On se vaan kaunis! Masu on jo selvästi kasvanut, uskokaa tai älkää! Kittystäkin saatiin sunnuntaina kunnon poseerauskuva, sehän menis nyt ihan näyttelypuudelista, kun nyt on tota "massaa".
Kuudes tiineysviikkokin lähestyy loppuaan, mitään mullistavaa raportoitavaa ei ole. Matolääke on nyt ostettu ja pitää yrittää huomenna saada koira syömään 28cm tahnaa... Miten ne ei saa tehtyä noista lääkkeistä vahvempaa kamaa, että 2cm riittäis? Setäeläimille sentään löytyi lääke, josta riittää 1½tbl kerta-annos.
Mammakoiran vikat treenit oli eilen sunnuntaina hälyryhmän puolikkaiden muodossa Vantaalla ABB:n tiloissa. Aikaa oli varattu 10-15 ja jakauduttiin kahdelle alueelle, ehdittiin tehdä kierrokset molemmilla alueilla. Ekalle kiekalle otin vaan alakerran, kun yläkerta oli tylsää toimistoa. Laitoin Kittylle liukastelun välttämiseksi ja harjoitusmielessä töppöset jalkaan, klopoti-klop taas mentiin. Eka oli vaikea. Figu oli isohkossa molemmistä päistä auki olevassa romuhuoneessa oven takana, mutta haju lensi saman seinän toiseen nurkaan ja Kii oli perin hämmästynyt, kun ei kovan etsimisenkään jälkeen löytänyt sieltä ketään. Oven pielessä taas ei haissut yhtään. Putsailtiin parikin kertaa nenää käytävällä, mutta vaikea oli. Löytö tapahtui lähes vahingossa. Toinen oli ison varastohallin nurkassa parin mutkan takana, satuin lähettämään koiran sinne suoraan, joten se oli helppo. Molemmat tehtiin suorapalkalla.
Tässä pieni tyylinäyte maantiekiitäjästä tossuineen, klopoti-klop. En saanut ladattua toista pätkää, missä se työstää tuon huoneen maalimiehen loppuun. Se oli siis tuossa oven takana, mikä näkyy videon lopussa, mutta kun se haisi väärään paikkaan. Mut onpahan jotain livekuvaa välillä.
Toisella kiekalla mentiin ilman tossuja. Ensin kokeiltiin varastohyllyjen väliin piiloutunutta, kun ne tuntuivat olevan vaikeita monille. Mutta siitä Kii sai helposti hajun ja napsi pois, tähän otettiin ilmaisu. Toinen figu piileksi miesten pukuhuoneessa suihkuverhon takana. Näin, että koiralla oli pukuhuoneessa reaktio, mutta hetken pyörittyään se ei jäänyt sitä työstämään, vaan olisi halunnut jatkaa käytävän ovesta eteenpäin. Lähetin sen tarkistamaan pukkarin uudelleen, ja nyt se tunkeutui suihkuverhon läpi ja löysi. Suorapalkka. Viimeinen nurkka alueesta oli vain rappukäytävä, josta tultiin keskelle, ja oli raput yksi kerros ylös ja yksi alas. Kii kipitti ensin ylös, sitten alas, tuli puoleen väliin takas ylös ja pohti siinä tasanteella "tuolla kyllä haisee". Minä odotin siinä keskikerroksessa. Sitten se päätti käydä vielä uudelleen alhaalla, ja sieltähän se figu sitten tarkemmalla haistelulla löytyikin. Sekin suorapalkalla. Taas oli näillä kahdella vikalla havaittavissa pientä huolimattomuutta, ei jää työstämään hajua loppuun. Ja taas muistui mieleen, että se palkan odottaminen pitäs opettaa. Se otetaan kyllä ohjelmistoon heti ensimmäisenä mammaloman jälkeen!
Treeneistä ajeltiin suoraan Veikkolan hallille PR-tilaisuuteen, tai siis näyttämään mammakoiraa muutamalle pennuista kiinnostuneelle O-pentujen treffeille. Kii olisi ollut kovasti halukas tekemään hommia. Aksaahan tuossa hallissa kuului tehdä, miksei siellä ollut esteitä, kysyi Kitty! Pientä tottista siinä väkerrettiin ja leikittiin, mutta pääasiassa mammakoira nautti ihmisten rapsutuksista paremman puutteessa.
Yks ilta viikolla hinkattiin pientä tottista pihalla. Sivulle tuloja, ne menee jo ehkä vähän paremmin. Sekä liikkeelle lähtöjä ja niistä pysähtymisiä. Lähinnä askel-seis. Voi jestas, lähtee liikkeelle niin eteen poikittaen (muutenkin seuruu oli vähän poikittamista), että istui pysähdyksessä perusasentoon ihan vinoon. Vähän keulii turhaa, oli kovin onnessaan, kun pitkästä aikaa tehtiin jotain, ihan mieletön vire! Mutta se kyllä näkyy sit tarkuudessa. Sitten tehtiin kaukoja takapalkalla, m-i-m ja m-s-m tosi hyvin. Edelleen opettamatta s-i-s. Ja myös tunanarin eteen ei olla tehty mitään, vaikka ostin pakasterasioita ja pohdin sitä teippikosketusjuttua... pohtimiseksi on jäänyt, laiska olen ollut.
Viides tiineysviikko tuli täyteen ja kuudes on jo menossa, mammakoira
voi hyvin. Ruokintaa on lisätty, että ehtisi kerätä hieman vararavintoa
mistä pentuja kasvattaa ja myöhemmin imettää. Annan nyt jo kolme ruokaa
päivässä, jos se mitenkään aikatauluihin vaan sopii, ettei ateriakoko
kasvaisi niin suureksi. Penturuokaa (Eagle Holisic Puppy) on alettu
viime viikolla lisäillä normiruoan sekaan ja tällä viikolla siirrytään
kokonaan penturuokaan. Nyt pennuilla on vuorokausia täynnä n. 35-37 ja
alkio on kehittynyt sikiöksi ja tärkeimmät elimet ovat vähintään
esiasteillaan. Kohta alkaa voimakkaimman kasvun aika. Maha onkin jo
selvästi kasvanut kokoa, vyötärö on kadonnut. Mikähän pallokala siitä
vielä ehtiikään kasvaa! Madotus olisi seuraavana listalla loppuviikosta.
Projekti Silakasta pallokalaksi -vyötärö on kadotettu!
Alunperin treenien piti olla IKEAn ympäristössä, mutta kun pakkanen ei tuntunut laskevan riittävästi (jäi n. 15C:een pintaan), niin järkkärit armahtivat maalihenkiä ja treeni siirrettiin pidettäväksi Lintuvaaran koululla rakennusetsintänä. Tämä vaikutti hieman treeniin "uskottavuuteen", mutta eipähän kukaan jäätynyt.
Koiran treeni oli n. 5min mittainen (eli eipä sen pidempi kun meidän eka treenikään!), oppi oli lähinnä kartturille ja koiran ohjaajalle. Teemana vaarallisen henkilön kohtaaminen, joka johti kuviteltuun tilanteeseen että koiran ohjaajaa puukotettiin ja tämä menetti tajunnan ja kartturin olisi pitänyt selvitä tilanteesta. Ihan ei mennyt niin kun piti ja se ettei oltukaan maastossa vaan luokkahuoneessa muutamien metrien päässä johtopaikasta, vaikutti toki jokaisen toimintaan. Mutta tarina pisti silti miettimään tätäkin tilannetta ja aiheutti runsasta keskustelua treenin purussa.
Kii teki työt hienosti ja oli varsin täpinöissään. Tarkistettiin ensin yläkerran käytävä, ohjasin sen luokasta toiseen, itse se olisi halunnut tohottaa käytävää vaan eteenpäin. Alakerrassa se sitten sai selvää reaktiota, ja päätyi ensimmäiseen luokkahuoneeseen tarkentelemaan. Annoin sen tehdä työn, vaikka arvasin, että maalihenki oli luokan toisessa nurkassa, haju lensi oven viereen vastanurkkaan. Lopulta Kii paikansi, räpelsi ympärillä varmistellen ja sitten ilmaisi. Tästä tuli maalihengeltä kommenttia, että koirat kannattaisi opettaa ilmaisemaan kauempana (ajatteli varmaan pääasiassa haukkuvaa), siltä varalta, että kohde on vaarallinen. No, rullakoira nyt on kuitenkin opetettu tarkistamaan kunnolla, eikä ilmaisemaan liian kaukaa. Ei voi mitään, sillä mennään. Kii toimi juuri niin kun on opetettu: tarkista ensin, ilmaise sitten.
Muuten mammakoira voi hyvin. Ruoalle se nyrpisteli nenäänsä koko loppu viikon, mutta nyt se on tainnut lopettaa sen, en ainakaan ole huomannut, en kyllä ole vahtinutkaan. Se on melko rauhallinen, nukkuu paljon ja on hellyyden kipee. Just sellainen seesteinen.
Olihan niitä siellä mukavasti, alkionpalluroita. Kuusi saatiin laskettua, katsotaan sitten mikä on lopullinen lukema. Nyt sitten vaan odotetaan ja jännitetään masun kasvua, ja toivotaan että kaikki menee hyvin ja saadaan sopiva kasa terveitä penuja.
Tänään esiintyi aamuruoan kanssa lievää nirsoilua, mikä on täysin ennen kuulumatonta tuolle ahmulille.
Kyllä! Killi-mamma vei alkiopalluransa treeneihin! Pienet
etsintätreenit taas Ruduksen turvapuistossa Ämmässuon kupeessa. Onneksi
ilma oli lämmennyt edellisen illan -20 asteesta vain -5C:een eli vallan
sopiva. Killille semmoista emokoiralle sopivaa ja turvallista
maantasalla tapahtuvaa toimintaa, mistä ei voi pudota. Kolme figua,
joista yksi umppari ilmaisulla ja loput suorapalkalla.
Ensin sen piti vähän käydä taas heiluttemassa häntää alueella runsaina
esiintyneille mallinukeille, mutta sitten se jätti ne rauhaan ja
keskittyi hommiin. Tuulen suunta oli huono, koska se puhalsi niin, että jouduttiin kulkemaan alue myötätuuleen. Työstettiin ensin alueen alku ja siinä meni tovi, ei sieltä kuitenkaan nukkeja kivempaa löytynyt. Ensimmäinen figu oli betoni"amfin" alla tunnelissa lavan takana rakoumpparissa, ja sen Kii bongasi ja ilmaisi hyvin.
Aijjai, ei keppejä saa syödä!
Alue jatkui nyt pidemmälle millä ennen on treenattu. Jatkoimme siis sinne taakse ja pian Kii bongasi toisen tyypin avoimesta kallioluolasta alueen takanurkasta. Maassa makasi räjähdysonnettomuuden tainnuttama nukke, ja siinä vieressä suojapeitteeseen kääriytynyt figu. Oli se Kii ensin sitä nukkea tutkinut, mutta nopeasti kuitenki löytänyt myös sen elävän tapauksen.
Alueen vasemmalta laidalta ei päässytkään alueen keskiosan mäelle, joten kierretiin koko ympyrä uudelleen ja sieltä päältä Kii sitten bongasi viimeisen tyypin rakenteilla olevan talon sisältä. Suorapalkalla meni sekin.
Oli vähän tahmee, kyseli ja katseli kovasti eikä oikein irronnut ja sen minkä irtosi meni jäljestämällä. Okei, tuulesta ei tullut hajua, kun mentiin myötätuulessa, ja kun se haju tuli, niin sitten irtosi kyllä hyvin. Kerran painostin sitä irtoamaan sanomalla "etsi" ja se ketku nappasi rullan suuhun. Höpsis, totesin ja otin rullan pois. Mutta ihan kivat puuhastelut pitkästä aikaa.
Treenin jälkeen käytiin Kiliksen kanssa kahdestaan Veikkolassa tunnin extra-metsälenkki, hyvät polut siellä on, pitää alkaa käydä välillä sielläkin, kun tuo oma polku on vähän lyhyt. Mutta eipä se kovin paljon sielläkään juoksennellut ja pysyi melko lähellä. No, ehkä parempi ettei päättömänä kaahaa, että pysyis ehjänä. Kotipuskassa se kyllä saattaa mennä puoli kierrosta ihan itsekseen ja harvoin siellä kovin paljon näköetäisyydellä pyörii. Eilisellä kotipuskalenkillä oli kamerakin mukana, kun aurinko paistoi. Koiria vaan tuppasi palelemaan tassuista, vaikka pakkasta ei ollut kun -12 tms. Kitty kun seisoa pönöttää vaan aina kun on kamera, eikä liiku.
Jalka parani sitten muutamassa päivässä, joten viikolla ollaan jo lenkkeilty ihan normaalisti. Mitään frisbeitä tai lumipalloja ei nyt kuitenkaan heitellä. Mielenpiristykseksi ollaan tehty pihalla pientä tottistelua. Lähinnä edelleen sivulletuloja ja liikkeelle lähtöjä. Ihan kivasti on mennyt, mutta ajoittain sivulletulo jää ihan puoliasentoon, missä lie vika, en tiedä.
Kaukokäskyt teki ison harppauksen, kun päätin vihdoin kokeilla takapalkkaa. Johan tässä on m-s-m liikkeen kanssa hakattu pari vuotta päätä seinään. Joskus ennenkin olen takapalkkaa kokeillut ja se aiheutti vain mutkakelpin ja taakse "eyeaamista". Mutta nyt se toimi! Normaalisti seisomaan nousemisessa Kii on kuin pingoitettu jousi ja puoli askelta on pakko ottaa, niin nyt se oli maltillisen rauhallinen eikä hievahtanutkaan. Pääsin jopa useiden metrien päähän. Oujee. Näillä jatketaan. s-i-s liike on vielä tekniikaltaan lähes opettamatta, joten seuraavaksi "junpataan" sitä sisällä.
Jäävät on muhineet hienosti, istuminen on jo tosi hyvä ja osaa erotella ne kaikki, enää seisomaan jääminenkään ei ahdista niin kun sillon alkutaipaleella. Eteentulon se on oppinut "kom"-käskyllä tosi hyvin ja kokeilin pitkälläkin matkalla ja sekin toimi, hieno homma.
Ruotsissa ollessa löysin kämpästä jossa majailin, sellaisen kevyen metallikapulan ja sillä treenattiin muutama toisto ja hyvin meni eikä ollut kovin yök juttu. Pitäs hommata sellainen, itsellä kun on vaan niitä vanhoja painavia.
Tunnariakin meinasin ottaa työn alle, sain vinkkejä miten purkkien avulla voi opettaa tunnarin haistelun ja mielentilan, meinasin kokeilla. Saas nähdä mitä siitä tulee. Ensimmäinen kokeilu meni vähän sekoiluksi, kun koira ei tiennyt onko ne purkit hajuerottelun purkkirataa, merkkejä, vai sellaisia minkä päälle nostetaan takajalat, vai etujalat ja pyöritään ympyrää. Pitänee hommata hieman erilaisemmat purkit....
Että johan tässä on melkeen voivoi-luokan liikkeet kasassa...
Muuten valtakunnassa on kaikki tylsän tasaista. Kolmas mahdollinen tiineysviikko on nyt takana, koira on oma pirteä itsensä, ruokaa kohtaan se on ehkä jopa normaalia fanaattisempi ja odottaa sitä kuolat rinnuksille valuen, ei tietoakaan pahoinvoinneista. Ei siitä näe kyllä mitään merkkejä onko se kantavana vai ei, mitä nyt vyötäröön on viikon aikana tullut muutama ylimääräinen sentti!, mutta olihan se tuossa vähän niinkun levossakin, ja normaalistikin sillä alkaa juoksujen jälkeen kertyä sitä massaa, että tiedä sitten mistä ne lisäsentit johtuu. Ens viikolla toivottaavsti saadaan siihen sitten vähän selvennystä.
Jos nyt jo tässä vaiheessa on tylsää, niin mitähän sitä kuukauden päästä on? Minähän en siis saa aikaiseksi treenata, jos ei ole mitään järjestettyä. No ollaan me pihatokoja sentään vähän tehty, sitä perusasentoa lähinnä, ja kontaktia ja ilmettä. Mutta kun olen niin älyttömän laiska. Sitä tunnaria piti treenata, ja mietin jo palauttelisko hajuerottelua taas mieleen. Mutta kun... Jotenkin olis kauhee hinku kisoihin, ihan mihin vaan.
Eilen piti olla rakennusetsintätreenit, mutta jouduttiin jättämään ne väliin, kun Kii loukkasi etujalkansa tuossa viikolla. Oltiin käyty pienellä puskalenkillä, mutta kun siellä on nyt noiden sateiden takia iso tulva, ei siellä pääse kovin pitkälle. Ja mietin sitten, että johan se verkkasi, heittelen sille varovaisesti ja maltillisesti (mitä se on?) frisbeetä pihalla. Ja vähän lumipalloja, ja kaivettiin kinosta ja sun muuta. Illalla se sitten linkkasi. Torstaina se varsinkin linkkasi, mutta selvästi jalka vertyi kun pääsi liikkeelle, ulkonahan se ei olisi edes muistanut, että pitää linkata. Päätin kutenkin katsoa viikonlopun yli, josko se olisi vaan venähdys ja siitä itsestään paranisi ennenkun lähden lääkärille näyttämään. Ja niinhän se on parantunut, enää ei onnu ainakaan näkyvästi. Ollaan kuitenkin otettu nyt ihan iisisti ja vielä ens viikko mennään sitten vaan ihan hihnassa tai muuten maltillisesti, ettei siitä nyt isompaa ongelmaa mahdollisen kantoajan alle kehittyisi.
Muuten koira on ihan normaali, ei siitä mitään näe onko se tiine vai ei. Nyt alkaa mahdollisesti kolmas tiineysviikko ja se aika, kun pahoinvointia vois esiintyä. Tai sitten ei. Ens viikon jälkeen voikin sitten alkaa varailla ultraa...
