Lauantaina 15.9. oli vihdoin vuorossa pelastuskoiraliiton haun peruskokeen pimeäosuus (Espyn oma koe), josta ei vuosi sitten päästy läpi ja piti tehdä jo keväällä, mutta sillon oltiin saikulla. Testaajana taas Juha Löytöläinen, testaajaharjoittelijana Heli Viertokangas. Maasto oli Oittaalla, ilma vallan kiva, kuiva ja kohtalainen tuuli lounaasta - tai niin tuuliennusteet ja kartat väittivät. Oltiin ekassa ryhmässä, maastoon arvottiin taas ensimmäinen suoritusvuoro lähtemään päästiin noin klo 21.
Hallittavuus ja paikallaolo meni tietenkin tosi hyvin, mitenkäs muuten. Alueen reunalla tuolla pohjoisreunan kävelytiellä katsoin sytkärillä että tuuli tulisi idästä/kaakosta (?!) ja valitsin siksi alueen vastapäivään kulkemisen eli aloitin tuolta "yläreunasta" länsirajalta. Yritin ulkomuistista hahmottaa alueen tuohon kuvaan, jotakuinkin tollainen se oli, punainen on meidän kulkema reitti vastapäivään, siniset pallurat figut. Maastollisesti alue oli varsin helppo.
Yritin pistottaa koiran heti alussa kohti alueen toista rajaa kävelytien suuntaisesti, mutta sepäs ei lähtenyt mihinkään... No, alettiin kiertää rajoja ja meni vain pieni hetki kun koira tuli rulla suussa. Ensimmäinen tyyppi makasi lähes rajalla vaivaisessa vattupusikossa. Jatkettiin ja kohta Kii irtosi kalliolle ja nostin käpälän että muutan etsintäsuunnitelmaa ja menin perässä. Kohta se tuli taas rulla suussa. Kuusen alla kallion poukamassa oli kakkosfigu. Tämän se nosti mukavasti kaukaa ja työsti itsenäisesti. Aikomus oli palata rajalle, josta lähdettiin, mutta hieman eteenpäin, jälkeenpäin sain kommenttia että takanurkka jäi katsomatta. Vasta kotona tajusin, että olin taas palannut maalimieheltä eri sivurajalle mitä luulin, siksi takaa jäin niinkin suuri alue katsomatta ja siksi kulkemani reitti näytti niin omituisen kapealta, kun alueen kierrettyäni katsoin gepsistä sitä. Miten mä taas onnistuin siinä??
Mutta siis, kakkoselta jatkettiin ja seurasin vaan heijastimia etten eksyisi tällä kertaa, viis siitä millä rajalla oltiin. Vähän jänskätti, kun tajusin, että koira nuohosi samaa rinnettä mistä se oli äsken nostanut maalimiehen, ettei se vaan keksisi mitään siitä vanhasta piilosta. Jatkettiin rajaa, vaikka gepsun mukaan oltiin menty reilusti kauempana kosteikosta, mutta muistaakseni alue kuitenkin ulottui siihen asti. Koira oli aika lähellä, yritin lähettää sit pistoilla keskemmälle, mutta ei se taaskaan lähtenyt. Jossain vaiheessa kysyin, niin 13min oli mennyt.
Sitten tultiin kävelytien reunaan eli oltiin lähes kierretty alue. Voi hitsi, mitä oltiin missattu?? Aloin katsoa suuntaa halkaisuun ja gepsusta ihmettelin kapeaksi kulkemaamme aluetta. Näin edessäni tiheän kuusikon ja koira siellä pyöri, kun sain suunnan otettua ja olin valmis lähtemään halkaisuun, päätin kuitenkin katsoa sen kuusikon. Kohta koira lähtikin eteenpäin kuusikon läpi kohti kalliota, palasi katsomaan tulenko perässä, meni takaisin ja ilmaisi viimeisen figun ihan muutaman metrin päästä. 17min oltiin saatu aikaa kulutettua, kulkemani reitti oli varsin suoraviivainen. Aikaa hukkui melko paljonkin tavaroiden kasaamisessa aina löytöjen jälkeen (rullakoiran huonot puolet) ja koira oli aika tahmea eli ei se kovin pitkälle irtoillut.
Peruspimeä ja siten koko haun peruskoe hyväksytty arvosanalla erinomainen. Saatiin erinomaista (eli ykköstä) kaikesta muusta paitsi koiran ohjattavuudesta, eli kun se ei lähtenyt pistoille vaikka yritin. Ilmaisuista testaajaharjoittelija sanoi, että ehkä parhaat hänen näkemät rullailmaisut. No ne oli hyvät. Tosin taas Kilis palasi tuomaan rullaa uudestaan, kun palkkaa ei maalimieheltä tullut.
Juha sanoi, että eihän se hirveästi irtoile, että ei kannata vielä loppukokeeseen mennä. No meinasin kyllä mennä kokeilemaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti