Nuka-setä lämpenee

Tänään oli havaittavissa selvää pehmenemistä Nukan osalta. Noilla oli jo selvät leikit hetken aikaa.

Setälle pusua korvaan.

Halitaan

Mitäs me kaverukset.

Tosin myöhemmin Kit yritti uudelleen, ja sillon Nuka ei ollutkaan enää ollenkaan suosiollinen, joten sanomistahan siitä tuli. Mutta ehkä se tuosta pikkuhiljaa. Vanha-setä taas on ollut senkin edestä entistä kärttyisempi tänään...

Tänään Kit oli reilun 6h yksin, tai olihan pojat tietty kotona myös, ja oli ukkostanut. Toivottavasti pojat eivät ole opettaneet Kitille mitään pelkoreaktioita päivän aikana. Töistä tultua otin Kitin viedäkseni sen ulos pissalle, niin samantien jyrähti oikeen kunnon ukkonen! Vähän se kyllä ihmetteli, eikä sitten malttanut pissallekaan mennä, maakin oli inhottavasti märkä. Että teki sitten sisälle...

Tänään kerrattiin kosketusalustaa, ja ihan mahtavasti se sen muisti! Sitten otin taas sen maahanmenon ohjelmistoon, ja se meni! Tosin tuli nyt sitten naksuteltua se mun jalkojen päälle kippuraan makaamaan, mutta edes jotain. Miksei se voi mennä normaalisti suoriltaan? Ruokakupilla olen kyllä ottanut ihan käsiohjauksella ja käskytyksellä maahanmenoa nyt eilisen ja tänpäivää ja hyvin se on mennyt, ja nyt sitten iltaruoalla meni ekaa kertaa maahan jo ilman käskyä kipon lähestyessä!

Treeni-ilta

Eilen illalla vielä treenailtiin. Ohjelmassa oli Nukan hakutreenit, mutta koska Nuka on ollut viimeaikoina hieman haluton näihin hommiin, oli nämä sen viimeiset treenit. Kitty saa ottaa treenikoiran paikan. Ennen treenejä tein Kittylle pienen jäljen, ehkä n. 2 metriä. Namia ollaan etsiskelty kotipihalla nurtsilta muutamaan otteeseen, joten se tiesi heti mitä pitää tehdä. Toki jäi aluksi paikoilleen pyörimään, mutta pikkuhiljaa kyllä taisi tajuta. Välillä sitä piti avittaa eteenpäin, mutta nenä kävi kyllä kokoajan. Hieno nenäkoira!

Sitten Kit pääsi vielä hakutreeniinkin. Sille tehtiin "makkararinkiä" niin, että ihmiset menivät keskilinjan molemmin puolin muutamia metrejä metsään päin ja Kit juoksi ees taas tosi tomerana ja oli kyllä niin super, että! Itse seisoin vähän syrjässä ja vain kerran se kävi morjestamassa, ja kertaakaan ei alkanut haahuilla mitään muuta. Sen verran henkisesti rankkaa taisi olla, että pieni nukkuikin sitten sujuvasti autossa lopputreenin ajan, ilmakin oli yllättävän lämmin, joten mikäs siellä autossa oli nukkuessa.

Kymppi mittarissa

10 viikkoa on siis täynnä, hitsi kun aika menee nopeasti! Korvaeläin on selvästi kasvanut (ei ole tullut mitattua ja vaakaa ei edes ole). Sen pää on saanut pituutta ja siroutta, kuten koko koira. Se syö kuin hullu ahmuli, meinasin jo lisätä vähän annoskokoa, mutta sitten alkoi jäämään yli, joten pidetään se vielä siinä n. 4dl/pv. Eilen kävin ostamassa kokeeksi 3kg Eaglea, jos se sopii niin siirrytään siihen.


En enää muista edes mitä on ollut ja mennyt, kun ei ole heti tullut kirjoitettua. Ei me kyllä hirveästi olla tehty, olen yrittänyt naksutella sitä maahanmenoa, mutta ei edelleenkään hiffaa. Kädellä ohjaten (perinteisin menetelmin) se kyllä maahan menee, mutta ei ilman apuja ei sitten millään. Luopumista naksuteltiin muutamia kertoja, se meni hyvin. Kosketusalustan hukkasin, pitäisi etsiä se ja vahvistaa sitäkin taas.


Torstaina oli pelastuskoiraporukan suunnistusharjoitus, otin Kitinkin mukana ja se sai taas sosialistua koiriin oikein urakalla. Se oli heti alkuun jo taas paljon rohkeampi, ja hetken perästä meni sujuvasti muiden joukossa. Torstain ja perjantain olin töissä lyhyet päivät, joten koirat oli kotona n. 5-6h yksikseen ja ihan hiljaista täällä oli, pisut tietty paperilla ja vähän oli pissapapereita päivänaikana lueskeltu, mutta eipä muuten ihmeitä. Yöt se nukkuu tosi kiltisti, olen ottanut lelut pois yön ajaksi, kun se tuppasi sitten klo 5 pissojen jälkeen vaan leikkiä. Yritän nyt opettaa, että yöllä nukutaan eikä leikitä. Ja hyvin se on nukkunutkin!

Lauantaina oli tarkoitus ottaa Kit mukaan, kun lähdin kaupoille ja hakemaan Nukan sapuskoita Murresta, että oltaisi käyty jossain vilkkaammalla paikalla ihmettelemässä. Mutta kun vettä tuli koko päivän taivaan täydeltä ja lämpötila oli alle 10 asteessa, en viitsinyt ottaa sitä autoon jäätymään kaupoissa käynnin ajaksi, niin jäi se aktiviteetti vielä väliin. Aika kylmä siellä on tänäänkin, mutta lähdetään ainakin käväisemään hakutreeneissä ja käydään metsässä, jos ei muuta.

Iltapuuhat

En tiedä miten se tuonne päätyi, huomasin vaan yhtäkkiä että siellä se on.



Tänään naksuteltiin, tosi hyvin muisti kosketusalustan! Sitten yritin maahanmenoa, mutta siitä ei tullut mitään eikä mun hermo kestänyt sitä enempää. Yritin vähän avittaakin, mutta... Maahanmenoa tuo ei koskaan tarjoa, joten en tiedä miten me siihen ikinä päädytään. Kokeilen seuraavaksi kyllä jotain helpompaa, en vielä tiedä mitä.

Rauhallinen alkuviikko

Säänkestävä pieni työkoiran alku oli aamulla sitä mieltä, että ei tuonne ulos voi oikeen mennä kun maa oli märkää ja taivaaltakin tuli jotain niskaan... yritti haukata pisaroita ilmasta. ;D Ja kun tassutkin kastuu.

Maanantai oli eka päivä, kun piipahdin töissä ja porukka oli n. 4,5h keskenään, Kitty omassa yksiössään. Oli ihan hiljaista, kun tulin kotiin, eikä edes tarpeita oltu tehty! Olin aika yllättynyt. Ja sen jälkeenkin, kun on jäänyt poikien lenkkien ajaksi tai kun näin etäpäivillä jätän sitä parin tunnin settejä tuonne alas yksin, niin ihan kiltisti ja hiljaa se siellä on. Välillä käydään tietty pissalla, leikkimässä ja syömässä, ja sitten taas jatketaan yksinoloharjoituksia. Kaikki päikkärit siis nukkuu siellä hiljaa itsekseen. Edistystä siis havaittavissa!

Mitäs parissa päivässä on tapahtunut, ei hirveitä. Nyt ollaan oltu vähän iisimmin kotosalla, harjoiteltu naksua, eilen otettiin eka harjoitus kosketusalustalla ja johan se tuntui sitä parin kerran jälkeen hiffaavan. Tänään lisää.

Tehtiin taas lisää myös nenänkäyttöharjoituksia etsimällä pihalta nameja. Se oli pahinta hepuliaikaa, eikä millään meinannut rauhoittua että olisi edes tajunnut niitä nameja siellä maassa. Kun sitten tajusi, niin tosi hyvin työskenteli, mutta sitten välillä kävi vetämässä hepulirundit ja palasi sitten taas haistelemaan. Hauska. Ehkä tuota kannattaisi kuitenkin harjoitella hieman rauhallisemmalla hetkellä.

Liikenteen melua se kuulee joka aamulenkillä Finnoontieltä, eilen se oli palstalla kuuntelemassa kun muokattiin koneella maata, eipä siihenkään meteliin reagoinut. Naapurissa paukutetaan edelleen naulapyssyllä, ei reaktiota. Koiriakin se jo alkaa sietää, naapurin Saana tuli aamulla vastaan ja sitä Kit tervehti jo ihan reippaasti. Eilen tuli vastaan 4kk pentu, joka riekkui kohti ja sille piti kyllä nostaa niskavillat pystyyn ja rähistä... jassoo, tarvitaan siis ohitusharjoituksia. Jokaisen tiellä kulkevan ihmisen perään se olisi menossa, heiluttaa häntää, vetää ja kitisee.

Jasua Kit kunnioittaa, eikä tunge iholle ja pieni örinä pitää sen poissa, mutta Nukaa ja Nukan naurettavia ärinäyrityksiä se ei kyllä kunnioita ollenkaan, vaan tunkee ihan rohkeesti viereen.


Ja päätyy maisteluetäisyydelle, Nukan häntä suussa.


Ja iltaisin sillä on mitä ihmeellisemmät jumpat, miten ihmeessä sen kaula taipuu tolleen?

Luonneanalyysiä: Kit on hyvin ihmiskiinnitteinen, se seuraa mua joka paikkaan, mutta onneksi se osaa rauhoittua nyt jo sinne yksiöönsä, tai autoon häkkiinsä. Rohkeasti se menee itsekseenkin, mutta pitää sen kontaktin, mistä tykkään kovasti. Se myös leikkii itsekseen pihalla, eikä ole kokoajan pyytämässä leikkiin, tai itseasiassa ei ollenkaan. Mutta leikkii tosi tomerana, jos sen kanssa aloittaa. Viisas se on, ihana katsoa kun se oikeen miettii ja raksuttaa. Monet asiat menee perille ihan muutamalla toistolla, siis sellaiset arkipäivän jutut, että rynnitäänkö ovista, syödäänkö mun puutarhakenkää (tätä se tosin parista tukkapöllystä huolimatta edelleen yrittää), se osaa istua ja rauhoittua, kun kutsun sen luo ja hyvittelen, eikä ala pomppimaan tai riehumaan. Ruokakuppia odottaessa se istuu kiltisti ja napottaa silmiin. Kivasti se alkaa tottua meidän arkielämän sääntöihin.

Ilta hakutreeneissä

Kit pääsi mukaan, kun oli Nukan treenit. Nuka tosin ei päässytkään treenaamaan, kun se raastoi itseltään jalan auki just ennen lähtöä. Sillä on taipumusta ihotulehduksiin, mutta musta tää oli itseaiheutettua (stressi pennusta?). Eli Nukan treenit jäi, mutta Kit pääsi alussa vähän mukaan pienimuotoiseen "makkararinkiin" ja sitten lopussa ennätyslyhkäisten treenien päätteeksi pienelle metsälenkille isojen koirien kanssa (labbis ja dalmis). Aluksi se vähän pelästyi, kun toiset tulivat täysillä ihmettelmään pientä, mutta rohkaistui siitä kyllä niin että juoksi isojen perässä kun ei mitään, ja alkoi jopa komentaa labbista. Kielsin siitä, ja hyvin se uskoo eikä viiletä isojen perässä kovin kauas, vaan pitää hyvin kontaktia minuun, ja tulee kyllä ihan superloistavasti luokse kutsusta.

Tosin treeneihin lähtiessä kävi niin, että se livahti parkkikselta kävelytiellä juuri meidän pihan kohdalle pysähtyneiden pyöräilijöiden luokse eikä totellut mitään. Hitsi, kun ei ole vielä oppinut, että koira saattaa mennä vieraiden ihmisten luokse ihan onnessaan.

Ensimmäinen viikko takana

Mittarissa on 9 viikkoa ja takana ensimmäinen Wappu. No, eipä sillä vapulla ollut suurta osaa Kittyn elämässä. Aattona vierailtiin tuttujen hakutreenien alussa ja lopussa sosialistumassa niin ihmisiin kuin koiriinkin. Kävin ensin Kittyn kanssa kahdestaan pienellä metsäkävelyllä, aika jaloissa se pyöri alkuun ja sitten aloitti sammalkaivuun ja pienet rallit. Sen jälkeen se joutui odottamaan autossa häkissä, kun kävin isojen poikien kanssa pienellä lenkillä. Kiltisti se siellä kevythäkissä asustelee, ottaa rennosti ja nukkuu. Ihme kyllä! Sitten tuli porukkaa ja Kitty pääsi autosta tutustumaan. Ihmiset olisi superihania, mutta koiria piti vähän jänistää alkuun. Onneksi joukosta löytyi oman kokoluokan cairni Pösö, jonka kanssa lähdettiinkin pienelle metsäkävelylle eikä yhtään enää pelottanut koirat tai haukut. Treenien ajan Kitty nukkui autossa ja niiden jälkeen lähdettiin koko kööri metsään. Siinä niitä juoksi vissiin 7 isoa koiraa sekä miniluokassa Pösö ja Kitty, joka meni siellä muiden jaloissa kuin ei mitään! Jes! Kovasti ihmiset mainitsivat kuinka rohkea se on, just kun edellisenä päivänä se oli saanut aikaan kommentin "onpa se arka" .... Ei se kyllä mikään arka ole, mitä nyt vähän isoja koiria vierastaa ens alkuun (myöhemmin tekstissä lisää juttua tästä).

Yritettiin pikapikaa ottaa sitä seisomakuvaa, mutta eihän siitä nyt kummallista tullut, kun ei me olla yhtään sitä harjoiteltu...


Vappupäivän ohjelmassa oli vierailu "mummolassa" Siellä saikin rallata pitkin pihaa ja raivota jalkapallolle, tai olla "vaarin" kanssa risusavotassa. Kitty pääsi mukaan pienelle metsälenkille ja kulki oikein reippaasti. Lenkin jälkeen se laitettiin häkkiinsä nukkumaan, kun muuten ei olisi malttanut yhtään hidastaa ja levätä.




Rankka oli päivä pienelle, kotona nukutti ihan huljasti, mutta silti piti väkisin venkuroida hereillä. Se makasi selällään petissä ja lussutti kilpikonnan häntää ja "lauloi unilaulua". Voi toista!

Aamuisin joko se tai minä herätään viiden aikaan ja käydään ulkona tarpeilla (siis Kit käy en minä!), sitten viimeistään 7 aikaan se alottaa lelujumppansa, mutta on ihan tyytyväinen ja hiljaa, kunnes pääsee taas ulos. Kertaakaan ei ole yöaikaan tehnyt tarpeitaan sisälle, vaikka kuinka on yksiössään jumpannut.

Lauantaina harjoiteltiin taas yksin oloa. Otin sen ensin aamulenkille poikien kanssa mukaan, että vähän väsyisi. Lenkillä tavattiin naapuruston dobberinarttu, joka aina niin innoissaan yrittää poikia leikkiin, mut pojat ei lähde - Nuka jopa alkoi sen innokaita leikkiinkutsuja paoskella mamman jalkoihin... Kitty oli kovin kiinnostunut isosta mustasta, mutta sen verran vielä varoi, että poikien jaloista ja takaa kurkki ja välillä kävi lähempänä yrittämässä tutustua, mutta ei nyt enää mitään pelkoreaktioita. Eiköhän se jo ensikerralla ole ihan innoissaan kaverista.

Aamulenkin ja aamupalan jälkeen jätin köörin kotiin ja lähdin kaupoille. Kitty jäi ihan hiljaa puoliunessa yksiöönsä, mutta huusi suoraa huutoa kun tulin 3h päästä takaisin... voihan vee. Ja Nuka selvästi stressaa näitä tilanteita. No, kävin Kittyn kanssa kahdestaan korttelin ympäri (kovin oli hiljaista, ei ketään vastaantulijoita) ja sitten leikittiin hetki pihalla ja syötiin. Uni tulikin kovin pian (oli vissiin se huutaminen ottanut voimille) ja Kitty nukahti yksiöönsä, kun lähdin viemään pojat lenkille. Ja takaisin tullessa oli ihan hiljaista!!!

Hetki oleiltiin kotosalla, leikittiin pihalla jne. Sitten jätin isot kotiin ja Kittyn autoon ja ajeltiin venerantaan (mulla oli siellä yksi homma) jossa Kit pääsi tutustumaan vieraaseen ympäristöön, mereen, pariin ihmiseen sekä isoon mustaan nöffiin, eikä pelottanut juuri ollenkaan! Merta Kit sen sijaan hieman arasteli, ihmetteli aaltoja ja vähän paimensikin niitä, ja mielummin olisi syönyt rantaan ajatuneita korsia, kun mennyt uimaan, mikä nyt ei tietenkään ollut tarkoituskaan. Mutta niin siinä kävi, että yhdessä hetkessä se kuitenkin mulasi puoliksi veteen ja vähän kastui - taisi säikähtää, koska sen jälkeen ei mennyt ihan lähelle.


Harjoiteltiin myös erilaisilla alustoilla/telineillä liikkumista, kun veneellä oli vaakatasotikas (tai mikä lie) jonka alumiinitasolle nostin Kittyn (n. 1m korkeudella). Aluksi sitä jänskätti ihan hetken, mutta sitten rentoutui kun annoin namia. Mentiin vielä toiseen otteeseenkin, ja sillon seisoi ja patsasteli kun ei mitään. Sitä alkoi väsyttää ihan tolkuttomasti, joten vein sen autoon häkkiin ja sinne se kävikin heti nukkumaan ja nukkui koko rannassaoloajan sekä kotimatkan.


Kotona sitten kyllä taas rallitti pihalla, niin ettei pahemmasta väliä, rallirataan kuului myös mun salaatti/kasvimaalaatikko jossa nyt vielä ei kasva mitään. Saa nähdä kasvaakokaan tänä kesänä, jos tuo siinä rallaa. Syömisen jälkeen tuli sitten uni melkein nuijanukutuksena rankan päivän jälkeen.

Kit on muuten ruvennut syömään! Ihmettelin, että onpa nirso pentu ja kelpie vielä, kun vaan nirppi ruokaansa useamman päivän. Mutta nyt menee kevyesti se n. 4dl/pv. Olen kyllä aina laittanut jotain "mausteita" sekaan, mutta musta tuntuu että se kyllä nyt söisi myös ilman niitä. Ja uloskin tulee sit tavaraa enemmän kun alkupäivinä, kun syökin enemmän. Imeytyyköhän siitä sapuskasta mitään, kun tuntuu et saman verran tulee ulos?!

Rannassa harjoiteltiin ex-tempore sivulle tuloa ja se tuli ihan mallikkaasti kun kädellä ohjasi, tosin ei se kyllä tajunnut vielä yhtään mistä on kyse. Ja metalliesineen nouto meillä on jo hanskassa! No, sattuman kauppaa. Näytti sisko-Gittekin harrastaneen samaa, onkohan näillä toko geeneissä, syntymälahjakkuus? Luoksetuloon mulla ei ole edes mitään käskyä vielä, mutta "Kit" tai "Kitikitikiti" huudolla tulee - tuhatta ja sataa! Nyt on pariksi päiväksi jääneet muun touhun jalkoihin naksuttelut, pitää ryhdistäytyä niiden kanssa. Samoin pitäisiä alkaa käydä vähän vilkkaammilla paikoilla katselemassa ja kuuntelemassa vilinää.


Eilen illalla käytiin iltalenkki joskus puoli yhdentoista aikoihin. Rauhallista muuten, mutta jotain mölyäviä kakaroita huuteli, ja näitä Kitty hetken ihmetteli. Pari mopoa meni, mutta niistä ei välittänyt juurikaan, ainoastaan yhdestä kovaäänisemmästä pärisijästä jäi hetkeksi mietiskelemään. Muuten sitä ei juuri liikenteen melut tunnu haittaava. Pyöräilijöitä sekä myös autoja se katselee vähän millä-lie-silmällä, että pitää nyt seurailla millaisia elkeitä sillä näiden suhteen on.

Iltalenkin jälkeen se yritti aloittaa Nukan paimentamisen leikkiin, vaan ei Nuka vielä innostunut, aika lähellä kyllä jo oli. Haukkuu tuo rääpäle mokoma.... Eikä oikein enää usko poikien urahteluja, vaan tunkee ihan iholle viereen nukkumaan. Nuka ainakin kärsii tästä selvästi.

Tänä aamuna se sitten kielloista huolimatta rallasi ja kaivoin mun salaattipenkkiä, joten joutui hetkeksi arestiin. Ja Nukan syömättömään ruokaan yritti useaan otteeseen. Sieltä se riiviöys taitaa heräillä... lisää puuhaa siis! Tänään onkin illalla hakutreenit, jonne Kitty pääsee mukaan ihmettelemään.