TK1 My

Eilen sunnuntaina 8.11.2015 oli Myn kanssa viimeinen alokasluokan tokokoe. Koe oli omalla KKK-hallilla ja tuomarina toimi Tiina Heino. Tavoitteena oli opiskella lisää pikkumustan käyttöohjeita ja saada kehään se hyvä fiilis mikä treeneissä on. Siinä onnistuin, fiilis oli ihan mielettömän hyvä, niin minulla kuin koirallakin! Ihana My! Se otti sosiaaliset kehut tosi hyvin vastaan, mutta rahoittui ja keskittyi niiden jälkeen hienosti seuraavaan liikkeeseen, oikein odotti pikkupartiolaisena mitä seuraavaksi tehdään.

Liikkeet suoritusjärjestyksessä:
Paikallaolo 9½
Meni aavistuksen vinoon maahan. Oltiin 3:n koiran rivissä oikeanpuoleisin, eli ekana maahan, vikana ylös.
Luoksetulo 10
Tuli omaan makuun ihan liian hitaasti, mutta laukalla ja samaa vauhtia koko matkan. Jäi liian kauas eteen, mutta tokotuomarit tykkää. Nätti sivullesiirtyminen.
Seuraaminen 8
Oikein kiva ja tarkka seuraaminen, paitsi hitaassa käynnissä suu kävi kerran mun vasemmassa kädessä palkkaa etsimässä. Ja juoksussa pomppi kaksi kertaa. Vire kun oli nyt parempi, niin pientä keulimista. Ei haittaa, saadaan se kyllä pois, vaikka tarkoitus onkin saada seuraamiseen vielä lisää virettä. Vikassa perusasennossa meinasi ennakoida täyskäännöstä, peppu kävi mun selän takana, mutta suoristi hyvin.
Noutokapulan pito 10
Hyvä! Tätä vähän jännitin, mutta piti hienosti, ei edes pureskellut. Jäin vähän kauemmas etten ollut niin voimakkaasti sen päällä kapulaa ojentaessa.
Kaukokäskyt 10
Hyvä My! Mun makuun ne on edelleen liian hitaat, työstetään.
Estehyppy 10
Jäi taas omaan makuun vähän kauas eteentulossa.
Liikkeestä maahanmeno 10
Hieno, aavistuksen käänsin päätä että näin. Tämä on ollut viimeaikoina vähän epävarma, jää istumaan ja ulkona ennen halliin menoa ei suostunut mennä kunnolla maahan, kun satoi ja maa oli märkä.
Kokonaisvaikutus 10
Tuomari kommentoi, että noin voimakas kehuminen ei sitten ole sallittua enää ylemmissä luokissa. Minä sanoin vaan "jes" ja koira pomppi. Saa pomppia jatkossakin.

Tulos: ALO1 192 p KP sijoitus 1/6.

Ainakaan ylemmissä luokissa tuomarin arvostelu ei todellakaan ollut mikään löysä ja mielestäni nuo meidän pisteet oli oikein ansaitut, seuraamisessa arvostelu oli mielestäni jopa hieman tiukka. Pieniä ohjaajan apuja siellä näkyi, niistä ei näköjään rokottanut. Olen ihan supertyytyväinen pikkumustaan. Nyt sit avoimenluokan liikkeitä viimeistelemään!

My MH-testissä

My ja Tikru-veli osallistuivat 25.10. Mäntsälässä järjestettyyn MH-testiin. Molemmat suoriutuivat testistä varsin reippaasti, eivätkä kuormittuneet oikeastaan ollenkaan. Tiikeri otti testin varsin lunkisti, Myllä oli selvästi isommat reaktiot, mutta sekin palautui nopeasti eikä sille jäänyt minkäänlaisia pelkoja asioita kohtaan. Hieman hämmästytti kummankin osalta uteliaisuuden puute, kun eivät oma-alotteisesti lähteneet tutkimaan asioita. Ei kiinnostanut.

My on ollut minulle vaikea tulkita, onko se rohkea, onko se kova, vai pehmeä. Eipä sitä osannut testaajatkaan tulkita, kuului kommentteja "onpas haastava koira, epälooginen, ensin se on jotain ja sitten se ei olekaan, pienessä koirassa monta koiraa". My oli testin aikana vissiin vähän, että "mamma hoitaa" ja tuli tutkimaan asioita vasta kun kutsuin, mutta sitten nopeasti ja reippaasti. Maalaiskoiran päänpäälle olisi voinut piirtää ison kysymysmerkin. Testin jälkeen My oli rauhallinen ja testaaja totesi siinä lopuksi sitä rapsutellessaan, että nyt tässä se vaikuttaa oikein tasapainoiselta. Ja mainitsivat, että koska se toipui asioista niin nopeasti, se osoittaa ennemmin kovuutta kuin pehmeyttä, mutta osoitti se testissä molempia.

Minusta My oli aika erilainen testissä, kuin mitä se on arkielämässä. Olen aika paljon kieltänyt sitä noista voimakkaista reaktioista, ja heti testin alussa se kutsuttiin pois vieheelle räyhäämisestä, niin olisiko tämä vaikuttanut myöhempään kiinnostuksen puutteeseen, en tiedä. Yltiömäinen ihmisten päälle hyppiminen ja pusuttelu kielii lievästä pidättyväisyydestä. Samaa sanottiin Kittyn luonnetestissä, että siinä on pidättyväisyyttä. Nyt tämä ei enää yllättänyt, kun olin sen kuullut jo aiemmin. Tämä ehkä selittää osaltaan Myn haukkuongelmia haussa, joten ihan paikallaan vaihtaa se rullaan. Jos me nyt hakua tavoitteellisesti jatketaan, kun ne paukut ...

Laukauksista My ahdistui odotetusti, on niihin alkanut nyt kesän aikana reagoida enemmän. Eivät halunneet ampua sille kahta passiivisen aikaista, kun kuitenkin pystyi pitämään itsensä kasassa niistä leikin aikaisista laukauksista. Nopeasti My laukauksista toipuu, mutta ei se niistä tykkää. Tiikeri ei tainnut laukauksia edes kuulla. Video

1a Kontakti – tervehtiminen: 5, Mielistelevä kontaktinotossa, hyppii, vinkuu, haukkuu, jne.
1b Kontakti – yhteistyö: 4, lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu TO:sta
1c Kontakti – käsittely: 3, hyväksyy käsittelyn
2a Leikki 1 – leikkihalu: 4, Leikkii - aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
2b Leikki 1 – tarttuminen: 2, Ei tartu, nuuskii esinettä
2c Leikki 1 – puruote ja taisteluhalu: 1, Ei tartu esineeseen
3a Takaa-ajo: 1krt: 2, Aloittaa, mutta keskeyttää
3b Tarttuminen 1krt: 1, Ei kiinnostu saaliista/Ei juokse perään
3a Takaa-ajo: 2krt: 1, Ei aloita
3b Tarttuminen 2krt: 1, Ei kiinnostu saaliista/Ei juokse perään
4 Aktiiviteettitaso: 4, Tarkkailevainen, toiminnot tai rauhattomuus lisääntyy vähitellen
5a Etäleikki – kiinnostus: 1, Ei kiinnostu avustajasta
5b Etäleikki – uhka/aggressio: 1, Ei osoita uhkaeleitä
5c Etäleikki – uteliaisuus: 2, Saapuu linjalle aktiivisen avustajan luo
5d Etäleikki – leikkihalu: 1, Ei osoita kiinnostusta
5e Etäleikki – yhteistyö: 2, Kiinnostuu, mutta keskeyttää
6a Yllätys – pelko: 3, Väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista
6b Yllätys – puolustus/aggressio: 2, Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä
6c Yllätys – uteliaisuus: 2, Menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
6d Yllätys – jäljellejäävä pelko: 1, Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
6e Yllätys – jäljelle jäävä kiinnostus: 1, Ei osoita kiinnostusta haalariin
7a Ääniherkkyys – pelko: 5, Pakenee enemmän kuin 5 metriä
7b Ääniherkkyys – uteliaisuus: 2, Menee räminälaitteen luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
7c Ääniherkkyys – jäljellejäävä pelko: 1, Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
7d Ääniherkkyys – jäljellejäävä kiinnostus: 1, Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan
8a Aaveet – puolustus/aggressio: 1, Ei osoita uhkauseleitä
8b Aaveet – tarkkailevaisuus: 2, Katselee aaveita silloin tällöin
8c Aaveet – pelko: 3, On enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, vaihtelee paon ja kontrollin välillä
8d Aaveet – uteliaisuus: 2, Menee katsomaan, kun ohjaaja puhuu avustajan kanssa ja houkuttelee koiraa
8e Aaveet – kontaktinotto aaveeseen: 5, Innostunutta kontaktinottoa avustajaan, esim. hyppii tai vinkuu
9a Leikki 2 – leikkihalu: 1, Ei leiki - ei osoita kiinnostusta
9b Leikki 2 – tarttuminen: 1, Ei tartu esineeseen
10 Ampuminen – 5, Häiriintynyt, pelokas / Yrittää paeta / Ohjaaja luopuu ampumisesta

Hömelö

Kittyn MH-testin video on edelleen tekemättä ja julkaisematta, kun en sillon saanut sitä olemassa olevilla ohjelmilla käsiteltyä. Täytyisi tehdä sekin nyt, kun se isäni uudella koneella nyt onnistuu. Katselin videot ja Kitty on ollut juuri sellainen kun Mystä odotin, reagoi voimakkaasti mutta meni oma-alaoitteisesti tutkimaan. Kitty kuitenkin ylipäätään otti testistä paljon enemmän kuormaa kuin My. Kitty oli testinsä aikaan hyvin saman ikäinen, n. 2,5v. My oli hyvin rentona koko testin eikä sitä tarvinnut juuri palautella, ja sehän on pääasia! Ja arkielämässä se on edelleen sama hömelö rämäpää rällä, eikä testi sitä tietenkään miksikään muuttanut.

Kitty rauniokokeessa ja My tokokokeessa

Lauantaina 3.10. osallistuttiin Kittyn kanssa yhtäkkiä hieman yllättäen rauniokokeeseen. Peruskoe oli menossa vanhaksi ja vss-sijoitus siten katkolla. Ensin oli tarkoitus yrittää kauden vikaan kokeeseen 18.10., mutta tajusin etten pääsisikään siihen. Torstaina kyselin, päästäisikö vielä lauantain kokeeseen ja mehän päästiin. Mitä sitten jos ei ole yli vuoteen treenannut, kun koira on pätevä! Olin edellisellä fyssarikerralla saanut varovaisen luvan osallistua lokakuussa kokeeseen, vaikka hieman kyllä jännitti, että täpinöitseekö Kitty itsensä rikki siellä.

Ilma oli hieno, aurinkoista n. +10 ja edellisyön Valio-myrskyn jäljiltä ihan kiva tuulikin. Koe meni hyvin, ja saatiin kovasti kehuja. Ensimmäinen maalimies löytyi ykköskaivosta helposti. Toinen oli teletapin yläösassa ja sitä piti työstää ihan loputtoman kauan ennenkun tarkka Kitty oli varma ja halusi ilmaista, tähän testaaja oli erityisen tyytyväinen. Viimeinen löytyi avopiilosta käärmekasan rengasröykkiöstä. Nyt on peruskoe uusittu ja vss-sijoitus säilyy. Josko me sitten ens kaudella päästäisi sinne loppukokeeseen, kun se jäi jo viimesyksynä tekemättä.

Sunnuntaina 11.10. oltiin Myn kanssa tokokokeessa omalla KKK-hallilla, alokasluokassa kisakokemusta hakemassa. Tuomarina Harri Laisi.

Kokemusta tosiaan näköjään tarvitaan, kun Pikkumustan käyttöohjeet on ohjaajalta hieman hukassa. Oletin, että se vetää kierrokset ihan kattoon, kun ollaan aksahallilla, joten pidin sitä ennen aloluokan alkua hengaamassa ja kierroksia laskemassa. Aika kauan hengattiin, kun koe oli yli tunnin arvioidusta aikataulusta myöhssä. Ja Myhän laski vireen, jopa niin paljon, että ennen yksittäisliikkeitä yritin sitä vähän nostattaa. Mutta ei näin jatkossa, se laski ihan liiaksi enkä saanut sitä kunnon vireeseen edes ennen kehää, eikä vire kantanut kehässä. En kehunut kunnolla liikkeiden jälkeen, ja se selvästi laski noudon pidon jälkeen, kun siinä tuli virhe, ja tuo varmaan vaikutti loppuihin liikkeisiin.

Noudon pidossa meinasi napata kapulan heti, kun sain sen liikkurilta, joten nostin kapulan pois ennen kun liikkuri sanoi "käsky". Otti sitten kyllä ja piti aikansa, pää alkoi kallistua ja lopulta sykkäisi kapulan pois. Viimeisenä olleet kaukokäskyt meni nollille, jätin sen väärällä käskyllä eikä se tehnyt elettäkään noustakseen istumaan. Seuraaminen oli taas vähän huonoa ja levotonta, hitaassa käynnissä en sanonut uutta käskyä, ja koira hukkui hetkeksi. Ei istunut vikaa perusasentoa. Luoksetulo oli hidas laukka. Mutta sivulle siirtymiset ihan kivoja treenitilanteeseen nähden, selvää parannusta! Eikä noussut ylös ennakkon mun palatessa sen viereen. Eli edellisen kokeen virheet korjattu!

Ihan kivoja, mutta myös mielestäni ansaittuja, pisteitä saatiin kuitenkin, ja videolla jälleen kerran näytti paremmalta miltä tuntui (kun tiedän millä raivolla se normisti tekee).

Pisteet liikkeiden suoritus järjestyksessä:
Paikallamakuu 10
Estehyppy 10
Liikkeestä maahanmeno 10
Noutokapulan pito 7
Luoksetulo 9,5
Seuraaminen 8
Kaukokäskyt 0
Kokonaisvaikutus 8
Yhteensä ALO1 162,5 p

En saanu lelua kokeessa, nih!

Ollaan nyt aloiteltu AVO-luokan puuttuvien liikkeiden treenausta (ruutua, törpön kiertoa, liikkeestä seisomista) ja hetken pohdin menisinkö seuraavaksi jo avoon n. 1kk päästä. Mutta käydään nyt vielä alossa kokeilemassa toisenlainen strategia tuohon kisavireeseen. Ja treenataan kunnolla ennen avoa myös kestoa ja palkattomuuttakin taas, se on kuitenkin nykyään aika paljon pidempi luokka kuin alo.

Muutoin My on treenannut agia n. 1krt/vk. Hakutreenit siirtyivät sunnuntaille ja meillä jää nyt monta treeniä väliin ennenkun on taas vapaita sunnuntaita marraskuun lopulla. Yritän silti saada Mylle pienellä porukalla ilmaisutreenejä (rulla), että saataisiin sitä eteenpäin. Tokoa on tehty molempien kanssa, Kittykin on päässyt jo jumppaamaan seuraamista, peruuttamista, askelsiirtymiä, kaukoja yms. Ruutua ja törpön kiertoakin on tehty vähän, vaikka vielä pitäisi hieman malttaa noiden vauhtiliikkeiden kanssa.

Kelpie katollaan

Uusia kisakirjoja

My alkaa pikkuhiljaa päästä kisaamaan, nyt on ostettu vihreä ja keltainen kisakirja!

Lauantaina 5.9. Uudenmaan piirimestaruus tokokoe Nummelan pesäpallostadionilla Veikkolan Koirakerhon joukkueessa. My starttasi näin siis tokouransa. Keli oli aamusta ihan hirveä, vettä tuli kaatamalla ja ukkosti. Alokasluokka oli viimeisenä vasta puolen päivän jälkeen ja onneksi sää selkeni hetkesi ja saatiin meidän suoritukset tehtyä ihan kivassa kelissä.

My oli hyvin rauhallisessa ja matalassa vireessä odotellessamme. Kehään meneessä jopa nostatin sitä, kun alunperin kuvittelin käyvän päin vastoin. Paljon tuli virheitä, mutta ei yhtään nollaa. Jonkunlainen aivopieru sille sattui seuraamisessa, kun hukkui ihan täysin ekan lyhyen suoran paluussa. Ekalla suoralla oli kovasti tapahtumaa sisältäen lyhyen juoksuosuuden, täyskäännöksen ja liike seis, joten eikö oikein päässyt kunnolla mukaan ja meni siitä sekaisin? Seuraaminen oli muutenkin aika kamalaa. Lisäksi pisteitä ropisi joka liikkeessä siitä, kun palatessani sen viereen, se nousi ennakoiden perusasentoon, tai siirtyi edestä sivulle hyppäämällä mua vasten. Kumpaakaan ei ole tehnyt ikinä, tosin edestä sivulle siirtyminen on sillä huono ja tekee siinä pompun, mutta ei nyt sentään rinnuksille ole ennen hyppinyt. Oliko liikaa intoa vai epävarmuutta? Noutokapulan pito meni hienosti, pientä kapulan pyörittelyä (mitä sitäkään ei normaalisti tee) josta -1p.

Mutta oikein kiva ilme sillä oli, pientä viilausta niin hyvä siitä tulee!

Paikallamakuu 10
   oltiin ekana rivissä, meni hitaasti maahan, muuten ok
Seuraaminen 7½
   huono, hukkui täysin ekan suoran paluussa. Loppua kohden paransi.
Liikkeestä maahanmeno 7
   katsoin menikö maahan, tuomari rokotti tästä vartaloavusta+nousi ylös kun palasin viereen
Luoksetulo 8½
   tuli normaalia hitaammin, ei edes tehnyt myyräloikkia, mutta hyvä eteentulo! Sivulle siirtyi pomppien ja minuun koskien
Kaukokäskyt 8½
   nousi seisomaan kun palasin viereen
Noutokapulan pito 9
  pientä levottomuutta otteessa
Estehyppy 8½
   sivulle siirtymisessä hyppäsi törkeästi minua vasten
Kokonaisvaikutus 8½

Tulos: ALO1 171p 6/10 sija. Ja meidän joukkue voitti piirimestaruus kultaa! Tuomarina toimi Tuija Sere.

Sunnuntaina 6.9. agilitykisauran aloitus Lohjalla. Käytiin ostamassa kisakirja ja mittauttamassa pikkumusta ja samalla olin ilmoittanut sen yhdelle hyppyradalle (puomin ylösmeno kesken, siksi ei vielä agiratoja). Henri Luomala mittasi Myn 45,5 cm eli maxi ilman sen kummempaa ihmettelyä. Samaa olen itse mittaillut.

Rata oli ihan kiva, mutta ei kuitenkaaan pelkkää suoraa paahtamista. Joitain ansanpaikkojakin sinne kuvittelin, mutta ei My niihin mennyt. Se on kiltti ja kuuliainen ohjattava, joka kuitenkin irtoaa ihan kivasti. Paitsi sitten muurilla päättikin tulla perääni, kun itse vähän kiiruhdin ja rintamasuunta kääntyi ennenkun My hyppäsi. Sama pussilla. Ja kepeillä se on vielä herkkä mun liikkeelle, joten siinäkin virhe tuli varmaankin siitä, että minä lähdin jo rynnimään ennenkun My ehti päästä rytmiin (tästä on sanottu mulle niiiiin monta kertaa...). Ja itseasiassa videolta hidastuksena katsottuna Luomala nostaa käden 3-hypyn kohdalla (ja tuloslapussa lukee 5), joten olisiko koskenut pituuteen, kun selvästi joutuu askelta sovittamaan ennen pituutta (koska minä taas rynnin). Näkyy hyppäävän aika pää ylhäällä taas, hyppytekniikkaa pitäisi taas päästä tekemään, on ollut siitä n. puolen vuoden tauko.

Muita kuulumisia?

Kelpieleiriä vietettiin elokuun lopussa jälleen Hauhovissa sukulaisten voimin höystettynä muutamilla muilla kelpieillä. Ohjelmassa oli Kittylle peltojälkeä (oli se vaan hieno, vaikka välillä meinasi vähän keulia!), Mylle aksaa, hakua, ilmaisutreeniä ja tottista.

Äiti ja lapset leirillä

My on treenaillut nyt elokuun hakua, tokoa/tottista ja aksatreenitkin käynnistyi vihdoin elokuun lopussa.

Hakutreeneissä vihellettiin peli poikki jo alkukesästä asti riivanneen ylihektisyyden vuoksi, mikä lopulta johti malttamattomuuteen ja maalimiesten jättöön, ei pystynyt/halunnut haukkua, vaan jäi syömään heinää tai lähti jopa pois. Nyt on tehty viereenlaskua, että saadaan oikea mielentila maalimiehelle. Tehtiin ensin kolme treeniä pelkästään partioimalla, suorapalkalla virettä laskien ja tämä on toiminut loistavasti. Sen jälkeen on ehditty tehdä yksi treeni pistoina, ja vire nousi taas selvästi korkeammalle, mutta pystyi rauhoittumaan maalimiehillä! Eikä pistot kärsineet yhtään partiointitreeneistä. Erikseen on kokeiltu kolmeen otteeseen rullatreeniä, kenttätreeninä toimii! Saas nähdä siirränkö Myn sittenkin rullalle, kun vaikuttaisi että haukkuminen ei sille kuitenkaan ole niin helppoa. Virhearvio minun kohdalta, mulle se kyllä haukkuaräpättää... katsotaan.

Toko/tottistreenit ovat tähdäneet kisastarttiin tokon piirimestaruus kisoissa. Nyt pitäisi asettaa uusia tavoitteita, tekisi mieli jatkaa vielä alokkaassa TK1:n verran, että saisin kisakokemusta/rutiinia Myn kanssa. Tarvitaan paljon lisää tarkkuutta liikkeisiin, etenkin perusasentoihin! Mutta ohjelmistoon pitäisi saada myös ruutu ja törpön kierto. Törppöä on yhden kerran jo kokeiltukin. Ruutuakin, mutta Pen oli unohtanut kokonaan miten targetille mennään, joten ensin targetin vahvistamista.

Tottispuolella ollaan muutama kerta tehty nyt esteitä. Metristä on mennyt pienen tokokapulan kanssa aina 90cm:iin asti. Metrinen ylitettiin ekaa kertaa n. viikko sitten pelkkänä paluuhyppynä, kevyesti meni. A-estettäkin on tehty pikkukapulalla ja sekin menee, mutta tuppaa hyppäämään mennessä vähän korkealta alas.

Ampumista pitäisi päästä treenaamaan/kuuntelemaan paukkuja, koska My niihin nyt jonkun verran reagoi. Leirillä ammuttiin ja se selvästi otti niistä itseensä. Se joutui n. vuosi sitten remonttimiehen ajattelemattomuutta kuuntelmaan kotona naulapyssyn pauketta ihan lähietäisyydeltä, ja oli ahdistunut siitä. Saa nähdä saadaanko kuntoon vai ei, kuinka paljon jaksan nähdä vaivaa.

Agitreeneistä ei ole mitään ihmeellistä raportoitavaa, parit treenit vasta ehtinyt olla. Kepeissä riittää kovasti työstämistä, kun ei malttaisi korkeassa vireessä keskittyä kunnolla. Oma liike häiritsee vielä aivan liikaa. Muuten se on kiltti ohjattava, mutta irtoaa silti kivasti, kun ohjaan kunnolla. Puomin ja A:n alastuloissa on edelleen target ja ylösmenokontaktin vuoksi ennen puomia pumpperi, joka toimii hyvin, mutta koska toistoja on vielä melko vähän (koko loppukesä jäi treenaamatta), en ole kokeillut vielä ilman.

Kitty ei ole pientä tokohumppaa lukuunottamatta päässyt vieläkään tekemään juuri mitään. 2vk sitten fyssarilla todettiin, että se on liikkunut todella etupainoisesti eikä ole käyttänyt/aktivoinut takapäätään kunnolla. Pidettiin 2vk tasapainotyyny-jumppakuuri ja kehitys on ollut selvä, nyt käyttää taas takapäätäänkin. Jumppia on jatkettava, mutta jospa se tästä kohta saataisiin treenikuntoon. Tokossa kun pitäisi päästä työstämään niitä uusia evl:n liikkeitä, mutta kun ne ovat juurikin niitä vauhtiliikkeitä, niin ei ihan vielä. Seuraamisia, jääviä, kaukoja on jonkun verran tehty, mutta kun ei niissä ole mitään ihmeellistä, niin eipä niitä jaksa hinkuttaa. Uutta pitäisi päästä opettamaan!

Sairaslomalaisten kesä

 

Tämä kesä kyllä meni taas vähän penkin alle noiden sairaslomalaisten kanssa. Montako kelpiä ihminen tarvitsee, että sillä olisi treenikoira?? Myönnettäköön, että on tullut jo pohdittua mistä sitä seuraavaa koiraa ... Noh, Myn sairasloma on sentään ollut kohtuu lyhyt ja nyt päästään taas pikkuhiljaa treenaamaan.

Kitty on pikkuhiljaa palaillut normaalielämään lenkkeilyn ja arkielämisen suhteen. Kesäkuussa fyssari huomasi, että oikean nyt leikatun jalan lihakset on vahvemmat kun vasemman (hyvä oikean jalan kannalta!), ja keventää vasenta (ei niin hyvä). Myöhemmin muistin, että sehän oireili vasemman jalan pohjetta jo tammikuussa ja se onkin ollut tosi kireä, lähentäjässä jotain ongelmaa yms. Sitä on hoidettu laserilla ja tasapainotyynyllä, muuten ei olla juuri jumppailtu. Kesä-heinäkuun vaihteessa uitiin 4krt Hyvinkään sarjakortti loppuun, mutta luonnonvesissä uiminen on ollut kylmien vesien vuoksi aika vähäistä. Lenkillä se on jo saanut hömpöttää irti, mutta riehumiset on kielletty edelleen. Ja ei olla juuri treenattu, kun se aiheuttaa niin suurta täpinöitsemistä. 6 kk leikkauksesta (fyssarin ohjeaika sairaslomaan) tulee täyteen vasta syyskuun lopussa, nythän on vasta 4,5 kk mennyt. Toki se vois esim jälkeä tehdä, mutta...

Kitty ui...

Myn sterilisaatio oli 20.7. Mevetissä. Tehtiin tähystämällä, mutta koska kohdussa oli muutoksia se piti poistaa ja sitä varten tuli sitten vielä n. 2cm ylimääräinen haava. Muutaman päivän My oli hieman kipeä/vaisu, mutta sitten alkoi hepuloitsettaa. Nyt 2,5vk leikkauksen jälkeen se on saanut jo lenkkeillä vapaasti ja on tehty pientä treeniä. Rankemmista treeneistä kuten agility tuli 3vk sairasloma. Ohjatut agitreenit tosin alkaakin vasta parin viikon päästä, joten ehtii hyvin toipua.

 ... My ei ui ...

 ... kuhan pyllistelee

Treenirintamalla on siis loppukesän ollut kovin hiljaista. Kesä-heinäkuu treenattiin Myn kanssa vielä hakua ja tottista, ohjatut agitreenit on ollut tauolla kesäkuun alusta asti. Heinäkuussa käytiin juoksemassa meidän ekat epikset, voitettiin ylihelppo supermölliluokka, vaikka mukana oli muitakin nopeita koira, eli lujaa menee! Muutama kerta käytiin hallilla tekemässä kontakteja ja keppejä. Kisaamaan olis jo kova hinku (hyppäreille, puomin ylösmenokontakti vaatii työstöä). Hakutreenit on tuntuneet junnaavan paikoillaan, mutta Sirken treeneissä tuli todettua, että My on koira joka vaan tarvitsee pääasiassa sitä perustreeniä, perusasioiden vahvistamista, aina ja iankaiken. Viimeisimmissä Sirken treeneissä heinäkuun alussa tehtiin kisamainen treeni - ja sehän meni ihan kivasti! Paitsi että maalimiehet palkkasivat, eikä My osaa vielä kulkea nätisti irti keskilinjalle. Mutta kesti hyvin runsaankin määrän tyhjiä (joku ei luota koiraansa ja pistottaa ihan turhan tiheeseen). Sen jälkeen on ilmennyt ihmeellinen maalimiesten jättö -ongelma, pahin ongelma mitä voi olla. Tämä tuli esiin juuri ennen sairasloman alkua, joten katsotaan nyt sitten missä mennään, kun kohta palataan treeneihin. Tosin tällä hetkellä ohjaajan hakumotivaatio on taas ihan hukassa. Jos vaan keskittyis aksaan ja tokoon...?

Siis tokoon? Joo, ihan kun tokokärpänen olisi puraissut kun keksin, että uuden alokasluokan liikkeethän on aika helpot. Noudon pitoa lukuunottamatta. Itsepäinen My kun on päättänyt, että kapulan pito ei kuulu hänen hommiinsa. Tykkää kyllä hulluna vauhtinoudosta ja iskunoudoista, mutta pito - ei niin ei millään... Sairasloman toisella viikolla otettiin kapulanpitotreeni ohjelmistoon, ja sehän on tuottanut tulosta, ihmeitä tapahtuu!

Kunhan tässä pääsee Kittyn kanssa tokotreemaanaan, niin Mykin aloittaa sitten ylempienkin luokkien treenaamisen. Tehdään siitäkin tokokoira. Oho! Tai sitten innostus lopahtaa alkuunsa.

Kuvissa kesäloman 2pv mereilyretken kuvasatoa.

Himpun on rakenteessa eroa ...

... silti ne painaa melkeen saman verran, n. 14,5 kg ja siinä on kilo liikaa molemmille.
Myllä on ihan kunnon rasvakerros kylkiluiden päällä,
vaikka näyttää tommoiselle kuikulalle.
Se on muutamia senttejä Kittyä korkeampi, n. 46-47cm.

Kuin kaksi marjaa?

Kittyn puolustukseksi sanottakoon, että sillä on hirveän
paksu karva ja tuossa vielä uimisesta pörröllään.

Tän rakenteesta mä niin tykkään!

Se on ketterä kuin vuorikauris

Setäkin on vielä menossa mukana, vaikka vanhuus jo painaa (12,5 v)

BH hyväksytty!

Saanen esitellä

BH PenniMyyksä! 

 

Aloitettiinkin kisaura korkkaamalla sininen kirja eli BH-koe suoritettu!

Ilmottauduin Myn kanssa Vekoran 4.6. BH-kokeeseen jo keväällä, vaikka se mielestäni oli hieman liian aikaisin, en saisi mitenkään rakennettua sellaista kestoa sellaisessa vireessä mitä halusin. Mutta olipahan tavoite ja tuli treenattua kevät melko ahkerasti (muuten ei olisi tullut treenattua varmaan ollenkaan...).

Myn seuraaminen on vallan kivaa, mutta ei se vielä kestä kahta niin pitkää pätkää mitä BH:ssa on. Mutta se teki, ja sen häntä oli pystyssä ja se oli kohtuu iloinen. Itseasiassa tuntui paljon huonommalta kun näytti, koska tiedän miten hyväänkin se pystyy ja nyt oltiin kaukana siitä. Sattui vielä niin, että sillä on jonkunlainen valeraskaus ja puuttuu se turbovaihde. Ja häiriöitä oli ihan hirveästi, vaikka ollaan niitä harjoiteltukin, niin ei ihan näinä paljoa kerralla! Todella kova tuuli paukutti kehänauhoja juuri kun oltiin aloittamassa, My pomppasi metrin verran ennen aloitusperusasennon ottoa, että mikä sieltä tulee päälle. Ekalla suoralla meni poliisiauto pillit ulvoen ohi ja muutaman korttelin päässä olevalla urheilukentällä ammuttiin starttipistoolilla jatkuvasti.

Mutta se teki, enkä minäkään tainnut saada yhtään moitetta avuista. Ainoa selkeä virhe tuli maahanmenossa, jota se ennakoi ensin jätättämällä ja meni sitten itsenäisesti maahan ja minä ihmettelin tovin missä on koira, ja kun sen löysin ihmettelin mitä ihmettä teen. Eniten tyytyväinen olin luoksetuloon, se tuli nätisti suoraan eteen ilman apuja - se paikka kun on ollut aika hakusessa. Henkilöryhmät meni yllättäävän hyvin, istuminen oli hyvä. Kaikesta muusta taidettiin saada erinomaista, paitsi hihnaseuruu oli erittäin hyvä ja maahanmeno-luoksetulo puuttellinen tai tyydyttävä, en muista.

Vastoinkäymisten jälkeen kesää kohti

Kittyn toipumisen kanssa on tapeltu koko kevät. Polvi piti sitten leikata jälleen kahteen kertaan, kun ensimmäinen ei vaan riittänyt. Sitten haavaan tuli viikko tikinpoiston jälkeen ommellankareaktio, haava aukesi molemmista päistä ja alkoi mätiä. Yksi antibioottikuuri ei riittänyt, vaan perään syötiin vielä toinenkin. Kuntoutus on siis edelleen ihan alkutekijöissään, kun ei olla päästy vesijuoksumatolle, eikä toki vielä uimaankaan. Mutta nyt on jälkimmäisestä leikkauksestakin aikaa kulunut jo 8 viikkoa ja Kii on jo hyvän aikaa päässyt mukaan normilenkeille metsään, hihnassa toki vielä. Mielestäni jalankäyttö ei ole aivan puhdasta, mutta olosuhteisiin nähden ihan ok. Ei olla treenattu vielä mitään, enkä ole antanut sen leikkiä edes itsekseen, otetaan ylivarovaisesti. Hienosti se on taas jaksanut sairastaa, passivoitui täysin tekemättömyyteen ja lepäämiseen. Mutta heti kun aktiviteetti hieman lisääntyi, on se ollut kovin onnellinen päästessään m u k a a n!

T y l s ä ä ä . . .

My sairasti heti juoksunsa perään huhtikuun lopussa kohtutulehduksen, sai siihen antibiootit ja nyt eletään sormet ja varpaat ristissä, että tulehdus pysyy poissa, ja päästään vielä 1-2 kk eteenpäin, jolloin se steriloidaan tulehduksen uusimisen välttämiseksi.

Muutoin elämä on pyörinyt Myn treeneissä. Ahkerasti tottista, vähän aksaa ja hakutreenitkin starttasi huhtikuun puolivälissä. Tottis alkaa näyttää tosi kivalta, paljon on toki vielä työstämistä kestossa ja tarkkuudessa etenkin käännöksissä. Noudot ja esteet on toki vielä ihan kesken, nyt on keskitytty lähinnä BH:n liikkeisiin.

TottisMy!

Agilityssä vaihdettiin ryhmää Kittyn paikalle, ja päästiin/jouduttiin lähes suoraan yksittäisten esteiden opetuksesta tekemään 3-luokan ratakiemuroita. Välillä menee hyvin, välillä näkyy kokemattomuus ja osaamattomuus. Kepeissä on paljon tekemistä, erikseen tehtynä osaa ne hyvin, mutta kun kierrokset on tapissa, ei pysty keskittymään eikä onnistu ei niin millään. Puomilla ollaan jouduttu jumppaaman ylösmenokontaktin kanssa. Käytössä on ollut pumpperi n. 0.5m kontaktin yläpuolella, mutta välillä tuppaa silti yrittämään loikkia. Nyt kokeilussa onkin pistää pumpperi ennen puomia maahan, katsotaan...

Hyppytekniikan treenaaminen oli huhtikuun tauolla juoksun takia, ja sen jälkeen ei olla sitä treenattukaan, kun hallivuorokin loppui. Treeneissä rimat on ollut 55cm ja pääsääntöisesti hyppää ne ok. Lähinnähän sillä korjattiin etupainoista ja pääylhäällä hyppyä, rimoja se ei ole ehkä ikinä tiputellut. Lisäksi sillä on tosi pitkät hypyt, kasaaminen on vaikeeta.

Pienenä ajatuksen oli startata Myn aksaura hyppyradoilla jo huhtikuussa, mutta juoksut ja kohtutulehdus estivät sen. Ja nyt tuntuu, että osaako se niitä keppejä kuitenkaan tarpeeksi hyvin, että kannattaisi vielä kisoihin mennä. Agiradoille en kyllä mene ennenkun tuon puomin saa johonkin kuosiin ylösmenonkin osalta.

Hakutreeneissä on tehty pääasiassa sellaista 100m rataa 5-7 pistoa, yksittäisiä tyhjiä mukana. Pääpaino on ollut mm käytöksen lisäksi Myn eteneminen maastossa ja keskilinjalle mun luo tulo. Treenit on menneet ihan ok, mutta tuntuu että niistä on muodostunut hieman liian hektisiä, ja nyt yritetäänkin vähän rauhoittaa menoa tauottamalla maalimiehillä. Ilmaisu on ollut mukana, mutta vain n. 10-15 haukkua kunhan aloittaa nätisti maalimiehiä härkkimättä.

Esineruutua on tehty jonkun kerran. Ongelma on ollut esineiden palautus, löytää kyllä hienosti. Sain lopulta palautustreenin kautta omien esineiden tuomisen varsin kivaan jamaan, eli etsii ja tuo jo omat esineet sieltä 50m:stä ihan kivasti. Mutta vieraat jättää sinne, joten nyt työstetään vieraiden esineiden palautustreeniä. Helpolla ei My mua päästä!

KaistapääMy! Kuva © Tuija Hurmekoski