Silakka matkustaa

Toissapäivänä se tuli, ja eilen asennettiin Silakan uusi pesä autoon. Onhan se aika hurjan iso! Mutta onneksi mahtui siihen mihin kuvittelinkin, tosin eri päin mutta parempi se noin onkin! Kyllä nyt kelpaa Silakan matkustaa. Lainakevythäkki oli käynyt jo melkoisen pieneksi, ja Silakka joutui kiemurtelemaan siellä ihan mutkilla (taisi kyllä kiemurrella huvikseen). Pitää vielä kiinnittää häkki kunnolla ja hommata hyvät aluset. Toisaalta olis kiva peittää se, mutta taitaa oma näkyvyys kärsiä melkoisesti, kun toi nousee niin korkeelle.

Me ei olle treenattu ei niin yhtikäs mitään ja sen kyllä huomaa. Alkaa energiaa patoutumaan ja se sitten purkaantuu melkoisena jumppaamisena, vaikka joka päivä ollaan käyty metsässäkin kaahaamassa. Ensimmäiset "kunnon" tuhotkin se on tehnyt yksiössään, jyrsinyt hyllylevyjä (joko maintsinkin näistä?) ja kun korjasin levyt kaapin takaa pois, se päätti sitten nakerrella seinää... Sen jälkeen se sai palkaksi luun päivienvietteeksi, ja nyt 2 pv onkin mennyt ilman tuhoja. Lelut ei näytä kelpaavan ollenkaan, kun en uskalla jättää niitä kivoimpia leluja jotka se söis kokonaan. Saas nähdä kuinka kauan se luu jaksaa viihdyttää, sotkee se ainakin. Täkkiä pitäs pestä jatkuvasti.

Hammastilanteesta voisi kirjoittaa loppuraportin. Kaikki hyvin, kulmurit kohdillaan.

Misseilemässä

Tänään misseiltiin siis Tuomarinkartanossa, Miss Silakan ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa näyttely. Alku säntäilystä huolimatta Silakka esiintyi yllättävänkin siististi, loppua kohden jopa hieman laiskanlöysästi, kun ei meinannut enää helteessä into moiseen touhuun riittää.

Kit oli narttupennuista toinen ilman KP:tä (PEK2), superkaunis Nemi-sisko voitti ja yhtä superkaunis Gitte-sisko oli kolmas. Tuomarina oli Colin Smith. Kittyn arvostelu kuului näin:
5 months old. Nice outline. Correct neck. Balance for the body good and nice head. Bite is good. Well placed ears. Filling out nice in the body but must tighten up when she ages. Goes away quite well. Needs to settle more in front. Needs more time in the showring.

VSP Nemi

Juu, lisää asutusta eteen, mutta ei todellakaan aleta viettää enempää aikaa showkehässä ;-) Kaikki Maiskis-lapset kuulostivat olevan kovin löysiä - kas kummaa, kun ne ovat vielä ihan vauvoja. Kuukauden vanhemmat Didaktic's-pojat olivat selvästi kehittyneempiä ja suurempia ja päihittivät meidän pojat, vaikka meistä omat pojat oli tietysti kauniimpia! Etenkin Kit on kovin ihastunut Naxeen ja esittelikin kaverille auliaasti uusia hienoja hampaitaan.

Siskokset esiintyivät edukseen vielä kasvattajaryhmässä ja niin sitä jouduttiin vielä isoon kehäänkin ja koska lapset ovat niin kauniita sijoituimme huimasti kakkoseksi. Ryhmiä oli 12, että ei ihan pöhkömmin, onnea Maija!

BIS2 kasvattajaryhmä vasemmalta Kexi, Naxe, Kitty ja Nemi

Kit ja Naxe hammastaistelussa, Kexi virallisena valvojana.

Jottei elämä olisi yhtä show:ta päätimme Kittyn kanssa lähteä illalla vielä hakutreeneihin. Kit nukkui reilun tunnin, kun käytin karvasedät lenkillä ja kun siinä sitten vaivihkaa hissukseen keräilin tavaroita ja kuulostelin, olisiko se lähdössä vai nukkuisiko se taju kankaalla, sehän oli tikkana eteisessä "minne mennään?" No me sitten mentiin. Ja alueelle tultaessa sillä oli tuttu hullunneliveto taas päällä, intoa piisasi ja väsymyksestä ei tietoakaan. Esitin sitten ajatukseni tuulesta ja sitä sitten kokeltiin, eli ei haamuja vaan maalimiehet tuulen yläpuolella, mutta tuuli oli oikukas ja sillon kun olisi tarvinnut ei tuullut. Aluksi Kit teki hienosti töistä, se irtosi kyllä ja haki, mutta kun ei mitään löytänyt se alkoi pikkuhiljaa turhautua ja kyseli apuja ja piippasi. Maalimies oli sellaisen hienon maastoverkon alla ja Kit taisi kerran juosta aika läheltäkin, mutta ilmeisesti se nenä ei tosiaankaan ollut auki. Sama toisella, todella turhautunut pieni. Todettiin sitten yhteistuumin, että aivan liian vaikea, ja kyllä me nyt vaan palataan niihin haamuihin ja palautetaan motivaatiota ja sitä uskoa, että siellä se on missä ohjaaja näyttää. Eiköhän se nenä pikkuhiljaa tule mukaan, kun pistetään maalimiehet piiloon. Maalimiehillä se käyttäytyi todella hienosti, mm (sama) makasi molemmilla kerroilla sen verkon alla piilossa, eikä Kit ilmeisesti ollut kauheasti hyppinyt päällä, ja kun mm palkkasi kyljellään maaten, Kit meni kauniisti viereen maahan eikä yrittänytkään kiivetä päälle tai syliin! Ja ekaa kertaa kokeiltiin liivien käyttöä, se ei häirinnyt menoa yhtään. Nukan liivit on muuten ihan sopivat Kittylle, mutta maharemmi menee kaksi kertaa ympäri. ;D

Joku voisi ehkä luulla, että pikkukelpie on väsynyt, kun on ensin ollut näyttelyssä koko päivän ja sitten vielä treeneissä, mutta katinkontit. Se jumppasi vielä koko illan. Vai liekö ollut niin väsynyt ettei osannut lopettaa, mutta kaapinkätköistä bonuksena löytynyt vaaleanpunainen elefantti sai melkoista kyytiä.

Eiliset minitreenit

Eilen saatiin kasaan minihakutreenit, Kittylle 2mm joista ensimmäinen oli haamu myötätuulessa n. 20 metrissä. Lähetys oli pellolle (korkea rikkaruhoheinikko) hieman alaviistoon, joten Kit näki hyvin. Käänsin sen hetkeksi pois ja mm kävi piiloon. Kit lähti tosi hienosti ja suoraan just sinne missä oli mm:hen nähnyt mutta n. 1m ennen piiloa se kääntyi ja alkoi hakea, hakea, hakea. Haki kyllä sitkeesti ja löysi lopulta, mutta hitsi, kun olis edennyt sen metrin pidemmälle. Toinen oli sitten ylärinteeseen metsän puolella tuulen yläpuolella valmiiksi piilossa ja kun Kit näytti saavan hajun, lähetin sen ja se meni hienosti ihan suoraan piilolle, joka oli kyllä tosi lähellä, alle 10m. Hyvin se menee ja motivaatio on kohdallaan, mutta haluaisin sen menevän suoraan ja nenää käyttäen, eli ilman noita näköhaamuja ainakin tuulenpuolelle. Lueskelin Nietosvaaran foorumilta hänen ajatuksiaan aiheesta ja sain vahvistuksia sieltä myös omille ajatuksille, että haamut ei ehkä ole se paras tapa, kun ilmeisesti se nenänkäyttö tuppaa sitten kiireessä unohtumaan. Oma ajatus olisi huomenna yrittää tuulen kanssa ilman haamuja, jos vaan on tuulta. Ja jos nyt ehditään/jaksetaan treeneihin, tiedä miten hellehalvaantuneita me ollaan huomisten missikisojen jälkeen.

Vissiin ekaa kertaa Jasun kanssa samassa kuvassa!

Kummipoika Eero 1v kävi tänään leikittämässä Kittyä, mutta Kit ei paljon Eeron pallonheitoista ehtinyt innostua, kun olis vaan pitänyt päästä pusuttelemaan. Hihnassa piti pitää ja silti se tanssin ripaskaa välillä kaikki 4 jalkaa ilmassa, kun ei päässyt nuolemaan...

Tänään ei olla treenattu, ettei mene ylikuntoon, eli kerätään vaan voimia, että jaksetaan sitten huomenna ... riekkua.

Action-kuvia

Käytiin taas Puolarmaarissa näyttelykoulutuksessa ja saatiin pariltakin ihmiseltä kehuja kuinka mahtava luonne sillä on, ja nuoresta iästä huolimatta ottaa kontaktia. Sillävälin adhd-silakka kyllä riekkui hihnassa, kun vaan pääsis minne tahansa, kitisi ja vinkui ja... Yks mies tuli pitkät pätkät juttelemaan ja ihastelemaan Kittyä. Seisominen sujuu hienosti, tutkiminen sujuu peppuheiluen, juokseminen onkin sitten se vaikein - hirveetä hinaamista. No, eikai se ole niin nökönuukaa. Ja oli muuten uus hihna käytössä, vähän se on jäykkä, mutta eiköhän se tolla hinaamisella vetristy aika pikaseen.

Treenien jälkeen yritin ottaa vähän action kuvia, kun Kirkkiksen lehteen pitäs pentupotrettiin (missä esitellään uusia pentuja) saaha joku kiva kuva. Meinasin kyllä laittaa tuon mikä on tuossa sivussa ylhäällä, tykkään siitä hirveesti, mutta menin silti kokeilemaan josko sattuis jotain helmiä osumaan räiskinnän lomassa. Tässä siis sitä satoa, eka tai toka ehkä menettelis. Eka on hieno, tokassa tosin näyttää että se vois kaahottamisen sijaan yhtähyvin olla istumiskuva.






Hienosti muuten palautti palloa! Ja tonne heinikkoon kun se pallo hukkui niin älyttömän sitkeesti se sen sieltä etsi, kertaakaan en ite joutunut lähteä auttamaan.

Kotona yritin ottaa seisomakuvaa, kun se välillä seisoo niin nätisti, mutta ketut siitä mitään tullut. Yks luimistelee minkä kerkee... ei sitten oteta seisomakuvaa. Sehän on takakorkee!

SuoSilakka - marjastajien kauhu

Jos en nyt sitä tänä kesänä uimaan saanut, niin menköön tämä suorällääminen edes, kehittyy siinäkin lihakset.

Hitsi, kun jokapaikka on täynnä porukkaa. Ajettiin ensin Oittaalle Kellonummelle, mutta siellä näkyi olevan hakuharkat, parkkis täynnä autoa. Hetken kauhea pohdinta, mitä sitten, kun ei Siikikselle kannata varmasti lähteä, Nuuksioon ei jaksa, joten mentiin Kauniaisten Kasavuorelle vähän niinkun kotimatkalla. Kyllä sielläkin sitä porukkaa piisaa enemmän kun tarpeeksi, mutta kun menee mettässä polkuja pitkin, saa olla vähän rauhemmassa.

Eli Kauniaisiin mentiin. Päästin Nukan ja Kittyn irti ja heti ensimmäisen kukkulan takana se bongasi marjastajia. Silakan mietteet: "Jee, maalimiehiä! Vitsi niillä on isot palkkapurkit, ja mustikoita!!!" Vähänkö noloa, kun Silakka tunki suoraan marjastajien ämpäriin syömään ja kuolaamaan niiden mustikat... Onneksi olivat ymmärtäväisiä ja nauravaisia ihmisiä. Vähänkö olin skarppina sen jälkeen ja jokaisesta pään nostosta kutsuin sen luokse/otin kiinni. Hyvin se niitä marjastajia siellä "ilmaisi", kyllä nenä toimii. Kiiruhdettiin sitten marjastajia karkuun Suursuon puolelle rälläämään ja siellä saikin sitten rytkätä ihan rauhassa.

Silakalle on tehty viimepäivinä hankitojakin. Hollolan nahkapajasta tilaamani näyttelyhihna ja panta tulivat eilen postissa, just sopivaa kokoa on panta, hihna olis ehkä voinut olla lyhyempikin, kun otin sen kaikkein pisimmän. Mutta eipä se mittään. Tänään tilasin sitten vielä netistä (Kärkkäiseltä) lapselle uuden häkin autoon, kun alkaa se lainakevythäkki käydä pieneksi. Olipa taas jahkaaminen senkin kanssa! Nyt tulee sitten kunnon turvallinen metallihäkki.

Eilen oli vissiin ollut liian ei-aktiivinen päivä, kun Silakka oli päivän aikana hieman puuhastellut omiaan "yksiössään". Siellä on yhdessä nurkassa kaapin takana erinäisiä ylimääräisiä hyllyjä, parketin palasia yms levyjä ja sitä isointa parketin palasta oli maisteltu oikeen urakalla. Pitää korjata ne pois. Seuraavaksi se varmaan käy kaappien kimppuun, ajatuksena oli joskus viritellä joku verkko niiden suojaksi. Hmmm... tai sitten vaan lisää ilta-aktiviteettia. No, kohta niitä piisaakin. Pentukurssi alkaa vajaa 2vk päästä, ja nyt saatiin toinen hakuryhmäkin kasaan. Ja Nukan 2vk päästä jatkuvien agitreenien sivussa saattaa Silakkakin päästä vähän jotain puuhastelemaan.

Karhuko suolla tuli vastaan?

Australianvesikoira

... nimeltään Silakka on kuin kala vedessä

Tuo koira on ihan hullu liikkuvaan veteen. Olin eilen vanhempien pihassa pesemässä meidän käytävä-kuramattoja ja tämä australianvesikoira-aputyttö oli intensiivisesti pari tuntia auttamassa, se jahtasi suihkuavaa vettä tai istui painepesurin aiheuttamassa sumussa korvat surkeasti lerpallaan (kun kastuu), raivosi ja jahtasi pärskeitä ja kahlasin lammikoissa.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tuo Solakka Silakka eli Silkkis on (melkoisen ärsyttävä!) tämän hetken ykkönen. Kaveri risti sen myös Vadelmasilakaksi Silakan vadelmansyöntitaipumuksen vuoksi. (Eilen se muuten söi myös karviaisia ja viinimarjoja puskasta...) Kittenström aka Strömberg, tai von Kittensdorf. Kits on myös paljon käytössä.

Onnistuneet treenit

Eilen hakuiltiin ja otettiin siis askel taaksepäin edellisen kerran hieman liian vaikeiden treenien jälkeen. Ei tuullut ja satoi, joten tuuliapuja ei voinut toivoakaan. Otettiin vain 2 mm ja näköapu eli mm meni valmiiksi ja käveltiin keskilinjaa kohdalle ja odotin, että Kit näki haamun, jolloin käänsin sen pois ja sillä aikaa mm piiloutui siihen missä oli näkynyt, matkaa ehkä n. 20m. Viivasuoraan ja hullunraivolla Kit posotti molemmilla kerroilla suoraan piilolle. Eka mm ei osannut oikein palkata, vaan piti liian lähellä ja Kit istui melkein sylissä, eikä käsiliikkeellä saanut sitä edes istumaan vaan pomppimaan. Toinen mm osasi palkata oikeammin ja Kit käyttäytyi oikein nätisti. Hyvä treeni, näitä täytyy ehkä vielä jatkaa hetki, ja sitten pikkuhiljaa hyvällä tuulella mm siirtyy hieman kauemmas piiloon näköavun jälkeen.

Treenien jälkeen Kit pääsi pitkästä aikaa leikkimään aussipentu Dixien kanssa. Tällä kertaa ohjelmistossa oli kaahotus pitkin pusikkoa, Dixie edellä ja Kit kitisten takana. Se pitää ihme kitinää ja kimeetä haukuntaa, kun sitä ottaa aivoon kun toinen juoksee karkuun... Lapset myös läträsivät lätäkössä, Kit etenkin lutrasi siinä pitkään ja työnsi kuonoa veteen saalistaakseen vettä ja jahtasi tassutellessaan syntyneitä pisaroita.

Viikonloppuna oltiin maalla, jännä nähdä miten kakara oikein riemastui, kun tajusi mihin oli tullut. Lauantaina kävin Kittyn kanssa usemman tunnin marjaretkellä. Suurimman osan ajasta se söi mustikoita ja vattuja puskista. Onneksi myöhemmin illalla oksensi ilmeisesti suurimman osan vatunsiemenistä pois, tiedä miten tuollainen määrä vattua olisi Silakassa sulanut.

Juuri kun edellisessä kirjoituksessa ehdin mainita, että yläkulmurit on ja pysyy, samana iltana köydenrevityksessä lähti toinen ja seuraavana päivänä oli se toinenkin kadonnut, vaikka eivät juuri näyttävästi edes heiluneet. Eli molemmat yläkulmurit irtosivat itsekseen, kun uudet olivat hädin tuskin ehtineet puhjetakaan. Kaikki maitohampaat täälläkin siis lähtenyt! Ja uudet kulmurit menossa nätisti paikoilleen. Sitä vasemmanpuoleista alakulmuria ollaan hieman jumppailtu, mutta kohta sekin on kolossaan.