Juoksut

Kitty aloitti juoksut. En tiennyt miten ne pentujen jälkeen tulee, mutta ihan normisyklillä näyttäis tulevan eli tuo n. viikon vajaa 8kk on nyt enemmistönä. Ja hyvään saumaan tulivat loppuvuoden mahdollisia kisoja ajatellen.

• Ensimmäinen juoksuväli (30.11.2009-5.6.2010) 6 kk 6 pv (186 pv)
• Toinen väli (5.6.2010-31.1.2011) 7 kk 26 pv (240 pv)
• Kolmas (31.1.2011-7.8.2011) 6 kk 7 pv (187 pv)
• Neljäs (7.8.2011-29.3.2012) 7 kk 22 pv (235 pv)
• Viides ( 29.3.2012-8.12.2012) 8 kk 9 pv (254 pv)
• Kuudes (8.12.2012-30.7.2013) 7 kk 22 pv (234 pv)

Me oltiin muutama päivä maalla, ja olla öllöteltiin vaan. Oli niin kuuma, ettei jaksanut kunnon lenkeilläkään käydä, tai mitään treenailla vaikka ajatuksena oli. Tältä erää loma loppuu huomenna ja edessä on paluu arkeen, pöh.

Kesälomareissu

Laiva on lastattu, reissu alkakoon!

Tiistaina 10.7. lähdettiin lomareissulle merelle. Kitty on ollut veneessä lähinnä saaressa, mutta ei ole tehnyt pidempiä veneretkiä. My ei ole ollut koskaan veneessä, vähän jänskätti pysyykö se riittävän aloillaan, vai joutuuko sitä onkia merestä jatkuvasti. Tai uskaltaako se edes liikkua veneen reunoilla. Mutta turha pelko, se liikkui tosi reippaasti, arvatenkin vähän liian reippaasti - ja oma-aloitteisesti eli kokoajan piti vahtia. Mutta ei se tippunut kertaakaan!

Liikkeelle lähdettiin Taalintehtaalta, oltiin yksi yö Södra Benskärissä ja siitä suoraan Jurmoon, jossa vietettiin pari päivää. Sieltä palatessa mietittiin kuumeisesti mihin mennä, mutta kun tuo eka saari oli niin kiva, mentiin sinne ja oltiin siellä loppu aika. Kotiin palattiin pari päivää aiemmin, kun tuulet nousivat turhan koviksi.

Lomareissun miljoonat muut kuvat löytyvät tuolta.

Jurmon karun kaunis luonto ja kaksi pöhköä

 Kitty rakastaa juosta aakeella laakeella

Mylle yritettiin pitää uimakoulua sekä venereissulla, että ennen sitä ja sen jälkeen. Samanlainen kissa se on kun äitinsäkin oli, eikä voinut aluksi edes tassuja kastella. Pikkuisen on menty eteenpäin, ja sillä on jo selkeä hinku veteen ja saattaa käydä jo jopa kahlaamassa, mutta pääasissa se tyytyy huutelemaan hävyttömyyksiä rannalta, kun Kii ui. Ei vaan uskalla vielä. Eilen se tippui metsälammella kalliolta veteen ja oli aika hädissäänoloisen tuntuinen. Mutta sama keikkuminen jatkui senkin jälkeen. Toivottavasti se kuitenkin ensin kesänä on yhtä hullu uimari, kun Kittykin.

Ennen ja jälkeen lomareissun on ehditty treenatakin. Kitty on käynyt niin Mannerin Ninan tokossa, kun Suski Korrin tottistunnillakin ja omatoimitreeniäkin on tehnyt. Ollaan katsottu ruutua, sekä tottiksen puolella seuraamista edelleen, noutoa ja A-estettäkin. Omatoimisesti ollaan treenattu em. lisäksi tunnaria, noudon pitoa, vähän kaukoja ja... kaikenlaista pientä.

Kitty on myös tehnyt jokusen pistotreenin vaihtelevalla menestyksellä. Viimeksi tehtiin jonkunlainen versio norjalaisesta sekametsästä ja se meni aika kivasti. Täytyy pohtia, joko kohta uskaltaisi alkaa soveltaa taas sekaan etenemistä (L:ää) ja tyhjiä. Nythän on siis tarkoituksella vahvistettu suorapalkoilla suoria pistoja eli back to basics.

Sen verran täytyy tähän hehkuttaa pätevää pieneläintä, että yksissä hakutreeneissä se löysi yhden treenaajan kadonneen autonavaimen. Avaimenhaltija oli melkoisen ymmällään (aloitteleva harrastelija) miten koira voi löytää sen ja jaksoi ylistää ja kehua Kittyä koko lopputreenin. No olihan se ihan pätevä! Esine-etsintä on siis aika hyvällä mallilla.

Jurmon ilta-auringossa

Nuija ja tosinuija rannalla

My on lähinnä pöllöillyt ja ollaan nyt yritetty tsempata myös kotitokojen kanssa (imutusta, jääviä, targettia yms). Pari kertaa on tehty myös agiesteen kanssa pientä jumppaa ja aloitettiin keppitreeni 2by2 yhdellä portilla (vielä se ei tajua siitä mitään). Vähän on harjoiteltu myös näyttelykuvioita. Nyt sunnuntaina My pääsi pitkästä aikaa tekemään myös kaksi pistoa hajunhauilla, pistot ehkä 20-30m, huippuhienosti meni. Hitsi kun nyt pitäisi keskittyä Kittyn kanssa hakutreeneihin, että saatais paketti kasaan, niin My jää väkisinkin treenaamatta. No, ehkä se vielä ehtii.

KKKn ryhmäjaotkin on selvillä ja Myllä alkaa 12.8. leikkikoulu, hui kauhea. Ja Kittylläkin on nyt sitten ryhmäpaikka torstaisin, toivottavasti sen jalka kestää. Eli me palaamme agilityn pariin 1,5 vuoden tauon jälkeen!

Pennut täytti lauantaina jo 5kk, kyllä aika rientää! Ja ne näyttää jo ihan pieniltä aikuisilta koirilta, vaikka honkkeloita toki ovatkin. Ja on ne vaan niin hienoja ja päteviä otuksia.

2 viikon treenit

My on tehnyt pari kertaa pistoja, edelleen hajunhaulla. Matkaa on pidennetty pisimmillään n. 30m. On se vaan niin innoissaan.

Viikko sitten lauantaina My pääsi Salon raunioradalle ratavierailulle, se oli tosi reipas ja kulki tiilikasoilla ilman mitään ongelmia. Peruspiilojen lisäksi sille otettiin uutena pari "pimeää piiloa" ja ne olikin hieman jänskiä.

Kotona ollaan vähän treenattu imutusta, sivulletuloja ja jokusen kerran liikkeestä seisomista. Ja kerran on käyty kentälläkin imuttelemassa. Muuten se on vaan rällännyt. My on nyt ilmoitettu ekaan pentunäyttelyyn, pitäisi ehkä treenata näyttelykäytöstäkin... vaikkakin tuskin se siellä pärjää, silakoiden silakka.

Edestä on kaikki hampaat vaihtuneet ja uudet tilalla, mutta kulmurit on vielä tiukasti kiinni, yksi takahammas sen sijaan on vaan yhdestä kulmasta kiinni. Leluilla se leikkii kuitenkin ihan entiseen malliin raivokkaasti muristen. Ehkä pitää repimisiä nyt kuitenkin vähän hillitä.

4.7. käytiin vaa'alla, painoa n.10,6 kg. Se alkaa olla kohta Kittyn korkuinen. Kittylle ostetut, mutta "väärän värisiksi" todetut valjaat, jotka jäi odottamaan pentu mustaa, ovat sille jo ihan sopivan kokoiset! Saa nähdä kasvaako se niihin liian isoksi.

"Äitikoira ui, mutta minen uskalla, varpaat kastuu... "

Kitty on päässyt myös treenaamaan hakua! Viime sunnuntain treeneissä se pääsi tekemään partiointina n. peruskoekokoisen alueen, kolme figua, ilmaisut. Kyllä oli koirassa vauhtia!

Koska jalka (lihasrevähtymä) kesti tuon kaahailun, uskalsin mennä keskiviikkona sen kanssa hakutreeneihin tekemään pistoja, huisaa! Tuuli tuli miten sattui, joten otettiin kaksi ekaa ääniavuilla, suorapalkka. Kolmas ilman apuja suorapalkalla. Pätevä pieneläin!

Tiistaina oli Suskin tottis. Kii teki häiriökontaktia, ja vähän seuruuta. Lopuksi noutoja. Sain hyviä vinkkejä, pitäs työstää. Ja lauantaina käytiinkin sitten kentällä treenaamassa, oli se pätevä. Noudossa tosin himmailee, mutta jospa siihen auttaisi treenaus. My kävi myös pöllöilemässä vähän kentällä.

Sunnuntaina taas partiointia Kittylle, tuulen alta irtoamistreeniä. Pyörii lähellä, ja jää tuijottamaan jos pysähdyn, liikuskelee pienellä säteellä kyllä sitten, kun itsekin liikun. Mutta hajun saatuaan kyllä lähtee. Ilmaisut on vahvat, hienoa. Lisää pusikkoa vaan, ne on ne vaikeimmat.

 "Pois altaaaa......"

Mulla alkoi loma, ja ens viikolla suunnataan merelle! Eipä olla oltukaan moneen vuoteen. Kittykään ei itseasassa ole ollut koskaan varsinaisesti veneilemässä. Saas nähdä mitä siitä tulee, montako kertaa penne Smytä pelastetaan, kun se menee yli laidan... sehän ei paljon lupia kysele minne saa mennä ja mitä saa tehdä.

"Rrrraaaauuuh"... sanoi leijona

Vähän treenejä taas

My on hakuillut jokusen kerran hajun hauilla ja n. 15m "pistoilla" oikein kivasti. Kitty pääsi tekemään esineruudun ja meni varsin mallikkaasti sekin, en edes muista millon on viimeksi tehty...

Kitty on ollut Mannerin Ninan tokokerralla (tehtiin tunnaria, pitää palata reilusti taaksepäin ja hakea itsevarmuutta) sekä Korrin Suskin tottiksessa. Suskin kanssa tehtiin häiriössä kontaktin pitoa perusasennossa ja seuruuta. Perusasennossa meni jo ihan kivasti, mutta seuruussa otti vähän painetta huomautuksista. Käännökset oli ihan hirveitä, niitä pitää työstää palaamalla taaksepäin (kehuja, vaikka imutustakin). Liikkeestä istuminen oli rikki, en tiedä miksi, justhan me sitä itsekseen treenattiin ja se meni ihan kivasti.

Äitikoira ei saa leikkiä ollenkaan, kun pentu vie siltä lelut.

My pääsi myös Suskin oppiin lyhyeksi hetkeksi, kun yksi treenaaja ei tullutkaan. Imutusta katsottiin, pätevä penne! Sai kovasti kehuja. Lisäksi käytiin läpi jäävien opetus, penne keskittyi mielettömän hyvin ja oli rauhallinen, ei yhtään loikkaa tai haukkua! Ja lopuksi vauhtiluoksetulo, kyllä tulee! Sivulletuloa olen yrittänyt tehdä, mutta nyt sain siihen ensin yhtäältä ja lopulta toisaalta kunnon vinkit miten opetan sen kiepsahtamaan tosi pienesti peppua heilauttamalla. Ja kun vihdoin tajusin miten oman käden pitää olla, homma lähti pelittämään. Kunhan treenais...

Penne Smygelsson 4kk

Jalkaa, jalkaa, jalkaa...

Muutama kerta ollaan käyty kentällä humppaamassa itseksemmekin. Kittylle kontaktin parannusta, tehtiin vähän jääviäkin ja eteenmeno (keulii keulii). My on käynyt lähinnä leikkimässä.

Juhannuksena My pääsi vierailemaan Tuorlan Juhannusaksakisoissa turistina. Ensimmäisen 15min se sinkoili ihan joka suuntaan, kun olisi ollut niin paljon ihmisiä ja koiria, joita tervehtiä. Sitten se alkoi pikkaisen rauhoittua. Hirveästi sitä kehuttiin, kun on niin rohkea. No on se, mikään ei hätkäyttänyt, ei ihmiset, ei koirat, ei kuulutukset tai räpättävät kehänauhatkaan. Mutta se oppi haukkumaan. Istui edessä ja haukkua paukutti komentaen... Ihan sitä ei lähdetty hakemaan. Kotiin tultua käytiin vielä lenkillä 6:n koiran voimin ja My leikki pari tuntia Aavan kanssa, illalla oli kerrankin aika väsynyt pikkumusta.

Kittyn jalka alkaa olla kunnossa, ei ole ollut oireilua moneen viikkoon ja se on juossut jo lenkeillä ihan normaalisti. Että jospa sekin kohta pääsisi hakuilemaan, katsotaan. Uimassa se on päässyt käymään, ja Myn uimakoulukin on aloitettu - toistaiseksi aika laihoin tuloksin. Inhoaa tassujen kastumista samalla tavalla kun Kitty aikoinaan. Mutta ei lannistuta, harjoitukset jatkukoon!

"Hui, varpaat kastuu!"

"Apua, saatan ehkä hukkua!"

Pentutreffit ja kimpparokotukset pidettiin kuluneella viikolla, paikalle pääsi 3 veljeä. Kitty pisti lapsia ojennukseen. Upeita naperoita niistä on kasvamassa!

Laiskaa

Yhden käden sormilla on laskettavissa Kittyn treenit, My on sentään tehnyt vähän enemmän, mutta laiskaa on ollut senkin kanssa. Ympäristökasvatus on tainnut jäädä aika minimiiin... mutkun se on niin reipas! Kittyn reisirevähdys alkoi oireilla uudelleen toukokuun puolivälissä, joten sen treenit on ollut ihan jäissä. Tai ei se revähdys ole reidessä vaan gastrocnemius-lihaksen (pohjelihas) kiinnityskohdassa, mutta siis reiden sisäpuolella. My on siis tuurannut Kittyä pk-hakutreeneissä, pelastuskoirien sunnuntairyhmässä ja hälyleirilläkin toukokuun lopussa Imatran ja Lappeenrannan raunioilla.

Korvista näkee, kun on hajulla. Lappeenrannan raunioilla 24.5.

Myn osalta haku (ja rauniot) on ollut ihan omaehtoista hajujen bongausta - "tuulireagointia" ja se on tosi hyvä siinä, ihan mieletön! Nyt on sitten kolme kertaa tehty metsässä hajun hakua, siitä kohti keskilinjaa palaamista ja lähetystä "pistolle". Eka kerta (13vk iässä) meni ihan hakiessa, kun maasto oli vähän vaikea eikä pentu muistanut enää 2m jälkeen mitä se oli äsken haistanut. Toinen kerta nyt sunnuntaina meni jo selvästi paremmin, yksi ihan hyvä "pistokin" sieltä löytyi. Ja tänään tehtiin jo tallatulla alueella (aiemmin ollut puhtaita), tuuli oli tosi hyvä, joten saatiin 3 hienoa pistoa. Vikalla ei olisi edes tarvinnut hakea hajua, kun oli jo niin lähdössä, mutta haettiin kuitenkin. Lähetyspaikalla pentu alkoi tempoa ja kiljua, jep jep. Into on kova ja se vaan on niin supertaitava!

 Nuka on pari kertaa melkein vahingossa erehtynyt jo leikkimään pennun kanssa...

Viikonloppuna Kitty vihdoin pääsi taas vähän treenaamisen makuun! Perjantaina hälyryhmän puolikkaissa tehtiin taajamaetsintää kytkettynä, lauantaina tein sille pihalle nutrsijäljen teemalla kulmat, hienosti meni! Lisäksi vähän pihatokoa, hän oli aika onnessaan :D Ja hyvin teki, ainoastaan tunnari aiheutti harmaita hiuksia, äh. Hakutreeneihin se ei vielä pääse, vaikka reisi tuntuukin nyt olevan kunnossa (ei turvotusta eikä oireilua enää pariin viikkoon). Tällä viikolla meillä olisi ollut PEOn pelastuskoiraohjaajan peruskurssi Kuopion Pelastusopistolla, mutta jouduin perumaan sen tuon reisiepisodin takia. Harmittaa. :(

Muuten Kittyn kanssa on keskitytty lähinnä rauhalliseen kunnonkohotukseen lenkeillen ja niitä pikkuhiljaa pidentäen, nyt se pääsee jo juoksemaan irtikin, tosin ilman koirakavereita vielä. Viime viikolla helteiden myötä se on päässyt uimaankin, lähes joka päivä lenkin yhteydessä n. 10min pulikointia. Pitäisi kuskata katras sellaiselle rannalle, että pääsisi pikkuhiljaa totuttamaan Mytäkin uimiseen. My on käynyt lenkkeilemässä vähän Veikkolan puskissa ja pari kertaa kaahailemassa Nummelan lentokentällä. Siellä se on keskittynyt mallioppimisen kautta etsimään pupun papanoita.

Kitty (ja Nuka) kävi toukokuun lopulla tutun eläinlääkärin akupunktiotestieläimenä, ja sai laseria siihen reiteensä. Lisäksi käytiin viime viikolla fyssarilla, mitään ihmeempiä jumeja ei hihnalenkityksestä huolimatta löytynyt ja syvät lihaksetkin oli yllättävän hyvässä kunnossa, vaikkei synnytyksestä vielä ole kovinkaan paljoa aikaa mennyt.

My 3,5kk on kohta Äitikoiran korkuinen! 6.6.

 Eka yhteiskuva. Helpottaisi kummasti jos opettaisi pennulle a) istumisen ja b) paikallaolon.

Pitkä tauko

Jotenkin ei nyt ole blogin kirjoitus luonnistunut. Viimeinen pentu lähti omaan kotiinsa 27.4. ja sen jälkeen ollaan yritetty palautua normaaliin elämään, mitä nyt yksi pieni musta pentele jäi kotiin. Vasta 9 viikkoisena My pääsi sulautumaan kunnolla meidän laumaan ja itse pääsin puuhastelemaan pennun kanssa. Tosin hyvin pitkälle meidän puuhastelut on olleet arki-askareita, leikkiä ja yhteiseloon totuttelua. Pikkaisen on naksuteltu, treenattu imutusta ja perusasentoa. Sen lisäksi My on käynyt melko ahkerasti hakutreeneissä, kun Kitty on vielä rasituskiellossa reisirevähtymän takia.

My on tehnyt pk-hakutreeneissä tuulireagointia useita kertoja, ja sillä on jo hyvin selvä tieto mitä tehdä, into on valtava ja penne perin pätevä. Sunnuntaitreeneissä ollaan etsitty pari kertaa metsän lisäksi taajamassa ja ihan kohtalaisesti nekin on menneet. Lisäksi se on käynyt rakennusetsinnässä Espoonlahden varikolla ja raunioilla Turun radalla.

 

Kitty on treenannut lähinnä tokoa Nina Mannerin tunnilla 29.4. ja Sirke Viitasen tokopäivänä 5.5. Tosi hyviä vinkkejä ollaan saatu, niitä pitäisi nyt lähteä työstämään, mutta kotitokoilut on kyllä vähän jääneet. Listaan tähän muutamia läpikäytyjä ongelmia ja niiden korjauksia.

Ninalta vinkkejä noudon heiton jälkeiseen kontaktiin
-Kun heitän kapulan, pyydän käsikosketuksen ja siitä superpalkka. Namilla tehtiin niin että kierähdän itse vielä oikean kautta ympäri, että koira joutuu aktivoitumaan. Tuntuisi toimivan, täytyy vaan treenata.

Sirkeltä:
- Seuraamisen lähtöihin ja käännöksien kontaktiin: naksutan seuraamisen lähdössä tai juuri käännöksessä, mutta palkka tulee parin askeleen päästä. Näin se skarppaa naksun jälkeen ja saa palkan siitä hyvästä ilmeestä. Tuntuisi toimivan. Käännöksien askeleita mun pitää itse harjoitella, niin että koiran puoleinen jalka ei tee liian isoa liikettä, että koira pysyy mukana eikä joudu väistämään jalkaa
- liikkeestä maahan ok, riittävän nopea, vaikkei tee sitä ihan tasajalkaa syöksymällä - tätä voisi treenata terävämmäksi
- liikkeestä seiso kohtalaisen ok, mutta seisomassa pysymistä pitää vahvistaa paaaaaljon. Häiriötä, ja kun tekee virheen, pääsee huomauttamaan "oho, mites nyt noin" ja sitten uudestaan. Myös palkan tuontia pitää harjoitella, ettei liikuta jalkoja siinäkään, eli palkalla härnäämistä.
- liikkeestä istumiseen Sirke haluaisi toisen tekniikan, että sen saa nopeaksi. Eli etujalat pysähtyy ja peppu lennähtää niihin kiinni.  Tämä on nyt päinvastainen tekniikka, mitä meillä on kaukoissa, mutta käsky on ollut tähänasti sama. Eli pitäisi opettaa kokonaan uusi tekniikka uudella käskyllä. Lieköhän jaksan... Olen ollut ihan tyytyväinen, kun se vaan istuu.

Lisäksi tuli siinä keskustellessa ja muiden treenejä kuunnellessa iso liuta muita ideoita ja vinkkejä. Mm vapautus/palkkasanaan reagoinnin voisi tuolle opettaa, eli koira aktiiviseksi ennen palkkaa kun tulee kiitos-sana > vapautuu kokeessakin. Samoin tuo vapautus ja koiran aktivointi ennen lelupalkkaa, jos tuppaa eyeaamaan.

Tokoilun lisäksi Kitty on päässyt sunnuntairyhmässä tekemään taajamaetsintää liinassa, ja ne on menneet kerrassaan loistavasti! Kittyhän on ollut vähän liinaherkkä, mutta nyt ei sellaisesta ole ollut tietoakaan, vaan se on hinannut minua hajun perässä kuin riepua. Lenkeilläkin se on ollut aiempaa itsenäisempi, katoilee ties minne. Voi kun säilyttäisikin tämän taipumuksen.

Penne My on ihan äitinsä vastakohta, todella itsenäinen, eikä yhtään välitä missä minä olen... saas nähdä mihin sen kanssa joudutaan :D

Pennut on olleet hirveän rohkeita, reippaita ja todella avoimia, ja omistajat niihin tyytyväisiä. Itsekin olen hyvin tyytyväinen pentujen luonteisiin. Mutta jotta kaikki ei olisi niin aurinkoista, on yhdellä pennuista todettu pari viikkoa luovutuksen jälkeen synnynnäinen vika, dermoid sinus. Se lähinnä rhodeilta tunnettu kehityshäiriö, josta nyt kukaan ei ollut kuullutkaan että kelpiellä sellaista voisi olla.... Pentutarkastuksessa 6 viikkoisena ell ei pitänyt pennun selässä ollutta karvapyörrettä merkittävänä, siinä ei tuntunut mitään ylimääräistä eikä itse osattu epäillä mitään, joten pentu myytiin normaalisti terveenä. Mutta 9-10 viikon iässä diagnoosi oli selvä. Pentu on tutkittu Viikissä ja se saadaan toivottavasti leikkauksella hoidettua.

Meidän oma lauma on pienentynyt takaisin kolmeen, kun Jasupappa lähti kirmailemaan vihreämmille niityille taas vetreillä jaloilla kunnioitettavassa 14v 3kk iässä. Hei hei Jasu :(

Haukkuneuvos Jasperi 'Jasu' 2.2.1999-10.5.2013

Ekoja treenejä

Viime viikonloppuna penne Myllä oli eka "treeniviikonloppu". Lauantaina ajeltiin Niinun hallille katsomaan aksatreenejä ja hengailemaan. Pentu oli perin reipas, reippaampi kun äitinsä tuossa iässä. Hyvää lupaa.

Sunnuntaina vierailtiin kuikuilemassa Korrin Suskin vetämiä tottistreenejä Kaarihalleilla, ja sielläkin My oli mielettömän reipas. Illalla oli ohjelmassa ekat Espyn treeniryhmän treenit Ikean parkkiksella. Kitty yritti tehdä ilmaisutreeniä päätarkoituksena kaunis näyttöasento maassa. Myötätuuleen pistot ei vaan toimineet, vaikka matkaa ei ollut kun n. 20m. Ei lähtenyt, ei sitten millään. My teki ekat treeninsä "cross barking" tyyliin juoksemalla ristimuodostelmassa oleville figuille vuorotellen perin pätevänä. Suurin haaste oli maalihengillä saada se pysymään jalat maassa ja ymmärtämään syödä minikokoiset namit syliin kiipeämisen ja puremisen/nuolemisen sijaan. Penne oli taas kovin reipas. Se treenasi vasta viimeisenä ja oli koko treenin makoillut kiltisti ja tyytyväisenä autossa kevythäkissä.

Maanantaina oli Kittyn tottisvuoro Suski Korrin opeissa. Suurin osa ajasta keskusteltiin, ja sitten tehtiin vain "kentälletuloja". Tein ne lelulla, Suski kysyi että onko se aina tuollainen ja totesin sen olevan ihan hämillään. Jäähkälenkillä pistin käden taskuun antaakseni sille namin, ja voi kun sen silmät kirkastui. Ehkä se toimisi sittenkin namilla paremmin, pitää kokeilla vireen nostoa namia saalistamalla. Puolet ajasta käytin kyselyyn miten lähteä työstämään Mytä. Olin kuvitellut, että me käydään paljon kentillä leikkimässä ja luomassa sitä tunnetilaa, mutta ei Suskin mielestä noin pienen tarvinnut. Noh, aiotaan me silti yrittää käydä. Seuraamisesta kyselin ja kokeilin imutusta. Jestas se on pieni ja liukas, aika vaikeeta. Täytyy pohtia. Kittyn seuruu on rakennettu lähinnä perusasennon kautta namilla matalassa vireessä. Jaksaiskohan Myn kanssa yrittää sheippaamalla, vai meniskö nyt tolla imutuksella? Apuva.

Kittyn kanssa ollaan treenattu jonkun verran sivulletuloja ja kontaktinpitoa, mutta nyt se on vähän jäänyt. Pitää tsempata ennen maanantaista Mannerin treeniä. Yhden vinkin sain tutulta liikeestä vinoon jäävään perusasentoon eli heittää vasemmalla kädellä namin naksun jälkeen vinosti takaviistoon, josko se oikaisisi koiraa. Tuntui yhdellä kokeilulla toimivan, mutta tarvis kyllä apusilmät. Eli treeniseuraa kaivataan.

Kuluneella viikolla pentuja onkin ollut enää kaksi, ja lauantaina lähtee lopulta viimeinenkin omaan kotiinsa. My jää sitten ihan yksin, onneksi Äitikoira leikittää. Äitikoiralla vaan on ollut pieniä ongelmia leikatussa jalassa, turvotusta sisäreidessä ja yksi ilta se oli ihan kolmijalkainen. Tänään käytiin näyttämässä jalkaa Räihälle. Onneksi polvi on täysin kunnossa, syyksi paljastui lihasrevähtymä, joka ei mitenkään liity tai vaikuta leikattuun polveen. Nyt täytyy ottaa pari viikkoa iisimmin, vaikka jalka ei nyt olekaan enää oireillut.