10kk - ja rankka joulu takana

Tänään tuli huimat 10 kuukautta täyteen ihan tuosta noin vaan ohi mennen. Rankkaa on ollut pienen kelpiekoiran elämä näin joulun aikaan, hulinaa, ihmisiä, hyörinää ja pyörinää. Siinä pientä koiraa väsyttäisi jo kovasti, ja silti vielä tänäänkin tuli tupa täyteen sukulaisia joilta kaikilta piti kiertää vuorotellen rapsutuksia kerjäämässä.

Joulu meni syöden, Kittykin oppi kinkunkerjäämisen jalon taidon todella nopeasti ja taitavasti. Kotona ei paljon olla ehditty lenkeille lähteä, mitä nyt tuonne alaryteikköön ollaan yritetty polkua taas raivata, siellä saa pikkukoira käyttää pomppuvoimaa, että hangessa eteenpäin pääsee, sen verran tuota lunta on tullut. Lumitöihin osallistumisessa Kit on osoittanut suurta antaumusta ja ahkeruutta, joka ikisen kolallisen se käy jahtamaassa. Lumiharja on vielä kolaakin parempi juttu...

Onko Kit nyt juoksujen jälkeen sitten iso tyttö myös poikien mielestä, kun Jasukin on ensimmäisiä kertoja "osoittanut kiinnostusta" siihen. Jasu siis osallistuu nykyään myös Kittyn kuritukseen, siinä meinaa välillä pieni suklainen rusentua kahden ison karvasedän väliin, kun pojat kurmottavat sitä ihan kunnolla. Leikkiähän se on, tosin Jasun leikki on vaan aika kovan kuuloista, kun se on äänitehosteilla höystettyä. Nukakin on nyt selvästi innokkaammin leikkimässä Kittyn kanssa, ja mikäs sen parempaa kuntoilua nykyisin niin laiskalle sedälle, kun kirmata umpihangessa nuoren tytön perässä.

Jouluntoivotus

Pentutreffeillä agia

Koska juoksut oli nyt ohi, päästiin mukaan Nastolaan pentueen agigeimeihin ja olipa taas kivaa, kiitos kaikille. Tehtiin pieniä ohjauskuvioita (pakkovalssia, välistävetoja yms) ja mm. pimeästä kulmasta putkeen lähetystä, jota tarvitseekin näköjään harjoitella, kun Kit tuppasi tulemaan aina takaisin samasta päästä mistä meni sisään. Porttikeppien puutteessa ei olla keppejä treenattu, mutta kun hallilla oli tarjolla vinokepit ohjureineen, niin päätinpä kokeilla miten se lähtis menemään. Alkuun Kit ei tietenkään tiennyt mitä tehdä, mutta pikkuhiljaa tutuilla "ke-ke" käskyillä se alkoi hiffata homman juonta ja sain lopulta sen menemään sieltä helpommalta puolelta kepit ihan ok useitakin kertoja. Se "väärä" puoli oli selvästi vaikeampi, se on ollut vaikeampi myös porteilla. Kovaa harjoittelua vaan...

Kotimatka oli melkoisen hurja, kun jouduttiin ihan hirveään lumipyryyn. Hengissä kuitenkin selvittiin, kotona tehtiin ensin tunnin verran lumitöitä, sitten vietiin sedät pienelle kävelylle, pientä pihapainia ja sen jälkeen koirat hengailivat vielä uuden aidan sisäpuolella, kun itse naulasin aitaverkkoa paremmin tolppiin kiinni (ettei peurat vie mennessään), joten tulipahan ulkoiltua.

Juoksut ohi

Kyllä sitä pähkäiltiin, että millon ja miten ne juoksut tietää loppuneeksi, että sedät pääsisivät takaisin kotiin. Eilen alkoi selvästi vuoto hiipua ja tänäaamuna ei enää mitään näkynyt, joten pojat pääsivät kotiin. Kovasti niitä kiinnosti aluksi tuo pikkuhaisuli, mutta nyt sekin kiinnostus on jo mennyt ohi. Puuh, selvittiinhän niistä siis hengissä.

Aamulla käytiin vielä Kittyn kanssa kahdestaan tuolla alarämeikössä kävelyllä etsimässä "meidän joki". Olipas kaunista, kuin maalauksesta. Onneksi tulivat nuo paukkupakkaset niin kosteikko jäätyi, ja päästiin vähän tutustumaan maisemiin. Kesällä tuonne kyllä taitaa olla mahdoton päästä muulla kun kanootilla, sen verta kostea ja hankalakulkuinen se väliin jäävä muutaman kymmenen metrin kaistale "mangroverämeikköä" on.

Yksi ilta tuossa viikolla vähän treenattiin eteisessä. Rullaa, sivullaoloja, eteentuloa... mitähän vielä? Rullalla otettiin pitoa, pitoa, pitoa ja varmuutta tuomiseen. Lähtihän se sieltä! Sivullaolot ja siirtymiset meni aika penkin alle suoraan sanottuna. Ihan ihmepaikkaa hakee, enemmän pitäisi harjoitella. Eteentulot on hyviä niinkauan kun annan käsiapuja, mutta ilman niitä tulee sellainen puolittain eteen ja sivulle versio. Ollaan kyllä oltu luvattoman laiskoja tuossa treenaushommassa. Kepittely jäi nyt sitten kokonaan, kun maa meni jäähän, kun on vaan ne maahan tökättävät irtokepit, ei niitä nyt mihinkään töki. Tosin, nytpä päästäisikin taas jo hallille porttikepeille, pitää pistää harkintaan jaksaako sinne asti ajella, ehkä joulun jälkeen lomalla voisi harkita.

Talvisia pihakuvia

Tänään ulkoilutin hetken kameraa, kun veljenpoika kävi pulkkamäessä tuossa pihalla. Ilma oli kyllä melko hämärä kuvaamiseen, jotan kuvien laatu ei päätä huimaa. Tai no, korjataan sanavalintaa, vaati hieman normaalia enemmän muokkausta, että näkyy muutakin kun valkoisella taustalla musta möykky ;-)

Pentutreeniä

Jee, pitkästä aikaa päästiin treenaamaan! Oltiin Kellonummella, menossa mukana R:t. Kittylle tehtiin ensin pistoja, 3kpl lievällä näköärsykkeellä aluksi, sitten lähes ilman. Matkaa ehkä 20-25m. Meni ihan älyttömän hyvin. Suoraa pistoa sata lasissa ja sitten hakihakihaki kunnes löysi, tosi hieno. Näytti kyllä aluksi, että tuppas härkkimään nenällä maalimiestä palkatessa, joten malttia ja nättiä käytöstä, kiitos!

Sitten pieni tauko, Risa välissä ja sen jälkeen Kittylle rullatreeniä. Olin ajatellut, että otetaan ensin 4 tavallista, tauko ja sitten jos kokeilisi näytölle lähtemistä eli en itse palkkaisi. Katinkontit ei päästy sellaiseen ollenkaan, kun oli se rullantuonti niiiiiin vaikeeta. Pureskelua, haahuilua, tiputtelua ja kun alkoi ohjaajalla palaa pinna, niin koira vaan epäröi entistä enemmän. Pieni paussi ja yritettiin uudelleen, ja lopulta tein ensin ite pientä tetsausta hirveillä kehuilla että se rulla ylipäätään pysyi suussa ja koira istuma-asennossa, eikä vetänyt maihin rullaa syömään... ja sitten parin söhellyksen jäkeen yksi onnistunut toisto johon lopettiin. Nyt sitten ihan hiiiiirveesti pitoa, pitoa, pitoa ja varmuutta siihen, eikä mitään mutustelua. Tartteis saada sitä paksumpaa rullaa, jos se yhtään auttaisi.

Ja sitten käytiin metsässä, Roa juoksi omiaan ja Kit luuli, että Roa leikkii "ota kiinni jos saat" -leikkiä. Mutta oli sillä vissiin ihan kivaakin, vaikka kukaan ei leikikään sen kaa. Kamerakin oli mukana - autossa. Josko huomenna sais pari kuvaa...

Päivitys:
Otinkin sitten pari olohuonekuvaa, jotain joulufiilistä voisi jo kehitellä.

Nala-sisko on Kennelliiton sivujen mukaan saanut tänään Voittajanäyttelyssä tittelin JV-09 ja sertinkin, superonnittelut kauniille siskolle!!

Yksinäistä

Kit on nyt joutunut harjoittelemaan ihan ypöyksin oloa sekä ainoana koirana oloa, kun karvasedät on evakossa maalla. Vähän se on ehkä ollut - ei nyt säikympi, mutta valppaampi esim pimeässä metsässä aamupissalla, ja hännystelee aika paljon, tai sitten se on vaan seurankipeä. Juoksusta on nyt menossa kai pv 11, että kai ne tärpit alkaa kohta olla käsillä. Saas nähdä saadaanko sedät ens viikolla kotiin, vai pitääkö odottaa vielä kuin pitkään.

Kahtena iltana Kit on päässyt Veikkola-cityyn "kaupunkikävelylle", kun ensin tiistaina käytiin tiedusteluretkellä ja eilen sitten järjestin taajamaetsinnän yhdelle koirakolle siellä. Hoksasin, että Kittyllä ei ole 1,5 viikkoon ollut hihnaa ollenkaan, joten jo oli aikakin vähän sivistyä. Aika hiljaista siellä tosin oli, jospa seuraavaksi menis Nummela-cityyn? Tosin pitää tässä nyt hetki hengähtää ja luimuta vaan lähimetsiä. Jospa ne povatut hurjat pakkaset jäädyttäisi tuon alaosan ryteikön ja päästäis vähän pidemmällekin tutustumaan.

Tänään oli pihatreenin vuoro. Kepit (4kpl) meni jo melkein linjassa kun otti oikeaa puolta ja ihan suoraa linjaa, mutta heti kun yritän lähettää sieltä "väärältä" puolelta, vasemmalta, niin Kit jättää ekan portin kiertämättä. Yhdistin keppejä entisestään, ettei pääsis suoraan tokaan porttiväliin ja se ehkä auttoikin vähän, mutta kyllä se oli vähän pään seinään hakkaamista.

Samoin oli seuraamiset/sivullaolon askelsiirtymät: "mitä, never höörd"... Puomin alasmeno sentään meni hyvin, nappasin jopa targetin pois ja silti se onnistui tekemään pari hyvää toistoa ennenkun alkoi hösäämään ihan muuta, lähinnä lumensyömistä. Joo, meillä on tullut tänään 1cm lunta!

Tällä viikolla Kit on lopultakin siirtynyt pikkuhiljaa kohti aikuisten sapuskoja, kun pentu-Eagle loppuu. Tilalle siis Eagle Adult (sininen). Paino ja korkeusmittoja ei ole, vaakaa ei ole ja mitta on muuton jäljiltä jossain hyvässä tallessa, mutta eikai se enää ole aikoihin kasvanut.