Viime lauantaina 9.3. kisattiin Lohjalla ensimmäiset AVO-luokan rallykisat Myn kanssa. Tuloksena 100p luokkavoitolla (Anna Klingenberg) ja 87p tuomarin palkinnolla "upea rata, koiralla on todella hyvä takapäänkäyttö" (Hannele Pirttimaa). Kyllä lämmitti mieltä molemmat.
Ekaradalla My oli hieno ja teki tarkkaa työtä. Tokarataa odoteltiin ainakin pari tuntia ja se oli aika rauhallinen jo siinä vaiheessa päivää mutten kuitenkaan uskaltanut kovin nostattaa sitä. Olisi pitänyt ehkä pikkaisen nostaa, välillä se oli hieman häilyväinen eikä ollut niin satalasissa mukana. Hienosti se silti teki. Saatiin -10p kun se uudessa "seiso-istu-maahan" liikkeesä ehti nousta lopussa istumaan eikä lähtenyt suoraan maasta liikkeelle. Se oli kyllä ihan oma moka, kun annoin käskyn mutten lähtenyt itse samantien liikkeelle - eli oma pää kävi vähän hitaalla. Enkä lähtenyt sitä uusimaan. -3p tuli, kun pyörähdyksessä se ei ekalla pyörähtänytkään ja jouduin siinä ihan minihetkeksi pysähtymään, kun yritin uudelleen. Sitäkään en lähtenyt uusimaan, eikä olisi kannattanutkaan. Yhdessä oikealle täyskäännöksessä sen peppu kävi lähes maassa, mutta siitä tuomari ei rokototanut. Ehkä se ei ihan istunut. Harmitti toki nuo typerät virheet, mutta toistaalta mitä väliä avo-luokassa. Ja tuomarinpalkinto ja kehut oli kiva positiivinen ylläri.
Nyt pitäisi jostain vielä kehittää se yksi AVO-kisa. Voittajan startti olisi tavoitteena syksyllä, mutta ei vielä nyt, kun oikealla seuraaminen pitäisi saada varmaksi ja yhtähyväksi kun vasemmalla seuruu.
My kävi taas osteopaatilla 6.3. ja lantio oli pysynyt suorassa ja muutenkin edellisellä kerralla löytyneet ongelmat olivat selvästi pienempiä eikä mitään uutta löytynyt, jes! Saatiin lupa riekkuja ja elää normaalisti - sekä treenata tokoa! Aksaan ei tietty palata, kun on se pohjevamma, nuljuluun kalkkeuma ja SI-nivelen alkava niverikko. Toki yritän välttää tokossakin juoksuttamasta sitä joka treeneissä ihan tolkuttomasti, mutta sitä juoksuttamista me nyt vaan tarvittaisi. Muutama treeni ollaan ehditty tokoa tehdä, ja niin ne liikeet vaan on tyystin kadonneet pikkumustan päästä -puff.... ei mitään osaamista ohjatussa, ei eteenmenossa, eikä oikein missään muussakaan. Toivotaan, että ne kuitenkin kohtuu pienellä vaivalla sieltä palautuisi.
Lisätään tasapuolisuuden vuoksi yksi kuva Kittystäkin. Kii on saanut humpata mukana, niin treeneissä kuin kisoissakin, mutta kisatavoitteita sen kanssa ei ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti