Keikkaa kaupungintalolla ja kaahausta kaarihalleilla

Sunnuntaina oli kevään viimeinen keikka kaupungintalolle. Melkeen jo alkoi tympäisemään. Sieltä oli kadonnut paljon huonekaluja, joten piilot oli entistä tiukemmassa. Tylsää. Ekalla kiekalla oltiin aulakerroksessa, 3 mm, joista eka ja vika helppoja, keskimmäinen aulapiilo olikin sitten varsin vaikea, ja olisi meiltä jäänyt sinne. Tyyppi oli aulan naulakoiden kaapissa, siinä kuulemma oli pieni rako josta oven olisi saanut auki ja siten irtorullan, mutta itse en rakoa huomannut, eikä koira. Raosta nääs ei tullut hajuja, ne meni jostain ihan muualta. Kit ei muutenkaan reagoinut siinä kovin voimakkaasti, ja siksi olin jo pistämässä pyörimistä vanhojen hajujen piikkiin ja jatkamassa matkaa. Löytö tuli vasta, kun itse avasin kaapin oven ja koira sitten vaan nappasi rullaan. Vaikea. Mutta yhtä vaikea se oli toiselle kokeneemmallekin koiralle.

Tokalla kiekalla 2 helppoa, ei sen kummempaa.

Illalla kotona olikin sitten varsin väsynyt Silakka. Eräs kasvattaja hieman naurahteli meille lauantaina Lempäälässä, että "oikeastiko se laittoi sen koiran tuonne" viitaten hienoon kevythäkkiimme, kotoisammin SilakkaLaatikkoon. Sinne se könysi vielä sunnuntai-iltanakin uupuneena nukkumaan, pieni.


Maanantaina aksattiin Veikkolassa. Koska radalla ei ollut edellisten jäljiltä kontaktiesteitä, ei mekään jaksettu niitä sinne raahata keinua lukuunottamatta. Yritettiin viritellä noin ykkösluokan tasoinen rata, mutta ei ehkä ihan onnistunut, oli aika hankala. Siinä sai kyllä taas pistää töppöstä toisen eteen, että ehti. Ja polvi ei tykännyt siitä kyllä yhtään.

Välin 5-8 ehti huomattavasti paremmin jos valssasi renkaan taakse. Valssi alkoi jo renkaan kohdalta lähettämällä koira keinulta 3:lle, ja ottamalle se kiinni neloselle (ekalla kerralla kyllä livahti kepeille...ai ei muka hae esteitä!) ja loppu sujuikin kuin tanssi. Not. Mutta ehti paremmin 7-8. Jostain ihmeen syystä 8:n jälkeen (valssasin 8-9 väliin) Kit livahti perässäni ysin ohi useammankin kerran.

Kepeille meno ei onnistunut, kun yritin mennä hypyn 11 oikealta puolelta, koira meni ohi, tai pyöri kieltoja. Vasta kun kiersin hypyn 11 taa ja heitin sieltä koiran kepeille (meni hienosti!), homma pelitti. Pystyin myös jäämään taas kepeillä vähän taakse ja jopa hivuttautumaan kohti 13:a ja valsaamaan toiselle puolelle.

Aika monta kertaa saatiin jumpata, että onnistuttiin lopulta tekemään nollarata. Tai ihan eka yritys itseasiassa taisi olla, ainakin hyvin lähellä, jos yhtä pyörimistä 11 edessä ei lasketa. Hiki tuli kaikille. En tiedä onko Kit huonossa kunnossa, kun niin paljon läähätti ja huohotti ratojen jälkeen. Tosin menihän se ihan hullun kovaa, ja monta kertaa tehtiin. Ja halli on lämmin. Mutta ehkä tässä pitäisi jotain kunnonkohotusta alkaa tehdä ihan systemaattisesti. Ehkei se ole vielä ihan täydessä iskussaan sairasloman jälkeen. Ja onhan sillä rankka viikonloppu takana.

Lempäälässä

Lauantaipäivän ratoksi Maiskis N-pentue kokoontui jälleen Lempäälän hallille aksattamaan. Tai tyttöporukallahan siellä oltiin, jopa pohjoisen Nala oli urheasti saapunut paikalle. Olipa kiva nähdä! Vain pojat puuttuivat. Maskottina mukana pyöri suloinen pikkuvelipuoli Nuuk. Kouluttamaan meitä oli saapunut viime vuoden tapaan Huittisen Anne. Ja hyvin kouluttikin. Kiitos Annelle, kiitos Maijalle, kiitos meitä videoineille ja kaikille muillekin. Olipa taas kivaa.

Livekuva kertoo enemmän kuin mikään muu. Ekarata oli 1-luokan tasoa. Ajattelin yrittää mennä kisanomaisesti kerralla, ja hiottaisiin sitten sen jälkeen. Mutta lentokeinun ja sitä seuranneen möhlinnän jälkeen otettiin sitten kuitenkin pätkittäin. Lopussa menee muuten renkaankin väärin (joka myös oli maksikorkeudelle unohtunut). Tokalla yrittämällä kepit lipsui, mutta kolmannella kerralla onnistuttiin menemään rata ihan suht siivosti läpi.

Anne otti meille toiselle kierrokselle sitten astetta (tai ehkä viittä astetta!) haastavamman radan, joka olikin tarkoitus mennä pätkissä. Oma tavoite oli päästä kepeille asti, mikä jollain tapaa jopa onnistui. Sen jälkeen sitten alkoi ne vaikeudet. Ja tuo radan loppu, eli ehtiä hallin takanurkasta ohjaamaan koira nuille kahdelle A:n edessä olevalle esteelle, oli suorastaan ylivoimainen tappijalkaohjaajalle. Ja siinä vaiheessa kuntokin jo teki tepposet eikä ohjaamisesta meinannut tulla mitään. Koira sentään yritti kaikkensa. Hienosti se hakee oikeitakin esteitä, vaikka ohjaaja huitoo miten sattuu... Kepeille menoista sekä jopa kontakteista olin kyllä tyytyväinen.

Perinteisesti piti myös ottaa ryhmäpönötyskuvat. Laitan lisää kuvia, kunhan jaksan ne käydä läpi. Ei niitä kyllä paljoa ole edes. Ja muutamasta jotain videontynkää.

Vasemmalta Nala, Gitte, Jilla, Nemi, Kitty ja Nikki

Napavalssia

Koutsimme Juha aloittaa lähes joka kerta treenit: "ja mitkä ne olikaan ne valssin säännöt"...
1) Mahdollisimman lähellä seuraavaa estettä
2) Ei leikata koiran suoraa linjaa
3) Ei valssia serpentiinissä (vaan puolivalssi)
ja uusimpana
4) Napa kohti koiran ponnistuskohtaa ponnistushetkellä.

Eli teemana oli napatanssia... onpahan muuten vaikeeta miettiä mihin se napa millonkin osoittaa, ja etenkin jos on kaks valssia peräjälkeen, niinkun tavallaan esimierkiksi 10-12 välillä. Ja sit taas että millon ei olekaan valssi, eikä sitä napaa tartte miettiäkään.

Me hinkattiin ensin kuntoon 10-12 väli. Kun tajusin, että 11-12 välissäkin on valssi, ja että en liiku vaan kohdistan sen navan 11 ponnistuskohtaan, enkä jonnekin kaukaisuuteen 11 taakse, niin johan alkoi sujua, ja Siwwi teki mahtavan tiukan käännöksen! Ja raskaat kädet, eikä mitään vippauksia!

Sitten hinkattiin tuota alun 3-5 kuviota, yritettiin saada kääntymään mahdollisimman aikaisin. Ei niin että koira suorittaa esteen 5, vaan että "koira suorittaa esteen 5 käännöksellä kääntyen jo kohti seuraavaa estettä". Tästä saatiin ihan kotiläksyä harjoitella jenkkikäännöksiä, että se oppis tosissaan kääntymään tiukkaan.

Mutta muuten meno oli taas varsin pätevää koiran osalta, ja ohjaaja oppi taas uutta ja ahaa-elämyksiäkin syntyi. Muistaakohan ne vielä huomenna?

Muutamia kertoja tehtiin puomia ja A:ta nopealla pallopalkalla. Lisäksi etsittiin hallin perukoilta se tokohyppy ja hyppelöitsettiin sitä parissa erässä. Ekalla satsilla tuppasi liikehtimään pysäytyksen jälkeen lähemmäs ja keskemmälle estettä. Tokalla yrittämällä meni paremmin. Naksulla pelattiin.

Eilen illalla aloitettiin merkin harjoittelu pihalla. Ehkä 20 namia naksuteltiin muutamassa erässä, ja johan se hiffasi, että merkin kiertämisen lisäksi sinne taakse pitää jäädä seisomaan. Eikä että kierretään se täysiä mieluusti samalla huutaen, tai otetaan se suuhun ja aletaan keilata sen kanssa... Noutoakin otettiin. Ihan siisti ja kiva, ekan luovutti kauniisti eteen, mutta ravilla. Sitten yritin ottaa vauhtia lelulla, mutta ei irronnut vauhti ei. Ja kun ei se pysty päästämään kapulasta irti, ni hankala on leikkiä... Lelukin oli kyllä väärä (narulelu, eikä bestis-reikäpallo).

Apinanraivolla

Huhhuh, olipas taas menoa eilen Veikkolan hallin treeneissä. Meillä oli vaan kaksi pientä rataa, ei mitään ihmeellistä. Vasemmanpuoleisella oli ainoana teemana pientä putkiansaa, toisella radalla kontakteja.

Siwwi teki ensin kontaktitreeniä. Keinu menee hienosti, mutta jos en anna "alas"-käskyä, se ei paljon jarruttele vaan juoksee täysiä päähän asti. A meni kohtalaisesti, vähän hidastelua, mutta targetilla paremmin. Puomilla ei mene alas suoraan, jos itse himmailen takana, kurkkii sivusta että tulenko vai en. Otettiin targetti avuksi, ja sillä toimii. Pitää vaan ihan oikeasti palata vahvistamaan nyt targetin kanssa tilannetta, että itse olen jossain ihan muualla. Ohijuoksemisenhan se kyllä kestää ja osaa pysyä, mutta muut eli sivuttaisliike sekä etenkin tuo taakse jääminen.

Varsinaisella radalla meno oli varsin hurjaa, koira huusi aivan tauotta ja saimme viereisen kentän tokotreenaajilta tuimia katseita. Kun otin Kitin kiinni 4-sen jälkeen valssilla ohjatakseni sen putken ohi vitoselle, tuntui että sehän käy kohta käteen kiinni. Piti pitää pieni puhuttelu ja rauhoittelutuokio, se kävi niin kuumana. Uudemmalla yrityksellä kielsin huutamasta, ja sitä tehtiinkin muutama kerta, ja johan laski vähän kierrokset. Hienosti se kyllä sitten meni, vaikka joitain pakkohuudahduksia vielä tuli, mutta ei enää sellaista raivokiljuntaa.

Tehtiin rata myös alku peilikuvana (3-4 esteet toisin päin) ja kaikkiaan mentiin ehkä 4 kertaa koko rata. Ja sen seurauksena koira kävi kierroksilla vielä minuutti tolkulla. Päätin sitten, että ei enempää, ja vaihdoin lajia katsoakseni miten pää kestää tokoilun tuon jälkeen. Ensin paikallamakuuta Kolmen Pienen kesken samalla kun bc-lapsi Max teki rataa. Aivan loistava. Kit ei yhtään hinkunut radalle, vaan piti kontaktia minuun, pysyi hyvin, ja ilman ääntelyitä vaikka toinen aksasi ihan vieressä!

Kolme Pientä ja diluutiosarja. Mitä, eikö se näin menekään?

Seuraamiset oli hienoja, samoin liikkeestä seiso nyt "pai"-käskyllä. Ja lopuksi luoksepäästävyyttä, mitä ei juuri olla tehtykään. Hienosti napitti silmiin odottaen josko namia tippuisi. Tokihan "tuomari" oli pakko lupslups nuolla, kun tämä kävi suupieltä silittämässä, mutta palasi heti takaisin kontaktiin. Nyt jäi vielä (taas) hyppy tekemättä, mutta ensi kerralla pitää ottaa sitäkin. Ja ehkä huomenna omien aksatreenien ohessa odotellessa voisi ottaa sielläkin tokohyppyä, jos se vaan sattuu hollilla olemaan.

Tuosta modifioidusta paikkamakuusta lähti mopo vähän keulimaan ja aloimme jo suunnitella uutta lajia ja aluevaltausta - kuviotottista. Nyt vaan pitäisi alkaa ideoida liikkeitä. Mielessä siinteli jotain muodostelmaluistelun ja kuviokellunnan yhdistelmää.

Tokat pitkät

Tänään pidettiin Kittyn toiset pitkät treenit Latokasken lähiöpuskissa ja metsässä. Olin pyytänyt noin tunnin etsintää, niin että heti alussa löytäisimme piiloilevan Seijan ekan kerran, jotta Kit tietäisi mitä tässä ollaan tekemässä. Ja sen jälkeen n. tunti ja Seija löytyisi uudestaan.

Lähdettiin tieltä polulle, Kit oli liinassa ja näytti jäljestävän. Näin Seijan kuusen alla, Kit meni vähän ohi, ja ehdin jo epäillä, miten tässä käy. Mutta sitten pohjoistuuli toi hajun nenään, ja sinne se lähti ilmavainun perään suoraan ja vauhdilla. Ilmaisu oli kiintorullalla, hetken sai jumpata ja sählätä, että onnistui. Hieno Siwwi!

Sitten jatkettiin polkuja pitkin ensin vähän lähiöpeltoa, kunnes lopulta siirrytiin metsään. Kartturi Juhalla oli kyllä täysi työ selvittää mitä polkuja mennä. Kit meni koko matkan oikeastaan irti, se jolkotteli rauhassa muutaman kymmenen metrin päässä edessä pysähdellen ja odotellen vähän väliä meitä. Tunti oltiin menty, kun Seija soitti, että missä ollaan. Kolmesta polusta olimme onnistuneet jättämään viimeiseksi sen missä piiloilija oli. Pistettiin töppöstä toisen eteen, kun Seijaa jo paleli ja eipä mennyt kauaa, kun kartturi jäi taas arpomaan polkuja ja minä sanoin "nyt meni koira" ja lähdin perään. Ei se ensin kovaa mennyt, mutta ihan eri tahtia, näki että haju tuli nenään. Sitten se haki ja haki, tovin sai haravoida kuusikkoa, tuli jo takaisin polulle ja näytti hetken kyselevältä, mutta onneksi jatkoi heti itsenäisesti taas hommia. Navakka puuskainen tuuli oli varmaan pyöritellyt hajua pitkin kuusikkoa. Ja sieltähän se Seija sitten löytyi, tämä otettiin irtorullalla. Loistava! Molemmilla kerroilla se näytölle hangessa pomppiessaan juoksi jalkansa rullaan, joka laukesi. Hyvä että laukesi, menoa se ei haitannut. Aikaa meni sellainen 1h20min. Loistava otus.

Kartturimme Juha, joka myös testaajana toimii, kovasti kyseli, että kai me olemme keväällä jo menossa kokeeseen. Itse olin kyllä ajatellut vasta syksyä. Omat kokeet on niin aikaisin maalis-huhtikuussa, mutta ehkä me voitaisi mennä jonkun muun yhdistyksen kokeeseen joskus toukokuulla... tai sit ei... Mutta kyllä se hommansa osaa!

Tunnaria

Virallinen valvojakin saapui paikalle virallisesti valvomaan.


Vähän hypistelee turhan paljon, siitä pitäs päästä eroon. Mut jospa se ajan kanssa... eihän me tätäkään olla montaa kertaa treenattu.

Vähän jumpattiin myös kaukoja. Hirvee taipumus lysähtää avon kaukoissa istumasta maahan. Ja sit toisaalta tarjota ylösnousemista. Ja seisomasta istumaan harjoiteltiin oikeestaan ekan kerran - vaikeeta pitää takajalat paikoillan.

Kellotusta

Ohjatut aksatreenit 3kk tauon jälkeen, jihaa! Ohjelmassa kellotusta. Pätkä oli kuulemma osa Anne Viitasen rataa, olisko sitten ollut Masalan kuplasta (3lk?). Tarkoitus oli ensin rataan tutustuessa itse miettiä eri tapoja, sitten Juha näytti mitkä kellotetaan. Meidän ryhmä teki vain kaksi vaihtoehtoa, edelliset kokeneet teki vissiin ainakin kolme.

Ilman ohjeistusta olisin varmaan tehnyt tuon B-vaihtoehdon, siis koiran linjan noin, mutta ohjaus olisi ollut mitä lie röpellystä. Mutta meidän käskettiin aloittaa A-vaihtoehdolla, joka oli edellisessä ryhmässä kellotettu nopeimmaksi. Koira otettiin kolmosella kiinni ennakoivalla valssilla ja muuten ei sen kummempaa. Yritelmiä tarvittiin kuitenkin taas useampia, että saatiin kunnolla vietyä läpi. Mutta menihän se. Ja Hullu-Silli tykitti koko päivän nopeimman ajan, oli kuulemma nopeampi kun edellisen ryhmän kolmosluokan bortsut. Hyvä Siwwi!

Toisessa sitten pyöriteltiin, siinäkin piti taas vähän säätää ja hioa, että ohjaus meni kohdalleen, mutta verrattain mahtava aika saatiin silläkin aikaa. Sitä luokkaa oli kuulemma edellisen ryhmän nopeimmat menneet tuota A-vaihtoehtoa. Vauhti ja into olivatkin kyllä hirmuiset - samoin huuto...

Odotellessa tehtiin kauko-ohjauksia hypyille, ja hitsi aika hienosti se osaa jo mennä. Ja sitten seuruuta, loistava vire ja paikka! Ja yhtään ei häirinnyt vaikka toiset meni rataa vieressä. Olin aikasta tyytyväinen! Ja perusasennotkin oli taas paremmin muistissa, kuin maanantaina. Liikkeestä seiso kokeilin "paikka" -käskyllä, koska vahingossa jätin sen odottamaan näin hakiessani repusta lisää nameja, ja sehän jumahti siihen. Joten piti kokeilla, ja toimi mielestäni melkeistä paremmin kun "sei"-käsky. Paikka on vaan niin pitkä, että se pitäs lyhentää esim "pai". Mutta haittaako tässä, jos sama paikka on myös paikkamakuussa? Eikai.