Lisää alustanvaihtoja ja rokotukset

Tiistaina oli jälkitreenit Veikkolan kaarihalleilla. Tehtiin yhdistelmä nurmikko-hiekka. Nurtsipätkä meni ihan ok, ajettiin aika tuoreeltaan, joten veti ajoittain vähän sivussa. Nurtsilla 3 keppiä, ilmaisi ok, aluksi ei meinannut mennä maahan "nurtsihan on märkää". Hiekalle siirtyminen tuotti aluksi taas melkoisia vaikeuksia, hakeutui vaan kohti nurtsia. Lopulta sitten alkoi tarkaksi ja jälkikin löytyi. Hyvin se meni.

Keskiviikkona käytiin rokotuksilla. Jasu-pappaa ei ole rokotettu aikoihin enkä ollut aikonutkaan, mutta kun ei se näytä täältä mihkään lähtevän ja jos niitä penuja tulis, niin... olihan sille piikit haettava. Kittyn rokotukset olisivat olleet voimassa vielä maaliskuuhun, mutta kun ne on ne 1v  rokotukset, eikä muita ole sen jälkeen saanut, niin parempi ottaa varmuuden vuoksi. Nuka oli saanut rokotukset toissa kesänä, sille otettiin vaan kennelyskää nenään, vaikka me se tauti talvella sairastettiinkin. Kittyn strategiset mitat eli paino 13,2 kg. Jasu 29 ja Nuka 31. Pappakoira on laihtunut pari kiloa, kuihtuu kohta pois... Nuka taas lisännyt pari, aiai.

Hyvät treenit, huonot treenit, hyvät treenit

Siinä viikonlopun saldo, onneksi keskiarvo kääntyi kuitenkin hyvän puolelle ja päättyi hyviin treeneihin.

Perjantaina oli minipitkät Kattiksen kakkospaikalla. Killi teki viimeisenä pimeässä. Länsituuli oli varsin hyvä ja tein suunnitelman ja figujen sijoittelun sen mukaan, että saisin koiran irtoamaan. Aloitus siis tuolta pohjoisesta tieltä ja myötäpäivään alueen reunoja kiertäen (aluehan oli vaan minun kulkureitti lähinnä). Kuvaan laskettu alue n. 2,5ha ja sepä tuolla tuulella tuli oikeastaan katetuksi.

 Tarkoitus oli nostaa heti alusta meille kartturi. Onnistuin kuitenkin mennä figun tuulen yläpuolelta, mutta onneksi keepis bongasi sen tästä huolimatta. Figu seisoi, ja se aiheutti pientä päänvaivaa. Keepis hyppäsi vasten, jumppasi tovin, hyppäsi uudestaan, lähti minua kohti, tajusi että jotain meni vikaa, palasi, hyppäsi taas vasten ja sitten otti rullaan. Juupa juu. Sitten sählättiin siinä tovi, kartturi oli hukannut kompassin ja sitä etsittiin ja lopulta luovutin omani. Kartturin ottaessa suuntaa minä jo asettauduin valmiiksi lähtöön. Onneksi sitten kuitenkin kysyin suunnan ja ihan väärään suuntaanhan olisin ollut menossa. Voi yhden kerran tuota pimeässä katoavaa suuntavaistoani!

Lähdettiin kiertämään alueen itälaidalla olevaa kuusikkoa. Aluksi Kii liikkui hyvin, mutta kuusikossa vauhti hidastui, ettei joutuisi liian kauas minusta. Suon laidassa kartturi alkoi toppuutella että pitäisi kääntyä, ja tuolla pitkulaisen kallion eteläkärjen tietämillä alettiin vielä enemmän lukea karttaa (minulla gps), ja koira irtosi johonkin, tuntui että takaisin sinne kuusikkoon eli koilliseen ja hieman ihmettelin suuntaa. Siinä sitten kartan säädön jälkeen lähdin menemään ja ihmettelin gepsistä, että väärään suuntaan eli etelään... voi jee. Aina kun pysähdytään ja luetaan karttaa tms, kadotan suunnan. Eli eikun luottamaan kompassiin ja oikeaan suuntaan kohti kallion eteläkärkeä. Siitä se keepis sitten lähti. Tosi hieno irtoaminen! Vähän oli tepastellut pressuun kääriytyneen figun päällä, mutta muuten ok. Eikä ollut käynyt siellä ennen. Pelkäsin, että jos se olikin sillä edellisellä irtoamisella ollut tuolla ja minä omalla liikkumisella vetänyt sen pois, onneksi ei. Mutta kyllä oli tällä koiraohjaajalla kompassi sekaisin...

Lauantaina aamusta ensin Vekoran pk-hakutreenit. Voi taivas mikä taantuma keepiin on nyt iskenyt. Edelliset treenit ei menneet ihan niinkun elokuvissa, joten olin päättänyt että otetaan vähän apuja ja vaan suoria löytöjä pistojen päistä, ei tyhjiä. Katsottiin kun 2 figua lähti, vein koiran toviksi pois. Lähetin ensin vasemmalle (tuuli tuli keskilinjan suuntaisesti takatuulena), pisto jäi lyhyeksi, joten lähetin uudestaan. Nyt ok, ja ilmaisu kaikki ok. Katsottiin hetki, kun figu jatkoi matkaa seuraavalle piilolle ennenkun palattiin keskilinjalle. Sitten oikealle. Ei lähtenyt ei, meni vinoon, meni lyhyen, meni 20m ja jäi tuijottamaan. Ei edennyt, kun jäin seisomaan ja odottamaan. Otettiin figu näkyvästi pois. Siirryttiin jatkamaan vasemmalle, otettiin ääniapu. Sinne upposi, umppari jossa figun käsi vähän näkyvissä. Oli yrittänyt punkea raosta sisään. Ilmaisi sitten kuitenkin ok. Vielä yksi oikealle, en halunnut kuitenkaan apuja. Mutta ei lähteänyt taaskaan. En lähettänyt uudelleen, jäi vain seisomaan näyttö päällä. Tuijotuskilpailu: minä tuijotin piiloa koira minua. Sitten se alkoi epäröidäen kuljeskella. Välillä päätti lähteä rinnettä ylöskin piston suuntaan, kerran kävi ihan muutaman metrin päässä piilosta tuulen yläpuolella. Tovi jos toinenkin siinä sitten odoteltiin, periksi ei voinut enää antaa. Lopulta se sitten kiemurteli tiensä figulle. Voi taivas. Mikä ihme on nyt rikkonut keepin pistot?! Sehän teki ihan koemaisia ratoja, hyvä pistoja, tyhjiä ja kaikee... ja nyt ei mene kun 20m. En käsitä. Ei auta kun ottaa avut. Oli puhe, että avarassa maastossa figut näyttäytyy jossain 80m:ssä, siirtyvät sitten vaikka lähemmäs. Että sen saisi uppoomaan. ... Tai sitten me lyödään toviksi hanskat naulaan, treenataan nyt parit partiointitreenit ja lyödään sitten nekin hanskat naulaan loppukuusta ja homma muhimaan toviksi...

Lauantaina iltapäivällä jatkettiin raunioilla. Ensin paukkuja samaan malliin kun viimeksi eli seuruuta jossain 20m päässä, neljä laukausta, palkkasin joka paukun jälkeen. Neljännen paukun jälkeen se jo selvästi tiivisti seuraamista "jee, kohta tulee palkkaa"! Hyvin siis etenee sen kannalta. Ens kerralla ammutaan myös radalla, tosin nehän ei ole niin suurta ongelmaa aiheuttaneet, toki se kääntyy katsomaan mutta jatkaa sitten.

Raunioilla jatkettiin umppariteemalla. Tarkoitus oli ottaa ensin helppo rakopiilo ihan alusta, että muistaisi kiintorullan olemassa olon. Mutta tuuli ei ollut myönteinen, keepi kaahasi ohi ja sai sitten jo hajun keskikasalta temppelistä. Hetken se pyöri, kiipesi katolle, ja hetken rakoon vinkuttuaan otti rullan. Ihan tostanoin vaan! Palattiin hakemaan se eka, vähän aikaa joutui työstämään, koska haju nyt ei vaan tullut siitä putkenpäästä mistä oli suunniteltu. Hyvin sekin meni.

Sitten jatkettiin "kohti kaivoja". Ihmettelin miksi koira ei reagoinut ykköskaivoon, miksi se meni ohi. Kunnes tajusin koiran kipittäessä kohti kulmakaivoa että "jaa niin, ei se figu vissiin olekaan ykköskaivossa..." No ei. Ja taaskaan ei mitään ongelmaa ottaa rullaa! Jotain oli muhinut keepiksen päässä viikon aikana, herneet olivat kohdanneet!

Neljäs oli alakasan päässä jääkaapin kohdalla kivikasassa "rakopiilo" missä maalimies olisi hieman kauempana. Hetken paikallisti, löysi sitten kolon josta pääsikin maalimiehen luokse. Ihan hyvä oikeastaan niin, niin sai taas vahvistusta siitäkin, että aina ensin kannattaisi kuitenkin varmistaa pääseekö sinne figulle jotenkin vai onko umppari.

Umppareita ja alustanvaihtoja

Sunnuntain treeniputki aloitettiin pk-hakutreeneillä Veikkolan kupeessa. Tallattiin alue ja merkattiin piilot, mutta ne tulivat jotenkin kamalan lähekkäin eli kapeita pistoja, mikä just on se meidän ongelma. Tuuli tuli alueen vasemmalta puolelta, alue oli suht avaraa ja helppoa etenkin alkupäästä, loppua kohden tuli kalliota keskilinjan ja piilojen väliin. Tarkoitus oli yrittää saada vahvistusta suoriin pistoihin löydöillä lähetyskohdasta ja sekoittaa väliin pari tyhjää. Koira oli ihan kauhean tahmainen, ei lähtenyt, lähti vinoon, jäi kyselemään, sössi ilmaisun ja vaikka mitä!

1. vasen löytö. Ei uponnut ekalla pistolla tarpeeksi (alue oli vähän syvempi kun 50m). Uudella lähetyksellä ok, oli ihmetellyt ja jumpannut tovin mm:llä, lähtenyt sitten ilmaisemaan, mutta rulla ei tullut minulle asti. Lähetin uudestaan ja nyt toimi ok, tuli myös kivasti eteenpäin rullan kanssa.
2. oikea tyhjä, no meni jotenkin jonnekin - kait, en muista.
3. vasen tyhjä, yliheitolla ok. En muista menikö kunnolla vai pitikö lähettää uudestaan
4. oikea löytö. mm lähti aika myöhään (tai siis kun oli yliheitto, ei ehtinyt kovin pitkälle), joten jouduin pysäyttämään koira keskilinjalle. Lisäksi se nappasi jäljen tai hajutunnelin eikä edennyt pistolla suoraan. Ei kuitenkaan löytänyt figua heti, vaan joutui suihailla eestaas. Suorapalkka.
5. vasen löytö. Ei lähtenyt ekalla vaan pysähtyi ehkä 30m katsomaan minua eikä mennyt mihinkään.... uusi lähetys, löytö, ilmaisu hyvin eteenpäin ja näyttö ok. Eli loppuhyvin kaikkihyvin...

Ens kerralla pitää kyllä nyt vahvistaa vaihteeksi niitä suoria pistoja! Tehdä vaikka norjalainen sekametsä, jos on tarpeeksi aikaa ja porukkaa.

Hakutreenien jälkeen tehtiin autojen taakse vielä pieni esineruutu. Pieni... ei olla koskaan tehty niin isoa! Oli varmaan 30x50m. Vieraat esineet eikä mitään isoja sukkia tai hanskoja vaan joku pieni lepakkolelu ja muovinen hevonen. Aloitin oikeasta reunasta ja eteni ja liikkui tosi kivasti. Varmaan kolme pistoa siinä tehtiin ennenkun joku sanoi, ettei sillä reunalla tainnut esineitä ollakaan. Siirryin sitten toiseen laitaan missä oli esine, muttei löytänyt, juoksi tosi läheltä monta kertaa. Otin sitten täsmäiskun ja nyt taisi vasta syttyä lamppu keepiksen päässä, eihän se ollut kai edes tiennyt mitä oli tekemässä (edellisestä esineruudusta on ikuisuus!). Mentiin sitten pikkaisen lähemmäs takanurkkaa missä se hevonen oli. Lähetin ehkä 20m päästä ja nyt esine nousi nopeasti ja hienosti.

Metsätreeneistä kaahattiin suoraan Oittaalle raunioille. Omissa rauniotreeneissä otettiin ensin radan reunalla paukkuja 9mm:llä. Namiseuruuta ees taas välillä poispäin välillä lähemmäs, oltiin kuitenkin melko lähellä ehkä 10-30m päässä ampujasta. Aluksi lotkautteli korvia, mutta neljännen paukun jälkeen ei juuri edes reagoinut ja sillon oltiin kuitenkin melko lähellä ja namikäsikin pois ulottuvilta. Sitten vähän leikittiin sillä aikaa, kun figut pääsi piiloon ja suoraan radalle.

Meille oli kaksi kaivoa ja alakasanreunan "ruumisarkku". Ykköskaivo puukannella, jossa on keepin nenän mentävä reikä keskellä, figu oli ehkä metrin syvyydessä kannesta. Kii kyllä löysi hyvin, paikallisti ja etsi, mutta ei vaan ottanut rullaa. Odoteltiin ikuisuudelta tuntuva aika, se kävi, tuli pois, meni takas ja ihmetteli. Lopulta se pysähtyi vaan seisomaan kaivolle ja tuijottamaan minua. Figua siirrettiin niin, että sormet olivat heti aukossa. Ja keepis vaan nuoli sormia, mutta ei ottanut rullaa. Lopulta otin sen ja lähetin uudella käskyllä "etsi" kuin pistolle lähettäis. Ja sehän otti heti hyvin rullan. Otettiin sitten sama piilo uudestaan - ja ei, ei osannut. Voi pyhä yksinkertaisuus! Ja taas lähetin uudestaan "pistolle", jollon otti rullan.

No, sitä voisi luulla, että tästä olisi joku lamppu syttynyt keepiksen päässä, kun siirryttiin neloskaivolle. Siinä oli päällä rautakansi, mutta figun sormet olivat pienen reiän kohdalla keepin kielen ulottuvilla. Niin ei, ei voi enää muistaa, että juuri äsken otti kiintorullan kaksi kertaa vaikkei päässytkään ihan figun iholle asti (paitsi sormia nuolemaan). Taas se pyöri, hyöri ja kiroili, ja lopulta jäi vaan seisomaan kannelle ja tuijottamaan minua. Otin sitten taas sivulle ja lähetin "pistolle". Johan otti rullan.

Vois luulla, että no NYT olisi oppinut jotain. Siirryttiin "ruumisarkulle". Siinä kansi hörötti niin, että yhteen kulmaan muodostui keepin nenän mentävä rako. Mutta kun ei... pyöri, etsi ja kiroili, mutta kun ei. Ja taas piti taipua ja lähettää "pistona", jollon nosti rullan. Jestas sentään! On sillä ainakin syvään iskostunut se, että pitää päästä figun luo. Ensi kerralla pitänee ehkä ottaa yksi avo/kunnonrakopiilo ensialkuun, jos se yhtään auttaisi...

Maanantaina käytiin lenkillä :D

Tiistaina jälkitreenit Oittaalla jälleen teemalla alustanvaihtoja. Nyt otettiin oikeasti niitä alustanvaihtoja eikä vaan tien ylityksiä. Ensin pätkä nurtsilla, että kiinnittyy, sitten loiva kaari hiekalle, hiekkaa (etelään tuleva pätkä), siinä lopussa pieni nurtsipätkä, jolla käännös, taas siirtyminen hiekalle (pätkä pohjoiseen) ja sitä nurtsinreunaan ja kaarros nurtsilla ja loppusuora nurtsilla.

Jäljennostosta esine. Sitten ennen alustanvaihtoa esine, että voi siinä sitten odotuttaa että kalibroi nenää. Uudella alustalla vaihdon jälkeen esine, jne jne. Esineitä lyhyellä jäljellä siis 8 kpl! Ilmaisi kaikki kyllä, pysähtyi ja heilutti häntää, muttei mennyt heti maahan, osalla jouduin jopa käskeä. Ensimmäinen hiekalle siirtyminen oli tosi vaikea. Olisi tyypilliseen tapaansa jatkanut täysiä jäljen suuntaan kohti seuraavaa nurtsireunaa. Mutta me odotimme ja odotimme. Jäljentekijä oli pikkaisen painanut askelia, joten näimme ne. Sitten kun lopulta hiffasi että hiekallakin voi jäljestää, oli hän kovin tohkeissaan. Meno oli ihan vimmattua, häntä heilui, koira hinasi, takajalat ihan suti välillä. Mutta oli silti tarkkana. Lätäköiden kohdalla tuli tenkkapoota, koska vesi oli selvästi vetänyt hajua. Eka kertaa hiekalta takaisin nurtsille siirryttäessä aiheutti oudon lieveilmiön: Kii lopettin jäljestyksen ja alkoi syödä heinää! Se oli siis ensin jäljellä ihan hyvin mutta sitten vaan lopetti. Oliko sen mielestä tylsää vai pitikö se taukoa rankan hiekkajakson jälkeen? Sitten kun päästiin jatkamaan ja siirryttiin taas seuraavalle hiekalle, se selvästi taas riemastui uudesta haasteesta. Loppu jälki meni ihan mielettömän hienosti. Ja kaikkiaankin jälki meni ihan superloistavasti!

Piste hukassa ... AVO1 199p KP 1.sija

Mikäs siinä, lähes täydellistä. Mutta vielä jäi jotain parannettavaa. Ei vaiskaan. Tuomarina oli Marita Packalen, jolla nyt vaan oli kymppiputki päällä. Meiltä nipisti ½ pistettä seuruusta yhdestä istumattomasta perusasennosta. Itse toki olisin nipistellyt monesta muustakin kohtaan. Tai no, ei monesta, kyllä Killi oli perin pätevä keepieläin :) Noudon se palautti ravilla ja siitä olisin itse tiputtanut jotain pois eikä se seuruu nyt ihan niin priimaa ollut. Kaikki muu kyllä oli aika nappiin, pätevä Silakka. Eli kaikki muu 10:ä paitsi seuraamisesta 9½. Ja luokkavoittohan sillä heltisi!

Ruusuketta ja rusettia, mitallikin! Mutta se tärkein - uusi frisbee!

Kokeen jälkeen käytiin hallin pihalla tekemässä metristä, kun keepis meinas verryttelyn ohessa vauhditta yrittää leiskauttaa sen ohimennen. Niin piti sitten mennä reenaan. Korkeus oli ensin ehkä 60cm ja tehtiin menohyppyä pallolle. Sitten nostin yhdellä laudalla eli n. 70cm ja meno sekä paluuhyppyä reikäpallo suussa. Ihan ok, ei se tekniikka nyt vielä ihan hirveän hyvältä näyttänyt. Mut eipä olla tehty sitä tekniikkasarjaa mitä piti tehdä... Ja sitten kaks kertaa myös A-este ihan jees, tokalla meinasi taas vähän hyytyä just ennen harjaa.

Tokosta kaahattiin lähes suoraan Vekoran pk-tottiksiin. Kaatosatede. Otettiin paukut seuruussa, palkkailin namilla ja ampuja sanoi, että eihän se edes reagoinut. No kyllä se reagoi, korvat lotkautti joka kerta, mutta kerta kerran jälkeen vähemmän. Ja piti paikkansa seuruussa ja oli vallan hyvä - olosuhteet huomioonottaen kun vettä tuli taivaalta lähes saavista kaataen (ehän me siis yleensä sateessa treenata, kun sillonhan kastuu!) ja nurtsikenttä oli paikon saviliejua ja paikoin vesiestettä. Seurattiin myös pieni pätkä henkilöryhmää ees taas, sain kommenttia että pää ylös. Siis ohjaajan. Jepjep. Otettiin myös toiselle koirakolle paikkamakuun häiriöksi vauhtinoutoja, menovauhti on luja mutta paluuvauhti ei meinaa millään irrota.

Jälkiä

Tiistain jälkikouluttajaksi treenit Oittaalla teemalla alustanvaihdot. Meidän treenit tosin menivätkin teemalla tienylitykset. Olisi pitänyt tehdä pidemmät pätkät vaihtoalustalla - eli hiekalla. No, ens viikolla kurssin vikalla kerralla ollaan vielä Oittaalla ja teemana uudelleen alustanvaihdot ja harhat (piti olla vanhat jäljet, mutta se ei nyt toimi arki-iltana eikä kukaan ehdi käydä tekemässä niitä etukäteen).

Meille oli suht. lyhyt jälki (tuo ylempi kuvassa), jossa hiekkatienylityksiä. Aluksi n. 50m pätkä nurtsilla, että ehtii kiinnittyä jälkeen, sitten tien ylityksiä kolme niin, että jälki kulki ensin muutaman metrin tien reunaa, meniviistosti yli ja jatkoi taas tien reunaa. Olipas vaikeeta. Keepis kun on oppinut toimintatavan: suoraan yli ja etsitään se jälki sitten toiselta puolelta. Viimeisen autotien ylityksen se teki lopulta ihan jäljestämällä! Tosin posotti sitten taas tien toisella puolella samaa suuntaan eikä ollut tarkkana, kun jälki kääntyi tien reunaan. Kaikki esineet (puumaisia käyttöesineitä tyyliin pyykkipoika yms) nousivat hyvin. Loppuhanskalle heilutti taas innoissaan häntää.

Kun aikaa oli tein varoksi viereiselle pellolle itse lyhyen nurtsijäljen, jotta saataisiin vahvistettua taas tarkkuutta ja esineitä, tai korjaussarja jos varsinainen jälki menisi ihan puihin. Meidän varsinaisen jäljen tekijä kuitenkin suositteli ettei ajettaisi sitä, kun se alustanvaihtojälki meni sitten loppujen lopulta hyvin (se vika tien ylitys) ja koira joutui kuitenkin pinnistelemään siinä. No enhän mä malttanut jättää kuitenkaan hyvää jo tehtyä jälkeä ajamatta, joten loppupalaverin jälkeen jo pimeässä käytiin se "tuosta noin nopeasti" ajamassa. :D

Kii nosti jäljen ehkä 5m päästä tosi kivasti, eka keppikin hyvin! Mutta jestas, että on ihmisellä huono muisti, muistin ekan kulman väärin ja aloin ohjata koiraa ja eihän se jälkeä löytänyt, kun se oli jatkunut vielä ehkä 10-20m eteenpäin ennenkun se kulma lopulta oli, olisi mennyt ihan itse ihan oikein. Voi ääliö taas kerran... Lopulta aloin sit miettiä että "mitä jos..." ja löytyihän se jälki sieltä. Jäljestys oli hyvää, seuraavat kulmat teki hyvin, ilmaisi kaikki esineet hyvin paitsi vikaa ei löytänyt, etsi kyllä mutta olisi jäänyt. Ennen vikaa kulmaa oli vettä pellolla, koira rauhoittui ja teki paljon tarkkaavaisemmin töitä. Ehkä yhdenlainen alustanvaihto sekin. Käytin tokalla ja kolmannella esineellä hiukan enemmän aikaa, että koiran nenä alkaisi käydä kunnolla ennen jäljelle lähetystä (tällaisen ohjeen "nenän kalibroinnista" etenkin kun tullaan alustanvaihtoon tyypit olivat saaneet rajamiehiltä edellisen viikonlopun Kiteen jälkileirillä (oi jospa oisin saanut olla muukaaanaa...)).

"Onks hyvä?!" Sanoin "kiipee" ja tarkoitin, että kiipee kivelle. Hän halusi aksata!

Viime viikolla ostin uuden valovoimaisen objektiivin Canoniin ja ehdin perjantaina testailla sitä vähän lenkillä. Kiva lelu, mutta kun aina vaan sataa ja sataa niin eipä ole sitten tullut lisää kuvailtua.
 

Kalju K Kojootti aka joulukuusi loppiaisena.

Kivelle kiipesi Hän.

Ruokaa tahtoisin!

Pk-treenejä ja umppareita

Lisäilen tähän viikontakaiselta Salon retkeltä Jarin ottamia kuvia.

Talon raunioissa. © Jari Miettinen

Lauantaina oltiin elämämme ekoissa varsinaisissa pk-hakutreeneissä, jos ei leirejä lasketa. Liityin kesällä Vekoraan (Veikkolan Koirakerho), että pääsisin katsomaan millaiset pk-treenit siellä on. No olihan ne, 2 Killin tasoista koiraa+pennun treenit kesti 5 tuntia! Hohhoijjaa, onneksi ei ollut kiire mihinkään. Mutta ihan jees, tosin aika samansuuntaisia neuvoja tuli, mitä jo itsekin tiedän. Rata oli niin, että keskilinja kulki avokalliolla, vasen puoli laskeutui alas rinteeseen ja oikea oli samalla tasolla, mutta muuttui metsäiseksi. Tuuli tuli keskilinjan suuntaisesti etulinjalta kohti takalinjaa. Tarkoitus oli alunperin tehdä taas kisamainen rata, mutta muutettiin "täsmä"ohjaukseksi kun oli vaan 2 mm. Etukulmat tyhjät, sitten umppari, tyhjä, tyhjä ja löytö oli suunnitelma, ei mennyt ihan niin.

1. Vasen etukulma tyhjä. Just ennen aloitusta sieltä tuli sienestäjät, odoteltiin tovi, että menisivät alta pois. Ihme kyllä keepis ei lähtenyt jäljille. Ekalla teki piikin, tokalla menin lähettämään vähän kauempaa, upposi ok mutta jäi sitten katsomaan kouluttajaa, joka oli mennyt kallion reunalle katsomaan. Kun edettiin molemmat, eteni sitten koirakin. Hyväksyin, otin keskilinjalle ja palattiin etulinjalle.
   
2. Oikea etukulma tyhjä. Lähetyspaikalla oli isompaa ja jättikokoista kiveä, kaatunut runko, puita jne jne. varmaan neljännellä lähetyksellä vasta sain uppoamaan mielestäni tarpeeksi.
3. Vasemmalle tyhjä, nyt meni paremmin, jäi jonnekin ja kutsusta tuli ihan kivasti edes pikkaisen eteenpäin. Yliheitolla yritin osua lähelle uppparia eli löytöä.
4. Oikealle yliheitto. Lähti tosi hienosti, mutta oli mennyt ihan vähän matkan päästä tuulen alapuolelta ohi, eikä sitten edennyt riittävästi pistolla että olisi saanut paluulla hajun. Harmi. Uudelleen, ja sama juttu. Vasta kolmannella sai hajun, oli yrittänyt tunkea piiloon, mm oli laittanut käden umpparin saumanrakoon ja sitten keepis muisti, että jaa rulla... Ilmaisu ok.
5. Vasemmalle oli tarkoitus osua löytöön, mutta ei noussut. Toinen lähetys, nyt upposi syvälle, mutta ei silti osunut hajuun. Siirrettiin mm koska koira oli periaatteessa sen kohdan jo työstänyt. Sitten vasta nousi.

Hohhoi, olipas jotenkin tahmainen treeni. Aluksi tuntui että koirakin oli ihan kuutamolla ja hämmästyneen oloinen. Kyllä se kuitenkin uppoili lopulta ihan kivastikin, vaikka oli tyhjää ja joutui lähettelemään samoille pistoille useamman kerran. Umppari saatiin ilmaistua, jee, vaikkakin pienellä tunkemisella, mutta eiköhän sekin sieltä ala pikkuhiljaa mennä ymmärrykseen.

Täällähän haisee figu! © Jari Miettinen

Jos tästä vähän purkaa seinää, pääsee varmaan figun luo! Huomatkaa korvien asento! © Jari Miettinen

Figu löydetty! © Jari Miettinen

Hakutreenien jälkeen mentiin suoraan Vekoran kentälle (Navalan jalkapallokenttä) tekemään tottista kouluttajan kanssa kahdestaan, meidän ekat pk-tottistreenit! Halusin kokeilla metristä (ei korkeana tosiaankaan) sekä ampumisia. Yritin ensin viritellä koiraa leikkimällä, mutta jotenkin oli sekin tahmaista. Sitten seuruu pois päin ja pari laukausta. Reagoi yllättävän paljonkin, kun oli pakko katsoa äänen suuntaan. Lopulta kun sain kontaktiin, palkkasin leikillä. Otettiin pieni tauko ja sitten laukauksia leikin yhteydessä, leikki oli vähän vaimeaa. Ja eikun vielä kerran, nyt seuruuta namin kanssa ja nyt toimi jo paremmin! Näin täytyy siis varmaan jatkaa eli vaikka sitten ihan imuttamalla, jos ei muuten malta pysyä kontaktissa. Lopuksi otettiin ampumiset vielä paikkamakuussa, olin tosi lähellä ja heittelin nameja, mutta nyt ei ollut mitään ongelmaa, kun näki laukausten suuntaan. Terästäytyi kyllä, mutta ei muuta reaktiota.

Tehtiin myös sitä metristä (pressueste) ehkä 80cm korkeana. Hyppäsi kauhean huonosti ja kiersi lelun kanssa aina takas. En sitten lopulta enää uskaltanut hyppyyttää, kun tekniikka oli niin huono. Eli nyt otetaan ensin kotona kuuri hyppysuoran kanssa, että saisi itseluottamusta ja tekniikan kuntoon ennenkun mennään taas hyppimään tuolla esteellä ainakaan noin korkealla. A-esteen tein lopuksi "ohimennen" pari kertaa ja hirveä työ oli kavuta, melkein meinasi tippua takas alas. Tekniikkaa siihenkin siis...

Seuruut oli sellasta semiä, saisi tosiaan olla korkeammasa vireessä edelleen (mutta eihän me olla treenattu edes...). Leikittiin aika paljon, mutta oli vähän nihkeetä, en tiedä toimisiko se nami sitten kuitenkin paremmin. Tein myös liikkeestä maahan-luoksetulon (avusti eteentulossa), ja meni ihan hyvin. Jätettiin pallo ja mentiin alkuun ja siitä eteenmeno tosi hienosti. Lopuksi tein pari noutoa vieraalla kapulalla, kun pari treenasi paikallamakuuta (tätä muuten täytyy meidänkin treenata!). Ensin vauhtonouto ihan ok. Sitten luovutuksen kanssa, tuli laukalla kyllä, sellaisella hitaalla, mutta ihan jees.

Lisää! © Jari Miettinen

Sunnuntaina oman ryhmän rauniotreenit kotiradalla Oittaalla. Olikin vierähtänyt lähes kuukausi, kun ollaan viimeksi päästy. Oli aika hypätä harppaus eteenpäin, luopua irtorullista ja katsoa mitä kiintiksen kanssa tapahtuu. Ja kokeilla umpparia. Otettiin teemaksi talot, kun koko muu rata oli koko päivän sateen jäljiltä ihan mutaliejua. Ja edelleen siis satoi koko treenin. Tuulikin kyllä yllättävän hyvin.

Aloitettiin 1-talon takaa. Eka figu oli uudessa talon sisälle rakennetussa yksiössä sisällä heti oviaukon suussa. Oli käynyt ensin kuikuilemassa sinä, maalihenki ei ollut varma oliko löytänyt oikeasti (sama kävi kun itse olin edelliselle koirakolle siellä eli koira kurkki sisään pimeään, muttei vielä ollut paikallistanut). Tuli pois talon raosta ja näin koirasta, että se oli hieman outo - epäileväinen. Palasi sitten uudelleen, oli hetken miettinyt ja sitten ottanut kiintiksen. Lähti näytölle ja olisi mennyt talon ulkoreunaa, liina pysäytti (en tehnyt sitä tietoisesti, mutta ehkä automaattsesti vahingossa), korjasi suunnan ja livahti näytölle raosta, josta minä en tietenkään mahtunut. Piti siis kiertää ja siinä koira sitten lähti kesken palkkaamisen etsimään minua. Näitä sitten pohdittiin, että miten kokeessa rullakoiran kanssa tommoisessa tilanteessa pitäisi oikein toimia?? Pitää odottaa, että Ressu on testaaja ja mennä sitten vasta kokeeseen :D

Jatkettiin. En lähettänyt kunnolla, jäin itse seisomaan, että koira tekisi itsenäisesti, mutta se vaan tuijotti takaisin. Tahmaista. Taas. Vasta kun itse aloin liikkua, lähti koirakin hommiin, mutta edelleen se kyttäili minua turhan paljon. 2-figu oli se umppari, mutta koira nappasikin sitä ennen alatalon takapäädyssä muoviputkessa köllöttäneen avofigun. Tosin figun takapuolen puolelta liukkaassa putkessa, tuli pois, tuli luokseni, palasi, tuli pois, palasi, sitten vasta otti rullan. Eli yritti kai etsiä irtistä ja kasvoja.

Jatkettiin, enkä taaskaan lähettänyt kunnolla vaan sanoin vaan "jatketaan". Täytyy muistaa se kunnon lähetys, ota vierelle > lähetä "etsi". Ja ottaa sitten vaikka ne pari askelta, jos koira sen vaatii. Sitten se umppari. Haju ei tuntunut tulevan 2-3 talojen väliin, joten kiersin alatalon ja tultiin toisesta suunnasta, mutta sinne se haju ei ainakaan tullut. Koira olisi halunnut keskikasalle ja oli jo tunkeutumassa bunkkeriin. Kutsuin pois ja 2-talon nurkilta sitä hajua sitten alkoi tulla. Eli figu oli 2-talon rappujen vieressä olevan kasan pystykaivossa. Aluksi oli sellaista pientä "tässä jossain haisee". Kun sai paikallistettua oikeaan putkeen, oli koiran elkeet niin selvät, mutta hitsi kun ei löytynyt sitä irtorullaa mistään raosta vaikka kuinka etsi. Tosi pitkään Kii teki töitä, alkoi jo kiroiluttaa, kun ei löytynyt. Sitten piti pikkaisen helpottaa eli kantta raotettiin sen verran (n. 5cm), että sai nenää sinne rakoon. Otti rullan, mutta tiputti, tuli alas, meni uudestaan ja piipitti ja haisteli. Lopulta sitten otti kiintorullan ja ilmaisi. Jihaa. Olipas se vaikeeta. Mutta ehkä siitä syttyi pieni valonkajo keepin lamppuun?

© Jari Miettinen

© Jari Miettinen

Näytölle! © Jari Miettinen

Viimeviikolla tein pikavisiitin naapurimaahan tapaamaan erästä mustaa salskeaa ja vauhdikasta nuorta miestä. Saas nähdä mitä tuleman pitää. ;-)

Rauniot, minipitkät ja jälki

Sunnuntaina teimme vierailun Salon raunioradalle. Päivä oli mitä mainioin, hyvä tuuli, aurinko paistoi ja "meillä kaikilla oli niin muukaaavaaa!" Minähän en siis tykkää missään määrin rauniojutuista, siellä on märkää, kuraista, ötököitä, käärmeitä ja kaikkee... tylsää. Mutta sunnuntaipäivä mainion ryhmämme kanssa oli kerrassaan loistava!

Kolme pientä luokkaretkellä!

Rauniot olivat mielenkiintoiset, pääasiassa kasa tiiliä ja lisää tiiliä, mutta sitten alarinteestä löytyi kaikkea kivaa ja alue oli sitten kuitenkin yllättävän laaja. Mielenkiintoinen oli myös oikea talon raunio. Meille olikin ekalla kierroksella tässä oikeassa talon kivijalassa "itsenäisyystreeni" eli minä seisoin ylhäällä enkä mennyt raunioalueelle ja koira napsi kolme figua itsenäisesti yksi kerrallaan. Irtorullilla tehtiin, Kii oli loistava. Kakkosfigun jälkeen se ensin meinasi, että napanuora katkeaa jos joutuu päähän asti menemään, joten käskyttelin sitä ensin (ei auttanut) ja liikuin sitten itse hieman siellä reunalla, niin johan irtosi keepis nurkkaan ja pimeään tunneliin. Olisi sittenkin pitänyt vielä odottaa hetki ja antaa koiran ihan oikeasti tehdä itse ratkaisut. Ei meidän treeniin kuitenkaan montaa minuuttia aikaa kulunut. Harmi kun en muistanut videota, tästä treenistä kun olisi saanut niin hyvät pätkät ylhäältä kuvattuna.

Tokalla kiekalla oli sitten alueena loppuosa tiilikasasta. Eipä siinä keepiksellä taas kauaa nokka tuhissut kun se napsi figut, olisi voinut olla haastavammatkin piilot. Nappasi kiintorullalla (se oli taas niin tiukalla kun sai) myös naapurialueelta toiselle koiralle tarkoitetun figun siinä irrotessaan, mutta kun ei tiedetty oliko oikeasti käynyt siellä jne jne, niin ei menty näytölle. Hitsi, pitäs olla aina ne puhelimet, koira oli tehnyt hienon irtoamisen...

Maanantaina oli vuorossa minipitkät Siikis2:lla eli n. 15-20min etsintä. Tuuli oli tosi reipas kahdelle ekalle koiralle, me oltiin vikana, että päästäisi pimeään. Meidän vuorolla alkoi tietenkin sataa. Nostettiin eka figu meille kartturiksi, mutta aika lähelle sitäkin sai mennä ennenkun Kii nosti sen. Sitten harhailtiin ja haahuiltiin eikä löydetty toista. Miksei koirani toimi, onko se rikki? Mentiin lähemmäs ja lähemmäs ojaa jonka varressa figun piti olla, vasta siellä hirveässä puskassa aloin katsoa miten ilma liikkui, ja se pentelehän oli kääntynyt... ei ihme ettei koira saanut hajua. Aikaa meni varmasti yli puoli tuntia, koira oli kyllä kokoajan aika tahmea ja kyseleväinen. Ei tollaisella suorituksella kyllä loppukoetta läpäistä. :(

Tiistaina jälkikouluttaja treenit Veikkolan puomitiellä teemana harhajäljet. Näissä treeneissä kaikki meni päin peetä. Olin pyytänyt 300-400m jäljen, jossa kepit harhojen (2kpl) ja kulmien (jos niitä on) jälkeen. No, jäljentekijä oli "ulkopuolinen" ja lähti pois, jälki oli ehkä 100m pitkä, harha oli heti alussa ennen esineitä ehkä 20m jäljen alun jälkeen, nice. Lähetin sitten jäljelle varmuuden vuoksi suoraan "paalulta", lähti tosi hyvin, tsekkasi kyllä harhan, mutta jatkoi omaa, ei nostanut ekaa keppiä joka oli merkattu. Jälki jatkui jyrkän kalliorinteen alas, koira odotti, että pääsin alas ja jatkoi hienosti, jossain vaiheessa vähän pyöri kuin olisi etsinyt esinettä, muttei ilmaissut, peesari ei tiennyt esineistä. Lopulta nousi esine kohdasta, jossa oli 2 merkkiä. Saihan se koira palkkaakin hyvästä jäljestyksestä. Sitten jatkettiin, ei näkynyt merkkejä, peesari ei tiennyt missä menee jälki. Koira meni korkean rungon ali, ja suolle. Peesari sanoi, että ei jäljentekijä sinne ole mennyt. Palattiin, ja koira hinasi uudestaan suolle. Palattiin taas, ihan sille edelliselle esineelle asti ja eikun koira vaan jatkaa sitkeästi samaa reittiä nyt kolmatta kertaa, uskottava se oli. Näin koira sitten jäljesti autolle, palkkasin sen sitten siinä. Sitten peesari vasta alkoi miettiä, että jaa olisko se esine ollutkin vika esine. No ihan kiva olis ollut tietää se sillon kun 3 kertaa vedin koiran pois jäljentekijän poismenojäljeltä... ja "kiva" jälki muutenkin, ehkä 100m pitkä ja ne esineet oli sitten ehkä 25m välein, koira ei niitä kyllä sieltä sit nostanut. Hyvin se kuitenkin jäljesti. Hohhoijjaa... Saanko tehdä omat jälkeni jatkossa itse? Jotenkin nyt tympii koko jäljestys.