Rallia

Tänään treffattiin tuttavan pulipentu Ralli (7kk) Paloheinässä. Tehtiin aika pitkä lenkki, metsässä kakarat ensin rallasi ihan hulluna, sitten tuossa pellolla oli ihan sikakuuma, ja siinä vedettiin vähän niinkun henkeä.

Pellolta tullessa pidettiin vähän taukoa, karvapallosedät oli ihan läkähtyneitä, mutta nappulat jo aloittivat painia. Ja lopuksi kuitenkin kentällä vielä jaksoivat ottaa kunnon spurtteja.

"Hei mihin sä menit, joko aletaan?!"

"Räyh, räyh!"

Just kun pääsin sanomasta, ettei se hauku, niin johan haukkui. Sellaista kimakkaa komennushaukkua vähän väliä. Ja sitten kun Ralli innostui juoksemaan ihan tosissaan, niin Kit pinkoi perässä ja piti hirveetä kitinää. Vissiin harmitti, kun ei saanut kiinni tai mitä lie.



Autolle tullessa aloin esitellä sen purukalustoa, niin johan siellä olikin yksi alakulmuri ihan poikittain suussa, mutta ei ihan irti vielä lähtenyt. Illan puruluun natustamisen jälkeen se on nyt kuitenkin kadonnut, en saanut talteen... eli eka kulmuri irti, ja just vasta äsken ne ei vielä edes heiluneet. Uusia ei ole vielä näkyvissä.

Onpa ollut menoa taas, yritetään loppuviikko ottaa vähän iisimmin, että saa kakarakin levätä. Tosin tuskinpa se lepää, mutta jospa pitkästä aikaa yritettäis vähän reenatakin (tai kyllä me aina ruokakupilla otetaan sivua ja askelsiirtymiä). Eilen illalla yritin vähän naksutella, otettiin yksi setti esineenilmaisua. Purkki lattialle ja siihen maahan, heti hiffasi! Mutta sitten yritin naksutella pitkästä aikaa putkenpalan pitämistä, ja siitä ei tullut sitten niin yhtikäs mitään. En varmaan saa sitä noutamaan ikinä... Tai kyllä se noutaa, nytkin tuo leluja, mutta että siitä sais systemaattista ja käskysanan, niin tarttee vähän miettiä miten se kannattaisi tehdä, että sais mahdollisimman hyvän. "Pakkonoutoa" en oikeen uskalla sille edes kokeilla, kun tuntuu olevan sen verta herkkis, kai se on vaan yritettävä sitä naksuttelua. Kun nyt sais aikaan, ja pääsis vauhtiin sen kanssa.

Näätä mustikassa

"Näädän ruokavalioon kuuluvat myös marjat, ja näin mustikka-aikaan näitä herkkuja on varvut pullollaan"

Käytiin Histassa katsomassa mustikoita, mutta kun en älynnyt laittaa hyttysmyrkkyä, ei niitä pystynyt alkaa keräämään, mutta syötiin minkä ehdittiin, osa oli kyllä vielä raakoja, että kun hetken malttaa niin saaliskin on parempi. Kittykin oli ihan tohkeissaan näistä herkuista, mitä karvapallosedät eivät osaa arvostaa ollenkaan. Jälleen yritettiin myös kissaraukkaa saada uimaan, mutta huonolla menestyksellä. Nuka taas olisi uinut toistenkin edestä, se on pakko pitää kiinni, jos ei halua sen uppoavan suolutakkoon.

Miksen muista koskaan ottaa pikkupokkaria mukaan, jos en isoa kameraa jaksa kantaa... sitävartenhan se on ostettu. Kännykällä pitää sitten huonoja kuvia räpsiä.

Tunnin metsässä kurvailu ei tunnu missään, joten kotona on hyvä alkaa sitten hullunjumpat.

"Kana, oletko sinä syönyt mustikoita? Vastaa!"

Kiitos Linda kommentista, sitä tarvittiinkin vahvistamaan mun omia ajatuksia. Kitty ei hauku juuri ollenkaan, paitsi sitä tunkeutujakelpietä piirongin alla ja satunnaisesti sellaista kimeää räksytystä esim pihaluutalle tai ruohonleikkurille yms. Ehkä siis yritetään rullaa, ja katsotaan saadaanko siitä mitään aikaiseksi. Niin, joskus mietittiin niitä loppuasentoja näytöllä, eilen oli puhetta, että istuminen voi vaikeissa paikoissa olla helpompaa kun maahanmeno, ja siksi ehkä parempi. Toistaiseksi ollaan siis edelleen istumisen kannalla...

Hakuilemassa - ja ajatukset sekaisin

Mahtava kakara! Edellisistä hakutreeneistä oli 4 viikkoa (3krt jäi väliin lomaillessa) ja Kit pursui intoa, kun se jostain ihmeen syystä heti taas tiesi mikä on homman nimi. Se veti ihan täysiä nelivetoa iiiiihanien ihmisten perään. Jossain vaiheessa pitäisi sitä hallittua maastoonmenoakin harjoitella, mutta intoilkoon nyt vielä kunnes osaa ei-maastossa käyttäytyä.

Kittylle oli samaan tyyliin kun edellisellä kerralla 4 maalimiestä, mutta yksitellen ja vähän jo piilossa. Maalimiehet yrittivät nyt pitää sen palkatessa etäällä, ja istuminen oli plussaa. Nätisti käyttäytyi, yhdellä mm:llä meni jopa maahan, yksi oli seisova jolla Kit istui ihan luonnostaan. Tosi hienosti se lähti ihan suoraan kun lähetin, osasta sillä oli näkö, ja osasta sai hajua eikä ihan heti nähnyt, mutta suoraan meni joka kerralla ja into oli valtava!

Lopuksi pohdittiin kunkin osalta tulevaa, ja meidänkin kuviot näytti aika selviltä - kunnes joku toinen kertoi omistaan ja alkoi aina tuntua, että jaa mites me näin ja noi noin. Ja lopuksi vielä ihmettelyä, että miksi rullakoira. No jaa, en mä vaan tiedä... Aikauhee. Itseasiassa meillä ei ainakaan taida olla yhtään toimivaa rullakoiraa, ja ne muutamatkin jotka oli, vaihtoivat haukkuun. Että onko se nyt sitten järkevää kuitenkaan? Kertokaa mulle, miksi rulla eikä haukku, tai päin vastoin? Ääähhh...

Muutama päivä sitten kirjoitin, kun tuo tuntuu niin rauhalliselta. Kotiin tultua se on nyt jumpannut 3 päivää lähes tauotta ja joka päivä on ollut kuitenkin ohjelmaakin. No nyt se sentään jo nukkuu taju kankaalla, mutta treenien jälkeen luulis että se olisi väsynyt (kun käytiin vielä lopuksi vähän mettässä juoksemassa), mutta sehän aloitti heti ihan hullunjumpat. Tai kai se siellä autossa sitten vaan nukkuu, niin jaksaa taas. Että nyt taas näyttää, että virtaa piisaa ihan kivasti.

Köynnösruusu ja muita kesäkukkia

Tässä mulla on yleensä ollut joku köynnös, viimekesänä komea päivänsini. Nyt en ole ehtinyt siihen mitään laittaa, mutta tänä aamuna siihen ilmestyi tollainen ruusu.


Hmm... australialainen palelee näillä keleillä, joten meni sitten lämmittelemään. Monesti se näyttää hakeutuvan terassille auringonpaisteeseen.

Eilen sillä oli touhupäivä, vaikka ajattelin, että edellisen päivän rauniokeikan jälkeen väsy painaisi, mutta katinkontit. Kit touhusi ihan koko päivän, pääasiassa kyllä itsekseen jumppasi ja välillä kävi pyytämässä anovasti jotain touhua. Yritin etsiä jotain tapahtumaa, kisaa tai näyttelyä tms, että oltaisi lähdetty treenaamaan, mutta kaikki taitaa olla lomilla. Tai olishan ollut toko-sm:t, mutta sinne asti ei sentään viitsinyt lähteä. Iltapäivällä otin sen sitten mukaan metsään, ja se painalsi ihan hulluna ees taas. Lenkin jälkeen otettiin vielä Puolarmaarin kentällä vähän tottista, tällä kertaa ei ollut häiriönhäiriötä.

Käytiin myös hiekkakuopalla harjoittelemassa uimaan menoa, mutta kissa vaan ravisteli tassujaan. Lutakko on sen verran likainen, etten viitsinyt karvasetiä sinne päästää, ne olisi kyllä näyttäneet lapselle kahlaamisen mallia. Sen sijaan yritin houkutella sitä veteen heittelemällä sinne käpyjä, mutta Kit vain kitisi rannalla, kun ei ylettänyt niihin. Kyllä se sitten lopulta kasteli kaikki neljä tassu - haa, valtava edistyminen!

Kissa jumppaa.

Osaa se...

... käyttää nenäänsä! Oltiin tänään raunioilla, voi jessus on taitava lapsi. Kitty pääs ensin mukaan, kun tallattiin aluetta. Ekaa kertaa elämässään näki rauniot ja sinne se vaan meni, etsi tallaajia ihania ihmisiä ympäri raunioita, selvis vissiin hengissäkin ja ilman naarmuja. Vähän kyllä hirvitti, että miten se hajottaa ittensä siellä, pitäisikö sitä vahtia. Mutta tosi taitavasti se liikkui, rohkeasti kasoillekin, mitkään alustat ja metallisillat tai ritiläköt eivät tuottaneet minkäänlaisia ongelmia. No ei tietenkään, näillä on vissiin rauniotkin geeneissä.

Ennen raunioille menemistä otettiin odotellessa muutamia telineitä, metalliputkea "jee, putki, jee!" ees taas, kerran keinulauta ja rappuset ja matala puomi. Keinulaudan kääntymistä (kun lauta kääntyi tynnyrin päällä) se pysähtyi vähän kuuntelemaan, mutta muuten telineet eivät tuottaneet odotetusti mitää ongelmia.

Itse treeni otettiin "sunnuntaikävely" tyylillä, eli itse vaan lähdin menemään ja katsotaan mitä koira tekee. Jos ei tee mitään, ei ole tehnyt väärinkään, kun ei ole mitään pyydetty. Vaan senhän näki jo tallatessa, että se juoksi ympäri raunioita etsimissä ihmisiä. Koska oli tosi hyvä tuuli, Kit sai selvästi hajun jo heti lähdössä. Eka maalimies oli nk. "teletapissa" laajassa metalliputkistossa n. 1m päässä aukosta. Kit sai hajun heti ja työsti aika pitkään ja sitkeästi kyllä, kertaakaan ei keskeyttänyt tai hakenut minulta apuja, vaan itsenäisesti työsti hajua. Se meni kyllä parikin kertaa putken suun editse, että jos olis käyttänyt silmiä olisi kyllä ehkä nähnyt. Mutta kun se sitten hajun perusteella totesi että tuolla se on, niin sinnehän se meni sen kummemmin empimättä. Ja mm sai sen jopa istumaan, jee! Toinen mm oli sitten keskikasalla roskiksessa, kierrettiin aluetta vähän kauempaa ja lapsihan hömpötti kuin olisi ikänsä ollut raunioilla. Kehuin sitä pari kertaa, kun sattui kohtipäin kulkemaan, muuten se meni hyvin itsenäisesti. Kun tultiin kohille, se sai hajun, mutta tällä kertaa ei ihan niin reippaasti sitä työstänyt mitä ekalla, mutta löysi hienosi kuitenkin ja sujahti kuin silakka rohkeasti sisään roskikseen maalimiehen kanssa. Lopuksi kun mm tuli jo laatikosta pois Kit pujahti sinne takaisin ja tanssi siellä ees taas. Vitsi kun sillä oli kivaa! Vaikka tuntuikin, että se oli tosi väsynyt ja just ennen kun lähdettiin kotoa, se veti sikeitä umpiunessa ja nukkui autossakin. Mutta jaksoi se silti olla hommissakin! Nyt tuli hirvee into raunioille.

Olisi ollut kamerakin mukana, ja ajattelin, että otan jälkeenpäin kuvia, mutta raunioille tunkikin toinen porukka, joten enpä jäänyt kuvailemaan. Sen sijaan lähettiin Linan ja Sandyn kanssa katsomaan miten isotkoirat ui, jospa Kittykin...

"Että tonneko, uimaanko, elkää luulkokaan!"

Eilen siis vasta palattiin myöhään lomilta kotiin, monta päivää suunniteltua myöhemmin, kun flunssa sotki vähän loppuviikon ohjelmaa. Ja taas Kit heilutti häntää (ja koko peppua) kun päästiin kotiovelle. Oli ilmeisesti kiva palata kotiin, odottihan täällä moni lempparilelu!

Viimeinen lomaviikko maalla meni siis aika laiskotellessa, muutama jälki tehtiin, viimeinen oli sellainen "kokeillaan mutkia" -jälki ja se selvästi sotki lapsen päätä. Useampaan otteeseen se keskeytti ja sain ohjata sitä jatkamaan. Vasta nyt jälkeenpäin tajusin (tyhmä minä!), että kun olen jarruttanut sitä hihnalla, olisi pitänyt pistää se hihna alakautta, eikä yläkautta niinkun se oli, kun se siten nosti päätä ylös jäljeltä. No, ei me varmaan vielä mitään korjaamatonta olla saatu pilattua. Nyt kuitenkin on taas jälkimaastot hukassa (ei siis ihan nurkilla täällä kotona) ja keskitytään taas hakuiluun. Ja raunioille toki mennään, jos tulee tilaisuuksia!

Tässä vielä joitain kuvia menneiltä viikoilta.

Veden henki

Vielä se on himpun pienempi kuin Nuka
Pihavahdit

Yhtenä ainoana päivänä maalla jaksoin kiikuttaa kameraa lenkeille mukaan ja keskityinkin Kittyn kuvailuun, mutta se ilo loppui aika lyhyeen, kun huomasin, että Nuka yhtäkkiä pomppi pitkin pusikkoa ja menin katsomaan mitä se siellä jahtaa ja näin käärmeen hännän vilahtavan. Meille tuli aika kiire pois... Loppupäivä meni Nukaa vahtiessa, mutta ei se mitään oireita saanut, joten ilmeisesti ei päässyt puremaan. Onneksi!

Kit osaa jo loistavasti tuikitärkeän "kiipee" komennon.

Niin, ja lomaviikon huipennus: viimeisenä iltana alkoi yhtäkkiä tuvasta kuulua pienen kelpien aivan hurja räyhääminen. Isotpojat juoksi samantien ulos huutelemaan kovaan ääneen hävyttömyyksiä koko kylälle varmuuden vuoksi - tietämättä kuitenkaan yhtään mistä oli kyse ja mille haukutaan. Ja Kit jatkoi tuvassa räyhäämistään. Kun pääsin paikalle, ihmettelin hetken mikä ihme siellä on, siili tai joku tullut sisälle? Vaan ei, Kit huomasi sen kauhean tunkeilijakelpien, joka räyhäsi tuvan piirongin alla. Törkeää! (piirongin takana oli seinää vasten nojallaan peili, josta tämä kauhea tungettelija huuteli rumia)

Rotuvirheistä huolimatta

.... misseiltiin taas, ja kyllä me vaan aiotaan tietty missikisoihinkin. (se rotuvirheily oli vitsiä ;D ) Tässä viikon poseeraukset, en tiedä onko nyt kyseessä vk 18 vai 19, mutta ei kai sen niin väliä. Tässä ensin luomuposeeraus viime viikolta (vesileikkien keskeltä, siksi märkä) ja sitten oikeen misseilyä sunnuntailta.



Misseilystä tuli mieleen, että sain vastauksen sieltä Showmedialta, että ei sillä maatunnuksella ole mitään merkitystä. Että jos joku teistä jatkossa yrittää ilmottaa netissä FI-rekkarilla, niin no problemos!

Toinen lomaviikko maalla on nyt lähes tulkoon takana, huomenna matkataan kotiin. Tällä kertaa treenattiin vielä vähemmän mitään, kun edellisellä kerralla. Jälkeä ei oikeen tullut tehtyä, kun oli niin paljon muutakin porukkaa, että piha oli kokoajan ihan tallattu. Pari kertaa tehtiin, joista viimeinen oli pidempi sisältäen yhden loivan mutkan, ja hyvin meni. Tosin Kittyllä tuppaa olemaan niin kiire, että taas meinasi mennä ryömimiseksi, kun jarruttelin että malttaisi ottaa joka askeleen.

Viikonloppuna maalla vieraili kummipoikani Eero ja Kit oli ihan tohkeissaan lapsesta.


Jäljenteko jää nyt sitten toistaiseksi tähän pentuajan perusteisiin ja palataan hakumaailmaan. Perjantaina meillä olisikin tiedossa Kittylle rauniotreenit (saas nähdä mitä siellä uskalletaan kokeilla) ja sunnuntaina palataan loman jälkeen hakutreeneihin.

Sivulletuloa treenattiin aktiivisimmin (se on se jokapäiväisin) ja pieniä seuraamispätkiä, sekä maahanmenoa. Sivu ja maahanmeno alkaa selvästi olla jo ymmärrettyjä asioita, vaikkakin lisää vauhtia niihin kaivataan kyllä kumpaankin, mutta eiköhän se sieltä vielä löydy. Lelulla olen sitä yrittänyt, mutta toistaiseksi tuota on kuitenkin helpompi kouluttaa namilla, kun lelulla ja tässä vaiheessa Kit tuntuu palkkaantuvankin siitä namista paremmin, jotenkin se leikki sotkee treenin eikä keskittyminen ole niin hyvää kun namilla. Naksutin tuppaa ohjaajalta jäämään... eli edelleenkään taaskaan ei olla naksuteltu mitään, eikä se varmaan osaa tarjota enää yhtään mitään, vaikka ohjaajalla on mielessä vaikka mitä. Miksei niitä saa toteutusasteelle? Laiskuuttako...?

Nukan kanssa Kit vetäisi vaikka maailman tappiin hullunpainia, Nuka ei vaan jaksaisi muttei kielläkään - raukkaparka. Itse leikin lähinnä vetoleikkejä ja heittelen narulelua, jota se aikansa palauttaa mutta sitten jää jonnekin puremaan. Kit on hurjan kiltti ja kuuliainen lukuunottamatta keppien syömistä. Parin ekan viikon keppi-kurkkuun-vinkaisun jälkeen kun päätin, että toistaiseksi meillä ei syödä keppejä eikä leikitä niillä, Kit tekee kaikkensa kiertääkseen kieltoa. Muuten se on kuin pieni enkeli.




Häntä ei siis ole enää vaivannut, eikä mikään muukaan entinen - joten nyt vaivaa sitten anaalit. Tai ei vaivaa, mutta pari kertaa Kit tyhjenteli niitä mun päälle, joten olen nyt muutamaan otteeseen kokeillut tyhjennellä niitä ja hyi hitto, sieltähän tulee tavaraa ihan tosissaan... saas nähdä miksikä kehittyy. Jasulla ei taida anaaleja ollakaan, Nukalla on kaksi kertaa puhjennut/tulehtunut ja vaivannut (koira oli ihan tolkuttoman kipee), mutta jos saa riittävästi luuta anaalit tyhjenee itsekseen. Pitää kohta ihmetellä miten Kittyllä, jos ei ala rauhottua. Tai siis ei ne hirveästi vaivaa (välillä se kyllä takapäätä jyystää), ja voinhan niitä kyllä tyhjennellä, mutta miten sitten pidemmän päälle, tai tarviiko niitä edes tyhjennellä. Mutta siis, seurata tarvitsee, sillä selvästi ne on kuitenkin olemassa ja täyttyy.

Muuten se on oma rakastettava itsensä - ja ah niin helppo, voi jessus en olis uskonut, sillon kun pohdin ja pähkin, että voinko vai enkö. Pitäs muuten kohta ostaa se oma häkki, alkaa tuo lainahäkki käydä pieneksi (mittasin epätarkasti ja siinä 38-40 cm välissä se on). Tai mahtuisihan se sinne, mutta kun pitää nukkua mahdollisimman pitkänä jalat suorina, niin sitten pää jää ihme kenoon ja hengitys vaan pihisee...

Taas mennään

Noniin, nyt me taas mennään ja palaillaan viikon tai vähän reilun päästä. Nastolassa agirodussa saatetaan piipahtaa, jos sinne asti jaksetaan, kattoo nyt sitten mitkä on fiilikset ja minne mennään ja millon.

Eilen käytiin mettässä ja Kitty juoksi, voi jestas se juoksee, mutta silti sen luoksetulo on ihan mahtava! Parempi kun karvasedillä ikinä! Mutta muuten sekin oli eilen aika vetopois oloinen, paitsi sit illalla/yöllä (meillä on nää lomarytmit vähän sekaisin) se alkoi pyydellä huomiota puruluun mussuttamisen lomassa. Mutta en sitten jaksanut kuitenkaan, eli ei taaskaan olla tehty mitään. Ainiin paitsi olihan meillä, kun palattiin sieltä metsästä (käytiin Puolarmaarissa) niin siellä olikin nurtsilla näyttelytreenit menossa, koiria varmaan 40. Joten otettiinpa kakrun kanssa siinä sitten pientä kontaktitreeniä ja sivulletuloa, namit ei vaan riittänyt kovin pitkälle eikä leluakaan ollut mukana (tai olis autoboxissa ollut karvamunaotus). Tuolla näkyy olevankin tosi usein jotain treeniä, joten siellä sais hyvää häiriöharkkaa, pitääkin mennää taas sinne, kun palataan lomilta.

Toissailtana tuli testattua siilin lisäksi Kittyn ensireaktiot pupuihin. Lähettiin iltapissalle, isot pojat hihnassa ja Kit irti ja se ehti jo tien reunaan, ennenkun huomasin perästä, että tiellä menee kaks Kittyä isompaa rusakkoa. Kakru nosti niskavillat ja hännän pystyyn ja oli että pitääks tässä alkaa puolustuskannalle, kiellosta ei lähtenyt perään, en ehtinyt tajuta oliko lähdössä vai ei, mutta kovasti nuuskutti ja oli tohkeissaan ja ilmeisesti vähän huolestunut, että onkoha ne jotain vaarallisia tollaiset yökulkijat. Lintujahan se jo maalla viime viikolla pihasta kyllä vähän jahtasi.

Ja häntä on ihan kunnossa, ainakin noin päällisin puolin ei huomaa enää mitään. On tainnutkin jäädä mainitsematta Kittyn "rotuvirheet", sen hännän karvoissa on ihan hirveästi valkoista, häntärauhasen alueella on ihan harmaa raita. Ja kaulassahan sillä kasvaa vissiin 7 "rotuvirhettä". Onko se näillä rotuvirhe sitä en tiedä, sammarivainaasta aina sanottiin, että sillä kasvaa rotuvirhe, jos oli musta karva ;D


Kittyn silmät, etenkin... ööö... vasemman puoleinen vähän rähmii. Nukkumisen jälkeen on vihertävää löllökökköä, mut kassellaan sekin. Noi mulkosilmät on niin likaa-ja etenkin karvaa-keräävät, ettei sen Taran kanssa telmimisen jälkeen ole ihme, jos jotain puskeekin.

Helsingin pentunäyttelyyn ilmottautuminenkin tuli sitten hoidettua, mutta oli vähän tuskaista, kun en omista printteriä (printtaan aina töissä, paitsi nyt lomalla...) ja siis olosuhteiden pakosta oli hoidettava asia netti-ilmottautumisen kautta. Mutta eihän se tunnistanutkaan näitä FI-alkuisia rekisterinumeroita, meinasin repiä pelihousuni! Ilmoitin sitten rekkarin ilman alkutunnusta, ja sain homman hoidettua, kai se sitten hyväksytään... Pistin nyt sitten vielä meiliä perään. Kyllä on kankeeta tuo näyttelypuoli, agilityssä on iät ajat ilmoitettu sähköisesti, ja tuskin kovin moni enää papereita käyttääkään! Onneksi kuitenkin tuonne se netti-ilmo oli, muuten olis pitänyt keksiä jotain kepulikonsteja.