Livekuva kertoo enemmän kuin mikään muu. Ekarata oli 1-luokan tasoa. Ajattelin yrittää mennä kisanomaisesti kerralla, ja hiottaisiin sitten sen jälkeen. Mutta lentokeinun ja sitä seuranneen möhlinnän jälkeen otettiin sitten kuitenkin pätkittäin. Lopussa menee muuten renkaankin väärin (joka myös oli maksikorkeudelle unohtunut). Tokalla yrittämällä kepit lipsui, mutta kolmannella kerralla onnistuttiin menemään rata ihan suht siivosti läpi.
Anne otti meille toiselle kierrokselle sitten astetta (tai ehkä viittä astetta!) haastavamman radan, joka olikin tarkoitus mennä pätkissä. Oma tavoite oli päästä kepeille asti, mikä jollain tapaa jopa onnistui. Sen jälkeen sitten alkoi ne vaikeudet. Ja tuo radan loppu, eli ehtiä hallin takanurkasta ohjaamaan koira nuille kahdelle A:n edessä olevalle esteelle, oli suorastaan ylivoimainen tappijalkaohjaajalle. Ja siinä vaiheessa kuntokin jo teki tepposet eikä ohjaamisesta meinannut tulla mitään. Koira sentään yritti kaikkensa. Hienosti se hakee oikeitakin esteitä, vaikka ohjaaja huitoo miten sattuu... Kepeille menoista sekä jopa kontakteista olin kyllä tyytyväinen.
Perinteisesti piti myös ottaa ryhmäpönötyskuvat. Laitan lisää kuvia, kunhan jaksan ne käydä läpi. Ei niitä kyllä paljoa ole edes. Ja muutamasta jotain videontynkää.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti