Päiväkoe alkoi 10:30, mutta ennenkun me maastoon päästiin, taisi kello olla reilusti yli 12, ehkä lähempänä 13. Heikko tuuli tuli luoteen ja pohjoisen väliltä. Valitsin perinteisen reunojenkiertämisen sijaan (päivällä uskalsin, kun oma sisäinen kompassi pysyy paremmin suunnassa) että kuljen ensin vastapäivään kaksi rajaa tuulen alapuolelta eli etelä ja itärajat, ja sitten toisesta kulmasta lähden halkaisemaan ei ihan etukulmaan mutta länsirajalle ja sitä kautta sitten myötäpäivään loppurajat kallion ympäri. Muuten suunnitelma piti, mutta kun päästiin ekan sivun puoliväliin, näin että rinteen alaosa oli tiheetä kuusikkoa ja päätin katsoa sen yhdessä koiran kanssa haravoiden.
Eka figu (punainen piste) nousi tiheästä puskasta tosi kivasti, koira irtosi sinne hyvin. Sen jälkeen käytiin rinteen alaosan kuusikko, ja palattiin sitten takaisin noudattamaan etsintäsuunnitelmaa, paitsi päätin muuttaa sen verran, että koska olin liikkunut jo kuusipuskassa, otin pikkaisen reippaammin pohjoisen kautta, ja siitä tuli sitten noottia testaajalta (etsintäsuunnitelmasta vain 2:nen), kun en mennyt rinteen alareunaa (hitsi mä unohdan aina katsoa ne korkeuskäyrät! ja miettiä rinteitä etsinnässä). Jos olisin noudattanut alkuperäistä suunnitelmaa lävistää kulmasta lähelle etukulmaa rinteen alareunaa, ei oltaisi menty kakkosfigun (vihreä pallukka) ohi tuulen yläpuolelta. Onni oli kuitenkin mukana, koska itse näin maalimiehen keskellä aukeeta rinnettä, koira oli silloin rinteen päällä tuulen yläpuolella puuhastelemassa jotain, eikä enää siinä vaiheessa liikkunut hirveän hyvin. Lähdin kiertämään figua ympäri eteläpuolelta ja rinnettä alas, sieltä Kii sitten lopulta sai hajun. Ihmeen nihkeesti, tuuria ilmassa. Aikaa oli kulutettu noin puolet.
Tässä vaiheessa hyvä koira olis ehkä voinut saada vikasta figusta hajun? Kii ei kuitenkaan näyttänyt reagoivan siihen, vaan itseasiassa liiikkui kohti lähtökulmaa. Jatkettiin loppu suunnitelman mukaisesti kallio kiertämällä. Koira oli vähän nihkeä, vaikka kyllä se liikkui. Kallion takana näytti välillä, että sillä olisi ollut jotain ajatuksia, mutta ne aina katkesivat. Lähetin sen sitten kulmasta kalliolle, ja se sinne menikin ja hetken jossain oli, tuli sitten kurkkimaan että "etkö sinä tule", joten etsin reitin ja menin perässä. Lähetin koiran vasemmalle (itään) ja sitten oikealle kallion koloa kohti. Sinne se meni muina koirina sen kummemmin täpinöimättä ja tuli rulla suussa takaisin. Onnenkantamoinen taas...olisiko nostanut sitä, jos en olisi suoraan lähettänyt? En tiedä, vähän se oli nihkeetä. Ei sellaista kunnollista "täällä haisee!" irtoamista enää kakkosella ja kolmosella. Mutta läpi kuitenkin arvosanalla erinomainen, ja kaikki muu oli ykköstä eli erinomaista paitsi se ohjaajan etsintäsuunintelma -tai lähinnä sen noudattaminen, vaikka minusta se oli loistava, enhän minä voinut tietää että se johti figusta tuulen yläpuolelle! Aikaa meni 23min.
 |
| Sininen viiva kuvaa kulkemaani reittiä. Punainen pallukka: 1 figu, vihreä pallukka: 2 figu (paitsi pimeässä ei nostettu sitä), sininen pallukka: 3 figu |
Pimeäkoe alkoi 19:30 ja maastoon päästiin n. 20 aikaan. Vettä satoi ajoittain tosi paljonkin, tuuli oli suht heikko. Ennusteiden mukaan sen piti tulla idästä, mutta alueen eteläkulmalla lähtöpaikalla notkossa sytkärin liekki ei lepattanut mihinkään, tupakansavu meni etelästä pohjoiseen. Kun sain kartan käteeni, nieleskelin pari kertaa etsintäsuunnitelmaa pohtiessani. Siinä ei ehtisi paljon paikkailla ekaa osaa, jos on alueen pohjoispäässä eikä kaikki ole nousseet...Tiesin myös alueen, koska tuossa isossa palassa oli se meidän ensimmäinen peruspimeä, josta ei päästy läpi (kauheeta kuusipusikkoa!) ja sitten tuossa kapeassa soirossa oli reunaa kevään loppupimeästä, jota itse olin järkkäämässä (vielä kauheempaa kuusipusikkoa!). Päädyin sitten käymään tuon leveän alueen ensin niin hyvin kuin taidan, sen jälkeen luovuttaa sen ja jatkaa kohti pohjoista. Kiertosuuntakaan ei tuolla tuulella ollut järkevä (vastapäivään), mutta silti päädyin siihen. Jälkeenpäin pohdin maalimiesten paikat tiedossani, että irtoavalla koiralla tuolla tuulella kokeen olisi saanut varmaan helposti suoritettua 10 minuutissa pelkästään tietä pitkin kävelemällä... Mutta ei Killi olisi mennyt puskassa, jos mä olisin kävellyt tiellä.
Lähetin koiran kuitenkin lähtökulmasta kohti pohjoista samalla tavalla kun peruspimeässä, jossa se nosti heti maalimiehen yhdestä kuusikkopuskasta. Nyt se tuli sieltä kuitenkin ilman rullaa, joten jatkettiin kiertämistä. Tällä kertaa onnistuin välttämään ne pahimmat kuusikot :D Enkä edes eksynyt. Ja Juhan kokeissa saa käyttää gepsiä, niin sen kanssa kyllä menin, mutta suuntavaistokin onneksi pysyi tällä kertaa kasassa. Eka figu (punainen pallura) nostettiin siis vasta, kun oltiin kierretty tuo pallukka-alue ja aikeissa lähteä soiroon. Haju tuli tien reunaan, uskon että koira oli käynyt tosi lähellä heti ekalla lähetyksellä, mutta tuulen väärällä puolella.
15min oli jo käytetty, yksi nostettu, joten eikun kipinkapin kohti pohjoisen uloketta. Siinä sitten rämmittiin umpikuusipusikossa, koira pyöri lähes jaloissa. Alussa ajauduin monta kertaa tielle ja pelkäsin, ettei koira irtoa toiseen reunaan, jos siellä haisee (vaikka alue kapea olikin), joten siirryin keskemmälle. Kerran se pyöriskeli jonkun verran siellä, mutta eipä siitä mitään irronnut. Jatkettiin ja jatkettiin, ja puolessa välissä soiroa alue oli muttunut vähän levämmäksi ja aukeaksi rinteeksi, aikaa oli kulunut jo puoli tuntia. Siirryin hieman ylemmäs ja päätin tulla sitten rinteen alareunaa takaisinpäin. Muutaman kerran tuntui, että koiralla on jotain ajatuksia. Se kyllä liikku aukealla taas ihan kivasti, mutta ei saanut mitään aikaan. Olin jo luovuttanut, vettä tuli kaatamalla. Tultiin päähän, ja kas, siellä oli alueen luoteiskulmassa taas hirveä kuusikko, kuitenkin sellainen matala (1-2m), leikattu, tiheä ja risuinen, minä oli puskassa jumissa. Testaaja sanoi, että kun tulet tästä rajalta, pääset siellä takana olevalle polulle. Varmaan testaaja yritti saada minut rajalle, etten tallaisi maalimiehen päälle :D No minä olin jo menossa siitä mistä meinasin, siinä höpötellessä en yhtään katsonut missä koira on ja mitä se tekee, jossain siinä lähellä se kyllä oli. Siihen jäi se kakkosmaalimies (vihreä pallukka), josta oltiin menty n. 2m päästä ohi. Tuuli olisi tuonut hajun polulle, testaajan mielestä koiran olisi pitänyt se saada, mutta ei ollut kuulemma reagoinut. Itse en enää pysty hahmottamaan missä koira on sillon ollut, kun en sitä seurannut. Oliko sillä ajatusta, olisinko tukemalla saanut sen tekemään, lähdinkö itse vaan pinkomaan eteenpäin? Muistaakseni koira kyllä meni edelläni polulla.
Jatkoin, noustiin vauhdilla takaisin rinteeseen ojan toiselle puolelle, testaaja ja ratamestari kävelivät laiskoina tiellä. Sitten koira irtosi takaviistoon rinteeseen ja ilmaisi. Toinen maalimies nostettu (sininen pallura). Sitten kauhealla vauhdilla eteenpäin, mietin riittääkö aika, jos palataan siihen soiron keskelle kuusipusikkoon missä koiralla oli reaktiota. Mutta hetken päästä Juha keskeytti, koska vika mm oli jäänyt sinne selän taa ja aikaa oli muutama minuutti jäljellä. Ketutti. En kylläkään odottanutkaan kovin optimistisesti, että päästäisiin läpi, koska koira ei vaan liiku riittävän itsenäisesti pimeässä eikä työstä niitä puskien heikkoja hajuja. Mutta kun se loppujen lopuksi oli kuitenkin ollut niiiiiin lähellä. Höh.
Noh, hyvä ettei päästy läpi, koska ei koira ole vielä sen tasoinen. Ja minun etsintäsuunnitelma ja sen toteutus olivat kertakaikkisen surkeita. Miksi en mennyt sitä soiroa rinteen alareunaa, tuulen alapuolella, miksi?? Samoin sitä isompaa aluetta. Nyt pidetään muutamat treenit huvihumputtelua, ja sitten jäädään tauolle. Toivottavasti pentulomalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti