Jälkiä

Tiistain jälkikouluttajaksi treenit Oittaalla teemalla alustanvaihdot. Meidän treenit tosin menivätkin teemalla tienylitykset. Olisi pitänyt tehdä pidemmät pätkät vaihtoalustalla - eli hiekalla. No, ens viikolla kurssin vikalla kerralla ollaan vielä Oittaalla ja teemana uudelleen alustanvaihdot ja harhat (piti olla vanhat jäljet, mutta se ei nyt toimi arki-iltana eikä kukaan ehdi käydä tekemässä niitä etukäteen).

Meille oli suht. lyhyt jälki (tuo ylempi kuvassa), jossa hiekkatienylityksiä. Aluksi n. 50m pätkä nurtsilla, että ehtii kiinnittyä jälkeen, sitten tien ylityksiä kolme niin, että jälki kulki ensin muutaman metrin tien reunaa, meniviistosti yli ja jatkoi taas tien reunaa. Olipas vaikeeta. Keepis kun on oppinut toimintatavan: suoraan yli ja etsitään se jälki sitten toiselta puolelta. Viimeisen autotien ylityksen se teki lopulta ihan jäljestämällä! Tosin posotti sitten taas tien toisella puolella samaa suuntaan eikä ollut tarkkana, kun jälki kääntyi tien reunaan. Kaikki esineet (puumaisia käyttöesineitä tyyliin pyykkipoika yms) nousivat hyvin. Loppuhanskalle heilutti taas innoissaan häntää.

Kun aikaa oli tein varoksi viereiselle pellolle itse lyhyen nurtsijäljen, jotta saataisiin vahvistettua taas tarkkuutta ja esineitä, tai korjaussarja jos varsinainen jälki menisi ihan puihin. Meidän varsinaisen jäljen tekijä kuitenkin suositteli ettei ajettaisi sitä, kun se alustanvaihtojälki meni sitten loppujen lopulta hyvin (se vika tien ylitys) ja koira joutui kuitenkin pinnistelemään siinä. No enhän mä malttanut jättää kuitenkaan hyvää jo tehtyä jälkeä ajamatta, joten loppupalaverin jälkeen jo pimeässä käytiin se "tuosta noin nopeasti" ajamassa. :D

Kii nosti jäljen ehkä 5m päästä tosi kivasti, eka keppikin hyvin! Mutta jestas, että on ihmisellä huono muisti, muistin ekan kulman väärin ja aloin ohjata koiraa ja eihän se jälkeä löytänyt, kun se oli jatkunut vielä ehkä 10-20m eteenpäin ennenkun se kulma lopulta oli, olisi mennyt ihan itse ihan oikein. Voi ääliö taas kerran... Lopulta aloin sit miettiä että "mitä jos..." ja löytyihän se jälki sieltä. Jäljestys oli hyvää, seuraavat kulmat teki hyvin, ilmaisi kaikki esineet hyvin paitsi vikaa ei löytänyt, etsi kyllä mutta olisi jäänyt. Ennen vikaa kulmaa oli vettä pellolla, koira rauhoittui ja teki paljon tarkkaavaisemmin töitä. Ehkä yhdenlainen alustanvaihto sekin. Käytin tokalla ja kolmannella esineellä hiukan enemmän aikaa, että koiran nenä alkaisi käydä kunnolla ennen jäljelle lähetystä (tällaisen ohjeen "nenän kalibroinnista" etenkin kun tullaan alustanvaihtoon tyypit olivat saaneet rajamiehiltä edellisen viikonlopun Kiteen jälkileirillä (oi jospa oisin saanut olla muukaaanaa...)).

"Onks hyvä?!" Sanoin "kiipee" ja tarkoitin, että kiipee kivelle. Hän halusi aksata!

Viime viikolla ostin uuden valovoimaisen objektiivin Canoniin ja ehdin perjantaina testailla sitä vähän lenkillä. Kiva lelu, mutta kun aina vaan sataa ja sataa niin eipä ole sitten tullut lisää kuvailtua.
 

Kalju K Kojootti aka joulukuusi loppiaisena.

Kivelle kiipesi Hän.

Ruokaa tahtoisin!