Haun loppukokeet

Lauantaina 20.10. oli Espyn haun loppukokeet, päivä ja pimeä. Siis pelastuskoiraliiton kokeet. Molemmat kokeet pidettiin omissa lenkkimaastoissamme Veikkolan kuusipuskissa. Oltiin molemmissa kokeissa ekassa "saapumiserässä". Päiväkokeeseen meille arvottiin toinen suoritusvuoro, pimeäkokeeseen startattiin ensimmäisenä. Päiväkokeen testasi tuore uusi testaajamme Heli Viertokangas ja pimeän meille niin tuttu Juha Löytöläinen.

Päiväkoe alkoi 10:30, mutta ennenkun me maastoon päästiin, taisi kello olla reilusti yli 12, ehkä lähempänä 13. Heikko tuuli tuli luoteen ja pohjoisen väliltä. Valitsin perinteisen reunojenkiertämisen sijaan (päivällä uskalsin, kun oma sisäinen kompassi pysyy paremmin suunnassa) että kuljen ensin vastapäivään kaksi rajaa tuulen alapuolelta eli etelä ja itärajat, ja sitten toisesta kulmasta lähden halkaisemaan ei ihan etukulmaan mutta länsirajalle ja sitä kautta sitten myötäpäivään loppurajat kallion ympäri. Muuten suunnitelma piti, mutta kun päästiin ekan sivun puoliväliin, näin että rinteen alaosa oli tiheetä kuusikkoa ja päätin katsoa sen yhdessä koiran kanssa haravoiden.

Eka figu (punainen piste) nousi tiheästä puskasta tosi kivasti, koira irtosi sinne hyvin. Sen jälkeen käytiin rinteen alaosan kuusikko, ja palattiin sitten takaisin noudattamaan etsintäsuunnitelmaa, paitsi päätin muuttaa sen verran, että koska olin liikkunut jo kuusipuskassa, otin pikkaisen reippaammin pohjoisen kautta, ja siitä tuli sitten noottia testaajalta (etsintäsuunnitelmasta vain 2:nen), kun en mennyt rinteen alareunaa (hitsi mä unohdan aina katsoa ne korkeuskäyrät! ja miettiä rinteitä etsinnässä). Jos olisin noudattanut alkuperäistä suunnitelmaa lävistää kulmasta lähelle etukulmaa rinteen alareunaa, ei oltaisi menty kakkosfigun (vihreä pallukka) ohi tuulen yläpuolelta. Onni oli kuitenkin mukana, koska itse näin maalimiehen keskellä aukeeta rinnettä, koira oli silloin rinteen päällä tuulen yläpuolella puuhastelemassa jotain, eikä enää siinä vaiheessa liikkunut hirveän hyvin. Lähdin kiertämään figua ympäri eteläpuolelta ja rinnettä alas, sieltä Kii sitten lopulta sai hajun. Ihmeen nihkeesti, tuuria ilmassa. Aikaa oli kulutettu noin puolet.

Tässä vaiheessa hyvä koira olis ehkä voinut saada vikasta figusta hajun? Kii ei kuitenkaan näyttänyt reagoivan siihen, vaan itseasiassa liiikkui kohti lähtökulmaa. Jatkettiin loppu suunnitelman mukaisesti kallio kiertämällä. Koira oli vähän nihkeä, vaikka kyllä se liikkui. Kallion takana näytti välillä, että sillä olisi ollut jotain ajatuksia, mutta ne aina katkesivat. Lähetin sen sitten kulmasta kalliolle, ja se sinne menikin ja hetken jossain oli, tuli sitten kurkkimaan että "etkö sinä tule", joten etsin reitin ja menin perässä. Lähetin koiran vasemmalle (itään) ja sitten oikealle kallion koloa kohti. Sinne se meni muina koirina sen kummemmin täpinöimättä ja tuli rulla suussa takaisin. Onnenkantamoinen taas...olisiko nostanut sitä, jos en olisi suoraan lähettänyt? En tiedä, vähän se oli nihkeetä. Ei sellaista kunnollista "täällä haisee!" irtoamista enää kakkosella ja kolmosella. Mutta läpi kuitenkin arvosanalla erinomainen, ja kaikki muu oli ykköstä eli erinomaista paitsi se ohjaajan etsintäsuunintelma -tai lähinnä sen noudattaminen, vaikka minusta se oli loistava, enhän minä voinut tietää että se johti figusta tuulen yläpuolelle! Aikaa meni 23min.

Sininen viiva kuvaa kulkemaani reittiä.
Punainen pallukka: 1 figu, vihreä pallukka: 2 figu (paitsi pimeässä ei nostettu sitä), sininen pallukka: 3 figu

Pimeäkoe alkoi 19:30 ja maastoon päästiin n. 20 aikaan. Vettä satoi ajoittain tosi paljonkin, tuuli oli suht heikko. Ennusteiden mukaan sen piti tulla idästä, mutta alueen eteläkulmalla lähtöpaikalla notkossa sytkärin liekki ei lepattanut mihinkään, tupakansavu meni etelästä pohjoiseen. Kun sain kartan käteeni, nieleskelin pari kertaa etsintäsuunnitelmaa pohtiessani. Siinä ei ehtisi paljon paikkailla ekaa osaa, jos on alueen pohjoispäässä eikä kaikki ole nousseet...Tiesin myös alueen, koska tuossa isossa palassa oli se meidän ensimmäinen peruspimeä, josta ei päästy läpi (kauheeta kuusipusikkoa!) ja sitten tuossa kapeassa soirossa oli reunaa kevään loppupimeästä, jota itse olin järkkäämässä (vielä kauheempaa kuusipusikkoa!). Päädyin sitten käymään tuon leveän alueen ensin niin hyvin kuin taidan, sen jälkeen luovuttaa sen ja jatkaa kohti pohjoista. Kiertosuuntakaan ei tuolla tuulella ollut järkevä (vastapäivään), mutta silti päädyin siihen. Jälkeenpäin pohdin maalimiesten paikat tiedossani, että irtoavalla koiralla tuolla tuulella kokeen olisi saanut varmaan helposti suoritettua 10 minuutissa pelkästään tietä pitkin kävelemällä... Mutta ei Killi olisi mennyt puskassa, jos mä olisin kävellyt tiellä.

Lähetin koiran kuitenkin lähtökulmasta kohti pohjoista samalla tavalla kun peruspimeässä, jossa se nosti heti maalimiehen yhdestä kuusikkopuskasta. Nyt se tuli sieltä kuitenkin ilman rullaa, joten jatkettiin kiertämistä. Tällä kertaa onnistuin välttämään ne pahimmat kuusikot :D Enkä edes eksynyt. Ja Juhan kokeissa saa käyttää gepsiä, niin sen kanssa kyllä menin, mutta suuntavaistokin onneksi pysyi tällä kertaa kasassa. Eka figu (punainen pallura) nostettiin siis vasta, kun oltiin kierretty tuo pallukka-alue ja aikeissa lähteä soiroon. Haju tuli tien reunaan, uskon että koira oli käynyt tosi lähellä heti ekalla lähetyksellä, mutta tuulen väärällä puolella.

15min oli jo käytetty, yksi nostettu, joten eikun kipinkapin kohti pohjoisen uloketta. Siinä sitten rämmittiin umpikuusipusikossa, koira pyöri lähes jaloissa. Alussa ajauduin monta kertaa tielle ja pelkäsin, ettei koira irtoa toiseen reunaan, jos siellä haisee (vaikka alue kapea olikin), joten siirryin keskemmälle. Kerran se pyöriskeli jonkun verran siellä, mutta eipä siitä mitään irronnut. Jatkettiin ja jatkettiin, ja puolessa välissä soiroa alue oli muttunut vähän levämmäksi ja aukeaksi rinteeksi, aikaa oli kulunut jo puoli tuntia. Siirryin hieman ylemmäs ja päätin tulla sitten rinteen alareunaa takaisinpäin. Muutaman kerran tuntui, että koiralla on jotain ajatuksia. Se kyllä liikku aukealla taas ihan kivasti, mutta ei saanut mitään aikaan. Olin jo luovuttanut, vettä tuli kaatamalla. Tultiin päähän, ja kas, siellä oli alueen luoteiskulmassa taas hirveä kuusikko, kuitenkin sellainen matala (1-2m), leikattu, tiheä ja risuinen, minä oli puskassa jumissa. Testaaja sanoi, että kun tulet tästä rajalta, pääset siellä takana olevalle polulle. Varmaan testaaja yritti saada minut rajalle, etten tallaisi maalimiehen päälle :D No minä olin jo menossa siitä mistä meinasin, siinä höpötellessä en yhtään katsonut missä koira on ja mitä se tekee, jossain siinä lähellä se kyllä oli. Siihen jäi se kakkosmaalimies (vihreä pallukka), josta oltiin menty n. 2m päästä ohi. Tuuli olisi tuonut hajun polulle, testaajan mielestä koiran olisi pitänyt se saada, mutta ei ollut kuulemma reagoinut. Itse en enää pysty hahmottamaan missä koira on sillon ollut, kun en sitä seurannut. Oliko sillä ajatusta, olisinko tukemalla saanut sen tekemään, lähdinkö itse vaan pinkomaan eteenpäin? Muistaakseni koira kyllä meni edelläni polulla.

Jatkoin, noustiin vauhdilla takaisin rinteeseen ojan toiselle puolelle, testaaja ja ratamestari kävelivät laiskoina tiellä. Sitten koira irtosi takaviistoon rinteeseen ja ilmaisi. Toinen maalimies nostettu (sininen pallura). Sitten kauhealla vauhdilla eteenpäin, mietin riittääkö aika, jos palataan siihen soiron keskelle kuusipusikkoon missä koiralla oli reaktiota. Mutta hetken päästä Juha keskeytti, koska vika mm oli jäänyt sinne selän taa ja aikaa oli muutama minuutti jäljellä. Ketutti. En kylläkään odottanutkaan kovin optimistisesti, että päästäisiin läpi, koska koira ei vaan liiku riittävän itsenäisesti pimeässä eikä työstä niitä puskien heikkoja hajuja. Mutta kun se loppujen lopuksi oli kuitenkin ollut niiiiiin lähellä. Höh.

Noh, hyvä ettei päästy läpi, koska ei koira ole vielä sen tasoinen. Ja minun etsintäsuunnitelma ja sen toteutus olivat kertakaikkisen surkeita. Miksi en mennyt sitä soiroa rinteen alareunaa, tuulen alapuolella, miksi?? Samoin sitä isompaa aluetta. Nyt pidetään muutamat treenit huvihumputtelua, ja sitten jäädään tauolle. Toivottavasti pentulomalle.

Sulhopaljastus

Kun suunniteltu uros on nyt käynyt kaikki tarvittavat terveystarkastukset ja terveeksi todettu, voinen sen jo paljastaa, lisää tietoja siis pentuja-sivulla! Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä, niin kerron lisää.

Uroksesta on haettu kokoa (korkeutta), mutta myös elastisuutta ja etenkin leikki- ja taisteluhalua, motivaatiota ja intoa tehdä töitä. Tärkeitä kriteerejä olivat myös suku, eli edes hivenen uutta sukua Suomeen. Ja minähän en ole mitään osannut valita, vaan Linda on tehnyt kaiken työn, kiitos!

Killiksen juoksuja ei ole vielä näkynyt. Jos olisi pitänyt sen lyhyemmän juoksuvälin, minkä joka toinen väli on ollut eli 6kk 1vk, olisi juoksujen pitänyt alkaa jo yli 2 viikkoa sitten. Saas nähdä millon tulee. Mitään ennakkomerkkejä sillä ei ole oikeastaan koskaan ollut. Tokat juoksuthan esimerkiksi alkoi niin, että pakkauduttiin eräänä kesäkuisena perjantai-iltana Ärriäistäen kanssa autoon Vantaalla ja matkattiin Etsintäkoiraleirille. Kun Kii hyppäsi yöllä perillä Syötteellä autosta ulos, oli sillä juoksu. Että ei voi tietää. Joka tapauksessa pentujen mahdollinen syntymä menee nyt jo ensi vuoden puolelle (ei siis JouluSilakoita) ja siten luovutus pidemmälle keväälle, mikä toki on pennunottajien kannalta aina parempi juttu.

Muutama kuva Exitistä, kun kävin sitä syyskuussa tapaamassa.
Eivät ole kovin häävejä, ja seisomiskuvassa ei todellakaan ole edukseen.

"Suksikaa suolle"

... sanoi fyssari meille keskiviikona. Ohjeena olisi siis suokävelyä. Rauhallisesti askel askeleelta, niin että tekee oikeasti töitä reisillä.

Käytiin siis taas Espoon Eläinsairaalan fyssarilla Päivillä tsekkaamassa vielä ennen mahdollisia pentuja mikä on jalan tilanne. Olin itse hieman epäileväinen, liekö on keventänyt jalkaa niin, että lihakset onkin vaan kadonneet. Mutta onneksi ei, eli lihakset on taas astetta paremmin kehittyneet, ei ollut enää suurtakaan eroa terveeseen verrattuna. Pientä lihasjänteyden puutetta ja "kuivuutta" leikkausalueella ja kiinnityskudoksissa. Etupäässä ei ollut jumeja kuten viimeksi, mikä kielii tasapainoisemmasta kuormituksesta myös takapäässä. Hyvä Kii!

Jatketaan temppuja ja jumppia (joita ei olla juurikaan tehty....), ja tuota suokävelyä, sekä ylämäkiä hidastellen ees taas. Uiminen olisi hyvä lisä ja sitä tässä Ärriäisten kanssa mietittiin, että pitäisikö ostaa taas sarjalippu Hyvinkäälle, niin eiköhän ne juoksutkin sit alkais... kai sen sitten saisi käytettyä penujen jälkeen loppuun. Saas nähdä saadaanko aikaiseksi.

Torstaina suoritettiin ensimmäinen suokävely, vähän vahingossa. Lenkillä Veikkosbyn puskassa ja kas, siinähän olikin yhtäkkiä sopiva suo joten eikun köpöstelemään sinne. Ei siinä kyllä kauaa viihdytty, mutta muutamista minuuteista olikin puhe aloittaa. Muun ajan lenkistä keepis kaahasi hulluna Enni-Penniä karkuun, oli ihan hepulintynkää ilmassa.

Reagointia ja pähkinöitä

Kuvat on perjantailta, kun aurinko paistoi! Sittemmin sitä ei taas paljon ole näkynyt...

Perjantaina oli hälyryhmän pikkutreenit eli puolikkaat lentokentän kupeessa teemalla reagointi. Tien varren pusikossa tuulen alapuolella lymyili yksi figu ja toisella puolella parkkipaikan takana tuulen yläpuolella toinen. Keepi luuli lähtevänsä liinassa jälkitreeneihin, meno oli vallan villiä asfalttijäljestystä. Pieni reaktionpoikanen saattoi tulla figun kohdalla, mutta se hukkui yleiseen hössötykseen. Parikin kiertaa sahattiin ees taas, mutta keepis reagoi eniten liinaan eli lopetti heti, jos liina kiristyi. Pitäisi taas treenata sitäkin. Lopulta päästin liinan irti, niin keepis sitten jäljesteli figulle.

Toisella puolella figu oli siirtynyt "myötävirtaan" (kun toisella puolella siirtyi vastaan eli oli vain puhdasta aluetta), ja kaikki vanhat piilot ja jäljet oli matkalla ja sen kyllä huomasi. Koira intoili ja tempoi liinassa, nyt ei yhtään haitannut liinajarru. En voinut päästää liinasta irti, kuten toisella puolella, koska olisi jäljestänyt kaikki vanhat piilot. Nyt reaktio oli kunnollinen ja vetokin hyvä, koska tuuli toi tyypin hajun. Keepis oli kovin hämmästynyt, kun treeni loppui melkein ennen kun se ehti alkaakaan. Lopuksi se koirasosialistui lappalaisporukassa, tarkoitus oli saada se leikkimään 12vk lapinkoiralapsi Hurman kanssa, mutta kun ei huvittanut. Ja kun paikalta löytyi unohtunut lelu, keepis mielummin tuijotti sitä, kun sosialistui koirien kanssa.

Sunnuntaina raunioilla jatkettiin umppariteemalla. Ensin radalle tulossa kaksi ampua, hyvin meni. Alueena yläkasan häntä kulmakaivosta lähtien ja alakasa ja pelto. Aloitettiin kulmakaivoin nurkilta. Eka figu neloskaivossa puukannen alla n. metrin syvyydessä. Ei mitään ongelmaa kiintorullan kanssa. Siitä lähtiessä ammuttiin, ei reaktioita. Meluna soitettiin Mian kivaa ampu-ilotulitus-ukkonen-cd:tä ihan reippaalla volyymillä, eipä se niihinkään reagoi millään tavalla. Toinen olikin sitten iso pähkinä purtavaksi pellon rivitalossa. Muut ovet oli auki, paitsi se missä figu oli. Oivoi ja voi, kun oli vaikeeta. Kiersi ja kaarsi ja kiroili, haju nousi selvästi ylös, mutta kun ei sinne katollekaan päässyt. Taas uudenmallinen umppari, eikä sitten millään ymmärtänyt ottaa kiintorullaa. Lopulta sen hypätessä ovea vasten ovi aukesi ja se pääsi figulle ja otti rullan. Jatkettiin alakasaa ja innokasta hännänheilutusta aiheuttivat Ressun pöksyt. Kun se sitten jäi siihen puuhastelemaan sen näköisenä, että olisi haju, oli lopulta pakko kysyä, että työstääkö se edelleen niitä housuja. Niin se taisi tehdä. Jatkettiin siis, ja vihreällä sirkuskopilla alkoi sitten uusi täpinöinti. Siellä siis oli jotain. Tovin kesti ennenkun löysi raollaan olleen oven ja pääsi siitä sisään. Figu oli romuröykkiön takana, sinne oli keepi kiivennyt romujen yli figun viereen ja ottanut siellä rullan. Sitten se vielä eksyi minusta, kun olin ehtinyt kiertää kopin etupuolelle. Hyvin se kuitenkin rullan kanssa minua etsi. Hyvät treenit, saa nähdä ratkesiko se ovi-laatikkomainen umppari, vai onko se yhtä suurta mysteeriä seuraavallakin kerralla.
 

Maanantaina minipitkäiltiin pimeätreeneissä Veikkolan "kotipuskassa". Tallattiin ensin aluetta kahden hengen voimin harvakseltaan, kaikkiaan tuo alue oli n. 4ha ja kyllä se tuli puolessa tunnissa ihan kohtalaisesti katettua tuolla tuulella. Tuuli tuli ehkä kaakosta, tien suunnasta kohti alueen pohjoisrajaa. Aloitettiin siis tuolta lounaisnurkasta ja nostettiin "kartturi" aluksi matkaan. Sitten jatkettiin aidan reunaa pohjoiseen ja kuvittelin, että keepi saisi tuossa rinteessä, joka oli suht avara, jossain vaiheessa hajun kakkosfigusta. Mutta ei se saanut. Alueen pohjoisnurkkaa ei ollut tallattu ja sen kyllä huomasi. Kii liikkui aluksi ihan suht kivasti, eihän se kauas kyllä mene, ellei hajua saa. Mutta kun tallaukset loppui ja ajauduttin tuonne suolle (vähän alueen ulkopuolellekin ehkä), niin keepis pyöri lähinnä jaloissa. Tuuli tuli tuolla ojanvarressa itseasiassa rinnettä alas eli lähes etelä-pohjoissuunnassa ja sinne se keepi sitten sen hajunkin sai ja irtosikin sitten tosi kivasti. Sellaiset kenraalit, saas nähdä miten se irtoaa lauantaina, vai irtoaako...

Joskus taannoin on yritetty harjoitella takapään nostamista seinälle, ja se on toiminut niin kauan, kun on apulauta tms eli target takajaloille (toimii kuten puomin alasmenossa siis). Jostain syystä tämä asia on muhinut keepiksen päässä ja nyt se sitten yhtäkkiä osasikin sen. Käskyä kun en ollut miettinyt, se sitten on niinkin omaperäinen kuin "taaksekiipe"... Ja sehän ei siis osaa tehdä tätä kuin tässä yhdessä ainoassa kohdassa eteistä. Välillä meinas mennä kokonaan yli, eli aavistus käsilläkävelyä. Jotenkin kun sais sen vaiheen tuosta sitten eroteltua ja vahvistettua.

Kun keepis seinille kiipeilee.

Lisää alustanvaihtoja ja rokotukset

Tiistaina oli jälkitreenit Veikkolan kaarihalleilla. Tehtiin yhdistelmä nurmikko-hiekka. Nurtsipätkä meni ihan ok, ajettiin aika tuoreeltaan, joten veti ajoittain vähän sivussa. Nurtsilla 3 keppiä, ilmaisi ok, aluksi ei meinannut mennä maahan "nurtsihan on märkää". Hiekalle siirtyminen tuotti aluksi taas melkoisia vaikeuksia, hakeutui vaan kohti nurtsia. Lopulta sitten alkoi tarkaksi ja jälkikin löytyi. Hyvin se meni.

Keskiviikkona käytiin rokotuksilla. Jasu-pappaa ei ole rokotettu aikoihin enkä ollut aikonutkaan, mutta kun ei se näytä täältä mihkään lähtevän ja jos niitä penuja tulis, niin... olihan sille piikit haettava. Kittyn rokotukset olisivat olleet voimassa vielä maaliskuuhun, mutta kun ne on ne 1v  rokotukset, eikä muita ole sen jälkeen saanut, niin parempi ottaa varmuuden vuoksi. Nuka oli saanut rokotukset toissa kesänä, sille otettiin vaan kennelyskää nenään, vaikka me se tauti talvella sairastettiinkin. Kittyn strategiset mitat eli paino 13,2 kg. Jasu 29 ja Nuka 31. Pappakoira on laihtunut pari kiloa, kuihtuu kohta pois... Nuka taas lisännyt pari, aiai.

Hyvät treenit, huonot treenit, hyvät treenit

Siinä viikonlopun saldo, onneksi keskiarvo kääntyi kuitenkin hyvän puolelle ja päättyi hyviin treeneihin.

Perjantaina oli minipitkät Kattiksen kakkospaikalla. Killi teki viimeisenä pimeässä. Länsituuli oli varsin hyvä ja tein suunnitelman ja figujen sijoittelun sen mukaan, että saisin koiran irtoamaan. Aloitus siis tuolta pohjoisesta tieltä ja myötäpäivään alueen reunoja kiertäen (aluehan oli vaan minun kulkureitti lähinnä). Kuvaan laskettu alue n. 2,5ha ja sepä tuolla tuulella tuli oikeastaan katetuksi.

 Tarkoitus oli nostaa heti alusta meille kartturi. Onnistuin kuitenkin mennä figun tuulen yläpuolelta, mutta onneksi keepis bongasi sen tästä huolimatta. Figu seisoi, ja se aiheutti pientä päänvaivaa. Keepis hyppäsi vasten, jumppasi tovin, hyppäsi uudestaan, lähti minua kohti, tajusi että jotain meni vikaa, palasi, hyppäsi taas vasten ja sitten otti rullaan. Juupa juu. Sitten sählättiin siinä tovi, kartturi oli hukannut kompassin ja sitä etsittiin ja lopulta luovutin omani. Kartturin ottaessa suuntaa minä jo asettauduin valmiiksi lähtöön. Onneksi sitten kuitenkin kysyin suunnan ja ihan väärään suuntaanhan olisin ollut menossa. Voi yhden kerran tuota pimeässä katoavaa suuntavaistoani!

Lähdettiin kiertämään alueen itälaidalla olevaa kuusikkoa. Aluksi Kii liikkui hyvin, mutta kuusikossa vauhti hidastui, ettei joutuisi liian kauas minusta. Suon laidassa kartturi alkoi toppuutella että pitäisi kääntyä, ja tuolla pitkulaisen kallion eteläkärjen tietämillä alettiin vielä enemmän lukea karttaa (minulla gps), ja koira irtosi johonkin, tuntui että takaisin sinne kuusikkoon eli koilliseen ja hieman ihmettelin suuntaa. Siinä sitten kartan säädön jälkeen lähdin menemään ja ihmettelin gepsistä, että väärään suuntaan eli etelään... voi jee. Aina kun pysähdytään ja luetaan karttaa tms, kadotan suunnan. Eli eikun luottamaan kompassiin ja oikeaan suuntaan kohti kallion eteläkärkeä. Siitä se keepis sitten lähti. Tosi hieno irtoaminen! Vähän oli tepastellut pressuun kääriytyneen figun päällä, mutta muuten ok. Eikä ollut käynyt siellä ennen. Pelkäsin, että jos se olikin sillä edellisellä irtoamisella ollut tuolla ja minä omalla liikkumisella vetänyt sen pois, onneksi ei. Mutta kyllä oli tällä koiraohjaajalla kompassi sekaisin...

Lauantaina aamusta ensin Vekoran pk-hakutreenit. Voi taivas mikä taantuma keepiin on nyt iskenyt. Edelliset treenit ei menneet ihan niinkun elokuvissa, joten olin päättänyt että otetaan vähän apuja ja vaan suoria löytöjä pistojen päistä, ei tyhjiä. Katsottiin kun 2 figua lähti, vein koiran toviksi pois. Lähetin ensin vasemmalle (tuuli tuli keskilinjan suuntaisesti takatuulena), pisto jäi lyhyeksi, joten lähetin uudestaan. Nyt ok, ja ilmaisu kaikki ok. Katsottiin hetki, kun figu jatkoi matkaa seuraavalle piilolle ennenkun palattiin keskilinjalle. Sitten oikealle. Ei lähtenyt ei, meni vinoon, meni lyhyen, meni 20m ja jäi tuijottamaan. Ei edennyt, kun jäin seisomaan ja odottamaan. Otettiin figu näkyvästi pois. Siirryttiin jatkamaan vasemmalle, otettiin ääniapu. Sinne upposi, umppari jossa figun käsi vähän näkyvissä. Oli yrittänyt punkea raosta sisään. Ilmaisi sitten kuitenkin ok. Vielä yksi oikealle, en halunnut kuitenkaan apuja. Mutta ei lähteänyt taaskaan. En lähettänyt uudelleen, jäi vain seisomaan näyttö päällä. Tuijotuskilpailu: minä tuijotin piiloa koira minua. Sitten se alkoi epäröidäen kuljeskella. Välillä päätti lähteä rinnettä ylöskin piston suuntaan, kerran kävi ihan muutaman metrin päässä piilosta tuulen yläpuolella. Tovi jos toinenkin siinä sitten odoteltiin, periksi ei voinut enää antaa. Lopulta se sitten kiemurteli tiensä figulle. Voi taivas. Mikä ihme on nyt rikkonut keepin pistot?! Sehän teki ihan koemaisia ratoja, hyvä pistoja, tyhjiä ja kaikee... ja nyt ei mene kun 20m. En käsitä. Ei auta kun ottaa avut. Oli puhe, että avarassa maastossa figut näyttäytyy jossain 80m:ssä, siirtyvät sitten vaikka lähemmäs. Että sen saisi uppoomaan. ... Tai sitten me lyödään toviksi hanskat naulaan, treenataan nyt parit partiointitreenit ja lyödään sitten nekin hanskat naulaan loppukuusta ja homma muhimaan toviksi...

Lauantaina iltapäivällä jatkettiin raunioilla. Ensin paukkuja samaan malliin kun viimeksi eli seuruuta jossain 20m päässä, neljä laukausta, palkkasin joka paukun jälkeen. Neljännen paukun jälkeen se jo selvästi tiivisti seuraamista "jee, kohta tulee palkkaa"! Hyvin siis etenee sen kannalta. Ens kerralla ammutaan myös radalla, tosin nehän ei ole niin suurta ongelmaa aiheuttaneet, toki se kääntyy katsomaan mutta jatkaa sitten.

Raunioilla jatkettiin umppariteemalla. Tarkoitus oli ottaa ensin helppo rakopiilo ihan alusta, että muistaisi kiintorullan olemassa olon. Mutta tuuli ei ollut myönteinen, keepi kaahasi ohi ja sai sitten jo hajun keskikasalta temppelistä. Hetken se pyöri, kiipesi katolle, ja hetken rakoon vinkuttuaan otti rullan. Ihan tostanoin vaan! Palattiin hakemaan se eka, vähän aikaa joutui työstämään, koska haju nyt ei vaan tullut siitä putkenpäästä mistä oli suunniteltu. Hyvin sekin meni.

Sitten jatkettiin "kohti kaivoja". Ihmettelin miksi koira ei reagoinut ykköskaivoon, miksi se meni ohi. Kunnes tajusin koiran kipittäessä kohti kulmakaivoa että "jaa niin, ei se figu vissiin olekaan ykköskaivossa..." No ei. Ja taaskaan ei mitään ongelmaa ottaa rullaa! Jotain oli muhinut keepiksen päässä viikon aikana, herneet olivat kohdanneet!

Neljäs oli alakasan päässä jääkaapin kohdalla kivikasassa "rakopiilo" missä maalimies olisi hieman kauempana. Hetken paikallisti, löysi sitten kolon josta pääsikin maalimiehen luokse. Ihan hyvä oikeastaan niin, niin sai taas vahvistusta siitäkin, että aina ensin kannattaisi kuitenkin varmistaa pääseekö sinne figulle jotenkin vai onko umppari.

Umppareita ja alustanvaihtoja

Sunnuntain treeniputki aloitettiin pk-hakutreeneillä Veikkolan kupeessa. Tallattiin alue ja merkattiin piilot, mutta ne tulivat jotenkin kamalan lähekkäin eli kapeita pistoja, mikä just on se meidän ongelma. Tuuli tuli alueen vasemmalta puolelta, alue oli suht avaraa ja helppoa etenkin alkupäästä, loppua kohden tuli kalliota keskilinjan ja piilojen väliin. Tarkoitus oli yrittää saada vahvistusta suoriin pistoihin löydöillä lähetyskohdasta ja sekoittaa väliin pari tyhjää. Koira oli ihan kauhean tahmainen, ei lähtenyt, lähti vinoon, jäi kyselemään, sössi ilmaisun ja vaikka mitä!

1. vasen löytö. Ei uponnut ekalla pistolla tarpeeksi (alue oli vähän syvempi kun 50m). Uudella lähetyksellä ok, oli ihmetellyt ja jumpannut tovin mm:llä, lähtenyt sitten ilmaisemaan, mutta rulla ei tullut minulle asti. Lähetin uudestaan ja nyt toimi ok, tuli myös kivasti eteenpäin rullan kanssa.
2. oikea tyhjä, no meni jotenkin jonnekin - kait, en muista.
3. vasen tyhjä, yliheitolla ok. En muista menikö kunnolla vai pitikö lähettää uudestaan
4. oikea löytö. mm lähti aika myöhään (tai siis kun oli yliheitto, ei ehtinyt kovin pitkälle), joten jouduin pysäyttämään koira keskilinjalle. Lisäksi se nappasi jäljen tai hajutunnelin eikä edennyt pistolla suoraan. Ei kuitenkaan löytänyt figua heti, vaan joutui suihailla eestaas. Suorapalkka.
5. vasen löytö. Ei lähtenyt ekalla vaan pysähtyi ehkä 30m katsomaan minua eikä mennyt mihinkään.... uusi lähetys, löytö, ilmaisu hyvin eteenpäin ja näyttö ok. Eli loppuhyvin kaikkihyvin...

Ens kerralla pitää kyllä nyt vahvistaa vaihteeksi niitä suoria pistoja! Tehdä vaikka norjalainen sekametsä, jos on tarpeeksi aikaa ja porukkaa.

Hakutreenien jälkeen tehtiin autojen taakse vielä pieni esineruutu. Pieni... ei olla koskaan tehty niin isoa! Oli varmaan 30x50m. Vieraat esineet eikä mitään isoja sukkia tai hanskoja vaan joku pieni lepakkolelu ja muovinen hevonen. Aloitin oikeasta reunasta ja eteni ja liikkui tosi kivasti. Varmaan kolme pistoa siinä tehtiin ennenkun joku sanoi, ettei sillä reunalla tainnut esineitä ollakaan. Siirryin sitten toiseen laitaan missä oli esine, muttei löytänyt, juoksi tosi läheltä monta kertaa. Otin sitten täsmäiskun ja nyt taisi vasta syttyä lamppu keepiksen päässä, eihän se ollut kai edes tiennyt mitä oli tekemässä (edellisestä esineruudusta on ikuisuus!). Mentiin sitten pikkaisen lähemmäs takanurkkaa missä se hevonen oli. Lähetin ehkä 20m päästä ja nyt esine nousi nopeasti ja hienosti.

Metsätreeneistä kaahattiin suoraan Oittaalle raunioille. Omissa rauniotreeneissä otettiin ensin radan reunalla paukkuja 9mm:llä. Namiseuruuta ees taas välillä poispäin välillä lähemmäs, oltiin kuitenkin melko lähellä ehkä 10-30m päässä ampujasta. Aluksi lotkautteli korvia, mutta neljännen paukun jälkeen ei juuri edes reagoinut ja sillon oltiin kuitenkin melko lähellä ja namikäsikin pois ulottuvilta. Sitten vähän leikittiin sillä aikaa, kun figut pääsi piiloon ja suoraan radalle.

Meille oli kaksi kaivoa ja alakasanreunan "ruumisarkku". Ykköskaivo puukannella, jossa on keepin nenän mentävä reikä keskellä, figu oli ehkä metrin syvyydessä kannesta. Kii kyllä löysi hyvin, paikallisti ja etsi, mutta ei vaan ottanut rullaa. Odoteltiin ikuisuudelta tuntuva aika, se kävi, tuli pois, meni takas ja ihmetteli. Lopulta se pysähtyi vaan seisomaan kaivolle ja tuijottamaan minua. Figua siirrettiin niin, että sormet olivat heti aukossa. Ja keepis vaan nuoli sormia, mutta ei ottanut rullaa. Lopulta otin sen ja lähetin uudella käskyllä "etsi" kuin pistolle lähettäis. Ja sehän otti heti hyvin rullan. Otettiin sitten sama piilo uudestaan - ja ei, ei osannut. Voi pyhä yksinkertaisuus! Ja taas lähetin uudestaan "pistolle", jollon otti rullan.

No, sitä voisi luulla, että tästä olisi joku lamppu syttynyt keepiksen päässä, kun siirryttiin neloskaivolle. Siinä oli päällä rautakansi, mutta figun sormet olivat pienen reiän kohdalla keepin kielen ulottuvilla. Niin ei, ei voi enää muistaa, että juuri äsken otti kiintorullan kaksi kertaa vaikkei päässytkään ihan figun iholle asti (paitsi sormia nuolemaan). Taas se pyöri, hyöri ja kiroili, ja lopulta jäi vaan seisomaan kannelle ja tuijottamaan minua. Otin sitten taas sivulle ja lähetin "pistolle". Johan otti rullan.

Vois luulla, että no NYT olisi oppinut jotain. Siirryttiin "ruumisarkulle". Siinä kansi hörötti niin, että yhteen kulmaan muodostui keepin nenän mentävä rako. Mutta kun ei... pyöri, etsi ja kiroili, mutta kun ei. Ja taas piti taipua ja lähettää "pistona", jollon nosti rullan. Jestas sentään! On sillä ainakin syvään iskostunut se, että pitää päästä figun luo. Ensi kerralla pitänee ehkä ottaa yksi avo/kunnonrakopiilo ensialkuun, jos se yhtään auttaisi...

Maanantaina käytiin lenkillä :D

Tiistaina jälkitreenit Oittaalla jälleen teemalla alustanvaihtoja. Nyt otettiin oikeasti niitä alustanvaihtoja eikä vaan tien ylityksiä. Ensin pätkä nurtsilla, että kiinnittyy, sitten loiva kaari hiekalle, hiekkaa (etelään tuleva pätkä), siinä lopussa pieni nurtsipätkä, jolla käännös, taas siirtyminen hiekalle (pätkä pohjoiseen) ja sitä nurtsinreunaan ja kaarros nurtsilla ja loppusuora nurtsilla.

Jäljennostosta esine. Sitten ennen alustanvaihtoa esine, että voi siinä sitten odotuttaa että kalibroi nenää. Uudella alustalla vaihdon jälkeen esine, jne jne. Esineitä lyhyellä jäljellä siis 8 kpl! Ilmaisi kaikki kyllä, pysähtyi ja heilutti häntää, muttei mennyt heti maahan, osalla jouduin jopa käskeä. Ensimmäinen hiekalle siirtyminen oli tosi vaikea. Olisi tyypilliseen tapaansa jatkanut täysiä jäljen suuntaan kohti seuraavaa nurtsireunaa. Mutta me odotimme ja odotimme. Jäljentekijä oli pikkaisen painanut askelia, joten näimme ne. Sitten kun lopulta hiffasi että hiekallakin voi jäljestää, oli hän kovin tohkeissaan. Meno oli ihan vimmattua, häntä heilui, koira hinasi, takajalat ihan suti välillä. Mutta oli silti tarkkana. Lätäköiden kohdalla tuli tenkkapoota, koska vesi oli selvästi vetänyt hajua. Eka kertaa hiekalta takaisin nurtsille siirryttäessä aiheutti oudon lieveilmiön: Kii lopettin jäljestyksen ja alkoi syödä heinää! Se oli siis ensin jäljellä ihan hyvin mutta sitten vaan lopetti. Oliko sen mielestä tylsää vai pitikö se taukoa rankan hiekkajakson jälkeen? Sitten kun päästiin jatkamaan ja siirryttiin taas seuraavalle hiekalle, se selvästi taas riemastui uudesta haasteesta. Loppu jälki meni ihan mielettömän hienosti. Ja kaikkiaankin jälki meni ihan superloistavasti!