Rotuvirheistä huolimatta

.... misseiltiin taas, ja kyllä me vaan aiotaan tietty missikisoihinkin. (se rotuvirheily oli vitsiä ;D ) Tässä viikon poseeraukset, en tiedä onko nyt kyseessä vk 18 vai 19, mutta ei kai sen niin väliä. Tässä ensin luomuposeeraus viime viikolta (vesileikkien keskeltä, siksi märkä) ja sitten oikeen misseilyä sunnuntailta.



Misseilystä tuli mieleen, että sain vastauksen sieltä Showmedialta, että ei sillä maatunnuksella ole mitään merkitystä. Että jos joku teistä jatkossa yrittää ilmottaa netissä FI-rekkarilla, niin no problemos!

Toinen lomaviikko maalla on nyt lähes tulkoon takana, huomenna matkataan kotiin. Tällä kertaa treenattiin vielä vähemmän mitään, kun edellisellä kerralla. Jälkeä ei oikeen tullut tehtyä, kun oli niin paljon muutakin porukkaa, että piha oli kokoajan ihan tallattu. Pari kertaa tehtiin, joista viimeinen oli pidempi sisältäen yhden loivan mutkan, ja hyvin meni. Tosin Kittyllä tuppaa olemaan niin kiire, että taas meinasi mennä ryömimiseksi, kun jarruttelin että malttaisi ottaa joka askeleen.

Viikonloppuna maalla vieraili kummipoikani Eero ja Kit oli ihan tohkeissaan lapsesta.


Jäljenteko jää nyt sitten toistaiseksi tähän pentuajan perusteisiin ja palataan hakumaailmaan. Perjantaina meillä olisikin tiedossa Kittylle rauniotreenit (saas nähdä mitä siellä uskalletaan kokeilla) ja sunnuntaina palataan loman jälkeen hakutreeneihin.

Sivulletuloa treenattiin aktiivisimmin (se on se jokapäiväisin) ja pieniä seuraamispätkiä, sekä maahanmenoa. Sivu ja maahanmeno alkaa selvästi olla jo ymmärrettyjä asioita, vaikkakin lisää vauhtia niihin kaivataan kyllä kumpaankin, mutta eiköhän se sieltä vielä löydy. Lelulla olen sitä yrittänyt, mutta toistaiseksi tuota on kuitenkin helpompi kouluttaa namilla, kun lelulla ja tässä vaiheessa Kit tuntuu palkkaantuvankin siitä namista paremmin, jotenkin se leikki sotkee treenin eikä keskittyminen ole niin hyvää kun namilla. Naksutin tuppaa ohjaajalta jäämään... eli edelleenkään taaskaan ei olla naksuteltu mitään, eikä se varmaan osaa tarjota enää yhtään mitään, vaikka ohjaajalla on mielessä vaikka mitä. Miksei niitä saa toteutusasteelle? Laiskuuttako...?

Nukan kanssa Kit vetäisi vaikka maailman tappiin hullunpainia, Nuka ei vaan jaksaisi muttei kielläkään - raukkaparka. Itse leikin lähinnä vetoleikkejä ja heittelen narulelua, jota se aikansa palauttaa mutta sitten jää jonnekin puremaan. Kit on hurjan kiltti ja kuuliainen lukuunottamatta keppien syömistä. Parin ekan viikon keppi-kurkkuun-vinkaisun jälkeen kun päätin, että toistaiseksi meillä ei syödä keppejä eikä leikitä niillä, Kit tekee kaikkensa kiertääkseen kieltoa. Muuten se on kuin pieni enkeli.




Häntä ei siis ole enää vaivannut, eikä mikään muukaan entinen - joten nyt vaivaa sitten anaalit. Tai ei vaivaa, mutta pari kertaa Kit tyhjenteli niitä mun päälle, joten olen nyt muutamaan otteeseen kokeillut tyhjennellä niitä ja hyi hitto, sieltähän tulee tavaraa ihan tosissaan... saas nähdä miksikä kehittyy. Jasulla ei taida anaaleja ollakaan, Nukalla on kaksi kertaa puhjennut/tulehtunut ja vaivannut (koira oli ihan tolkuttoman kipee), mutta jos saa riittävästi luuta anaalit tyhjenee itsekseen. Pitää kohta ihmetellä miten Kittyllä, jos ei ala rauhottua. Tai siis ei ne hirveästi vaivaa (välillä se kyllä takapäätä jyystää), ja voinhan niitä kyllä tyhjennellä, mutta miten sitten pidemmän päälle, tai tarviiko niitä edes tyhjennellä. Mutta siis, seurata tarvitsee, sillä selvästi ne on kuitenkin olemassa ja täyttyy.

Muuten se on oma rakastettava itsensä - ja ah niin helppo, voi jessus en olis uskonut, sillon kun pohdin ja pähkin, että voinko vai enkö. Pitäs muuten kohta ostaa se oma häkki, alkaa tuo lainahäkki käydä pieneksi (mittasin epätarkasti ja siinä 38-40 cm välissä se on). Tai mahtuisihan se sinne, mutta kun pitää nukkua mahdollisimman pitkänä jalat suorina, niin sitten pää jää ihme kenoon ja hengitys vaan pihisee...

Taas mennään

Noniin, nyt me taas mennään ja palaillaan viikon tai vähän reilun päästä. Nastolassa agirodussa saatetaan piipahtaa, jos sinne asti jaksetaan, kattoo nyt sitten mitkä on fiilikset ja minne mennään ja millon.

Eilen käytiin mettässä ja Kitty juoksi, voi jestas se juoksee, mutta silti sen luoksetulo on ihan mahtava! Parempi kun karvasedillä ikinä! Mutta muuten sekin oli eilen aika vetopois oloinen, paitsi sit illalla/yöllä (meillä on nää lomarytmit vähän sekaisin) se alkoi pyydellä huomiota puruluun mussuttamisen lomassa. Mutta en sitten jaksanut kuitenkaan, eli ei taaskaan olla tehty mitään. Ainiin paitsi olihan meillä, kun palattiin sieltä metsästä (käytiin Puolarmaarissa) niin siellä olikin nurtsilla näyttelytreenit menossa, koiria varmaan 40. Joten otettiinpa kakrun kanssa siinä sitten pientä kontaktitreeniä ja sivulletuloa, namit ei vaan riittänyt kovin pitkälle eikä leluakaan ollut mukana (tai olis autoboxissa ollut karvamunaotus). Tuolla näkyy olevankin tosi usein jotain treeniä, joten siellä sais hyvää häiriöharkkaa, pitääkin mennää taas sinne, kun palataan lomilta.

Toissailtana tuli testattua siilin lisäksi Kittyn ensireaktiot pupuihin. Lähettiin iltapissalle, isot pojat hihnassa ja Kit irti ja se ehti jo tien reunaan, ennenkun huomasin perästä, että tiellä menee kaks Kittyä isompaa rusakkoa. Kakru nosti niskavillat ja hännän pystyyn ja oli että pitääks tässä alkaa puolustuskannalle, kiellosta ei lähtenyt perään, en ehtinyt tajuta oliko lähdössä vai ei, mutta kovasti nuuskutti ja oli tohkeissaan ja ilmeisesti vähän huolestunut, että onkoha ne jotain vaarallisia tollaiset yökulkijat. Lintujahan se jo maalla viime viikolla pihasta kyllä vähän jahtasi.

Ja häntä on ihan kunnossa, ainakin noin päällisin puolin ei huomaa enää mitään. On tainnutkin jäädä mainitsematta Kittyn "rotuvirheet", sen hännän karvoissa on ihan hirveästi valkoista, häntärauhasen alueella on ihan harmaa raita. Ja kaulassahan sillä kasvaa vissiin 7 "rotuvirhettä". Onko se näillä rotuvirhe sitä en tiedä, sammarivainaasta aina sanottiin, että sillä kasvaa rotuvirhe, jos oli musta karva ;D


Kittyn silmät, etenkin... ööö... vasemman puoleinen vähän rähmii. Nukkumisen jälkeen on vihertävää löllökökköä, mut kassellaan sekin. Noi mulkosilmät on niin likaa-ja etenkin karvaa-keräävät, ettei sen Taran kanssa telmimisen jälkeen ole ihme, jos jotain puskeekin.

Helsingin pentunäyttelyyn ilmottautuminenkin tuli sitten hoidettua, mutta oli vähän tuskaista, kun en omista printteriä (printtaan aina töissä, paitsi nyt lomalla...) ja siis olosuhteiden pakosta oli hoidettava asia netti-ilmottautumisen kautta. Mutta eihän se tunnistanutkaan näitä FI-alkuisia rekisterinumeroita, meinasin repiä pelihousuni! Ilmoitin sitten rekkarin ilman alkutunnusta, ja sain homman hoidettua, kai se sitten hyväksytään... Pistin nyt sitten vielä meiliä perään. Kyllä on kankeeta tuo näyttelypuoli, agilityssä on iät ajat ilmoitettu sähköisesti, ja tuskin kovin moni enää papereita käyttääkään! Onneksi kuitenkin tuonne se netti-ilmo oli, muuten olis pitänyt keksiä jotain kepulikonsteja.

Niitä kuvia

Laitetaan tähän alkuun nää viikkoisposet, ja aletaan sitten kuvakertomus Kittyn ekasta lomaviikosta.

Virallinen 16-viikkois poseeraus - miten se onkin noin plösö näissä kuvissa, varmaan just syöny ja siksi maha roikkuu ...

Ei se oikeasti ihan noin kamalan näköinen ole, vaikka ei sen tarvii kyllä yhtään lihotakaan.

Ja parit naamat viimeviikolta

Korvat on niin isot, että ne tuppaa aina jäämään kuvien ulkopuolelle.

Ja tässä 17-viikkoispose tänään luomuna.

Ja sitten matkaan!
Eli Kittyn eka lomaviikko maalla Klamilassa.

"Keräsin jo mun tavarat, joko mennään?"
Kit oli reipas tyttö ja keräsi ihan itse tavaransa eteiseen.

Juhannuksena oli kylmä, pientä meinasi palella.

Onneksi oli sylejä, jotka lämmitti

Ja illalla pelattiin Nukan kanssa kyykkää

Maalla ei aika käynyt pitkäksi, kun oli niin paljon tekemistä, kuten kukkapenkkien kastelun virallinen valvoja...

... narulelulle kyytiä...

... lassonheittoharjoitukset...

... tuhotaan murkut, ettei Nukan tarvitse niitä pelätä...

Nukaa piti juoksuttaa, ettei se ihan laiskistu

Karhunkaatoa

Nyt mahtui jo poikien kanssa samaan kuvaan, vaikka Jasun ilmeestä voi nähdä innostuksen...

Tän päivän hammassaldo, 8 irronnutta.

Tänään nähtiin taas Tara the Tarzan, ja kuvaajalla oli taas kameran asetukset päin peetä. Ilma oli aluksi helteinen, joten oli koirat vähän veteliä. Ukkoskuuron jälkeen ne vähän piristyikin, mutta ei tietoakaan samasta hurjasta painista mitä viimeksi, taisi väsy painaa kaikkia.

Kit haki sisältä Taran possun, ja Tara oli sitä mieltä, että et muuten ota mun lelua.

Ja Kit oli sitä mieltä, että jos ottaisin kuitenkin, ei kauheesti kyllä kunnioittanut toisen irvistyksiä ja murinoita, häntä pystyssä uhmasi. Sitkee likka, saa nähä mikä bitch siitä vielä kasvaa.

Nojoo, tämä oli ihan yksittäinen, yleensä Kit oli kyllä altavastaaja, ei se sentään noin bitch vielä ole, mutta melkoisen reipas kyllä.

Lopuksi käytiin pienellä kävelyllä hiekkamontuilla ja joku, ilmeisesti Nuka, törmäsi ei mitenkään kovassa vauhdissa Kitiin takaapäin, ja se kiljaisi. Nyt se ei käytä häntää ihan normaalisti, mutta en ota selvää mistä se on kipee, joku venähdys varmaan -toivottavasti. Nuka kans joskus 4 kuisena satutti häntänsä ja ihan roikotti sitä velttona vuorokauden, mut ei siihen sen kummempaa sitten tullut. Kassellaan huomenissa mikä on hännän tila, ja ihmetellään sit lisää, jossei ole normaali. On toi aika vaisu, mutta toisaalta on varmasti väsykin päivän touhuista. Tosin, piti sen silti yrittää jotain leikintapaista jo tossa vääntää. Ja äsken tekivät Nukan kanssa pihalla tuttavuutta siilin kanssa, onneksi oli yhden lojumaan jääneen verkon takana, niin eivät päässeet koirat kontaktiin. Laitoin oven kiinni, että älyäis kadota sieltä turvallisempiin maisemiin. Jasuhan kyllä ottaa siilin suuhunsa, onneks se oli makkarissa eikä älynnyt.

Maalla tuli huomattua Kitin rohkeus mennä uusiin paikkoihin, tosta vaan häntä pystyssä se asteli kaikkiin pimeisiin liitereihin, vajoihin ja kellareihin ja tutki niitä ihan tohkeissaan. No problemos.

Mitään me ei olla taaskaan treenattu, tästähän tulee melkeen tapa, kakara kasvaa ihan pellossa. Mut arkijutut sentään alkaa oleen tosi mukavasti hanskassa.

17 viikkoa, ja ensimmäisen lomaviikon raportti

Reilu viikko lomaa maalla on takana ja täytyy todeta, että Kit on melkoisen sopeutuvainen eläin. Jo Virtojen reissulla sen huomasi, samoin nyt. Se on ihan kotonaan samantien, kun jonnekin saavutaan. Aluksihan juhannuksen tienoolla kelit oli melkoisen koleat ja vettäkin välillä tihutti, joten piti vähän huolehtia että tarkeneeko australialainen pihalla ja kuinka kauan. Vaan enää ei tarvitse miettiä, nyt tarkenee. Se makoilee pihalla aurinkoa ottaen, kun me muut pidetään hellettä hirsitalon viileydessä. Ja viihtyy yksikseen ihan mainiosti, toki tietty riemastuu jos/kun saa seuraa, ja leikkikaveri näyttää kelpaavan. Kovasti se tyrkyttää naruleluja vedettäväksi - ja räyhää sitten ihan tosissaan vetoleikeissä.

Ensimmäinen päivä Kittyltä meni ihan riekkumisen puolelle, kakara juoksi ja hepuloi ihan koko päivän ja se kyllä näkyi sitten parina seuraavana päivänä selvänä vauhdin hidastumisena. Nyt tilanne on vähän tasaantunut ja se malttaa ottaa välillä päikkäreitäkin, jotta jaksaa sitten taas. Tosin ihan kun se riekkuisi aavistuksen vähemmän nyt helteillä... Ja se nukkuu myös tosi kiltisti yöt, ihan niin pitkään kun ihmiset haluaa.

On se helppo, avaa oven ja päästää sen ulos. Siellä se viihtyy itsekseen leikkien vaikka kuinka kauan, eikä ole hirveän paljon pahojaankaan tehnyt, yhden pienen kuopan sai kaivettua. Keksittiin myös uus hellekelien leikki, kelpie -veden henki saalistaa letkusta vesinoroa, ja on hauskaa!

Kitty hammasstatus: 6 irronnutta, 4 etuhammasta kasvamassa. Tällä hetkellä on ennemmin yläpurentaa tulossa, alapurennasta ei todellakaan ole pelkoa, saa nähdä saako alaleuka yläleukaa kiinni ja tiivistyykö purenta, pentupurentahan sillä oli ihan siisti kyllä. Rokotuksilla se muuten painoi 9,2kg! Ruokaa menee nyt 3x1,5 dl Eaglea. Seisomakuvissa se kyllä näyttää ihan plösöltä, mutta ei se mun mielestä ole. Ehkä sitä vois pikkasen dietille pistää?

Jotain ollaan treenattukkin, vaikka suurin osa ajasta onkin mennyt leikkimiseen. Ihan perusjuttuja eli sivulle tuloa, parin askeleen seuraamista/kontaktia, eteen istumista, maahanmenoa (on aika hidas, pitäs saada vauhtia), syli- ja poispäinkäännöksiä ja otettiinpa lipputangon kiertoakin. Ja jälkeä on ajettu tällä viikolla joka päivä tuossa pihalla, sellainen yhden pinaattiletun pituinen jälki ;D Laskin että vajaa 20 palaa siitä tulee eli 20 askelta siis, ehkä 4m? Edellisestä jäljestä oli aika pitkä aika, joten pari ekaa jälkeä meni vähän hakemiseen, kun otus olis rynninyt suinpäin kiireellä eteenpäin ja kun sitten jarrutin, se veti maihin ja jäljesti ryömimällä.... Seuraavalla kerralla tuin mahan alta ettei lyö maihin, ei näyttänyt haittaavaan otusta mitenkään. Ja kolmas jälki meni jo niin kun pitikin, vielä joutui jarraamaan aika paljon mutta koira pysyi jaloillaan, osa nameista jäi kyllä silti jälelle. Neljäs ja viides jälki meni sitten jo melkoisen hienosti, teki tarkkaa työtä (askeleet traktorikuviolla), löysi lähes jokaisen namin ja pysyi jäljellä. Jes!

Yks päivä käytiin Hamina-cityssä harjoittelemassa käyttäytymistä, olihan jo aika vaihteeksi sitäkin treenata. Kit pyöri kuin hyrrä ja olisi lähtenyt jokaisen ihmisen perään. Eräs setä kysyi, kun Kit hinkui kaihoten kahden nuoren tytön perään, että "onko se poikakoira kun noin innokkaasti on tyttöjen perään menossa?" Juu-ei... Puiston taakse suunnatun pienen rauhoittumiskierroksen jälkeen palattiin torille ja nyt meni jo paremmin. Parin kitinä yrityksen jälkeen Kit rauhoittu ja tarkkaili ympäristöään melko lunkisti. Lopuksi käveltiin S-marketin ovenpielen metalliritiläköt eivätkä ne tuottaneet mitään ongelmia. Sitten yhtäkkiä huomasin, että kakru tepasteli tyytyväisenä kaupan metallisella n. 10cm ikkunalaudalla! En tiedä miten se siihen keksi ponkaista, mutta vähän matkan päässä siinä oli sitten koirankuvakyltti (ja alapuolella kahva mihin koiran voi kiinnittää) ja Kit ilmeisesti luki että se oli koirajalkakäytävä... Saimme hymyileviä katseita. Ei pelkoa, että erilaiset alustat vieroksuttaisivat.

Ääniä pitäisi treenata enemmänkin, ei olla niihin hirveesti panostettu. Tänään kuulosti armeijalla olevan tykistöammunnat, Jasu niitäkin paukkeita pelkäs, Kit ei huomannut ollenkaan.

Valokuvia on iso liuta, mutta latailen niitä kun piipahdetaan kotona nopeamman nettiyhteyden päässä.

Kitty kesälomalle

Nyt alkoi loma! Huomenna torstaina käydään ensin aamusta rokotuksilla ja sitten huristellaan maalle Virolahdelle, ja siellä on tarkoitus viipyä ainakin nyt seuraava viikko. Joten jatkossa päivityksiä ei ihan joka päivä tule, mutta eiköhän jotain kuulumisia kesken lomankin saada ylös kirjattua.

Myöhäiskehittyneeltä Kittyltä ei edelleenkään ole irronnut kun se yksi alaetuhammas. Muut kyllä heiluu heiluu, mutta...

Eilen rallattiin metsässä, pikkaisen oli energiaa ja yks pieni suklainen juoksi kuin heikkopäinen, etenkin kun Nuka sitä vielä juoksutti - vai juoksiko Nuka vaan riiviötä karkuun? Kittyhän ei ole halunnut tai uskaltanut veteen mennä, tassuaan ravistelee kuin kissa jos vahingossa kastuu. Nyt se katseli suurella mielenkiinnolla, kun Nuka lutrasi lätäköissä. Kit kiersi ja kaarsi ja kokeili, mutta eipäs mennyt - hienohelma. Hirveästi se muutenkin katsoo mallia miten isot koirat toimii. Yhdellä aamulenkillä taannoin oli orava isossa koivussa ja molemmat pojat intopinkeenä ryntää koivulle, ja sitten nousevat etujaloilla runkoa vasten. Kit katselee kummissaan vuorotellen molempia ja testaa nousta runkoa vasten "jaa näinkö" ja katsoo edelleen poikia. Ei tajua oravasta tuon taivaallista. Ja monta muuta vastaavaa apinointia. En nyt muista mikä oli, mutta kerran nauroin melkein kippurassa sen toilailuille kun se apinoi poikia.

Ja on se muutenkin melkoinen persoona. Nytkin makaa pedissään takapuoli pedissä, etupää rotkottaa lattialla. Selällään, nosti tassun silmien eteen ettei valo häikäise.
Ja sen leikit! Selällään pitää lelua etutassuissa jalat suorina ja nostaa ja laskee lelua, suu auki muka ottamaisillaan kiinni, mutta sitten jalat viekin lelun taas ylöspäin. Jestas, en ole ennen nähnyt koiran leikkivän kuin kissa. Mut enpä olekaan katsellut kelpien leikkiä. Otin siitä kerran videotakin, mutta ne on jossain hukassa.

Tänään se on sitten rallannut sisällä ja pihalla paremman tekemisen puutteessa. Tein viimeisen työpäivän ennen lomaa etänä, istuin keittiön pöydän ääressä ja Kit jumppasi koko aamun siinä vieressä. Lopulta pistin sen omaan yksiöönsä nukkumaan, kun ei muuten rauhoittunut ollenkaan. Ja makeastihan se siellä nukkui, liekö uneksinut paineista Taran kanssa, kun välillä kuului sellainen älämölö, että Nukakin oli ihmeissään. Illalla olin rauniokokeessa hommissa, ja sieltä palatessa 22 aikaan alkoi lapsella uudet rallit. Käytiin ensin pienellä lenkillä, mutta se nyt ei riittänyt alkuunsakaan. Tuolla se veti pihaa ees taas lelu suussa muristen. Kunhan se tuosta vielä kasvaa, niin kuin paljon siinä oikeen on sitä energiaa?! Tosin nyt se kyllä nukkuu taju kankaalla.

Kit sai tuossa viikolla parina päivänä vain 3 annosta ruokaa, edelleen kuitenkin sen reilu 4dl. Tänään annoin taas neljää, kun olin päivän kotona, mutta sepäs jätti ruoan nro 3 puoliksi syömättä. Että eiköhän tässä kohta sujuvasti siirrytä siihen kolmeen, vaikka nyt lomalla sitten taas olisikin helpompaa antaa se neljäkin.

Mutta siis, huomenna lomille. Saas nähdä miten saadaan koulutusjuttuja loman aikana eteenpäin, vai saadaanko ollenkaan...

Eka hammas irti

Eilen sain kuin sainkin kiinni ensimmäisen irtoavan hampaan. Jo muutama päivä sitten aloin vahtia heiluvia etuhampaita, mutta ne vaan pysyivät sitkeästi kiinni. Eilen toinen alaetuhampaista oli jo niin irti, että se nousi selvästi jo kuopastaan ylös. Pelkäsin sen katoavan yön aikana kakrun mahaan, joten pikkuisella peukalonpään avituksella sainkin hampaan irti - ja talteen. Pienempi kun nuppineulan pää.

Viikonlopun aktiviteettien (riehumista Taran kanssa ja sunnuntain hakutreenit) jälkeen eilinen työpäivä ja sateen pito kotona keräsi pentuun energiaa. Työpäivä 8h oli jälleen sujunut hienosti. Kävin poikien lenkin jälkeen Kittyn kanssa korttelikävelyllä, mutta kun keli oli mitä oli, oli myös kadut melkoisen tyhjät. Muutama kävelijä, fillari, mopo ja autoja, siinä kaikki. Mutta silti kakara pyöri kuin väkkärä joka suuntaan. Välillä annoin pyöriä, välillä pyysin kontaktia ja sen se tekee kyllä hyvin. Illalla sitten oli mahotonta jumppaa ja pitkästä aikaa tuli siinä tiimellyksessä pissatkin sisälle, kun melkeen olin jo vetänyt kengät jalkaan että lähetään ulos. Ja aamulla sama riekkuminen jatkui, eli selvästi olis jo tekemisen puutetta.

Yritin illalla naksutella esineeseen koskemista/ottamista, mutta pieni tauko naksuttelussa on selvästi tyhjentänyt pennun pään. Se ei osannut tarjota mitään! Kävi vaan maahan ja ihmetteli... helpotin ja avitin sitten vähän, mutta se oivaltamisen idea siinä nyt jäi vähän vajaaksi. Yritetään tänään uudelleen.

15 vk poseeraus

Tässä olis, kiitos Sanna!

Hampaat on edelleen tallessa, heiluu heiluu, muttei vielä irtoa. Uusia ei ole näkyvissä.

Tänään oltiin hakutreeneissä, laps oli niiiiiin taitava! Meille oli keskilinjan molemmin puolin 2 maalimiestä n. 10m päässä linjasta, tarkoitus oli että olisivat ottaneet Kittyn istumaan (se kun tuppaa olemaan pikkaisen innossaan ja ryysii syliin). Kit toimi aivan loistavasti, se ihan oikeasti irtoili "pistoille" maalimiehille (näki ne kyllä) mutta siitä istumisesta ei ollut tietoakaan. Pieni infokatkos, kouluttaja luuli, että se jo osaa istua (tai osaahan se, muttei tietenkään malta) ja mm vaan odotti että se istuisi. No täähän kiipes syliin ja nuoli korvat ja kaikki, minä kuvittelin että hän olisi voinut vähän ohjata koiraa istumaan. Kit sitten lopulta luovutti ja läksi jo pois, mutta minä omalla liikkeellä ohjasin sen sinne takaisin ja mm palkkasi suoraan. Käskin nostaa hieman kättä, ja siitä Kit kauniisti istui ja söi nätisti istuvillaan. Lopuilla maalimiehillä ei sitten tietenkään (onneksi) enää odotettu sitä istumista, vaan palkattiin suoraan ja monesti Kit siinä sitten istuikin. Hmmm... sen pitäisi siis osata istua ennenkun tätä lähdetään treeneissä tekemään. No osaaha se jo nytkin, muttei malta.. Eli sitä pitäs nyt vaan vahvistaa, mutta kun ongelma on just ne vieraat. No, yritetään omalla porukalla ja katsotaan sitten miten jatkossa. Mutta ihan älyttömän hienosti se irtoili ja meni niin reippaasti, mutta tuli myös kutsusta hienosti, kun jatkeettiin eteenpäin seuraavalle ja se jatkoi itsenäisesti keskilinjan yli, kun oltiin vasta tulossa edelliseltä. Ja viimeistä maalimiestä se joutui selvästi vähän hakemaan, kun ei nähnyt ihan suoraan - ja tiesi mitä tehdä! Hieno lapsi!