Jouluntoivotus!

Silakanruoto

Kit alkaa olla taas kaljuimmillaan. Ja juoksujen aikaan kertynyt massakin on kadonnut, koira on taas solakkaSilakka, joka syö tällä hetkellä jo enemmän kun Nuka! Melkoista vaihtelua tuossa sen painossa vaikka ruokamäärä pysyisi samana. Pakko oli siis lisätä ruokamäärää, ettei se ihan kuihdu pois. Samahan oli edellisen juoksun jälkeen viime keväänä.

Ja intoa ja virtaa on kuin pienessä kylässä. Se on viimeaikoina saanut lisänimen Virtapiikki. Riepottaa leluja ja Nukaa, on vähän väliä repimässä sukkia jalasta tai muuten kertomassa että "on tylsää", jos ei mitään tehdä. Kyllä se silti työpäivisin pääasiassa nukkuu kuitenkin.

Ollaan me treenattukin, vaikkei enää niin paljoa, kun vakkaritreenit on tauoilla. Maanantaina Veikkolan vuorolla tehtiin visiin vähän sitä sun tätä. Kontakteja, leieröin sekä puomia että keppejä, etäohjausta, eteenmenoa, takaakierron pyöristämistä yms yms. Sen lisäksi vähän tottisteltiin ja tehtiin pk-hyppyä n. 70-80cm korkuisena, myös noudolla, mutta kapulana oli vaan ohjatun kapula, joka hallin reunalta löytyi, kun en ollut älynnyt ottaa omaa mukaan. Hyvin toimii, eteen luovutuksessa olis vielä vähän petrattavaa. On ajoittain väljä ja vino, jos ei auta. Muuten varsin kivaa menoa taas.

Keskiviikkona käytiin ihanassa pikkupakkasessa ja sentin hangessa Nummelan tyhjällä lentokentällä lenkillä. Ei ristinsielua. Aavojen australian tasankojen keepi vissiin pääsee oikeuksiinsa siellä aukealla, kun se mennä painalsi kuin viimeistä päivää. Ikinä se ei metsässä juokse noin paljoa mitä tuolla. Hauska :)

Lenkin jälkeen sitten tottisteltiin tyhjällä parkkiksella. Tein seuruuta pallolla, mutta siinä vähän häiritsee se, että palkkauksen jälkeen keepi jää sinne jonnekin omaan silmä-jumiinsa ja se pitää sieltä herätellä ja nostaa, jos meinaa jatkaa. Eli parempi välipalkka olis ollut nami ja lopuksi lelu. Lisäksi yritettiin tehdä jäävien erottelua, mutta kun ei pysty. Nyt se sitten vuorostaan osas seisoa, muttei istua. Äh. Ja luoksetuloja tolpan kiertamisen kautta: suoria vauhtipalkalla, pari pysäytystä, pari eteentuloa (ei osaa ilman apuja, pitäs vahvistaa kovasti!). Mutta pääasiassa kuitenkin leikittiin, paljon.

Olen tässä miettinyt jo hieman ahdistuneenakin, että nyt talvella pitäisi viilata tuota pk-tottista kuntoon - oikeasti! Samalla treenillä vois sit keväällä käydä tekaisemassa sen tokon avo-ykkösen. Ehkä. Kunhan sais aikaiseksi.

Rullasulkeisia, päällejuoksuja ja räntärääseikkö

Maanantaina Veikkolavuorolla keskityttiin lähinnä rullatreeniin. Olin kotona yrittänyt naksutella sen sivulla istuen koskemaan käteen "käsi" käskyllä. Mutta koska keepin kieli on salamaakin nopeampi, onnistuin opettamaan sille käden nuolemisen. No ei haittaa, rulla suussa ei voi nuolla keepikään. Nyt siis "figu" istui keskellä kenttää, lähetin "etsi", kuljin muutaman metrin ja keepin ottaessa kiintiksen sanoin samantien "käsi", jolloin keepi tuli vierelle ja yritti koskea käteen. Rulla pysyi suussa "kiitos" käskyyn, jollon palkkasin ja lopuksi lähetin näytölle. Tätä tehtiin parikin erää figun ympärillä kulkien. Kuinka moni muu koira olis moisesta päättömyydestä aina joka kerralla yhtä innoissaan?? :D

Lisäksi tiistain ja torstain lenkkien yhteydessä on tehty useampi toisto ja ihan kivalta näyttää. Nopeasti se hoksasi. Samalla saa treenattua sitä, että "kiitos" ei tarkoita, että rynnätään suoraan näytölle, vaan pitää odottaa käskyä. Ja myös mm-käyttäytymistä saat treenattua samalla. Tätä aiotaan nyt jatkaa tosi varmaksi niin että oikeasti tyrkyttää rullaa käteen niin kauan kunnes tulee "kiitos". Lisäksi otetaa mukaan häiriöitä, eriasentoisia figuja jne. Saadaan varma pohja ja tiukka rutiini koko kiintorullaketjulle.

Keskiviikkona oli kauden viimeiset ohjatut aksat joihin Juha oli kehittänyt tällaisen päällejuoksuradan.

Ikinä en ole ohjannut Kittyä niin edestä ja ikinä se ei varmaan ole tullut perässä niin kovaa kun se tuli tuota 1-5 väliä, huisaa! Toimi loistavasti, kun itse vaan osasin mennä tarpeeksi edelle eli olin jo 4:sen kohdalla tekemässä 3:sen päällejuoksua jne. 6:llekin sain kerran ihan kivan etumatkapäällejuoksun tehtyä, mutta tommoisissa kohtiin pitää aina miettiä, että pääseekö edelle vai ei, ja jos ei niin antaa sit koiralle tilaa esteen ja itsensä väliin.

8-9 ennakoiva valssi onnistui yhden kerran ihan nappisuorituksena, mutta muuten oli vähän sinnepäin. A:n kontakti tehtiin pääsääntöisesti targetilla, mutta kerran Juha otti pois nähdäkseen miten menee, ja hienosti meni. Lopussa onnistuttiin tekemään koko rata parikin kertaa tosi hienoilla nollilla läpi.

Lauantaina pidettiin RilliPillille leikkitaidontarkistus Veikkolan hirviaidan puskassa. Karsee keli, räntää satoi, tiheä kuusikko oli ihan märkä rännästä, ja niin mekin.... Lopuksi Killi pääsi hakemaan kolme figua. Ajatus oli tehdä puolet alueesta eli peruskoemaisesti, mutten enää siinä vaiheessa jaksanut lähteä rämpimään siihen läpitunkemattomaan rääseikköön. Otettiin yksi figu tallattuun hieman avarampaan kuusikkoon ja sitten kaksi muuta toiselle puolelle helppokulkuiseen tallaamattomaan maastoon.

Tallattuun lähti kuin raketti. Kerran taisi käydä vähän lähempänä katsomassa että tulenko, ja sitten seuraavan kerran tulikin jo rulla (irtis) suussa. Ihan mieletön! Kohta meillä on siis päinvastainen ongelma ja koira katoaa horisonttiin. :D Mutta parempi niin.

Sitten kuljettiin rääseikköä takaisin polulle, irtoili edelleen, mutta pysyi selvästi lähempänä kuitenkin. Sitten päästiin tallaamattomalle avarampaan maastoon ja kivasti liikkui sielläkin ja hyvin kyllä erotti kun sai tuulesta hajut. Hienosti meni kaksi muutakin figua.

Pätkät ja pitkät

Lauantaina treenattiin porukalla osalle loppukoealuetta osalle peruskoealuetta ja meille sitä ennen tallaamaton alue "minipitkiä" (pimeässä). Histassa oltiin syksyisellä loppupimeän alueella, tuulen piti tulla etelästä/lounaasta, mutta tuntui pyörivän alueella millon mistäkin. Ensin nostettiin yksi figu jyrkänteen alareunalta. Hienosti Kii liikkui ja sitten irtosi.

Sitten jatkettiin aluetta vastapäivään "väärin päin" eli niin ettei voi saada tuulesta hajua alueen alkukulmaan menneestä figusta liian aikaisin. Kivasti se nousi se kakkonenkin, rullan (kiintiksellä mentiin) vaan tiputti suusta jo ennen "kiitos"-käskyä, mutta kun figu ei tiennyt, että voi tulla hinkkaamista, niin katsottiin läpi sormien tällä kertaa. Aikaa meni kai n. 20min, ihan kiva etsintäaika ja kokoajan liikkui hyvin, irtoili kivasti tallaamattomallakin alueella. Jopa pientä edessä risteilyn merkkiä havaittavissa.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa tämän kauden toiset oikeat pitkät Niipperissä jälleen pimeällä. Olin pyytänyt n. 20-30 min. Meille oli kaksi aluetta, joista ensimmäisellä saimme suhata halutun ajan ja siirtyä sitten toiselle. Molemmat n. 3ha eli loppukokeen kokoisia. Ensin pistettiin kartturi piiloon ja nostettiin se nopeasti, pienen suhailun jälkeen nappasi jäljen. Nyt yritin käskyttämällä saada pitämään kiintiksen suussa luovutuskäskyyn asti, mutta ei. Lähetin uudelleen, ja ei. Ja vielä kolmannen kerran, mutta aina piti kiireen vilkkaa saada rulla sylkäistyä ulos suusta että pääsis näytölle. Sivulle se kyllä tulee sen kanssa joka kerta, mutta silti. Argh. En sitten alkanut siinä hinkata sen enempää, kun käytös maalimiehellä paheni kokoajan. Hyppi ja pomppi figun päällä, kun ei sitä palkkaa alkanut tulla, joka kerta kyllä otti sitten rullan.

Lopulta lähdettiin hommiin ja kartturi ei ihan ehtinyt kartalle, kun me jo mentiin, joten osittain sen ja hankalakulkuisen maaston (paljon kaatuneita puita) vuoksi meiltä meni jo se 20min että päästiin edes lähemmäs sitä kakkosaluetta.

Tokalle alueelle lähdettiin siis reilun 20 min etsinnän jälkeen ja mietin, että taitaa venyä melkoisesti. Mentiin vielä polun reunaa, että kartturilla olisi vähän helpompaa hahmottaa, ja siis tuulen yläpuolelta. Mutta eipä tarvinnut kauaa mennä kun mietin, että jaa se irtaantuu johkin. Kuljin kuitenkin vielä hetken, jouduin kuusipusikkoon ja totesin, että kai sitä täytyy lähteä katsomaan mihin koira katosi. Sieltähän se sitten tulikin rulla suussa. Jouduin mennä ihan liinan perässä roikkuen, kun en yhtään tiennyt kuinka kaukaa oli figun napannut. Kallion rinteeltä 30-40 m päästä se figu sitten löytyi. Eri pätevä Killi! Etsintäaika n. 35min eli ihan kivasti. Ja koira liikkui kokoajan varsin hyvällä säteellä, välillä lähempänä, mutta välillä sitten pidemmälläkin.

Selvästi n. 2-3kk juoksujen jälkeen (ja sillon peruskokeissa) oli hieman matalampi vaihde koirassa, mutta nyt mennään ihan eri fiiliksellä. Kitin kanssa pitäs vissiin mennä valeraskauden (jota ei kyllä huomaa, kun vasta jälkeenpäin kun se loppuu ja koira piristyy potenssiin kymmenen) aikaan agikisoihin, jos vaikka pysyisin perässäkin ja sitten taas siitä toivuttua tommoisiin irtoamislajeihin kuten haku.

Jälkeenpäin pohdittiin vielä rullaprobleemaa. Pitää nyt ottaa ihan parkkistreeniä. Opetan Kitin koskemaan kuonolla käteen sivulla ollessaan ja vaadin sitten sitä rullan kanssa jatkossa. Josko se auttaisi. On se ollut aiemmin ihan ok, ja irtikset pitää kyllä, mutta kun olis niin kiire sinne näytölle. Irtiksillä treenatessahan se meinaa rynnätä näytölle jo ennen kun ehdin liinaa kytkeä eli kiire on.

Käytiin me keskiviikkona aksakaahailemassakin. Jouni oli tuuraamassa Juhaa ja radan pääpointit oli ajoitus. Miten kerron koiralle ajoissa että käännytään 180 astetta, tai luukuta ensin suoraan eteenpäin ja käänny sitten tiukasti. Kunhan ajoitus ja käskyt osuu oikein, niin Killi kyllä kääntyy. Vaikea oli suora putki josta piti saada koira täysiä eteenpäin pituudelle ettei tule ohjaajan jalkoihin (senhän Killi kyllä osaa!) mutta lähes samantien kertoa koiralle jo ennen pituutta, että sen jälkeen pitääkin kääntyä tiukasti lähes tulosuuntaan. Pari hienoa onnistumista saatiin lopulta tehtyä!

Liskäsi esille nousi kepeille lähetys. En ole ajatellut yhtään miten lähetän sen kepeille. Olin käyttänyt vastakättä, mikä ei vissiin sitten ole hyväksyttävää. Kokeiltiin molempia. Kepit oli sellaisessa paikassa, että tarjolla oli 3 muutakin estettä tyrkyllä ja jostain syystä Kit ei ollut näkevinäänkään keppejä vaan haki ihan kaikkea muuta. Pitää pohtia ja kiinnittää huomiota siihen kepeillelähettävään käteen, onko se koiran puoleinen vai vastakäsi.

Linnasta linnaan: Konnunsuo 3.-4.12.

Espyn hälyryhmä oli saanut mahdollisuuden järjestää vuoden viimeiset hälytreenit Konnunsuon vastikään suljetussa vankilassa. Lähdin järjstelyporukan mukaan Joutsenoon jo lauantaina. Järkkäreiden suunnitellessa treeniä me muutama muu pääsimme treenaamaan pienelle alueelle, joka käsitti talousrakennuksen kellarikerroksen pannuhuonetilat sekä ylemmän toimistotyyppisen kerroksen. Ihan perustreeniä. Ekalla kierroksella otin pannuhuoneen takana olevaan kylmään varasto/kellaritilaan yhden, löytyi hienosti ja sitten toimistotiloihin 2 (en muista miten meni, hyvin vissiin).

Ei ollut veskissä tällä kertaa ketään

Toisella kierroksella pyysin sekä pannuhuoneeseen hieman ylös johonkin että yläkertaan toisen, niin etten tietäisi. Pannuhuone oli taas piis of keik. Yläkerrassa sitten ohjaaja sekoili. Käytiin koko alue läpi, oli vaikea lukea koiraa, kun se reagoi vanhoihin hajuihin. Alueen viimeiseen huoneeseen mennessä meinasin että "nyt on haju" mutta eipä siellä ketään ollut. Piti oikein alkaa pohtia. Sitten huomsin vieressäni wc:n oven, jossa oli joku pahvilappu kahvassa. Olin ajatellut, että se kuuluu oviin joita ei saa avata, mutta ei pitäisi olettaa. Sieltähän se figu löytyi pöntöltä. Idioottiohjaaja.

Kaapin takaa löytyi, namit syöty, maiskis!

Hälytreeneissä parin koirakon peruttua en päässytkään kartturoimaan, vaan sain toimia valokuvaajana ja kuljeskelin pitkin vankilaa! Mielenkiintoista, ja kyllä olisi ollut melkoinen kartturointi niissä sokkeloissa.

Treenien jälkeen pääsimme vielä treenaamaan kahdella alueella. Ensin selliosastolla - melkoisen tylsää paitsi toisen puolen "pajaosasto". Kii työsti taas melko voimakkaasti vanhoja hajuja, en tiennyt piiloja ja oli vaikea lukea koiraa. En muista mistä ensimmäinen löytyi, toinen oli selliosastolla tilassa jossa oli kamalasti roinaa, figu oli puisessa "karsinassa" tarkoituksena rakopiilo. Kii ei löytänyt rullaa, joten päätyi lopulta ottamaan kiintiksen (vaikka sen piti olla niin tiukalla ettei saa). Ihan ok ratkaisu.

Kolmas figuraukka oli joutunut eristysselliin ja löytyi varsin nopeasti ja helposti.

Koska aikaa jäi, pyysin figua selliin, joka olisi lähes täynnä patjoja, figu patjakasan päällä että näkisin miten Kii toimii, kun ei pääse omatoimisesti luokse (vai hyppäisikö). Eka treeni epäonnistui, kun patjakasa oli kaatunut ja siten liian helppo, kun sitä pitkin pääsi suoraan figun luo. Kiltti figu suostui vielä menemään uudelleen toiseen parempaan kasaan, ja jo saatiin treenattua se mitä oli tarkoitus. Patjakasojen välissä oli ollut juuri figu Roalle, joten Kii työsti sitä hetken, mutta löysi pian figun ylhäältä. Ei kuitenkaan ylettänyt sinne asti vaikka kurotti, eikä sitten myöskään kehoituksistani huolimatta hypännyt sinne, joten lopulta nostin sen.

Toinen alueemme oli sama talousrakennus missä olimme treenanneet jo perjantaina, sisäpiha sekä vankilan käytöstä pois vihitty kirkko. Yhteistuumin jätimme talousrakennuksen pois ja treenasimme vain sisäpihalla (missä piilona vartijakoppi) sekä kirkossa.

Koppipiilo pihalta löytyi suht helposti. Toinen figu oli kirkossa jossain sivuhuoneessa, ihan helppo. Kolmas sitten itse kirkon puolella ylhäällä lehterillä penkkien välissä. Tulimme kirkkotilaan alttarin kautta ja jo siinä Kit sai hajua. Se työskenteli penkkirivien välissä, muutaman kerran nosti hieman nenää ylös. Jos en olisi arvannut että figu on lehterillä (ja siis tiennyt että meillä on vielä yksi jäljellä), en olisi alhaalla osannut sanoa onko sillä haju vai työstääkö se taas vanhoja. Hitsin vaikeeta.


Kun alhaalta ei sitten sen kummoisempia reaktioita tullut, kiipesimme ylös ja sieltä figun löytyminen olikin sitten taas ihan pala kakkua. Pätevä Kii!

Täällä haisee figu!

Petralle kiitos Kittyn kuvaamisesta!

Linnasta linnaan: Kakola 5.-6.12.

Varsinaissuomen Pelastuskoirat järjestivät jälleen Turussa perinteisen Itsenäisyyspäivän vastaanottotreenin 5.12. klo 21:00- 6.12. klo 6:00. Matkasimme tällä kertaa Turkuun kokoonpanolla Kaksi Pientä Risa ja Kii.

Onni oli potkaissut meitä ryhmäjaossa, koska Kexi veli oli samassa ryhmässä. Ja keepivahvistusta lisäsi vielä pikkumusta Noki Tampereelta. Varsin pätevä keepiedustus siis ryhmässä ja upeasti edustivatkin. Kaikki tosi reippaita ja alustavarmoja. Miten sitä ei ole osannut arvostaakaan koirassa tätäkin puolta, ennen kun näki muunkinlaisia koiria. Koirat majoittuivat sisällä rakennuksissa selliosastoilla ja Kii selvästi stressasi toisten metelöintiä. Mutta tämä ei näkynyt työskentelyssä millään tavalla.

Ajatus oli treenata toisaalta Kitille itsenäisyyttä eli lähetän sen alueelle ja saa itse tutkia sen enkä ohjaile sitä kovinkaan paljoa. Toisaalta treenaisin myös sitä, että oppisin itse lukemaan millon se on vanhoissa hajuissa ja millon työstää oikeaa hajua, eli koiran lukemista niin etten tietäisi piiloja. Kuljin itse kameran takana treenin ajan, joten kuvia on muista koirista muttei meistä. Korvaankin Kii-kuvat siis Kexin kuvilla.

1 alue: Länsisellirakennuksen 2.kerros - kaksi selliosastoa, hyvin samanlaista kun Konnunsuolla.

Otin 3 figua ja näin alkajaisiksi määrittelin itse piilot, kun alue oli kovin yksinkertainen eikä kummoisia piiloja ollut tarjolla, eikä kukaan ollut meitä ennen nähnyt. Ensin toiselle puolelle figu tuonne käytävän päässä näkyvän ikkunan lähelle viimeisen sellin oven taakse. Sen nappasi ensin, ihan kivasti. Sitten jäi työstämään keskipaikkeilta eräässä sellissä ollutta vanhaa piiloa, oli ihan varma että siellä on figu. Piti käydä oikein näyttämässä että "ei täällä veskipöntössä ketään ole, katso nyt". Jatkettiin matkaa, toinen figu oli alueen alussa hieman sivussa olevassa keittiössä tiskipöytätasolla. Hienosti nousi vasten ja nappasi rullan. Kolmas oli toisen puolen sellikäytävässä ... jossain, en muista. Taisi olla se, jossa ei näytölle mennessä enää muistanut mistä sellistä oli tyypin löytänyt, joten joutui etsimään sen uudelleen.

2 alue: Länsisellirakennuksen kellarikerros - selliosastoa sekä huoltotiloja/pannuhuonetta yms.


Tänne otin eniten figuja eli 4, kun luulin, että on se "paras alue". Ensin alueen toisessa päässä ollut "huoltotunneli" (kuvassa). Koiran piti hypätä ylös kuiluun, Kii pohti ja mietti muttei lähtenyt hyppäämään tuntemattomaan, kun ei nähnyt mitä siellä oli, joten nostin sen. Lähetin ja lähti hienosti, mutta kun sanoin vieressä olleelle jotain, Kii kääntyi ja palasi. Lähetin uudelleen ja nyt se juoksi satalasissa tunnelin päähän (useita kymmeniä metrejä) jossa figu olikin. Tunneli oli pimeä, ahdas, likainen ja pölyinen - ei haitannut.

Toinen figu oli "pannuhuone"-tilassa. Tila oli muuta aluetta matalammalla, sinne joutui kulkemaan ensin varsin harvaa metalliritilätasoa ja tosi jyrkkiä portaita. Kipsutille ei ollut mikään ongelma kulkea ritilätasoa ja se ehtikin suhata sitä ees taas useamman kerran. Rappusia se ei lähtenyt itsekseen kulkemaan alas, mutta kun laskeuduin itse, Kit hyppäsi alas (reilu metri ehkä). Alhaalla alkoi haju tulla nenään, figu oli kuvassa puuhäkkyrän takaa alkavan toisen tunnelin takana olevassa toisessa kellarimaisessa tyhjässä huoneessa. Kii kävi huoneessa, mutta palasi huoneiden väliseen käytävään, haju painui siihen seinustalla kulkevien putkien päälle (näin oli käynyt myös Risalle). Kii kuitenkin palasi takaisin huoneeseen ja hetken työstämisen jälkeen palasi sieltä kiintorulla suussa. Piti huutaa figulle, oliko käynyt luona, ja kun oli, pääsi näytölle. Ei vaan ollut löytänyt irtorullaa. Pannuhuoneesta palatessa Kit kiipesi itse ritiläportaat ylös (tai hyppäsi puoliväliin ja siitä ylös tasolle).

Kolmas figu oli saunassa, jonne piti kulkea parin huoneen läpi. Itsenäisesti Kii sinne tiensä löysi, mutta tovi kesti ennenkun ylälauteilla melko ison saunan nurkassa ollut figu löytyi. En nähnyt miten se hajua työsti, kun en halunnut mennä liian lähelle häiritsemään itsenäistä työskentelyä.

Neljäs figu oli sellikäytävän päässä taas viimeisen sellin oven takana. Haju painui läheiseen (ulko?)oviaukkoon, joten sen eteen piti tehdä vähän töitäkin.

3 alue: Vastaanottorakennus 3. kerros - avaraa mitälie työtilaa ja liikuntasalia, sekä bonuksena löytynyt jännittävä vintti!


Tänne otin 2 figun treenin, josta en tiennyt missä ovat. Toinen varsinaiseen tilaan (pyysin ikkunalautaa) ja toinen vinttiin. Alakerran figu löytyi varsin helposti. Tehtiin ensin jonku verran tyhjää, näin figun ikkunan läpi, joten se siitä "en tiedä missä" -treenistä. Toinen oli vintissä, jossa oli erinäisiä isohkoja kuivettuneita pökäleitä, emme keksineet kenen, ketun, koiran, ihmisen, ??? Kit oli hyvin omituinen siinä tilassa, jotenkin varovainen. Mutta teki hommansa silti. Vähän harmitti, että figu oli ison vintin ihan alussa, liian helpossa piilossa ja itse sen sitten taas heti näin - eli se siitäkin treenistä. Tila olisi ollut mahtava!

Kexi jännällä vintillä.

4 alue: Vastaanottorakennus 2. kerros - samaa rataa eli suht. avaraa mitälie tilaa, jossa nyt oli kuitenkin hieman enemmän huoneita, piiloja sekä kiva osittain avoin "puulaveri vintti", minne johti kahdet suht jyrkät ja kapeat portaat. Edellisestä treenistä viisastuneena halusin nyt ihan oikeasti kunnon piilot (2 figua), väliäkö sitten että tiesin ne.

Ensimmäinen oli tarkoitus olla heti alussa avaran tilan laidalla olleen korkean laatikoston tms päällä. Mutta keepi hetken siinä tilassa pyörittyään ampaisi koko alueen halki jälkimmäiselle piilolle puuvintillä. Ja saman tekivät muutkin koirat, ilmavirrat sieltä olivat voimakkaat, joten ei mikään ihme. Vintille johtavat portaat eivät olleet keepeille mikään ongelma (toisin kun osalle muista) ja sinne Killi oli jo ehtinyt kiivetä figua paikallistamaan ennenkun ehdin edes paikalle.

Portaat puuvintille

Figu oli reunimmaisten portaiden yläpäässä toisella hyllytasolla, jonne Kiin olisi kyllä ehkä pitänyt ylettää kurottamalla. Mutta keepi eksyi hyllykön alatasolle ja törmäsi sieltä ylöspäin haistellessaan ylähyllyn reunalta roikkuvaan figun käteen ja rullaan. Näytölle mennessä Kii hetken mietti missä se figu oikein olikaan, enkä itsekään ollut ihan varma että löysikö se figun vai rullan. Kexillä on kuvassa sama piilo, Kii siis löysi figun alemmalla hyllyllä seisten tuosta missä Kexillä on etutassut.

Alueen ja koko treenin viimeiseksi figuksi jäi sitten se vaikea kaapinpäällinen (alin kuva). Vitsailtiin, että se näytti kuin vinttikoirien starttikopit. Tosin saisivat koirat olla melkoisia silakoita, kun väliköt olivat vain n. 15cm. :D

Kii työsti ja työsti, haju oli siis nenässä. Kun ei meinannut löytyä, se muuttui selvästi järjestelmällisemmäksi. Se alkoi tarkistaa jokaista noista lokeroista, vähänkö meitä nauratti! Vihdoin, kun se alkoi nostella kuonoa, kehuin. Lopulta se nousi laatikkoa vasten takapäästä ja kehuin kovasti, mutta figun jalat oli siellä eikä ollut mahdollista antaa rullaa. Lopulta Kii löysi myös rullan, jota tarjottiin keskivaiheilta pikkaisen alaspäin. Hyvin ja pitkäjänteisesti työstetty!

Sellaiset treenit. Ihan kivat, pari aluetta oli varsin tylsiä, toiset muuten tylsiä (isoja tyhjiä) mutta niistä löytyi muutama ihan kiva piilo. Olisin kovasti toivonut paljon isompia etsintäalueita ja vaikeampia piiloja, mutta tuolla koirakkomäärällä (n. 80) ei voi toivoa liikaa, ja siihen nähden homma toimi hienosti.

Ihanaa, että tuli lunta! Keepiltä meinasi jo Konnunsuon reissulla karata välillä mopo käsistä, kun iski keepihepulit - siellä kun oli lunta jo lauantaina. Meille lumi satoi tietenkin 5.12., että sai sitten ajaa karseessa kelissä Turusta nukuksissa kotiin. Tällä kertaa olin tosin vaan apukuskina, mutta täysi työ piti tehdä että pysyi itse hereillä pitämässä kuskia hereillä. Lunta on nyt sellainen 5cm, saa nähdä pysyykö se, sulattaako luvatut plussat sen, vai tuleeko lisää. Saisi pysyä, on niin ihanan valoisaa ja puhdasta!

Maalaissilakka kaupungissa

Pelastuskoiria oli kutsuttu kunniavieraina HSKP:n järjestämään lemmikkien joulusiunaukseen Senaatintorille. Siunaus sinänsä ei minua kiinnostanut, mutta päätin lähteä mukaan retkelle, kun olisihan se hienoa "miljöbanaa". Junalla Helsinkiin! Kit ei ole eläissään ollut junassa (eikä bussissakaan) eikä Hesassa.

Matka meni hyvin, pikkukeepi Herran ja herrasaussi Scifin kanssa treffattiin Koivuhovin asemalla ja noustiin junaan. Rautatieasemalla ooteltiin loppua porukkaa ja siinä kun sählinki alkoi, niin Kit meni vähän levottomaksi. Sitä selvästi ahdisti, kun toiset riehui. Sama jatkui paluumatkalla junassa. Kii oli muutoin varsin helppo ja lunki matkaseura, mutta ahdistusta oli havaittavissa toisten haukkuessa ja riekkuessa. Meidän tosikko.

Maanantaina Veikkolavuorolla tehtiin normisettinä kontakteja. Lisäksi vähän eteenmenoja ja pk-estettäkin.

Keskiviikon treeneissä oli pitkästä aikaa vähän vauhtisuoran tapaista ja niitä iänikuisia ennakoivia valsseja (joita en edelleenkään osaa!).

Ennakoivat valssit 1-3, 9-12, 16-17. Putkelle piti saada putkijarrutusta, mutta vaikeaa se on, kun keepi huutaa niin ettei mitään kuule ja painaa satalasissa katsomatta jarrutteleeko ohjaaja vai ei. Silti sen sai ihan kivasti kääntymään 8:lle, jolla tehtiin ensin pyöritystä (olipas taas vaikeeta!) ja sitten myöhemmin niisto-sokkaria, joka meni yllättävän hienosti (me aletaan oppia!).

Kävin vielä erikseen treenaamassa niisto-sokkareita ja sitä että voin lähteä reippaasti aikaisemmin liikkeelle ja keepi käy silti tekemässä määrätyn hypyn. Se oppi!

Se on selvästi toipunut "penuista" ja on taas hieman pirteämpi itsensä kotonakin. Aksatreenin jälkeen lelut sai kotona kyytiä ihan vanhaan malliin ja eilenkin kun käytiin vaan "pieni metsälenkki" se puljasi leluilla loppuillan. Tätä riemua kun ei pariin kuukauteen ollut esiintynyt.

Viikonloppuna ja tulevalla "minilomalla" on kaikkea jänskää ja kivaa retkeilyä ja treeniä tiedossa.