Perustin tämän blogin pentuprojektin seuraamiseen, ja kerron tässä pentuprojektin vaiheet.
Olin aina puhunut, että meillä ei ole paikkaa kolmannelle koiralle, vaan pentukoiran paikka vapautuu, kun jommasta kummasta karvapallosta aika jättää. Mutta pikkuhiljaa aloin tajuta, että Jasusta ei ainakaan aika jätä ennen kun mulla on käsissä kaksi eläkeläissetää. Ja Nuka-raukasta ei ole ihan niin tiheään treenaamiseen (agi ja pelastushaku on ollut työnalla), kun ohjaaja haluaisi. Eli aloin pikkuhiljaa hahmottaa päässäni, olisiko mahdollista avata se paikka kolmannelle koiralle. Ehkä, sitten kun päästään maalle ja koirat voi laskea pissalle suoraan ovesta ulos. Tai jos vaan ihan pieni koira, ehtii sen pk-harrastuskoiran myöhemminkin... tai jos kuitenkin. Mutta sitten joskus, aikaisintaan vuonna 2008-2009, kun olen saanut työnohessa tekemäni opinnot pois jaloista.
Valmistuin kesällä 2008, ja tuli ajatus "hui, enhän mä nyt vielä voi sitä kolmatta koiraa ottaa, ei ole sitä mummonmökkiä maallakaan". Pentuja oli kuitenkin tulossa vuodenvaihteen jälkeen parillekin tutulle. Rotuahan oli tarkoitus vaihtaa, ja sehän oli se vaikein rasti koko hommassa. Aussi, bortsu, kelpie... mikä ihme? Enhän nyt voi bortsua kun kaikilla on. Vaan läheltä piti, ettei se kuitenkin ollut bortsu. Vaan ei ole. Aussi tippui aika aikaisessa vaiheessa. Kelpiessä ainoa negatiivinen oli, että se on niin lyhytkarvainen. Pitäähän koirassa karvoja olla. Kunnes viime syksynä ja alkutalvena loputtomaan kurakarvapallojen putsaamiseen lopullisesti hermoni menettäneenä totesin, että riittähän ne kaksi karvapalloa ja se kolmas saa ihan mielellään ollakin vähän vähempikarvainen. Kelpi. Ja sehän on lähes puolet pienempi kuin yksi karvapallosetä, joten eihän se ole edes kun puolikas koira, eihän?
Nyt ollaan maaliskuussa 2009 ja pennut on syntyneet, hui kauhistus! Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin Kitty the Kelpie muuttaisi meille huhtikuun loppupuolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti