Toinen EVL1 ja kesän kuulumiset

Lauantaina 2.11. käytiin Vantaalla HSKH:n tokon iltakokeessa Myn kanssa ja saatiin tulokseksi

EVL1 284p ja luokkavoitto (1./8). Tuomarina oli jälleen Harri Laisi, joten se viimeinen ykkönen pitää sitten saada joltain toiselta tuomarilta.

Kesän kisatauko venyi yllättävän pitkäksi. Jotenkin ajattelin, että kesäkuun jälkeen ehti mennä muutama kuukausi, mutta niin siinä vaan meni lähes 5kk edellisen kisan jälkeen.

My oli hyvä, sain taas sen kierrokset ja vireen laskettua ennen koetta oikein kivaksi ja se oli (melko) rauhallinen ja keskittynyt. Ääntä tuli jonkun verran, mutta ei ollenkaan niin paljoa kun viimeaikoina treeneissä (tällä hetkellä meidän suurin ongelma ja ahdistuksen aihe). Mitää pahoja mokia ei kokeessa tullut, pientä epätarkkuutta ja pikkuvikaa siellä täällä sen ääntelyn lisäksi. Aika kiva kokonaisuus. Ekaa kertaa meille liikkeet oli nyt kahdessa kehässä ja se toimi hyvin, kun ei kierrokset päässeet nousemaan liiaksi, kun tuli tunti taukoa väliin ja ehti taas laskea ne sopivalle tasolle. Vaikka olihan se nyt hitsin ärsyttävää odottaa ja odottaa sitä toista kehää. Mielummin tekisin kyllä putkeen.

Liikkeet ja kootut selitykset. Eka kehä oli ohjattuun asti. Aika kiva liikejärkkäkin, meille sopiva.

1. Paikkikset 10 ja 10. Oli tosi hyvät. Meillä on ollut isoa ongelmaa maahanmenon kanssa, mutta temputtamalla My on alkanut kuunnella paremmin ja teki aika kivankin maahanmenon. Luoksetulo riittävän reipas.
2. Tunnari 8. Meni ihan kivasti ja nosti oman aika nopeasti, mutta ote oli huono ja tiputti sen ja korjasi, palautus ravilla. Olin ihan tyytyväinen, vaikka tuo tiputus oli turha. Kesällä/syksyllä treenattiin nostoa ja parempaa kantoa, mutta nyt on ollut sen osalta taukoa eikä se ole vieläkään mennyt selkäytimeen.
3. Ruutu 9½. Eteenemeno oli kivan suora, vaikka pomppien menikin, ja pysähdys napakka, mutta ääntä tuli vähän turhan paljon. Meinasin lähettää ruutuun ennen liikkurin käskyä (käsi jo heilahti), joten siinä tuli pieni nykäys koirallekin. Aloin miettiä, että pitikö se tehdä itsenäisesti vai odottaa liikkurin käskyä - voihan unohdus! Ruutu oli hyvä, vähän turhan reunassa mutta edelleen sisällä. Maahan hyvin ja reippaasti, luoksetulo ok.
4. Seuraaminen 9. Alku oli aika kamalaa, edisti ja pää pyöri. Peruutuksessa tallasin Myn hännälle, kun se käännöksen (vas.) jälkeen istui. Korjasi kivasti peruuttamiseen mukaan vaikka meni ihan mukkelis makkelis. Tämän jälkeen seuruukin oli paljon parempaa, hah.
5. Ohjattu 8. Seurasi liikkuria koko kapuloiden viennin, vaikka kovasti on koko syksy treenattu, että pitäisi kontaktin, ettei jäisi kiinni kapuloihin ja sen takia ääntelisi merkillä. Meni kuitenkin merkille paljon treenejä paremmin, vain pieni inahdus kuului just ennen merkkiä, ei siis treeneissä esiintyvää kovaa ketutus ähinää. Noutoon meni ok suoraan oikealle kapulalle (vasen), meinasi nostaa, mutta sitten ei nostanutkaan, vaan alkoi haistelemaan vierestä mattoa. Palasi sitten kyllä pian kapulalle, nosti ja palautti hyvällä vauhdilla. PA oli vähän vino ja väljä.
6. Kaukot 8. Aika kivat, maasta istumaan vaati tuplakäskyn ja pikkaisen eteni. Mutta viimeaikaisiin treeneihin nähden ihan kivasti. Ongelmana on ollut, että kun kesällä hinkattiin paljon seisomaan nousun painon siirtoa, niin jos pidemmässä sarjassa siitä ei tullutkaan palkkaa, alkoi My äännellä ja stepata ees taas ja saattoi ihan pokkana lähteä kävelemään. Ja nyt on tehnyt myös sitä, että mun palatessa väistääkin alta pois (johtunee em ongelman korjaamisista). Onneksi ei tehnyt mitään näistä kokeessa.
7. Zeta 9. I-S-M. Seuraaminen oli huonoa. Istuminen ok, ehkä hieman hidas. Seisomisessa käveli usemamman askeleen - oho! Maahanmeno ok.
8. Luoksetulo 8½. Seisomisen stoppi valui jonkun verran, mutta osaamistasoon nähden ihan ok. Maahanmeno ja sivulletulo ok. Ollaan tehty kesästä lähtien seisomisen stoppia pakittamisen kautta "pakki"-käskyllä ja se toimii lyhyemmältä matkalta. Pakki-käskyllä My peruttaa pomppien, joten sen kautta saa kivan napakan stopin. Mutta jostain syystä se ei toimi pidemmältä matkalta, saattaa ihan sujuvasti juosta läpi, niin palasin varmuuden vuoksi vanhaan seis-käskyyn, jota kokeilin ennen koetta torstaina ja toimi riittävän kohtuullisesti. 
9. Kiertohässäkkä 9½. Seurasi kovin intensiivisesti taas kapuloiden vientiä enkä ollut ollenkaan varma oliko fiksannut merkin. Meni sinne onneksi ihan hyvin, mutta ääntä tuli jonkun verran. Ja sitten merkin takana alkoi haistella maata ja pelkäsin että jää sinne etsimään jotain. Onneksi jatkoi kuitenkin matkaa ihan laukalla ja sain hyvän stopin (maahan). Nouto ja hyppy oli nättejä. Että ei oikeastaan mitään vikaa äänen lisäksi, paisti se pieni hidastus kierron aikana, kun haisteli maata mennessään.

Ylläksellä 3.10.

*   *   *

Muita kuulumisia. Kesä ja syksy on treenattu ahkerasti, lähinnä tokoa 2-3 krt/vk, mutta elo-syyskuussa oltiin myös 5 kerran rallytokokurssilla (kouluttajana tuomari(kokelas?) Raili Sonninen). Kurssi oli tosi hyvä ja tuomarin näkökulmasta detaljeihin keskittyvä (mistä niitä virheitä tulee, mitä kannattaa tehdä ja miten). Sen jälkeen on kuitenkin keskitytty täysin tokoon ja palataan rallyyn, kun/jos saadaan se TVA.

Kesällä meillä oli Ansun valmennukset kerran kuussa ja syyskuussa alkoi vuoden loppuun kestävä Maarit Hellmannin kerran kuussa valmennus. Siellä tosin olen käynyt vasta kerran, kun lokakuun kerta jäi meiltä välistä. Innolla odotan ensi sunnuntain seuraavaa valmennusta!

Kitty on henganut treeneissä mukana ja on päässyt välillä hömppäämään jotain.

Särkitunturissa 2.10.

Särkitunturissa 2.10.

Myn kesän tokotreenit keskittyivät alkukesästä hajonneen paketin kasaamiseen. Eli käytännössä treenattiin ihan liikkeitä ja kasattiin suoritusvarmuutta ja itseluottamusta. Lisäksi alettiin tehdä 4-5 liikkeen kokonaisuuksia ja treenata liikkeiden välejä. Suurin ongelma koko kesän ja syksyn on ollut Myn ylivireen/turhauman aiheuttama ääntelyongelma, joka vain pahenee. Ensin oli liikkeiden alussa piippaamista, kun jotain piti bongata. Sitten tuli ohjatun merkillä turhauma-ähinää (äh-äh-äh). Sitten se siirtyi myös kierron merkille. Sen jälkeen tunnariin, seuraamisen peruuttamiseen ja askelsiirtymiin, kaukoihin, luoksarin maahanmenoon ja stoppeihin - lähes joka paikkaan. Ensin yritettiin keskittyä vaan liikkeiden alkuihin, että jos ne saadaan hiljaisiksi, ehkä liikkeetkin hiljenee. Mutta ei se auttanut. Ohjatun merkillä on toiminut namikippo, mutta muissa liikkeissä on ollut vaikeampaa keksiä keinoa. Syksyllä onkin keskitytty lähinnä yleiseen vireeseen jo ennen suoritusta ja se on auttanut jonkun verran. Mutta paljon on vielä tekemistä. Onneksi kokeessa riittävän aikainen kisapaikalla hengaaminen ja vireenlasku toimii! Treeneihin ei vaan tule mentyä tunniksi seisoskelemaan....

Lokakuun ensimmäisellä viikolla oltiin taas Lapissa Äkäslompolossa. 3 ekaa päivää satoi vettä, mutta sen jälkeen oli hyvät kelit. Sillon tuli treeneistä 2vk tauko, mutta muuten ei taukoja ole ollut. Jos/kun nyt saataisi tässä lähiaikoina vielä se viimeinen evl-ykkönen, niin sitten My voisi pitää ainakin tokotaukoa jonkun aikaa.

Kesänkitunturi 1.10.

Ylläksen vesisateessa 29.9.

Terveyspuolella ei ole ollut mitään kummempaa. Loppukesästä/syksystä jouduin käyttämään Mytä taas useamman kerran osteopaatilla, kun sillä oli yhtäkkkiä taas enemmän jumia (ilmeisesti liiasta uimisesta, liukastumisesta pitkospuilla yms...). Luonnetestin jälkeen sillä oli takareidessä ylhäällä joku pahkura (ehkä lievä revähdys), joka onneksi katosi yhdellä hoidolla. Viimekerran (15.10.) jälkeen osteopaatti totesi, että tulkaa seuraavan kerran sitten, kun tarvitsee. Meinasin sen kyllä viimeistään joulukuussa viedä, mutta katsotaan jos jo aiemmin.

Niin, ja Kittyn sydänjututhan on kokonaan mainitsematta. Kesällä jouduin käyttämään sen lääkärissä, kun tiputin keittiössä leikkuulaudan sen varpaalle ja se sitä vähän aristi, ei onneksi ollut kuitenkaan murtumaa. Mutta lääkäri totesi, että sydämen sivuääni on jo 4/6 ja suositteli ultraa. Ensimmäisen kerran sivuääni oli kuultu syksyllä 2018 ja oli silloin 2/6. Päästiinkin sitten heti seuraavalla viikolla Taru Kangasniemen vastaanotolle Livetiin. Kittyllä todettiin mitraaliläpän rappeuma (kohtalainen endokardoosi) ja kohtalainen läppävuoto. Alkava eteisen laajentuma, joka oli just sillä rajalla, että kannattaa aloittaa lääkitys. Sydänlihaksen toiminta on vielä tehokasta. Kitty ei oireile sydänvikaa millään tavoin, ja toivotaan, että nyt lääkityksen myötä oireilua ei ihan heti tulisikaan ja vaivan eteneminen hidastuisi.