Virpomista ja taajamaa

Keskiviikon kouluttajakoulutuksessa teemana oli hallinta. Koska meillä hallinta on siinä kunnossa, ettei sitä ole tarvetta hinkata, halusin kokeilla nk "virpomista". Eli koiraa hetsataan maalimiehillä ja hallinnassa pitää pysyä, jos ei pysy, palkka (figu) poistetaan ja vasta hallinnan kautta pääsee hommiin. Virpomista voi tehdä monella tavalla, alueelle tullessa, keskilinjalla lähetystä odottaessa, yliheitoissa koira keskilinjan toisella puolella odottamassa jne. Ja maalimies juoksee ja piiloutuu vasta viime hetkellä tai niin että hilluu hetken ja piiloutuu ennenkun koira päästetään.

Me tehtiin ensin hallittu radalletulo (seuraa tässä aina kuin laama eli a-h-d-i-s-t-a-a). "Tuomarin tervehdyksessä" ei mitään ongelmaa koska istui sivulla, tärisi ja patosi metsään tuijottaen. Maalimiehet hilluivat hieman yksitellen jossain 10-15m päässä ja piiloutuivat sitten. Me odotettiin keskilinjalla lähetysasennossa, Kii vaan istui ja patosi, ei elettäkään että olis lähtenyt. Eka lähetys ei onnistunut, koira oli kuin kalikalla päähän lyöty "what?!?, totako mun pitää muka hakea??". Lähetyskin oli kuulemma ollut huono hutaisu. No, toisella lähti ok.

Sitten alkoi ymmärtää, yhteensä 3 figua ja kaikilla ok, ei elettäkään ilman lupaa lähtemisestä, mutta kyllä se patosi ihan hirveästi! Kiintiksellä tehtiin, nyt en sanonut "käsi"-käskyä rullan luovutukseen ja tosi hienosti se kurotti sitä käteen ylöspäin. En myöskään kääntänyt rintamasuuntaa koiraan vaan kipitin keskilinjaa eteenpäin. Tokalla jäin myös siihen asentoon ja näytölle lähettäessä koira kurvasikin väärälle puolelle! Hohhoijjaa! :D Pitää siis harjoitella sitäkin, että osaa mennä oikeaan suuntaan, vaikka minä olisin väärinpäin.

Tällaista virpomista meidän ei tarvitse treenata, mutta yliheittoja voisi tehdä näin. Toisaalta mielummin teen niitä risteilykurssin tyyliin, jos ryhmä vielä uusitaan/jatkaa.

Sunnuntaina taas taajamaetsintää omassa ryhmässä. Oltiin Espoon kirkon parkkiksella joen varrella. Todella hautova ilma, mutta niitä luvattuja ukkosia ei vaan tullut. Tuuli tuli - millon mistäkin suunnasta, jos tuli. Porukkaa kulki tällä alueella hieman enemmän kun viimeviikkoisella, meille piti olla pientä haastetta. Ja sitä haastetta tosiaan oli. 10 henkinen pakistanilaispakolaisperhe (tai mikä lie) palloili ihan koko meidän treenin ajan meidän tiellä sotkemassa hajut, eli olipa todella haastavaa. Kii oli ihan jäljestysmoodissa, kaikki figut olis jääneet, jos ei oltaisi jääty hinkkaamaan. Ja silti vaikka se sai hajun, se ei olisi halunnut lähteä työstämään niitä vuohenputki ja nokkospöheikköihin. Neiti hienohelma. Kaikki saatiin kuitenkin työstettyä suurella työllä ja työntämisellä, mutta vaikeeta oli. Paljon tarttee treenata. Kakkosella Kii työsti myös lauenneen rullan, ihan ilmaisi sillä, jes! Rulla on nyt roikkunut aika alhaalla, pitää nostaa vähän ylemmäs, koska laukesi toisenkin kerran treenin aikana.

Muuten ei olla tehty niin yhtikäs mitään. On pitänyt työstää keppien ilmaisua, mutta kun ei, laiskottaa vaan. Kerran tehtiin pientä tottispätkää pihalla, mutta that's it. Laiskaa.

Tai no joo, ollaan me vähän treenailtu kaukokäskyjä (m-s) ruokakupilla. Saan vielä katua, että opetin sen "nolo"-tempun, tarjoaa ylösnousun sijaan pelkkää noloa, saas nähdä nähdäänkö joskus tokokokeessakin moinen nolous... Onneksi avoimen istumaanousu sentään sujuu ilman nolosteluja.

Ja Silakalla alkoi sulkasato, Furminatorille olis hommia. Kohta se on taas kalju. Jospa se sitten muutaman kuukauden päästä tekis sen juoksunkin, huisaa.