Puomin kontakti

Noista meidän hiipimiskontakteista ahdistuneena ja Nanna-coutsin neuvoja noudattaen palataan askel taaksepäin. Ja targettiin. Otettiin siis tänään pieni setti puomia targetin kanssa pihalla. Keepi päätti liittää kuvioihin mukaan nenäkosketuksen :D

Tuohon täytyy nyt sitten vaan lisätä odottaminen sekä häiriöt, ohjaajan liike miten sattuu, sekä vapautus esteelle/palkalle käskysanasta. Meillä on vaan jäänyt treenaaminen puolitiehen, kuten aina...

Maanantaiaksat

Päätin edellisten kertojen katastrofien jälkeen, että keskitytään vaan pieniin yksittäisiin harjoituksiin, vahvistetaan esteitä ja tekniikoita, eikä yritetäkään tehdä vaikeita ratoja.

Ja heti piti mennä tekemään rataa... No mutta se oli helppo, ja heti ekalla onnistuttiin tekemään 0-rata, hyvä Siiwi! Kontaktit vaan on hiiiiitaaaaitaaa... argh. Tai oli ne tuolla radalla ihan ok, mutta sitten kun niitä alkoi hinkkaamaan, ne hidastuivat kerta toisensa jälkeen.

Tekniikkateemaksi valitsin double box valssit, kun en muuta keksinyt. Ne meni hyvin, koiran kannalta. Mutta epäilen, että olin itse aina pahasti myöhässä, koska koira kaarratti aika pitkiä kaaria. Ja se huutaa - koko ajan. Tässä taas livekuvaa, nyt ei enää hävetä niin paljoa.

Ohoh, menipäs se suttuiseksi. Ensin MovieMaker nakersi osan pikseleistä, ja bloggeri näköjään loput. No, joku tumma möykky siellä kiitää.

Treeniä, treeniä ja treeniä

Sunnuntaille oli tiedossa jo kahdet treenit, joten jostain ihmeen syystä päätin tekaista aamupäivällä vielä pienen jäljen. Tallailin ihan omalle pihalle n. 40 askeleen minijäljen vielä aamuhuuraiseen nurmikkoon (vanheni reilun tunnin). Jälki oli tehty liian pienillä askelilla, joten koira ryysi, ja se oli ihan liian lyhyt. Mutta kun ei mahtunut pidempääkään. Hyvin se kuitenkin meni. Alussa kyllä yritti ahnehtia useamman askeleen kerrallaan, vaikka lähtö oli hyvä ja rauhallinen.

Päivän toisen treenit koskivat seuraavia hälytreenejä, eli meidän ryhmä järjestää ne, joten käytiin testailemassa. Siitä ei voi sen enempää tässä nyt vielä laverrella, tyydyn vain toteamaan että Siwwille oli pähkinää kerrakseen kahden figun verran.

Sieltä kiiruhdettiin sitten jo hieman myöhässä omiin kauden viimeisiin virallisiin hakutreeneihin. Treenattiin Kattilajärventien päässä keittokatoksella. Tuulta ei tainnut juuri olla. Oltiin lähes viimeisiä taas, joten alue kohtalaisen tallattu, ja tietenkin pimeä.

1. vasen löytö, hieno.
2. oikea tyhjä, hieno.
3. vasen löytö, hieno.
4. oikea tyhjä, ei irronnut, ei millään yli tallatun alueen. Aikamme sitä junnattiin, koira kävi ja lähti uudelleen, mutta ei koskaan edennyt syvyys suunnassa, vaan kaahasi tallattua ees taas. Lopulta kun olin itsekin jo edennyt tarpeeksi pitkälle, sain sen lähetettyä yli "kynnysalueen" ja päätettiin että se riitti sillä kertaa.
5, vasen tyhjä, hieno
6. oikea, löytö, hyvä!

Eli yksi sähläyspisto, muuta oikein hyviä. Hyvä Siwwi! Tätä pitäisi nyt vaan jatkaa ja jatkaa, että saisi kuvion kasaan. Pistoja, tyhjää, risteilyä. Sitten se olisikin siinä.

Käytiin lopuksi läpi jokaisen tavotteita ja tuliko ne saavutettua ja mitä tavoitteita on seuraavalle kaudelle. Meillä ei ollut tavoitteita kauden alussa, mutta jossain vaiheessa kevättä oli puhe, että kesällä tehtäisiin tyhjät ja risteilyt, ja sitten lopuksi syksyllä ilmaisu mukaan. Ihan näin ei menty, koska ilmaisu tulikin kesällä leirillä ensin, ja edelleen aikaa kului suorien pistojen tahkoomiseen. Tyhjät ja risteily jäivät siten osittain saavuttamatta. Mutta jatketaan nyt vielä n. kuukauden verran tiivistä treenaamista, ja sitten juoksujen yhteydessä pidetään n. kk tauko. Jospa me ensi kauden alkuun mennessä saataisi ne tyhjät ja ristely kuntoon.

Voi myös miettiä, että siirtyisikö etsintätyyliin (pistoja tehdään, että olisi joskus mahdollista mennä pk-kokeeseenkin yrittämään). Partiointiin voisi ottaa jopa eri käskyn. Kiintorullasta oli myös puhetta. Sen voisi ottaa kuvioihin kunhan tyhjät ja risteily toimivat. Toisaalta etsintätyylillä niillä ei olisi niin väliä. Periaatteessa voitaisi ehkä jopa mennä keväällä kokeisiin, mutta mielummin tekee asiat kunnolla ja varman päälle. Ja ilmaisut pitää toki opettaa irtorullilla erikseen kuntoon niin metsässä, kuin raunioilla ja rakennuksissa. Ei siis tarkoita, että jos metsässä voisi siirtyä kiintoon, sen voisi tehdä myös raunioilla tai rakennuksissa. Oma visioni ilmaisusta on, että kiintorullaa käytetään kokeissa, mutta paljon treenattaisi kuitenkin irtorullilla senkin jälkeen.

Pari videota

Hävettää. Superhidas tumpelo-ohjaaja. Tässä siis viime maanantain treeniä. Eipä noista paljon selvää saa.

Minitreenit

Raunioryhmä päätti jatkaa kautta metsätreenien merkeissä, joten meillä oli torstai-iltana kolmen hengen minitreenit Histassa. Tuuli Ämmässuolta päin, joten keskilinjan oikea puoli oli vasta- tai hieman sivutuuleen, vasen myötätuulen. Oltiin viimeisiä, ja kun kaksi edellistä oli tehnyt etsintätyylillä, oli alue jotensakin tallattu. Ja toki pilkkopimeä.

Uskaltauduin sitten ottamaan askeleen eteenpäin, eli ensin tuuleen löytö, myötätuuleen tyhjä, tuuleen löytö ja siihen lopetettaisi, jos 2 ja 3 onnistuisivat.

Eka hieno. Lähetin keskilinjalta hieman ennen mistä figu (Espyn uusi hieno nimitys mm:lle, figurant) oli metsään mennyt, ettei menisi tuulen yläpuolelta ohi. Teki siis jo hahmotelmaa kauniista laatikosta. Se oli hieno!

Sitten tyhjälle. Yritin olla normaali ja tehdä kaiken kuten löydöllekin lähettäessä. Käytin hyväkseni polkua, jos se auttaisi Kittyä etenemään. Se menikin hienosti kallion reunalle (n. 20m) ja pyöri siinä vanhalla piilolla hetken. Jatkoi sitten vähän, ja eteni myös keskilinjaa. Kun se alkoi tulla takaisin mietin, että oli kyllä vähän lyhyt, mutta oli mennyt kuitenkin, että hyväksyisinkö vai enkö. Melkein jo olin kutsumassa luokse, että lähetän uudelleen, mutta sain pinnisteltyä ja seisoin vain paikoillani, kun Kit tuli luokse. Se kääntyi, ja lähti satalasissa uudelleen suoralle pistolle, nyt kauemmaksi kallion yli ehkä 40-50m, lopulta kellokaan ei enää kuulunut (tosin moottoritie peitti kilinän melko nopeasti), jes! Pitkään se suhasi jossain kallion takana, ja kun sitten tuli kallion päälle takaisin päin, kehuin "hyvä, tule". Palkkasin keskilinjalla ja siirryttiin kolmoselle. Lähti hyvin, mutta n. 20m päässä nappasi jäljen ja meni sitä pitkin figulle. Jätin kuitenkin siihen, enkä ottanut enempää. Hyvä se oli.

Edellisestä taisi muuten jäädä mainitsematta kouluttajan huomio myös siitä, että ei pitäisi enää käyttää samoja figua, kuten tähän asti on käytetty. Eli 1 siirtyy 3:ksi ja 2:nen 4:ksi, vaan aina erit.

Sokkarit, osa 2

Anu jatkoi Juhan tuuraamista, ja sokkari-teema jatkui. Anulla oli pieni rata, joka oli kuulemma Krisztina Kabainin koulutuksesta (en ollut kyseisestä kuuluisuudesta aiemmin kuullutkaan). Näytti aluksi aika hmm... utopistiselta, mutta niin se vaan toimi. Persjättöjä ja pakkovalsseja, koira seläntakana suurimman osan rataa, mutta sieltä se vaan tuli kuin tykin suusta. Taitava pikku-Siiwi.
Koira jätettiin 1 esteen taa, ja otettiin pakkovalssilla syliin, heitettiin vasurilla esteen yli selän taa, napattiin pikaisesti oikealla kiinni sen verran ettei tule esteen 2 ohi, ja samantien lähdettiin juoksemaan ja vaihtamaan puolta persjätöllä kohti kolmosta. Koira kiisi esteen 2 yli siis selän takana ja tuli vasempaan käteen, josta se kuljetettiin kolmosen taa samanlaiseen pakkolvassi-seläntaa heittoon kun 1:llä. Kuljetus meillä vähän tökki, koira kaahasi aina kohti putkea, mutta se nyt ei ollut tämän harjoituksen teema, eikä alettu sitä hinkkaamaan.

3:sen hypättyä sama juttu, oikealla kädellä koira kiinni, yli 4:sen ja putkeen. 6:selle heitto ja samantien itse liikeelle kohti 9:ä, niin että kun koira vasta lukitsi 7:aa, oltiin jo 8:n kohdalla ja kohti uutta persjättöä ja kun koira lähestyi 8:a oltiin jo tehty persjättö 9:n vieressä, joten koira hyppäsi esteen 8 suoraan ja oikeaan käteen, jolla kiepautettiin 9:n ympäri ja kepeille. Olipa hienoa, ja avartavaa!

Lopuksi tehtiin yksi persjättöharjoitus kepeillä. Eli kun koira on menossa vikaan keppiväliin, persäjätöllä puolen vaihto n. 2 askelta keppien edessä. Vähän jännitin, että miten käy, kun meillä on ollut sitä viimeisen välin syndroomaa sekä etten pysty juosta ohi. Mutta aivan loistavasti meni.

Maanantaina taas sählättiin Veikkolan hallilla... En tiiä, ei tuu mittään. Aion jatkossa luovuttaa radat, ja keskittyä tekniikoihin ja yksittäisin esteisiin. Kun vaan malttaisi.


Radan meno on ihan katasfrofaalista. Tosin oli tuo ratakin sitten ilmeisen vakea. Kaikkesta eniten harmaita hiuksia tuotti väli 3-5 (Kit ampui jonnekin tyhjyyteen 4-11 välistä, kun yritin sylkkärillä kääntää. Ja toinen paha oli 8-9-10. Ei mitään mahdollisuutta ehtiä putken jälkeen ohjaamaan A:n vasemmalta (kuvassa ylä-) puolelta, vaikka sitä tuhat kertaa yritin, ennenkun tajusin, että vois kokeilla toiselta puolelta... Sillon oli kyllä jo koira niin kuuma, ettei sen takia tullut mitään. Lentokeinu, hidastelua etenkin A:n kontaktilla, ei mennyt putkeen vaan A:lle (kas kummaa, kun sitä on nyt tahkottu aika paljon!) yms yms.

Toiselle puolelle rakennettiin keppitreeni takaaleikkausteemalla. Rata ei ollut ihan tommoinen ja välimatka 3-4-5 hirveän pitkä, joten en mitenkään saanut koiraa 5:selle, kun se kääntyi aina liian aikaisin kepeille. Itse kepittely ja leikkaukset sujui hienosti, vauhti ei ollut enää niin satalasissa, koska tehtiin tämä vasta kontaktiradan tahkoamisen jälkeen, ja isoimmat mehut jäi sinne. Tästä on vähän videoo, laitan jos kehtaan.

Nokkimisharjoitukset eli nenäkosketus on nyt jäänyt ihan kokonaan. Laiskuutta. Pitäisi nyt kuitenkin saada sekin siihen jamaan, että voisi ajatella siirtämistä kontaktille, jos sellainen tarve tulee. Olen kuitenkin tehnyt kontakteja nyt vain pallopalkalla ensin hetsaamalla alas ja vapauttamalla siitä tosi nopeesti. Välillä toimii välillä hidastelee.

Loppua kohti paranee

Kauden toiseksiviimeiset hakutreenit pidettiin jälleen Kattiksella. Nyt oltiin parkkiksen päässä mäen päällä, ei tarvinnut könytä kallioita ylösalas. Ihan kiva tuuli, joten otettiin ilman apuja. Meidän vuorolla oli jo pilkkopimeä, oltiin loppupäässä, joten aluekin oli jotensakin tallattu 5 koiran jäljiltä.

1 mm tuuleen, hieno. Toinen hieno, vähän oli joutunut hakemaan, oli mennyt ensin ohi, ohhoh! Mutta työsti koko ajan, kellonkilinä vaan kuului. Kolmas tuuleen, hieno. Meni siinäkin ensin vähän ohi. Tässä oli myös polun ylitys, tosin tiedä sit oliko sitä polkua kukaan ihan hetkeen kulkenut. Neljäs sitten oli se vaikea. Eli mm oli hieman tallatun alueen ulkopuolella ja siihen se sitten vähän tökkäsi. Kit lähti taas kyllä hienosti, kaarsi hieman liikaa oikealle, mutta korjasi sitten, etsi ja haki, kävi luona, lähti uudelleen, etsi ja haki. Lopulta kehuin, pyysin luokse, ja lähetin uudelleen. Nyt lähti suoraan ja tarpeeksi pitkälle, ja löysi. Hyvin teki kuitenkin hommia nyt kokoajan, eikä kysellyt ja kytännyt apuja, joten kouluttajan mielestä olisi taas aika ottaa askel eteenpäin, ja tyhjää. Apuva.

Tyhjät pitää sitten tehdä niin, etten itse tiedä lähettäessä onko tyhjä vai ei, etten tee jotain erilailla. En vaan voi kyllä vielä luottaa siihen, että jos se näyttää käyvän ihan ok pistolla, että se sitten olisi tyhjä, koska sellaista suhaamista on nämä viimeiset kerrat olleet. Mutta jostain se vaan on aloitettava. Kai se varmuus sitten joskus tulee, että voin sanoa piston olleen tyhjä, jos se sieltä palaa. Eli siis etsii piston loppuun asti niin kauan, että mm löytyy, jos se siellä on ja palaa vaan tyhjiltä. Apuva.

Ensi sunnuntaina on viimeiset ohjatut, joten pakka onkin sitten hyvä hajottaa sillon? Toki talvella jatkuu epäviralliset ja mekin jatketaan nyt ilmeisesti ainakin marraskuun. Juoksun pitäisi tulla joulukuussa, joten sitten pidetään kunnon tauko näistä hommista ihan vaan tauon vuoksi.