Eilen illalla oli Kipsun kolmannet pitkät treenit. Olin taas pyytänyt löydön alkuun, ja sitten n. 1h etsintää. Alue oli Oittaalla, oli jo pimeetä, ja tuulta ei juuri ollenkaan. Hankikanto, joten Siwwi pääsi mihin vaan, ohjaaja ei.
Parkkipaikalta löytyi auto, jonka tuulilasissa oli kartta jossa sanottiin, että ensimmäinen alue on 50m säteellä autosta. Otin koiran autosta, puimme vermeet päälle, laitoin sen liinaan ja siirryimme auton lähelle, josta se välittömästi nosti jäljen, kiipesi lumipenkan yli ja löysi sieltä tyypin. Kit ei kuitenkaan löytänyt makaavalta pojalta rullaa, koska rulla oli eri kyljen puolella, missä koira, joten hetken etsimisen jälkeen se päätyi ottamaan kiintiksen. Taitava! Hetken se pohti mitä tehdä, ja meinasi viedä rullan maalihenkilölle, mutta toi sen sitten kuitenkin minulle (olin ihan muutaman metrin päässä). Hyvä Siwwi! Eikä nuori maalimies sotkenut keepin päätä, se kun rrrrakastaa lapsia niin kovin.
Sitten lähdettiin varsinaiseen etsintään, Kit sai mennä irti. Suljettiin polkuja pitkin ensin yksi alue, halkaistiin sitä vielä pieni pätkä. Yritin tuulen alapuolelta kokeilla pistoja alueen keskelle, mutta ei mennyt ei sitten millään. Sitten kokeilin toiselta laidalta myötätuuleen aakeeta alamäkeen laskevaa peltoa ja siitä saatiinkin tehtyä kaksi ihan kelvollista pistoa. Mutta ei viitsinyt enempää tehdä, kun ei kerran löytöjäkään (ja siis palkkaa) ollut tiedossa.
Tarvottiin polkuja, koira pysyi aika lähellä. Sitten n. 1h jälkeen pohdittiin siinä parhaillaan kartturin kanssa, että mihin suuntaan täällä tuulee ja puhalleltiin hengityksiä otsalampun valoon, kun keepi samalla työsti ja etsi maalimiehen. Jepjep. En sitten nähnyt sen reaktoita enkä mitä se teki, kun ihan vasta lopussa. mm oli ihan lähellä polkua, josta olimme juuri kulkemassa tuulen yläpuolelta ohi. Meidän toilailuista huolimatta ja välittämättä koira onneksi teki hommat itsenäisesti, ja tällä kertaa löysi irtorullankin. Maalihenkilöltä (kuin myös kartturilta) tuli kommentti: kokeeseen. Tilanne on nyt 3-1 kokeeseen-eikokeeseen.
Tokoa
Ennen etsintää jouduimme kartturin kanssa odottelemaan n. 30min, kun maalihenkilö oli myöhässä. Tehtiin häiriötokoa liikkeenohjaajan kanssa, sekä niin, että minä tein koiran kanssa ja häiriöhenkilö huuteli käskyjä. Aluksi Kit oli ihan kuutamolla, seuraaminen oli ihan hukassa. Mutta löytyi se oikea moodi sieltä hetken perästä kuitenkin. Aluksi otti jokaisesta käskystä häiriötä, mutta kun vahvistelin oikeaa toimintaa, niin aika nopeasti se alkoi hiffata homman jujun. Näitä pitäisi tehdä paljon lisää.
Keskiviikoagit
Koutsimme oli nykertänyt tällaisen hyppyratakiemuran. Oli Riihimäen kisoista jonkun radan alku. Tarkoitus oli kokeilla eri menetelmiä.
Me yritettiin ensin, että käyn merkkaamassa 2:sen, siirryn 3:sen nurkalle ja yritän vain kropalla osoittaa mihin suuntaan mennä 1-2 väli. Ei toiminut, keepi tuli kakkosen ohi. Mutta kun ohjasi lisäksi kädellä, toimi. Pieni valssi-peruutus kolmoselle ja siitä sisäkautta eteenpäin.Toinen, kuulemma parempi oli että otin 2-sen alasiivekkeen kohdalla kiinni, valssilla tein melkoisen vekin 3-sen eteen, niin että koiralle tuli suora linja 3-4 ja sitten takaaleikkaus 3-4 välissä. Ja kun vielä ohjasi ilman käsiä takaaleikkauksen ja loppuradan, niin meni kuulemma paljon paremmin. Kun ne kädet tuppaa huitomaan muuten liikaa...
Odotellessa kokeiltiin paikalla ollutta A-putki-ansaa. A:n alle oli vedetty putki niin tiukalle ylösnousun eteen molemmin puolin, että siinä oli n. juurijajuuri kelpin mentävä rako! Ensin A:lle, hieno. Sitten putkeen, mutta ekayrittämällä meni taas A:n, toisella ja kolmannella sitten jo putkeen. Ja sen jälkeen taas A, ja hienosti meni. Eli erottelu toimii loistavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti