Pistoja teki Ketkupelle

Lauantaina oli piiitkästä aikaa pistotreenit. Edelliset oli joskus n. kuukausi sitten ja sillonhan ne meidän pistot hajosi ihan kokonaan, koira jäi vaan 20m päähän tuijottamaan neuvoja. Tarkoitus oli siis ottaa nyt kivaa ja motivoivaa ja apuja, niin ettei olisi epäilystäkään etteikö tulisi suoria pistoja.

Oltiin Siikis1:llä ja tallattiin tien toiselle puolelle pieni rata. Otin piilot vuorotellen, että edelliseltä etenee seuraavan lähetyskohdalle. 2 ekaa haamuina tyypi meni näyttäytymiskohdasta hieman syvemmälle, mutta eivät edenneet. Sitten 3 ja 4 oli tarkoitus yrittää ilman apuja ja mm pikkaisen keskilinjaa eteenpäin. Reipas tuuli pyöri vuorotellen eri puolilta, mutta pääasiassa keskilinjalla vastatuuli, vaihteli vaan puolta.

1. oikealle haamu, ilmaisu kiintiksellä. Hyvä pisto, tuli rullan kanssa omia jälkiä, kun ei nähnyt maastossa minun etenemistä.
2. vasemmalle haamu, suorapalkka. Ok. Tälle puolelle olisi ollut parempi ottaa ne ilmaisut, niin olisi ehkä edennyt rullan kanssa.
3. oikealle valmiille, ilmaisu kiintiksellä. Lähti oikealle takaviistoon, ei uponnut tarpeeksi, tuli jossain välissä pois ja nappasi rullan suuhunsa minun edessä. Sanoin höpsis, ota pois. Lähetin uudelleen, nappasi samantien rullan, käskin takaisin. Figun käskettiin ottaa suorapalkka. Lähetin uudellen ja näytti lähtevän ok, upposi riittävästi ja syvälle. Lähdin perään, mutta tulikin rullan kanssa vastaan. Ei auttanut kun lähettää näytölle. Oli siis ottanut matkalla kuitenkin rullan, tuli figulle rulla suussa eikä ollut jäänyt suorapalkalle vaikka purkki oli ollut esillä, oli vaan katsonut purkkia rulla suussa ja todennut että ei voi syödä, pitää ilmaista. Voihan Ketkis.
4. vasemmalle valmiina, suorapalkka. Otin rullan pois kaulasta, ettei ketkistelisi enempää. Upposi suorana ja hienosti ja teki pienen L-mutkan piilolle, loistava.

Siinä se taas nähtiin, miten Ketkupellet alkaa ketkuilla, kun tehdään liian helppoja/ilmiselviä treenejä. Ei voi näköjään tehdä haamuja (no en niitä nyt muutenkaan hirveästi teksi, nyt vaan oli tarkoitus parilla muistutella), tai sitten ne on tehtävä irtiksillä/suorapalkalla ja ottaa koko rulla pois kaulasta.

Sunnuntaina käytiin sukulaistreffeillä Ojangossa tekemässä vähän tottista. Toimin ensin tuomarina alokas-koirille luoksepäästävyydessä, Kii joutui odottelmaan reunalla. Sitten paikkamakuu, jossain välissä pikkuveli lähti vierestä haukkumaan kentän takanurkkaan, Kii säpsähti, mutta piti paikkansa. Kävin palkkaamassa, tärisi. Oli niin lähdössä, muttei lähtenyt! Loisto häiriötreeni, tommosta ei ole tullut treenattuakaan.

Tehtiin pk-tottiskaavio eli seuruu (ilman henkilöryhmää), istuminen, maahanmeno-luoksetulo, nouto ja eteenmeno "kisamaisesti". Istumisessa piti palkata, kun lopulta saatiin onnistunut suoritus, muuten en tainnut välipalkkailla, vapautin ja kehuin kyllä. Ihan kivasti meni, seuruu oli ajoittain vähän levotonta ja edistävää, mutta pääasiassa oikein kivaa. Istumista ei vielä osaa, maahanmeno perus jees, luoksetulossa matka oli ehkä vähän lyhyempi kun oikeasti, annoin ennen kutsua käsimerkkiä ja vielä avustin että pitäs eteen tulla, niin kivasti tuli. On se jollain tasolla nyt ymmärtänyt uuden "kom" käskyn merkitysen, lyhyemmiltä matkoilta tulee jo oikein hyvin.  Nouto: ihan mieletön! Tai no, ekan heiton jälkeen valui alas, joten hain itse kapulan pois. Uusintaheitollakin lähti valumaan, mutta vaadin ylös ja kontaktiin. Palautti oikeen kunnon laukalla ja suoraan eteen, vau! Eteemenoon olin tipputtanut luoksetulossa patukan ja sinne meni upeasti, vaikkei nähnyt lelua. Lopuksi tehtiin vielä yksi nouto lelulle, hyvä. Hän oli aika innoissaan!

Sitten hengailtiin, kun muut teki, ja Keepis nosti ja nosti virettä. Tehtiin vähän lisää seuraamista, palkkailin namilla kontaktista ja oikeasta paikasta. Tehtiin merkkiä kosketusalustalla ja se oli ihan ok, välillä kyllä sählää paikan kanssa. Sitten tein ilman, niin tarjosi merkin eteen menoa ja yritti nostaa takajalat merkin päällä eli kuten seinälle kiivetessä, mutta ylihän ne meni. Näytti perin koomiselta, kun tyyppi teki kärrynpyöriä merkin yli :D Palautin sitten kosketusalusta. Hän oli kovin fiiliksissä tästäkin treenistä. Välillä tehtiin jotain tolpankiertoakin, kun kokoajan oli vaan "mitä sit, mitä sit, mitä sit!!!".

Linda katsoi vähän meidän seuraamista ja sanoi, että ihan hyvää. Kerran se vähän edisti ja hukkui sitten täyskäännöksessä (vasemmalle). Itsestä tuntui, että oli taas vähän levoton. Mutta kyllä se on hyvä. Henkilöryhmää tehtiin ja ihan kivasti siinäkin. Voi jos pk-tottiksessa ei olis sitä metristä, me oltais kisattu jo tälle syksylle...

Ja sitten lopuksi  ... ou jee.... keepis pääsi "aksaamaan"! Vähän siivekkeen kiertoa ja pujottelua, voi että oli onnessaan. Haki kepit vaikka mistä ja pujotteli upealla asenteella vaikka itse olin kuin kaukana. Onnellinen oli Hän! :)

Ja kun iltapäivä ja ilta vietettiin isänpäivillä, missä kummipoikani 4v oli kokoajan ihailemassa, mikä keepistä vähän ahdisti, niin kyllä sitten illalla kotona uni maistui.