Perjantai treeniä, sunnuntai treeniä

Perjantaina hakuiltiin Perusmäessä. Heti aluksi Kitille tehtiin rullatreeniä kahden avustajan voimin, mutta koko touhu meinasi mennä ihan yleiseksi sähläykseksi. Kit kiemursi maalihenkilön luona mutkalla liehitellen, eikä millään olisi viitsinyt ottaa rullaa. Lopulta saatiin muutama "vähän sinnepäin" - toisto aikaiseksi, ja jätettiin se harjoittelu siihen.

Kitille tehtiin kaksi pistoa valmiilla maalimiehillä jo hyvin hämärässä. Eka meni hienosti, mm oli lähellä (vajaa 10m). Toinen oli vähän kauempana ja taas mahdotonta kaahausta ensin etukautta ja sitten takakautta ohi. Lopuksi vielä uudet pienet rullatreenit ja nyt meni ihan kivasti, kun oli jo isoimmat hyöyryt päästelty ulos.

Lauantaina ja sunnuntaina oli päiväohjelmassa lehtien haravointia. Paimentava haravakoira roikkui metalliharavassa ja häiritsi suunnattomasti työskentelyä. Viritin myös 6 irtokeppiä vinokujaksi pihalle ja naksuteltiin kosketusalustan kanssa kujan läpi juoksua. Ensin target oli kahden kepin päässä, sitten neljän ja lopulta kuuden. Ja Silakan kierrokset nousi taas, niin että keskittyminen kärsi ja koko koira oli ihan jännittynyt. Tarkoitus oli ottaa myöhemmin vielä toinen erä, mutta ei sitten ehditty. Kit pääsi mukaan viemään pojat pellolle lenkille ennen hakutreenejä, ja johan oli taas kaahausta. Lisäksi pellolla tuli vastaan ystävädobberi-Jade, ja Kit pääsi rallittamaan oikeen kunnolla. Silti virtaa ja intoa piisasi vielä hakutreeneissäkin, vaikka odotteluaika menikin nukkuessa.

Sunnuntain hakutreenit oli Histassa, tuuli oli hyvin heikkoa, mutta ei ollut ihan tyynikään. Kittylle toisaalta etenemistä haamuilla, toisaalta sitä luottoa mennä vaikkei haamua näkyisikään. Ensimmäinen valmis oli lähellä, ja sinne Kit meni tosi hienosti, ei ihan suoraan mutta melkein. Toinen oli haamu joka perääntyi sitten kauemmas, ja sinnekin Kit meni tosi hienosti. En tosin nähnyt kallion taakse miten se siellä eteni menikö suoraan vai hakiko, mutta eiköhän kohtalaisen hienosti ollut mennyt. Kolmas oli valmis vähän pidemmällä ja tuulen piti tuoda hajua, mutta se taisi juuri sillon kääntyä, joten tästä muodostui se kaahotuspisto. Kaahotuksen jälkeen otin Kitin lähetykseen uudelleen ja siitä se kyllä sitten etenikin suoraan ja hienosti piilolle. Neljäs oli taas valmis aika lähellä ja se meni hienosti vauhdilla ja suoraan.

Lopuksi treenien jälkeen kysyin rullatreeniin liittyvästä kimurtelusta ja liehittelystä, ja näytettiin miten rulla toimii. Ekalla Kit teki just mitä oli tarkoitus demonstroida eli vaan liehitteli maalimiestä, muttei olisi millään tuonut rullaa. Kun sitten lähti tuomaan, se meni ohi muiden tyyppien luo ja tiputti rullan. Seuraavat meni paremmin, ja kun ajoissa annoin tuo-käskyn, se aika nopeasti otti rullan ja toi. Viimeisellä (neljäs) kerralla en antanut mitään muuta käskyä, kun lähetyksen "etsi" ja se toi rullan hienosti ja itsenäisesti ilman kummempia kommervenkkejä. Tähän oli kouluttajakin tyytyväinen, eikä nähnyt treenaamisessa mitään ihmeempiä ongelmia, kun että tuosta kyllä nyt pikapikaa, mutta pikkuhiljaa pitäisi päästä siihen, että palkka tulee maalimieheltä. Aluksi ehkä niin, että ensin pari kuten ennen ja sitten pari niin että mm palkkaa, tai minä palkkaan, kun ollaan palattu näytölle. Katsotaan, kuulostellaan, kokeillaan.

Perjantaina hain lopulta postista Kittylle tilaamani Hurtan manttelin. Onneksi ei ole mikään kauhean iso vaikka vähän pelkäsin, vaan sopivasti kasvunvaraa, mutta pysyy päällä nytkin jo. Päädyin nyt tähän, kun sen sain edullisesti ja nopeasti netistä, tilataan sitten ensi talveksi mittatakki, jos on tarvetta. Lahkeet tohon olis kyllä kiva, pitäs kai joku vauvojen potkupuku vielä hommata... ;D

Takin heijastimet sävysävyyn silmien kanssa...

Termiitti hoidossa

Tällä viikolla jäi kaikki treenit väliin, kun olin työmatkalla. Ihan tyhmää. Pentukurssista olisi vielä pari kertaa jäljellä, onkohan ensi viikolla viimeinen? Ja agikurssi alkoi keskiviikkona, ja me ei siis päästy sinne mukaan. Ihan tyhmää. Mutta ensi viikolla sitten.

Hoidossa pieni termiitti näytti uuden puolen itsestään nakertelemalla sitä sun tätä ihmisten läsnäollessakin. Kotonahan se ei sitä ole vielä tehnyt. Mitä nyt sitten päivän aikana yksikseen yksiössään on mm. suolistanut täkkejä sun muuta "pientä" vaikka leluja ja luukin olisi tarjolla.

Hoidossa Kit oli päässyt Iskän mukana pihahommiin ja kuulemma kaahannut ihan päättömänä edes takaisin tunti tolkulla, pelannut omenilla, raivonnut jalkapallolle ja muuta yhtä älykästä. Olikin sitten melkoisen väsynyt pentu eilen illalla kun tultiin kotiin. Ne on nuo "mummolanlomat" rankkoja pienille lapsille.

Naxe-treffiä, Rallia ja treeniä

Lauantaina treffattiinkin Naxe-veli Puolarmaarissa, ja vauhtia piisasi, vaikka välillä homma meni kyllä ihan pupunpapanoiden imuroimiseksi koko sakilla. Kivaa oli, kiitos seurasta ja juttutuokiosta. Leikitään toistekin.

Sunnuntaiaamuna ohjelmistossa oli ensin rallia Rallin ja muiden pulien kanssa, mutta Ralli ei oikein innostunut Kittyn kanssa rallaamisesta. Käytiin kuitenkin reippaalla metsälenkillä, ja Kit sai kyllä juosta sydämensä kyllyydestä, vaikkei sitten Rallin kanssa. Ja kyllä Ralli lopuksi alentui Kitin kanssa vähän leikkimään, ettei ihan hukkaan mennyt koko reissu. Olisi ollut ihania kuurapeltoja ja auringonpaiste, mutten jaksanut ottaa kameraa mukaan lenkille, joten kuvina joudutte katsomaan näitä edellispäivän otoksia.

Iltapäivätorkkujen jälkeen oli vielä ohjelmistossa hakutreenit samassa paikassa Veikkolan kupeessa kun viimeksikin. Tuullut ei yhtään, mutta ilma oli poutainen, pikkuhiljaa hämärtymässä ja alkoi varmaan kosteus jo laskeutua. Kitille otettiin samalla tavalla ilman haamuja kuten edelliselläkin kerralla. Eka meni loistavasti (matka ehkä 10m), toiselle yritettiin suoraa polkua pitkin vähän pidempää matkaa, mutta siinä Kit lähti sitten kaartamaan just väärään suuntaan vähän ennen maalimiestä, löysi jäljen ja kaahotti sitä takasuuntaan ja lopulta kutsuin sen luokse. Vedettiin hetki henkeä ja rauhoituttiin, ja lähetin sen uudelleen. Taas se meni saman matkaa suoraa, ja lähti sitten kaahaamaan toiseen suuntaan ja lopulta sieltä sitten löysi maalimiehenkin, mutta kun ilman kaahauksia sen olisi löytänyt ihan suoraan nenän edestä... Kolmas oli taas lyhyt matka 1om, ja sinne Kit porhalsi ihan hullua vauhtia luotisuoraan, hyvä! Ihan ok treenit, mutta tuntuu, että eteneekö se tuosta koskaan, vai kuuluuko tuo eestaas suhaaminen lopunikää etsintäsuunnitelmaan? No, pelastuspuolellahan se ei haittaa, vaan ajaa asiansa, mutta jos ikinä sinne pk-puolelle meinattais (ehkä ei...) niin ei ihan suoria ole nuo meidän pistot. No okei, onhan se vielä ihan lapsi, joten jospa se siitä. ;D

Kahjopäät...

Paukkuja ja rullia

Eilen taas ammuttiin Oittaalla. Kit veti ja vikisi ihan hulluna, kun lähestyttiin raunioita tietäpitkin kävellen. Että ei ainakaan paikka ole alkanut ahdistaa, päin vastoin. Ensin leikittiin, ja tosi hyvällä vietillä se leikki. Sitten lopetin leikin ja avustaja lähti kävelemään alas rauniolle, jolloin Kit jäi tuijottamaan perään. Pyysin sen luokse ja annoin namia, mutta se heti taas halusi vaan palata hihnan mitan päähän katsomaan avustajan perään. Se istahti ja jäi tuijottamaan. Laukauksissa pysyi muuten hievahtamatta, mutta aavistuksen venytti istumista ja nosti päätä, ei muuta. Tuijotti raunioille niin kauan kunnes näki avustajan palaavaan ja alkoi heiluttaa häntää. Vähän ennen avustajan saapumista meidän luo Kit nousi ylös, ja kun aloin kaivaa "kissanruoka"purkkia se tuli odottamaan ruokaa, söi sen suurella innolla ja sitten olisi mennyt tervehtimään avustajan. Leikkiin se ei hirveän suurella innolla lähtenyt, kun oli kokoajan menossa johonkin muuhun suuntaan, mutta kyllä se vähän leikki. Ei sille ampumisesta ainakaan mielestäni jäänyt mitään mieltä painamaan.

Paukkujen jälkeen otettiin vähän rullatreeniä ja se meni nyt aavistuksen paremmin kun edellisellä kerralla, mutta jotenkin Kit kiemurteli ne uudet ohuet kaasuletkut aina roikkumaan toisesta päästä ja mukelteli niitä, ja välillä ne sitten tippuikin. Mutta ehkä aavistuksen vähemmän sitä mm:llä sähläämistä. Käytiin vielä myöhemmin vanhemmillani, ja otin sisällä äidin kanssa pari lyhyttä ja siellä Kit ei mielistellyt yhtään, vaan haki rullat tosi hienosti.

Oittaalla käytiin treenausten jälkeen metsälenkillä. Kit juoksi kuin hullu heikkopäinen ja kävi purossa kahlaamassa ja muuta yhtä sekopäistä. Yhdessä vaiheessa se yhtäkkiä alkoi köpöttää hissukseen ja häntä alhaalla ihan halvaantuneena ja ihmettelin jo mitä oikeen oli käynyt, kun en ollut huomannut mitään. Se kääntyi katsomaan takapäätään ja päätin kokeilla anaaleja, ja sieltähän turskahti ruskeeta töhnää. Ja sen jälkeen meno jatkui taas kahjopäisenä. Pitää siis välillä muistaa kokeilla niitä anaaleja, vaikkei ne näyttäis vaivaavankaan.

Pentukurssilla ja taitotestissä

Maanantaina käytiin näyttäytymässä viime keväänä alkaneella pentukurssilla (samantyyppistä missä ollaan oltu), joka jatkaa ensi viikosta alkaen agilityn pentukurssina. Ja ilmeisesti suoriuduttiin taidontarkistuksesta ihan kohtuudella, koska meidät hyväksyttiin kurssille mukaan. Taitotestissä piti esitellä leikkimistä, targetille menoa, peruutusta, mukana kulkemista (ei kontaktissa, vaan tavoitteena agilityn ohjattavuus kropalla), mutta tämä tuli meidän omalla kurssilla vasta seuraavana päivänä ohjelmistoon, joten sitä nyt ei tietty niin hirveästi osattu, vaan meni enemmän kontaktikävelyn puolelle. Ja luoksetulo, joka me tehtiin hienosti paikallaistumisesta, toisin kun muut joiden koiria pidettiin kiinni. Eli ensi viikosta alkaen meillä on ohjelmassa pentuagikurssia! Jossa siis käytetään näitä samoja metodeja ja temppuja mille nyt on luotu pohjaa, mutta pikkuhiljaa siirrytään este- ja ohjausopetukseen - jota me kyllä ollaan jo jonkunverran tehtykin... Tosin, ensiviikolla olen työmatkalla, joten päästään vasta seuraavalla viikolla mukaan.

Testivuoroa odotellessa koitin pitää pennun aktiivisena, ettei se ihan vaan riekkuisi. Tehtiin mm. sivulletuloa, puomin kontaktilla naksuttelua, hyppyä rimalla yms. Nyt virittelin hyppyyn niin paljon rimoja, ettei se yksinkertaisesti päässyt ali. Ensin meinasi kyllä yrittää, mutta huomasi, ettei pääse ja sen jälkeen hyppäsikin ihan hyvin. Tuntui kyllä, että kun se on niin korkeilla kierroksilla, niin tajuaako se edes mitä se tekee, ja oppiiko se mitään. Mutta kun sitten seuraavana päivänä tein samaa uudestaan, niin kyllä se nyt jo selvästi tajuaa hypätä, ja keskimäärin hyppää ihan hyvin. Välillä tuli kyllä sellaisia takapään roiskauksia, että. Mutta eiköhän me pikkuhiljaa siirrytä jumppasarjan opetteluun, luulisin, että se tulee sitten pentukurssilla esiin.

Eilen omalla pentukurssilla oli ohjelmassa sitä mukanakulkemisen opettelua. Sekä ohjeet miten opettaa "häkkileikki". Hitsi, meidän häkki on kyllä niin tiukkaan tungettu autoon, ettei yhtään huvittaisi repiä sitä irti sieltä harjoittelua varten, mutta ei kyllä huvittaisi ostaa uutta häkkiäkään ihan vaan moisen takia. Tarkoitus siis opettaa häkistä todella mieluisa paikka, joko rauhoittumiseen, motivaation nostoon, palkaksi, tai jopa koulutusvälineeksi (esim putkiin menot, tosin tätä me ei kyllä tarvita). Itse ajattelen häkin meille lähinnä rauhoittumispaikaksi, enkä haluaisi sinne motivaation nostoa/palkkaa enkä korkeita kierroksia. Hmm...

Tehtiin odotellessa myös kiertoharjoitteluja, sivulle tuloja (molemmilta puolilta), hitsi kun se katsekontaktin pito unohtui niin eilen kuten maanantainakin! Ja sitten tietty puomin alastuloa sekä hyppyä. Mentiin myös keinua muutama kerta, ja hyvin se sen meni, kun hihnasta jarrutteli. Muutaman varovaisen kokeilun jälkeen päästin keinun kääntymään ja kolahtamaan varovasti ihan omaa tahtia, ja hyvin meni.

Lopuksi Kit riekkui bc Hohdon ja groenendal-poika Migon kanssa. Hohdon kanssa ne olis leikkinyt ja juossut vaikka kuinka, mutta Migo-pojan ahdisteluista Kit selvästi ahdistui. Kerran sitä jopa sattui ja se luimi hetken häntä koipien välissä, niin että piti pimeällä pellolla ottaa se ihan kiinni ja katsoa, ettei onnu tai mitään. Kotona sitten huomasin, että sillä on ainakin kuonon päällä osuma, eli pientä turvotusta. Kit selvästi väsyy muita pentuja nopeammin tuossa juoksuleikissä, sillä raukalla ei niitä pentukavereita juuri ole eikä se tommoista juoksua ihan hirveästi harrasta - se kun on kuitenkin monta astetta vauhdikkaampaa mitä Kit itsekseen juoksee. Että juoksukavereita tarttettais.

Kaatosadetta ja hakutreenit

Rännisaalistaja

Koko päivän kestäneestä kaatosateesta (rrrraivostuttavaa!) huolimatta lähettiin hakutreeneihin. Kit oli loistava. Sateesta ja tyynestä ilmasta huolimatta päätettiin kokeilla valmista maalimiestä ilman haamua. Odotin, että se hinkuisi oikeeseen suuntaan ja ehkä saisi jotain hajua, ja sitten lähetin. Vaikka se ei ihan suoraan mm:lle osunut, se meni hienosti, ja teki töitä kokoajan - nenällään! Maalimiehet oli camopeitteiden alla piilossa, joten nenää oli käytettävä. Kaikki 4 meni samaa rataa, yhdellä Kit joutui vähän enemmän hakea ja oli jo palaamassa luokseni, mutta päätti sitten vielä jatkaa ja siitä sitten löysikin. Matkaa ei nyt ollut kun ehkä 20m, paikoin vaan 10m. Haamuilla haetaan sitä pituutta, mutta näillä sitten sitä nenää.

Ilma ei ollutkaan niin kylmä mitä alkuviikosta oli ollut, mutta väkersin Kitille kuitenkin omasta kutistuneesta villapaidastani hienon jumpperin, ettei tarvitse autossa odotellessa palella. Pitäs se takki hommata...

Syksyn 2009 uutta muotia

Kahjo Kaahottaja

Ihan näin ens alkuun: Kittyn äitikoira Jilla on tänään taituroinut sen viimeisen EVL:n ykkösen, onnea TVA:sta!!! Siinä meillä sitten tavoitetta...

Mutta siis tuo Kahjo Kaahottaja. Keskiviikon Nukan agitreenien jälkeen Kit kävi taas hallissa harjoittelemassa rauhoittumista, ja eihän siitä mitään tullut. Se käy niin kuumana, kun toisia koiria menee radalle, että rauhoittumisesta on ihan turha puhua samana päivänä... Jos tekee jotain, se kyllä keskittyy jollain tasolla ja tekee, mutta monesti jopa naksauttamisen jälkeen suuntaakin huomionsa toisaalle ja nami unohtuu. Tänään sitten minua neuvottiin, ja ihan järkevästi, että ehkä kannattaisikin tehdä niin lyhyitä pätkiä ettei se ehdi kerätä kierroksia, esim vaan 5min ja vaikka kontaktin ottoa/namin syöttöä ja pois. Että ei sitä väsyttämällä väsytettyä saa. Joo, huomattu on. Tyhmä minä, kokeillaan siis jatkossa sitä miten pentukoiraa normaalistikin opetetaan, niin kauan vaan, että onnistuu - eli lyhyitä pätkiä. Että sitä tunteekin itsensä taas tyhmäksi!

Käytiin me sitten esteilläkin. Puomin alastuloa naksuttelin nyt muutaman setin, ja ihan kohtalaisesti meni. Hyvin se siinä pysyy, mutta kun yritin sitten pari kertaa laskea sen kontaktille niin, että olisi pitänyt muutama askel ottaa ja sitten käydä maahan, se tuppasi valahtamaan sivuun tai menemään alasasti maahan. Maahan käymisen se on kyllä hiffannut (sen se nyt hiffaa jokapaikassa ainajajatkuvasti, argh), mutta se oikea paikka vaan on tietenkin vielä hakusessa.

Yritin sitten ottaa myös hyppyä riman kanssa, niin Silakkahan roiskaisi täysiä päin, tai sitten ali. Mitä, eikö se osaa hypätä!?! No ei tietenkään, kun ei sitä ole opetettu... Pistin sitten 2 rimaa ja ristiin, ettei pääse ali ja alkoihan sitä hyppyäkin sieltä löytyä. Se vaan käy niin kuumana, etten ole ollenkaan varma, että se itse edes tiesi mitä se teki. No - jatketaan harjoituksia.

Pussinkin se meni ohimennen hupsista vaan. Meinasin ensin mennä pussin päästä nostamaan helmaa, ja jätin sen maahan pussin suulle, mutta sehän tuli tietenkin ohi. Kokeilin sitten normaalitekniikalla vaan lähettää sen pussiin ja sinnehän se vilahti, kun silakka ikään. Että eipä sitten tarvitse sitäkään sen enempää opettaa.

Kohta voisi alkaa niitä keppejä pohtia, vinokepeillä meinasin. Ongelma vaan on, että ne on hallissa, ja sinne me ei kyllä voida mennä harkkaamaan silleen, että siellä on muita, siitä ei tule yhtään mitään. Irtokepithän hommasin kaverilta, joten ne pitäisi kai tuohon pihalle pykätä, mutta syksyn sateiden myötä piha alkaa kohta muistuttaa savivelliä, joten hirveästi ei innostaisi keppirevitystä siihen yhdistää. Pohditaan.

Torstaina ammuttiin, yritin palkata kontaktista ja avustaja ampui. Ekaan paukkuun Kit reagoi kääntymällä katsomaan ja lopettamalla kontaktin tarjoamisen. Sitten se pynnöstä palasi hetkeksi, mutta oli vähän hukassa, ja toisen laukauksen jälkeen meni taas hihnan mitan päähän katsomaan, ja palasi luokseni vasta kun avustajakin palasi, ikäänkuin muistaen: "nyt sitä namia". Tällöin se sitten palkattiin taas "kissanruoalla" ja sen jälkeen leikillä, ja leikki ihan ok eikä sille jäänyt mitään jälkeenpäin. Todettiin kuitenkin, että ens kerralla olen passiivinen, enkä vielä yritä vaatia siltä mitään tekemistä.

Paukuttelujen jälkeen otettiin rullan hakua. Taas meinasi mennä yleiseksi häsinäksi, kun Kit vaan mielisteli avustajaa. Otin sen sitten ihan käskyn alle sivulle, ja hyvin eleettömästi ja lyhyellä matkalla (pari metriä) saatiin pikkuhiljaa taas jotain aikaan. Kit tuppaa keräämään ekasta hausta kierroksia, ja palkkaa itseään toisella haulla liehittelemällä avustajaa. Ja toista kertaa palauttaessaan se meinaa myös tiputtaa, mutta jos toistaa käskyn se tuo kyllä sitten loppuun asti. Pitää yrittää olla mahdollisimman hillitty sen kanssa, ja paljon toistoa vaan ennenkun edetään yhtään, että saa tuota varmaksi.

Perjantaina - ei tehty mittään.

Tänään - ei tehty mittään. Paitsi vähän otettiin rullanluovutusta. Perjantaina nappasin iskän varastoista pari pätkää kaasuletkua rulliksi. Ne onkin Kitistä jotenkin kivempiä, kun aiemmat kovat putkenpätkät, ja se ei meinaa irrottaa!

Taitava luovutus edessä istuen.

Tassupipi on jo täysin parantunut, tiistaina jo oli tuon näköinen ja sen jälkeen en olekaan siinä mitään teippauksia enää pitänyt. n. 1.5 viikkoa kesti paraneminen, mukavan nopeasti se sitten meni. Anturat näyttäisivät vähän kuivettuneen sitomisen sivuvaikutuksena, ne kun ovat olleen niin pentupehmeät vielä.

Silakan pallopelit