Muutaman sentin päässä

Se viimeinen EVL1:nen....  toissa sunnuntaina 17.11. kisattiin taas tokossa Espoossa Niinun hallilla. Tuomarina Susa Berghäll.

EVL2-tulos 247p 3./6 sija.

Pisteet suoritusjärjestyksessä

1. Istuminen 10, makaaminen 9½
2. Ruutu 0
3. Tunnari 10
4. Kaukot 9
5. Ojattu 8
6. Seuraaminen 8½
7. Luoksari 7
8. Zeta 9½
9. Kierto 9

Koe alkoi heti 9:ltä ja My oli ihan lentoon lähdössä, kun en jaksanut mennä kovin aikaisin hallille notkumaan. Paikkiksissa jäi piippaamaan istumisessa, muuten ok, hieman vino loppuperusasento. Ekassa kehässä oli jo aavistuksen parempi, ja tokassa kehässä sitten jo oikein kiva rauhallinen vire. Harmillisesti vaan minä mokasin meidän ykköstuloksen, kun lähdin korjaamaan Mytä ruudussa ja vielä väärällä käskyllä. Upean eteenmenon jälkeen (lähetys aivan seinästä kiinni) My pysähtyi ruudussa liian taakse ja omasta mielestä näytti, että olisi mennyt takanauhan päälle, jos olisin siitä laittanut maahan. Joten aloin korjata sitä - käskin typerästi "tule", ja sehän rykäs salamana 3m loikan ja ulos ruudusta ennenkun ehdin pysäyttää sen. Siitä "ruutuun" käskyllä se siirtyi vasemmalle etumerkille, takajalat sivunauhalla. Siitä sitten sain sen siirtymään uudella "ruutuun" käskyllä puoli metriä ruutuun päin. Jos olisin heti kokeillut sitä "ruutuun"- käskyä, tai ohjata kädellä vasemalle ja sanoa "korjaa" (eteenmenon korjaus), olisi se ehkä korjannut. Tai jos olisin jättänyt kokonaan korjaamatta, koska liikkurin mielestä se olisi ehkä ollut sisällä.... argh! Kokeiltiin sitten hallivuorolla, ja kyllä se sillon ainakin olis osannut "ruutuun"- käskyllä korjata. Toki ruudun paikkaa ja korjauksia pitää kyllä vahvistaa.

Ruutu oli siis eka liike, ja siitä nolla. Loppukehä meni kuitenkin hyvin (tunnari, kaukot, ohjattu). Tunnarissa ei nostanut heti omaa, käytti hampaat sen ympärillä, mutta päätti haistella vielä vireisen uudestaan, sitten nosti oman, meinasi jatkaa haistelua, mutta onneksi päätti kuitenkin lähteä palauttamaan. Ote oli hienosti keskeltä ja palautus laukalla! Olin ihan supertyytyväinen, vaikka ei se ehkä ihan 10:n arvoinen olisi ollut, kun ei heti nostanut omaa. Kaukot oli tosi hyvät, tykkäsin, ei juuri edennyt eikä ollut ihan kamalan tahmeakaan. Ohjatussa juoksi keskikapulalle, huusin "seis", ei pysähtynyt, mutta näki oikean kapulan ja vaihtoi lennossa sinne. Susa tykkäsi korjauksesta (vaikka eihän se edes totellut käskyä!), mutta palautus oli huono, jäi epävarmana mälväämään kapulaa, siitä lisää miinuksia.

Tokassa kehässä (seuraaminen, luoksari, zeta, kierto) olisi pitänyt saada lähes täysiä pisteitä, että olisi riittänyt ykköstulokseen, mutta ei me ihan niin täydellisiä vielä olla. Seuraaminen oli huonoa, mutta peruutus parempi kun viimeksi. Luoksarin eka stoppi valui jonkun verran, tokalla stoppasi tosi hienosti - seisomaan, lisäkäskyllä vasta maahan. Zeta oli ihan ok, vähän käännyin aina katsomaan mitä se teki, kun seiso ja istu on ollut hieman sekaisin viimeaikoina. Seuraaminen siinäkin olisi saanut olla parempaa, mutta ehkä hieman parempi, kun viimeksi. Kierto meni oikeen kivasti, mitä nyt ääntä tuli kiertoon mennessä aika tuhmasti.

Nyt pitäisi:

• Vahvistaa ruudun paikkaa ja korjauksia
• Ohjatun suuntia! Varmuutta juoksulinjoihin ja usko, että kyllä se kapula sieltä löytyy, vaikkei heti näe. Ja keskikapulalle ei mennä (ainakaan vielä näillä säännöillä...). 
• Erikseen sitten namikupilla merkin äänettömyyttä.
• Luoksarin stoppi, tähän saatiinkin koetta edeltäneenä viikonloppuna Maaritilta hyvät neuvot
• Kierto äänettömäksi. Tähän saatiin aiemmin Sirkeltä kokeilemisen arvoinen vinkki, ja opetan samalla kierron toiseen suuntaan. Mutta en ole lähtenyt tekemään tätä vielä...
• Seuraaminen paljon paremmaksi. Parempi paikka, intensiivisyys, asenne ja kontakti.
• Tunnaria ja kaukoa pitää muistaa myös ylläpitää, niihin saatiin tänään hyvät neuvot Maaritilta. 
• Samoin paikkiksen istumisen temputusta.

Seuraavia kokeitakin olen tiiraillut, mutta mitään ei ollut nyt varattuna, joten hetki joudutaan odottelemaan. Kiva kuitenkin, että pakka on pysynyt kasassa ja voidaan keskittyä viilaamisiin ja itsevarmuuden ylläpitoon.

*   *   *

Käytin molemmat koirat tällä viikolla osteopaatilla, kun My alkoi alkuviikon liukasteluiden jälkeen reagoida selällä eikä meno näyttänyt ihan puhtaalta. Selästä löytyikin voimakasta kireyttä SI-nivelen ja ylimenoalueen tienoilta. Löydökset viittaavat liukastumiseen eli etu- ja takapää ovat mennee eri suuntiin ja ranka kiertynyt. Toki voi johtua myös Myn perus SI-nivelen ongelmista, ei voi tietää. Mutta kyllä ne liukastelivat melkoisesti alkuviikon peilijäisillä pinnolla (meillä satoi maanantaina alijäähtynyttä vettä ja jopa metsäpolut olivat liukkaat). Mennään parin viikon päästä uudelleen tsekkiin. Kitty oli ok kunnossa, vain pientä jumia selässä ja oikeassa takajalassa, eikä sitä ole tarve katsoa nyt uudestaan.

Tänään oli taas Maarit Hellmanin valmennus, ja taas niin hyviä vinkkejä ja neuvoja, ja ajatuksia mitä Myn pään sisällä mahtaa liikkua. Käytiin läpi ruudun paikkaa ja korjausta sekä ohjatun noutoja. Lisäksi kuuntelin toisten treeneistä hyviä vinkkejä kaukoihin ja tunnariin. Eikun treenaamaan! Treennattua tosin tulee lähes tulkoon vain hallivuorolla kerran viikossa. Välillä on tehty pientä pihajumppaa, lähinnä seuraamisia ja kaukoja. Sisällä voisi jatkaa kaukojumppaa ja tunnaria.

Saatiin vihdoin hieman parempaa ja piristävää keliä tänne eteläänkin. Ainakin tilapäisesti. Mutta silti valo ei riittänyt tarkkoihin kuviin, kun aivan suorassa auringon paisteessa.