirilla on pelkkiä jännetulehduksia, yleensä syy löytyy lihaksesta. Ja näin myös kävi. Kittyn koko vasemman olkavarren/lavan alue oli ihan jumissa, samoin kainalosta ja rinnasta lihaksia (en todellakaan muista minkä nimisiä!). Pahin kipupiste löytyi syvältä tricepsin pitkästä haarasta vasta kun ensimmäinen erä neuloja oli ehtinyt vaikuttaa sillä alueella.

Nestekertymä ihonalaiskudoksessa on merkki pitkittyneestä kipureaktiosta. Selän alueen lihakset eivät kuitenkaan olleet merkittävän jumissa ja neulat löystyivät siellä nopeasti. Johtuneeko sitten etupään jumista?

Hoitona Kitty syö nyt viikon verran Sirdaludia ja venyttelen jalkaa + lämpöhoitoa. Soittelen lääkärille viikon kuluttua ja katsotaan jatkohoitosuunnitelmaa. Tammisalon ajatus oli, että muutaman hoitokerran kyllä vaatii, mutta tuskin mitään jatkuvaa pidempiaikaista. Mutta toki jatkossa on huolehdittava entistä tarkemmin säännöllisestä ja riittävästä lihashuollosta. "Vanha" koira ei enää palaudu niin helposti kun nuorempi. Ja kun tämä ei tuppaa näyttämään ongelmia, ne pääsevät helposti pahaksi asti.

Tämän lisäksi Kittyllä on todennäköisesti oikeassa silmässä lievä nk. hornerin syndrooma. Eli hermostohäiriöstä johtuva silmän "tulehdus". Silmätulehdustahan hoidettiin kuukausi sitten ja se paranikin heti tipoilla mikä oli selvä viittaus tavalliseen tulehdukseen. Mutta edelleen silmä vetistää ajoittain, lisäksi pupilli on aavistuksen pienempi, luomet roikkuvat (itse en sitä erota) ja vilkkuluomi tulee hieman esiin (hädintuskin...), mikä sitten viittaisi tuohon horneriin. Tätä ei nyt kuitenkaan hoideta mitenkään, googlettamalla se joko parantuu itsekseen tai sitten ei.

Että sellaista. Lenkkeillään kevyesti eli ei totaalilepoa, mutta ei rasitusta eikä treenejä. Voi Kii-pikkuinen. Ja se ressu kun kätkee kaiken kivun, vaikka toisaalta on hirveän herkkä. Pari kertaa rääkäisi neuloista oikeen kunnolla, Nuka ei ole koskaan reagoinut neuloihin noin näkyvästi.

* * *

Myn kanssa oltiin viime viikonloppu Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssilla. Kurssin alun teoriaosuudet herättivät kovasti pohtimaan agilityn rasittavuutta etenkin koiran etupäälle. Mainittiin kroonistuvat etupään jumit ja jännetulehdukset. Oikealla tekniikalla (ei etupainoinen, joustava alastulo) voi vähentää huomattavasti koiran etupään rasituksia, etenkin tuollaisen pikkumaksin kohdalla. Joten nyt eikun niskasta kiinni ja aion yrittää rakentaa Mylle hyppytekniikan Ullan oppien mukaan. Myltä löytyi kyllä voimaa takapäästä, ja se alkoi oppia painon siirtoa taakse, sen suurimmat virheet olivat hyppääminen pää ylhäällä sekä jäykkä alastulo. Itse en näe hypyssä mitään vikaa, vaan olin jo ehtinyt todeta että "ei sillä tule olemaan mitään ongelmia maksihyppyjen kanssa", kun niitä tuossa pari viikkoa sitten ekoja kertoja kokeiltiin. Tähän astihan ollaan menty pääasiassa max. n. 45cm hyppyjä, joten kovin sitkeää väärää tekniikkaa se ei ole onneksi ehtinyt vielä oppia.

Kelpieleiri 2014

Elokuun lopussa vietettiin leireillen pidennetty viikonloppu Hauholla Hauhovissa kelpieporukalla, sukulaisia ja vähän muitakin. My treenasi ahkerasti hakua, esineitä, ilmaisua ja agilityä. Kitty teki vähän tottista, esineruutua ja yhden peltojäljen. Oli huisin kivaa! Kittyn pennuista paikalla olivat Myn lisäksi Tikru, Rommi ja Kamu.

Haussa My teki pisimmän treenin ikinä, ehkä 200m rata, ainakin 8 pistoa, pari tyhjää jne. Hyvin jaksaa. Toisena päivänä lyhyempi treeni suorilla pistoilla ja L:llä. Meidän suurin ongelma onkin ilmaisu ja mm-käytös, sitä nyt tehotreeniin, pistot se jo osaa! Agitreeneissä keskityttiin rytmitykseen, ja sain hyviä neuvoja miten saada kaarrattava kelpie linjalle. Kitty oli vielä vauhtilajeista saikulla. Esineruudussa Kii teki vierailla esineillä hyvin, My tarvitsee vielä isosti apuja palautukseen, mutta etsintä sujuu hienosti (kunhan ensin hoksasi ettei ollutkaan hakumetsässä). Kitty ajoi n. 400m peltojäljen vähän hurlumhei-meninigillä.

Mitä muuten kuuluu?
Kii toipui operaatioistaan todella nopeasti, viikossa se oli jo ihan kunnossa. Otettiin kuitenkin varovasti eli 2 viikkoa hihnassa, sitten pikkuhiljaa irti metsälenkeillä riehumista välttäen ja sen jälkeen on saanut mennä ja rällätä miten haluaa. Ei olla vielä treenailtu mitään vauhtilajeja, perjantaina on fyssari ja katsotaan sitten josko ens viikolla uskaltautuisi aksaan. Vaikka sterkka ei ollutkaan tähystys, niin pienen n. 3cm haavan myötä toipuminen oli hämmästyttävän nopeeta!

My on treenannut hakua kerran viikossa koko kesän, Kitty ei ole hakuillut vielä saikun jälkeen. Sillä oli ennen taukoa isoja ongelmia haussa, johtunee minusta ja meidän suhteesta, saa nähdä palaako se enää hakuun. Jälkikoe kutkuttelisi, mutta pitäisi vähän treenata.

My on myös tottistellut n. 1krt/kk:ssa Suski Korrin yksärillä, ja sen lisäksi pientä pihatreeniä, mutta ihan liian vähän ollaan käyty kentällä tottistelemassa. Ei se homma etene jos ei treenaa. Mutta se oikea asenne ja mielentila on saatu luotua, ja seuraaminenkin taitaa pikkaisen olla edennyt kuitenkin. Nyt pitäisi piipertää niitä tarkempia juttuja, noudon luovutusta, jääviä kuntoon, paikkamakuuta ei olla tehty juurikaan. Hyppyesteen treenaaminen aloitettiin kotona ja nopeasti sain nostettua sen 70cm >85cm. Suskin treenissä kerran sitten katsottiin hyppyä ja tehtiin aina 90cm:iin asti. Hyvä tekniikka kuulemma. A-estettä teen vasta kun agility A on kunnossa.

Agility oli täystauolla elokuun puoliväliin asti. Nyt My on ehtinyt treenata uudessa ryhmässä muutamia kertoja, ja tosi hyvin on mennyt. Tehdään pientä rataa + erikoispisteissä estetreeniä (puomi, kepit yms). Rimat oli viime treenissä jo 55cm, ei mitään ongelmia! Tulevana viikonloppuna osallistutaan Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssille, saa nähdä mitä hän sanoo hyppytyylistä. Kisaikäkin lapsilla tuli täyteen 20.8., mutta kovin kaukana ollaan vielä siitä tasosta - katsotaan sit joskus vuoden päästä.

Kittyä operoitiin

Kitty on kolautellut kipeästi muutaman kerran leikattua polveaan. Polveen asennettu pinna liikkui heti leikkauksen jälkeen n. 1mm, se on ollut tunnettavissa polven pinnalla ja sen päällä olevat kudokset rutisevat. Keväällä Räihä sanoi, että jos kovasti kolauttelee sitä ja se on kipeä, voisi pinnan poistaa. Samalla halusin poistettavaksi muutkin metallit jalasta, jos suinkin ne vielä irti lähtisivät. Ja sterilisaation pyysin samaan syssyyn, jos aika riittää eikä anestesia veny liian pitkäksi.

Operaatio oli eilen keskiviikkona 30.7. Isoin metallilevy oli ollut aika tiukassa, mutta lopulta kaikki metalli saatiin jalasta pois. Sterilisaationkin Räihä sai tehtyä, alun perin puhui pienestä viillosta, jonka kautta munasarjat saa poistettua, kohtu jää sinne surkastumaan. Mutta oli sitten saanut ujutettua kohdunkin pois siitä pienestä haavasta.

Jalasta poistetut raudat, paitsi se pinna tuosta puuttuu. Toivottavasti se tuli kuitenkin poistettua?!

Nyt on sitten reikää siellä sun täällä koiraa, mutta nopeasti sen pitäisi tuosta toipua. 2 vk hihnalenkkeilyä, ei riehumista. Ajattelin ottaa kuitenkin varovasti, ja pidetään 4 viikon sairasloma rajuimmista harrastuksista (nyt olisi oiva tilaisuus kasata se tuskastuttava tunnari...). Hihnalenkeille se pääsee hyvinkin pian, ja normi metsälenkeillekin tuon 2 viikon jälkeen.

Tässä pönötyskuvat erkkarista, pönöttäjät eivät kyllä ihan pane parastaan. Kuvat K. Henttonen.

Erkkari 2014

Kittyn ei pitänyt enää valioitumisen jälkeen osallistua näyttelyihin ja Myn ajattelin antaa vielä kasvaa tämän vuoden. Mutta sitten päätin kuitenkin ilmoittaa molemmat SBCAK erkkariin, koska se jälleen oli lähellä (Tuomarinkartano) ja sinne oli tulossa iso liuta muitakin Maiskis-koiria.

Eilen sitten hikoiltiin hurjassa +30 asteen helteessä koko päivä Tuomarinkartanossa. Onneksi erkkari oli sivussa päänäyttelystä "koivikkoalueella" jonne teltat ja häkit sai varjoon. Ja onneksi tuuli. Mutta kyllä oli hurjan hikinen päivä, koirat sentään jaksoivat hyvin.

Kittyn pennuista paikalla oli Karuso "Kamu", Kodiak "Acce" ja My. Lisäksi Kronos "Tikru" oli turistiluokassa (kastroitu).

Tässä saldo:
Maiskis Karuso JUN ERI/1 SA PU4 vara-SERT
Maiskis Kodiak JUN ERI/3 SA
Maiskis Kamyra JUN ERI/2 SA
Maiskis Nugaroo KÄY ERI/3 SA

Tuomarina Valerie Hutton, Australia

Hienosti kaikki saivat ERI:n ja SA:n! Junnu-uroksia oli kolme, Kamu voitti ja Acce jäi kolmanneksi. Kamu oli hienosti myös PU4, upeeta! Myn tulokseen olin erittäin tyytyväinen, en edes odottanut ERI:ä. Kahdeksan juniorinartun luokassa 2. sija oli hieno! My esiintyi hyvin alun peitsausongelmien jälkeen. Pojat esiintyi kertakaikkiaan mallikkaasti.

Kitty oli käyttöluokan viimeinen. Se ei esiintynyt ollenkaan hyvin, liikkeessä piti kontaktia, josta tuomari huomautteli, seisoi laamana jne. Ei napannut, ei.

Kamu esiintyi myös Maiskis-kasvattajaryhmässä, joka oli viidestä kelpieryhmästä paras eli ROP ja voittivat myös bortsujen parhaan ryhmän eli BIS1 kasvattajaryhmä!

Myn arvostelu:
17 m.o. in good condition, well balanced, good head proportions and ear carriage, good length of neck, well laid back, level topline, sloping(?) croup, coming back into coat, moves sufficiently and needs time to mature.

Kittyn arvostelu:
5 y.o. good coat and condition, pleasing head and earset, level topline, would prefer more lay in back, deep chest and flank, good tailset, busy mover.

Kosmos "Rommi" teki samaan aikaan syrjähypyn Porvoon näyttelyyn ja jäi jälleen toiseksi serkkupojan jälkeen (PU2 ja VASERT), mutta hienosti sekin ja sai hyvän arvostelun.

Agi SM 2014

Elämämme ekat agi-sm:t on nyt käyty. Koska tuloksemme ei riittäneet KKK:n joukkueeseen, en lähtenyt perjantain kisoihinkaan, vaan käytiin sitten vaan sunnuntaina päiväreissulla. Tuloksilla ei juhlittu, eli hyllytettiin heti alkuunsa siihen mihin varmaan puolet medien karsintaradan koirakoista, hyppy 8:n takaakiertoon. Kun ei ehdi, ei ehdi, ja ohjauskin oli myöhässä. Kii kävi ihan hullun kuumana, kakkosen takaakierrossa (kierrätin toista kautta mitä kuvassa on piirretty) se huusi ja hiekka lensi kun se suti, tuli niin tiukkaan, että mietin jo että mahtuuko se siitä. 5:sen ohjasin huonosti, kun oli niin kiire eteenpäin, ja siinä tuli kielto. Hyllyn jälkeen se lähtikin lapasesta ihan kokonaan, en ohjannut ja koira meni omiaan, hyppi mitä sattui. Kepeillemeno onnistui kuitenkin loistavasti, siitä olen tosi tyytyväinen, moni otti virheitä siinäkin. Rata on videolla, mutta niin kaukaa kuvattu, ettei siitä näe mitään.

Kuva © Koirakuvat.fi

Mutta ei haittaa, ja finaalirata olisi ollut meidän tasoon ihan mahdoton ja mielummin sitä istuikin katsomon puolella. Niin paljon on vielä treenattavaa! Mutta täytyy olla tosi tyytyväinen meidän tähän kauteen - vuosi sitten ei vielä tiennyt onko meillä sitä edes, kestääkö koira agilityä. Syksyllä vasta aloitettiin treenaamaan, ja marraskuussa lähes 2v tauon jälkeen kisaamaan ensimmäistä varsinaista kauttamme kolmosissa, kumpikaan, ikinä. Ja kauden päätteeksi oltiin SM:ssä! Että siihen nähden ihan huippua!

Lohjaltakin ROP!

Lohjan ryhmänäyttelystä tuomisina KÄY ERI 1 SA PN1 ROP. Tuomarina Tarja Löfman. Kii oli ainoa, joka sai ERI:n tai SA:n. Avoimessa luokassa oli kolme narttua, jotka saivat H:ta ja EH:ta. Uroksista ei ollut kun yksi pentuluokassa, ja sai KP:n. Hieman tiukempi tuomari, joten saa olla kovin tyytyväinen. Tosin täytyy sanoa, että kyllä oli taas hurja hajonta koirissa. Kittyn kohdalla arvostelu oli ihan kohdillaan. Ryhmäänkin jäätiin, mutta sieltä lennettin heti ekojen joukossa pihalle.

Erinomaisen tyyppinen aavistuksen pitkä runkoinen narttu. Oikea ilmeinen pää. Hieman leveä asentoiset korvat. Hyvä eturinta ja rintakehän tilavuus. Sopivat kulmaukset. Hieman pitkä lanneosa. Liikkuu hyvällä askelpituudella ylälinjansa säilyttäen. Valpas olemus.

Innostuin tässä melkeen, josko sittenkin erkkariin. Mutta sitten muistin, että pitäisi se sterkka hoitaa nyt kesällä alta pois. Katsotaan miten saan sen varattua, samalla kun pitäisi poistaa niitä metalleja jalasta. Ja ei, ei todellakaan suunnata ulkomaille näyttelyihin :D Kyllä tämä saa nyt riittää meille.

Illalla käytiin vielä metsälammella uimassa. Kii ui varmaan 20 minuuttia. My pakeni pusikkoon, ja suoritti siellä metsänhoidollisia tehtäviä. Kuvat taas kännyräpsyjä, pitäs kuljetella kameraa enempi mukana...

Perjantaina Kii kävi taas fyssarilla. Ja taas oli etulapojen takana trapetsiukset jumissa. Ei pahasti, eikä kroonisesti, aukesi kyllä hyvin käsittelyssä. Mutta jostain tämä nyt johtuu. En ole keksinyt mitään muuta, kun että se on nyt autossa istunut Myn kanssa hieman liian matalassa häkissä, könöttääkö se siellä? Täytyy kokeilla olla nyt ilman häkkiä. Tosin nythän treenitkin vähenee, kun aksassa alkoi kesätauko, joten kaksi autossaistumisiltaa poistuu.

Rimantiputtelua

Viimeviikon lopulla kisattiin kaikkiaan 6 starttia ja kasaan saatiin yksi säälittävä nolla ja pari vitosta (rimat) sekä läjä hyllyjä. Onneksi se tupla tuli haalittua jo aiemmin. Molemmat rimantiputteluvitoset olisivat tuoneet sertin ilman tiputettua rimaa, harmittaako?

Helatorstaina juostiin Esa Muotkan ratojan Nummelassa, tuloksena hyl, 5, 0. Radat tehtiin järjestyksessä C-B-A.  Kamera jäi kotiin, mutta ratapiirustukset löytyivät kivasti seinältä.

C-rata eli hyppäri oli ihan ihmeellinen, pientä syheröä, suoraa menoa ja taas syheröä. Ohjaaja sotkeutui itseensä heti 4-hypyllä, koira livahti viereisen 6-hypyn. Muutakin säätöä siellä tuli myöhemmin mm. 15 jälkeen huusin eteen ja koira meni jalkojeni edestä poikittain putkeen.

B-radalta luulin, että tultiin nollalla maaliin, se meni varsin mukavasti, paitsi meinasin ottaa kiellon vikalta hypyltä, kun en ohjannut ollenkaan. Ihan viime hetkellä muistin etsiä koiran selkäni takaa ja ohjata sen hypylle. Mutta sitten tulostaululla komeilikin 5:nen ja vasta tuloslapusta selvisi, että se oli rima. En tiedä mikä, en huomannut. A:n kontaktit oli hitaita, muuten ei mitään ihmeellistä. Hypyn 4 takaakiertoon olin myöhässä ja viime hetkellä kunnon karjaisulla sain sen kiertämään väärin päin menemisen sijaan, olisiko ollut sitten se rima?

A-radalta tehtiin oikein kiva nolla, ensimmäinen A:n suoritus oli nopea(!), tuli liukumalla alas, pitkään aikaan ei noin nopea ole ollutkaan. Mutta toinen oli sitten tooooosi hidas (ja niihin pariin sekuntiin se serti sitten sillä radalla kosahti), juoksin liikaa edelle ja kun jäin sinne odottamaan, niin Kii ei pystynyt tulla alas ollenkaan.... hohhoi.

Kisoista jäi hyvä fiilis, agiradat oli oikein hyviä.

Sunnuntaina kisattiin Lohjalla Markku Kaukisen radoilla kolme starttia, tuloksena 5, hyl, hyl. Rimoja tippui joka radalla! Ja niin tippui monella muullakin, sitä siellä kovasti ihmeteltiin. Ekan radan rima oli oma vikani, ihan liian tiukka takaakierto, mutta kun meinasi ensin tulla väärin päin. Tokaradan tiputuksessakin näyttäisi, että vedän käden juuri sopivasti alas, mutta kolmannen radan rimaa en tunnusta omaan piikkiini. Mutta ei ne kyllä ennen noin herkässä ole olleet...

B-rata oli kaikin puolin hyvä - paitsi se rima. Kontaktit toki edelleen, ja aina, hitaat...

C-rata vedettiin hyvin rimasta huolimatta, mutta koira livahti kepeiltä väärälle esteelle, samoin keinulta, hups. Kontaktit tehtiin kerrankin kunnolla alas asti!

D-radalla ohjaus sitten levisin riman tippumisen jälkeen ihan kokonaan. Ja on se nyt vaan todettava, että kun raivo ja vauhti on nykyään niin kovat, ei se enää käänny vetämällä ja huutamalla. Pitää  vastakäännöksiä yms alkaa ottaa ohjelmistoon ihan tosissaan.

SM-kisoihin on nyt sitten ilmoittauduttu...