4- ja 8-vuotiaat

Helmikuun juhalviikot on taas juhlittu, My täytti 4 v (20.2.) ja Kitty 8 v (27.2.), mihin tämä aika menee! Tosin kumpikaan ei tunnu juuri yhtään sen vanhemmalta edelleenkään - My on ikuinen pentu hömppä ja Kittyn mopo tuntuu keulivan vaan entistä enemmän, voi murut!

Ollaan oltu laiskoja kuin ellun kanat. Viikolla on ollut lähinnä Myn agitreenejä 1-2krt viikko, paitsi tällä ja viime viikolla, kun olin flunssassa. Ollaan päästy nyt kevätkaudella valmennusryhmän tuuraajiksi eli Rannikon Timon treeneihin omien normitreenien lisäksi ja saatu sieltä tosi hyviä oppeja ja treenikohteita. Lisäksi viikonloppuisin on käyty itseksemme hallilla lähinnä tokoilemassa ja My on tehnyt jonkun verran noita aksan tekniikkajuttuja, kääntymistä/käteen tuloa. Ja jokusen kerran on käyty rakennus/pihapiirietsinnöissä. Melko laiskaa.

Kittyn kanssa oltiin helmkuussa Nose work -luennolla, ja päästiin tekemään pari pientä treeniäkin. Hienosti se muisti 5 vuoden takaiset hajuerottelun opit, ja osasi noseworkata täysin sujuvasti. Hajutkin on nyt jo saatu hommattua, vielä odotellaan, että saatais jotain aikaan olohuonetreenien osalta.... miten sitä ihminen onkin niin laiska.

Mylle vähän katselin tokokokeita, mutta aika hiljaista on, enkä ihan hirveän kaukaa ole niitä etsiskellyt. Aksassakaan ei kisatahti päätä huimaa. Tammikuussa kirmailtiin kolme Esa Muotkan rataa Lohjalla, 3xhyl, mutta muutamia tosi onnistuneita pätkiä. Tulevana viikonloppuna kisataan omissa kisoissa NAS-hallilla. En kauheasti tykkää talvikisoista (paljon osallistujia ja huoli koiran lämmittelystä päivän venyessä).

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Niin päättyi 2016. Mitä saatiin aikaan? Toisaalta paljonkin, toisaalta ei juuri yhtään mitään. Opeteltiin elämään pienemmällä laumalla, ja sopeuduttiin siihen hyvin. Vaikka Nukaa toki on hirveä ikävä edelleen. Kitka kävi täydentämässä laumaa kuukauden verran, ja tuli todettua että tämä 2 koiran lauma on just hyvä ja riittävä nyt tähän hetkeen. Vaikka vähän väliä löydän itseni selaamasta kelpiepentueita...

Nuuksio 24.9.2016

Vuoden aikana päästiin tekemään kelpejen kanssa kolme hienoa lomareissua. Talvilomalla helmikuussa harrasteltiin talviurheilulajeja (lumikenkäily ja hiihto) Saariselällä ja kesäkuussa oltiin Ivalossa pelastuskoiraleirillä ja käytiin samalla Saariselällä agikisoissa. Kesälomalla veneiltiin lähes pari viikkoa Saimaalla. Hienot reissut!

Kiilopää 24.2.2016

Kaunispää 10.6.2016

Kaukaan Väärä, Pihlajavesi 18.7.2016

Miten treenivuosi sitten meni? Vuosi sitten suunnittelin:

"Ensi kaudelle en aseta mitään tavoitteita. Pääasia, että koirat pysyisivät terveinä. Puuhastellaan sen verran mitä hyvältä tuntuu. Haaveissa olisi palata pitkän tauon jälkeen raunioille, lisäksi ainakin tokoa molemmille ja Mylle agilityä. My varmaan kisaa tokossa ja aksassa, täytyy katsoa mihin jamaan saadaan Kittyn toko. Jos raunioille päästään, niin Kitty kyllä voisi loppukoetta yrittää."

Aikalailla suunnitelmien mukaan mentiin, puuhasteltiin ja tuntui hyvältä. Treenirintamalla oltiin melko ahkeria. Pääasiassa tokoa, agia ja raunioita, mutta vähän hakua ja uutena rallyakin. Kisaaminen jäi hyvin vähiin, tokossa ei kisattu ollenkaan.

Kitty:

• Terveyden osalta kohtuullisen hyvin. Pari pissitulehdusta ja vähän jumia etupäässä, ei sen kummempaa.
• Kitty pääsi raunioille! Se sai ihan oman treeni-illan. Loppukoetta yritettiin toukokuussa ja lokakuussa, mutta ei saatu hyväksyttyä. Lokakuun kokeessa Kitty oli superhieno, mutta ei saanut minkäänlaista hajua viidennestä maalimiehestä. Lokakuussa osallistuttiin myös Espyn joukkueessa raunioiden kaupunkiotteluun, ja meidän joukkue voitti ylivoimaisesti. Eniten mieltä lämmitti, että vielä jälkeenpäinkin kuulin, kuinka tuomari oli kehunut Kittyä parhaaksi rullakoiraksi mitä on nähnyt raunioilla. Onhan se!
• Tokoa treenattiin keväällä ja syksyllä hallikaudella ahkerasti, kesällä en taas saanut itseäni kentille oikein ollenkaan. Jonkun verran käytiin syksyllä Kauklahdessa kimppatreeneissä. Hallikaudella on työstetty uuden evl:n liikkeitä, jotka alkuvuodesta meinasivat aiheuttaa ihan harmaita hiuksia, mutta syksyllä homma nytkähti kivasti eteenpäin. Kokeisiin ei kuitenkaan vielä ole asiaa. Lueskellessani sm-kisojen sääntöjä aloin pohtia pitäisikö säästellä Kittyä voittajaluokkaan, koska evl:ään sen rahkeet ei riitä. Jos siis satuttaisi joku joukkue saamaan kasaan ja Kittyä tarvittaisiin sinne.
• Rallytokoa treenattiin syksyllä kuukauden verran, kun päätin mennä oman seuran kisaan. Sieltä ekasta kisastamme alokasluokasta hyväksytty tulos, 89p.
• Muutama haastava jälki tehtiin syksyllä, niissä Kitty on kyllä ihan pro.
• Esineitäkin se on päässyt treenaamaan jokusen kerran.
• Näyttelyssäkin käytiin pokkaamassa erkkarista käyttöluokan voitto ja PN3.

Nuuksio 2.10.2016

My

• Terveys oli ok, ei mitään kummempia. Alkuvuonna ihmeteltiin kanittavaa vas. etujalkaa, mutta mitään syytä siihen ei löytynyt, joten annettiin sen sitten olla. Syksyllä on taisteltu rintarangan jumin kanssa ravaamalla fyssarilla 3-4 vk välein. Nyt tällä viikolla käytiin sitten osteopaatilla, mutta mitään jumia kummempaa sieltä ei kuitenkaan löydy. Otetaan jatkossa osteopaatti ohjelmistoon säännöllisesti.
• Agilityä treenattiin ahkerasti kesän parin kk taukoa lukuun ottamatta. Kisaamaan palattiin huhtikuussa puolen vuoden tauon jälkeen. Kakkosiin noustiin 29.5. ja kolmosiin 20.8. Muutamat kolmosten startit kisattiin loppuvuodesta, mutta paljon on vielä treenattavaa.
• Tokoa treenattiin hallikaudella ahkerasti. Ajatuksena oli käydä syksyllä avoimen kokeessa, mutta eipä sitten menty. Liikkeet alkaa kyllä olla aika kivalla mallilla, mutta kokonaisuuksia pitäisi rakentaa, palkattomuutta, häiriöitä ja liikkurointia.
• Rallytokossa käytiin Mynkin kanssa, 86 p saaliilla.
• Hakua treenattiin melko laiskasti. Alkuvuonna jumpattiin talvitreeninä rullaa, mutta ei se vaan edistynyt. Koira osasi kyllä, muttei viitsinyt kantaa rullia, sitä yökötti ne. Syksyllä vaihdoin rullat toiseen materiaaliin, ja johan alkoi kulkea. Päästiin tekemään ihan normi pistoja ilmaisuilla muutama kerta. Loppusyksystä ei sitten treeneissä taas käytykään. 
• Esineitä treenattiin jokusen kerran. Vieraiden esineiden palautus parani kummasti, kun saatiin rullailmaisu toimimaan.

Kotipuska 3.11.2016

Tämän vuoden tavoitteet?

Kitty:

• Terveys! Ja hyvä fyysinen kunto.
• Tokossa evl-korkkaus, ja ykkösiä. Vaatii kevään ahkeraa treenausta.
• Muutamia mielenvirkistysjälkiä.
• En ole vielä päättänyt mennäänkö keväällä raunioille vai ei... ehkä ei, jolloin peruskokeen uusinta viimeistään syksyllä. Jos mennään, niin se loppukoe. Ja voisihan sitä loppukoetta yrittää keväällä vaikkei olisikaan ryhmässä.
• Jos omissa seuroissa järkätään rallytokokisoja, niin niissä varmaan pyörähdetään ainakin Kittyn kanssa. Alokasta ylemmät luokat jäänevät kuitenkin eläkelajiksi.
• Missikisojen osalta Kitty saattais pyörähtää erkkarissa, muuten ei varmaan näyttelyissä käydä.

My

• Terveys ja kunnon pysyminen hyvänä, että vältyttäisi jatkuvalta jumimiselta.
• Tokossa AVO1, mahdollisesti jopa voittajan korkkaus syksyllä.
• Agissa pitäisi päästä tekemään tasaista suoritusta ja sen myötä niitä nollia. Mitään tulostavoitteita en vielä aseta, mutta olishan se serti enemmän kuin kiva. Tuskin saadaan sm-nollia kasaan, eikä ainakaan olla vielä valmiita niihin karkeloihin.
• Hausta ja tottiksesta en aseta mitään tavoitteita, saatetaan treenailla hakua, mutta kun ne paukut... kisaamaan siis tuskin päästään.

Huhmarinjoki 12.12.2016

Kotipuskassa 12.12.2016

Rallya ja Kitkaa

Paljon on taas vettä virrannut Huhmarin joessa edellisen kirjoituksen jälkeen. Talvikin oli - ja meni, ja uusikin taas jo tuli - ja meni. Kuvia on tullut otettua jonkun verran, kun sain vihdoin ostettua uuden objektiivin. Bloggeri vaan tuntuu suttaavan kuvat, joten klikatkaa isommiksi.

Ollaan lähinnä treenattu, ja sitäkin aika laiskasti. Kisaaminen on ollut aika minimalistista lajissa kuin lajissa. Myn kanssa on tehty pääasiassa aksaa, lisäksi tokoa. Aiemmin syksyllä myös vähän hakua/ilmaisuja ja rallytokoa. Kittyn kanssa treenattiin syksyllä raunioita, tokoa ja rallytokoa, yksi haastava jälkikin ajettiin mielenvirkistykseksi. Sittemmin talven tullen lajiksi on karsiutunut pelkkä toko.

My on kisannut kahdet kolmosten agikisat. 25.9. KKK:lla (hyl, hyl, 12.92) Eka tulos kolmosista hei! Minun mielestä vaan 5:nen, mutta eipä tuolla nyt ole väliä. 3.12. Lohjalla saaliina oli hyl, 5, hyl. Vitonen tuli puomin alasmenokontaktilta (kerpele!), muuten olis ollut nollarata! Myös hyllyradat oli pientä lipsahdusta lukuunottamatta tosi hyviä. Tuomarina Suomalaisen Jari, kivat ja tilavat radat, sopivat meille, vaikka haastavia irtoamisia ja paljon juoksemista olikin. Tuo 5-rata tuli videollekin, olkaa hyvä.

Lisäksi syksyn aikana tuli korkattua uusi laji: käytiin molempien kanssa rallytokokisoissa 20.11., kun oma seura sellaiset järjesti. Pieniä tyhmiä virheitä (sekä ohjaajan että koiran), Kittylle 89p ja Mylle 86p. Seuraavia kisoja ei ole suunnitteilla. Nyt keskitytään taas fiksaamaan rallytokon myötä levähtäneet seuraamiset kuosiin ja silleen...

Haaveilen, josko seuraavaksi sitten tokokokeeseen. Myn kanssa kun vähän tsemppaisi, niin pian sen kanssa voisi avoimeen mennä, mutta tuskinpa enää tänä vuonna. Kittyn evl-korkkaus siirtynee pitkälle kevääseen/kesään, mutta vielä se siintää mielessä, vaikka uusien evl-liikkeiden treenaaminen onkin aika rankkaa juoksuttamista. Siksipä tuosta rallysta jo Kittylle meinasin korvaavaa lajia.

Kittyn kanssa käytiin 9.10. yrittämässä toiseen kertaan raunioloppukokeen läpäisyä, mutta ei onnistunut tälläkään kerralla. Kitty ei saanut viidennestä maalimiehestä mitään hajua, joten se jäi meiltä löytämättä. Sen sijaan oltiin mukana Espoon joukkueessa voittamassa Helsingin, Espoon, Vantaan ja Porvoon välinen raunioiden Kaupunkiottelu 30.10., joka kisattiin Vantaan radalla Korsossa. Mielenkiintoinen kisa, joka käytiin sovelletuilla SPKL:n pera B säännöillä.

Kaupunkiottelussa Vantaalla

Kittyn poika Myn veli Kitka oli meillä lähes koko marraskuun hoidossa ja muutti reilu viikko sitten uuteen kotiin Vaasaan. Kitka tuntuu sopeutuneen uuteen laumaansa hyvin, toivottavasti saa sieltä hyvän loppuelämän kodin. Kitka on hauska, iloinen ja kiltti poika, joka omaa hirveän hyvän harrastuspotentiaalin. Ja valtavan söpökin se on. Toivotaan Kitkalle mukavaa uutta elämää ja paljon hyviä harrastuspäiviä!

Sisko ja sen veli, veljekset kuin ilvekset

Erkkari 2016

Olen monesti sanonut, että Kittyn ja Myn ei tarvitse enää mennä näyttelyyn. Kitty on valio, eikä sillä ole mitään tarvetta enää näyttelyissä ravata. Mystä taas ei ikinä tulisi valiota, kun on tuomareiden mieleen liian kevytrakenteinen, ja muita harrasteita ja titteleitä varten sillä on jo tarvittava näyttelytulos. Mutta kun Kittyn poikia houkuteltiin lähtemään erkkariin, niin enhän sitten kehdannut olla ilmoittamatta omiakin, ja saatiin siten Kittylle jälkeläisluokkakin ilmoitettua.

Näyttely pidettiin Tervakoskella, kelpieillä tuomarina oli Veli-Pekka Kumpumäki. Kitty oli käyttöluokassa, My avoimessa. Tuomarin mieltymyksensä oli selvästi hyvinkin raskasrakenteiset koirat, joten eihän kevyet Kittyn pojat siellä pärjänneet, Mystä nyt puhumattakaan. Mutta Kitty-punkerosta hän tykkäsi kovin. Niin kovin, että oltiin lopulta PN3.

KÄY ERI 1 SA PN3 Kuva © Tiina Karvonen

Kittyn arvostelu:
Hyvin rakentunut, tanakkarunkoinen narttu, jolla erittäin hyvät mittasuhteet ja vahva luusto. Hieman loiva otsapenger ja litteä kallo. Hyvät korvat. Hyvin kulmautunut, kaunis ylälinja. Erittäin hyvä turkinlaatu. Asettuessaan liikkuu erittäin hyvin hyvällä draivilla. Esiintyy hyvin.

My sai H:n, arvostelu:
Saisi kauttaaltaan olla vahvempi. Hyvät mittasuhteet. Kevyt luusto. Rintakehä voisi olla täyteläisempi varsinkin etuosastaan. Hyvä ylälinja ja takaosa. Kovin suippo kuono. Hieman jo haja-asentoiset korvat. Turkki ei tänään parhaimmillaan. Hyvä sivuliike vielä epävakaa edestä. Ystävällinen, vilkas luonne.

Kittyn veli Kexi sai ERI SA, pojista Acce sai ERI:n, Rommi ja Kamu EH:n. Jälkelläisryhmää ei sitten esitetty Myn H:n takia. Kasvattajaryhmässä oli Kexi, Acce, Kamu ja Kitty. Oltiin neljästä ryhmästä kolmansia, eli ei vikoja hei! Ja KP, arvostelussa maininta: ryhmään kuuluu erittäin laadukas narttu. Hah. Minä kyllä tykkää enemmän My H-Hyttysen rakenteesta. Kitty oli kyllä ihan fiiliksissä kehässä.

Sinnehän se liiteli - kuninkuusluokkaan!

My on kolmosluokkalainen! 10v tauon jälkeen mulla on maxi3-luokan koira, ja ekaa kertaa sellainen jolla voi kisatakin siellä.

2kk kisa- ja harkkatauon jälkeen palatiin taas agilityn pariin. Ennen Lohjan kisoja kävin lauantaina tekemässä muutaman kontakti- ja keppitreenin, ettei ihan kylmiltään menty kuitenkaan. Syyskauden ekat treenit oli vasta tällä viikolla.

14.8.2016 Lohjalla 3 rataa, tuomari Petteri Kerminen. 2 ekaa rataa kosahtivat pieniin virheisiin (hyl), mutta pääasiassa ihan hyviä ratoja nekin. Vikalla radalla tehtiin hieno nolla, hävittiin voittajalle puomilla kuluneilla ylimääräisellä n. 2 sekunnilla (se aika minkä koira odottaa hidasta ohjaajaa puomin päässä). Mutta sieltä toinen LUVA.

20.8.2016 KKK:lla, tuomarina Eeva-Liisa Pohjanen. Olin ilmoittautunut kolmelle radalle, mutta se nolla tuli heti ekalta hyppäriltä luokkavoitolla. Hupsista. Harmillisesti radan videointi ei ollut onnistunut. Se oli kohtuu sujuva ja selkeä rata, jossa sai paahtaa ja irrota, mutta koiraa piti linjata kuitenkin. Muutama pidempi kaarros tuli, ja yksi putken väärä pää oli aika lähellä.

Sunnuntaina käytiin sitten juoksemassa kolmosissa vielä ne kaksi agilityrataa, jotka jäi lauantaina välistä. Niistä ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa, kuin ehkä superhieno juoksupuomi - harmi vaan, kun juoksari ei kuulu meidän puomille.... keppikulma oli molemmilla radoilla se ainoa mitä My ei jostain syystä osaa alkuunkaan, vaikka treenattu on.

Nyt sitten harjoitellaan jarruttamista, kääntymistä, kasaamista, sitä vaikeaa keppikulmaa, puomille pysähtymistä(!) jne jne. Tarkoitus olisi kisailla syksyllä harvakseltaan ja hakea tuntumaa kolmosten radoille. En vielä tässä vaiheessa kautta aseta mitään tulostavoitteita nollienkeruun tms suhteen, katsotaa nyt joululuun asti miltä alkaa vaikuttaa.

"Elä häiritte, nih!"

Lomalla

Kelpit ovat viettäneet kesälomaa. Lomaan on kuulunut lenkkeily, mustikoiden syönti, uiminen ja veneily. Mitään treenejä ei olla tehty, ei niin mitään, koko heinäkuussa. Yksissä hakutreeneissä taidettiin käydä tekemässä ilmaisua Myn kanssa heinäkuun ekalla viikolla.

Lomalla oltiin 1,5vk veneilemässä sisävesillä Pihlaja- ja Puruvesillä. Ihania kirkkaita ja puhtaita vesiä, upeita hiekkaisia harjusaaria, hyviä uimavesiä, mustikoita ja kanttarellejä. Mystä kuoriutui reissussa ihan villi vesipeto. Tähän asti se on vaan kovalla hetsaamisella käynyt nopeasti hakemassa heitetyn kepin ja äkkiä takas rannalle. Kun jätinkin hetsaamisen jälkeen kepin heittämättä, jäi My uimaan. Ja se ui, ja ui, ja ui - eikä meinaa tulla pois vedestä lukuisillakaan käskyillä. Mission completed - Penni oppi tykkäämään uimisesta! Ei siihen mennytkään kun 3 vuotta. Tai tykkääkö se siitä, en tiedä, mutta samalla maanisella asenteella se sitä tekee, mitä tekee kaikkea muutakin. Se on sellainen 0 tai 100 koira, välimuotoja ei ole.

Kun oltiin ns. helpoissa rannoissa, missä koirat pääsivät itse hyppäämään veneeseen ja pois (kuten kuvassa Kaukaan Väärässä), ne olivat vähän liiankin omatoimisia. Linnasaari on matala hiekkarantainen saari, joten siellä kun vene kirjaimellisesti ajettiin hiekkarannalle, niin keula oli niin korkealla, että koirat oli pakko nostaa liivien kahvoista alas ja takas veneeseen. Tosin kerran ne sielläkin hyppäsivät omatoimisesti n. 1,5m pudotuksen, kun oli niin kiire. Kerran (vain kerran!) My tippui veneestä, kun meni ilman lupaa keulasta kohti perää ja kuomu olikin siltä puolelta kiinni. Kansi oli sateen jäljiltä liukas, joten kääntymistä yrittäessään se molskahti veteen. Sillä kohtaan kun ei ole kaiteita ja se oli tehnyt saman tempun lukuisia kertoja aiemminkin. Hetken se näytti hätääntyneeltä, mutta sitten vaan ohjasin sen uimaan rantaan, ja onneksihan se osaa nykyään uida :D Eikä muuten vaikuttanut mitenkään sen toimiin jatkossa, samaa kiirettä ja sähellystä, lähes täysiä juoksi laitoja pitkin.

Puruveden kirkkaat ja puhtaat vedet!

Vesiliikennekolari. Kuvaan ei ihan näy, miten hyvin koirien
uintiliikkeet näkyi kristallin kirkkaassa vedessä.

Sairasteluiltakaan ei olla vältytty. Juhannuksen Äiti-Lapsi painien tuliaisena Mylle tuli silmätulehdus (ilmeisesti luomen reuna oli ottanut osumaa Äitikoiran hampaasta), se parani nopeasti silmätipoilla. Kittylle taas iski pissitulehdus, jota nyt hoidetaan antibioottikuurilla. Isommat uimiset onkin vissiin tältä kesältä suurimmalta osin nyt sitten uitu, jos vedet alkavat tästä kovin jäähtyä.

Linnasaari, Puruvesi

Linnasaari, Puruvesi

Tästä taisi tulla lähestulkoon pelkkä kuvapläjäys, kun ei ole mitään oikeaa asiaa. Eikä kuvienkaan laatu päätä huimaa, vaikka ihan kameralla on otettu (tahdon uuden kameran ja putken!). Kuviin nähden molemmat koirat ovat sittemmin solakoituneet selvästi muutamassa viikossa, kun karvat on irronneet. Kittykin näyttää ihan sutjakalta, kun puolet pohjavillasta on jo lähtenyt. Sillä ON ihan valtava tukka. Myllä ei enää pohjavillaa ole, nyt varisee peitinkarva.

 Pörhöturkki

Elokuun myötä ohjelmistoon hiipii pikkuhiljaa viikkotreenit. Kitty jatkaa raunioilla, My entisessä aksaryhmässään. Lisäksi päästiin aksassa ns. Buusteriryhmään, eli tiedossa olisi n. kerran kuussa extra-aksaa. Tämän lisäksi pitäisi jaksaa aktivoitua hakutreenehin, mutta...  Ja sitä tokoa, mutta ... Tokoa haluisin oikeasti tehdä, mutta kun ei oikein ole kenttää, enkä saa itseäni itsekseni raahattua mihinkään. Toki pihallakin mahtuisi tekemään jotain viilailua (etenkin My keulii taas niin paljon, että viilattavaa kyllä riittää), mutta kylläpä se melkein silti vaatisi myös sitä kentällä käyntiä.

Linnasaari, Puruvesi

Kaukaan Väärä, Pihlajavesi

Kaukaan Väärä, Pihlajavesi

Kaukaan Väärä, Pihlajavesi

Linnasaari, Puruvesi

Retki pohjoiseen ja hyllyjen keräilyä

Käväistiin retkellä pohjoisessa 4.-12.6. aina Ivalossa asti, missä treenailtiin paikallisten pelastuskoira harrastajien ja muutamien muualta Suomesta saapuneiden kanssa pienimuotoisella leirillä niin hakua kuin jälkeäkin. Maastot ja maisemat olivat aivan huikeat! Leirillä My teki pelkästään irtorullatreenejä ja vihdoin päästiin kunnolla eteenpäin sen kanssa. Kitty teki pari jälkeä, jotka meni superhienosti (pitäisi, pitäisi...) ja pari tuuli-irtoamishakutreeniä.

My ja irtorulla

Leirin päätteeksi osallistuin Myn kanssa Saariselällä agikisoihin 4:n startin verran. Tuloksellisesti mitään muuta mainittavaa ei saatu aikaan, paitsi B-kisan voitto tuloksella 5,19 (My teki lentokeinun ja sitten siinä tovin pähkäilin uusinko sen vai en, päätin jatkaa ja puserrettiinkin vaikea loppurata voittoon, hups!). Tuomareina oli Ritva Herrala, Vesa Sivonen ja Katariina Virkkala. Tuntui, että radoissa oli selvä Lapin lisää: todella vaikeita, ahtaat estevälit, kiemuraa ja kommervenkkiä, rimat 60cm:ssä yms yms. Ei niin kiva, minä kun luulin, että nämä ovat hauskat ja leppoisat kisat hyvällä fiiliksellä. Noh, pari onnistumista saatiin, etenkin lauantain hyppäri oli oikein hyvä ja sujuva yhtä pientä lipsahdusta lukuun ottamatta.

Musta liitää! Kuva Reima Mukkala

Kotiin päästyä levättiin maanantai, ja tiistaina käytiin Myn kanssa HAU:n Hurtta Openin iltakisoissa kaahailemassa kaksi Esa Muotkan rataa. Tosi kivat radat, rimat 55 cm, ei mitään Lapin lisiä ;-) Ja olipa hyvä flow ja fiilis, mielettömän hienot radat, vaikkakin molemmat lipsahtivat tuloksellisesti HYL:ksi. Ekaradalla My ei löytänyt keppejä ekayrityksellä ja sitten en yhtään huomannut, että jätti kepeistä 2 vikaa pujottelematta (!!) ja hyppärillä tehtiin hienoa nollaa ja sitten se hyppäsi tokavikana olleen renkaan kehyksen välistä, voihan Penni! Mutta jäi kyllä hyvä fiilis kisoista. Ohjaajassa ei ole ollut suurempaa vikaa, vaan pakka on pysynyt hyvin kasassa. Koira on tehnyt selviä estevirheitä (keinu, kepit, rengas) ja tarvitaankin vielä lisää kokemusta ja treeniä. Mutta nyt pidetään pientä taukoa ja luultavasti vasta elokuussa jatketaan kisaamista.

Vesi oli sen verran kylmää, että Kittykin vain kahlaili.

 Kaunispäällä 11.6.