Myn luonnetesti

15.9.2019 Helsinki. 
Tuomarit: Tarja Matsuoi ja Lea Haanpää
Toimintakyky: +1b Kohtuullisen pieni +15
Terävys: +3 Kohtuullinen ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua +3
Puolustushalu: +3 Kohtuullinen, hillitty +3
Taisteluhalu: +2b Kohtuullisen pieni +20
Hermorakenne: +1b Hermostunein pyrkimyksin +35
Temperamentti: -1 Häiritsevän vilkas -15
Kovuus: +1 Hieman pehmeä +8
Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin +45
Laukauspelottomuus: ++ Laukauskokematon

Yhteensä 114p ++ Hyväksytty

Alunperin lykkäsin Myn luonnetestiä, jos se siitä vähän rauhoittuisi. Sitten en vaan saanut aikaiseksi kysellä paikkaa ja viime vuoden SBCAK:n LT:n jouduin perumaan Myn pohjevamman takia. Sillon ajattelin, että no ehkä se ei sitten enää mene. Mutta tänä vuonna yhdistyksen testi olikin varsin sopivasti syyskuussa Helsingissä, joten sinne siis. Vaikka koira olikin jo 6,5v ja arvelin, että saa laukauksista hylätyn. Mutta halusin vaan nähdä miten se toimii.

Se olikin yllättävän tomerana puolustamassa itseään ja minua kaikissa osioissa. Eikä se mihinkään ole rauhoittunut vieläkään, vaan sai tuomioksi häiritsevän vilkas. Se vähensikin sitten pistesaldoa reippaasti verrattunan erittäin vilkkaaseen (-30p) saatika vilkkaaseen (-60p). No onhan se, katsokaa videolta 😄. Itse olen vaan jo niin tottunut siihen. 

Leikki ei ollut sellaista raivopäistä mitä se normaalisti tekee, oli aika kohtelias. Ja myös vilkkaus häiritsi leikkiin keskittymistä, kun olisi pitänyt päästä katsomaan yleisöäkin. Pimeässä arvelin, että sille riittää, että se löytää jomman kumman tuomarin, ja niinhän siinä kävi. Lopulta se sitten kuitenkin kiipeili pöydälle ja tietokoneen päälle kolme kertaa. Tuomarit pitivät toimintakykyä kuitenkin pienenä, kun se ei lähtenyt minua etsimään.

My meni testin kyllä läpi varsin reippaasti, toipui nopeasti eikä kerännyt juurikaan kuormaa ennen kun seinähyökkäyksessä. Se oli kova pala, mutta silti siinäkin se puolusti itseään viimeiseen asti. Olisi ehkä pitänyt vielä pidempään palautella sitä siitä. Sen jälkeen laukauksissa se olikin jo kovin levoton ja reagoi kuten olin odottanutkin, ja varmasti moni tuomari olisi tässä vaiheessa tuominnut laukausaran. Mutta tuomarit tahtoivat nähdä vielä lisää, ja lopulta laukauksia ammuttiin neljä, ja viimeisessä se ei enää juuri reagoinut, joten sai laukauskokemattoman eli sen myötä hyväksytyn luonnetestin. Silti tiedän, että se on ainakin jollain tasolla laukaus- ja ääniarka. Ja näkeehän sen tuossa videolla, miten ottaa niistä kuormaa. Mutta ei tällä testin tuloksella ole meille sinällään mitään merkitystä, koska My ei tule keräämään näyttelysertejä eikä sitä käytetä jalostukseen. Mutta itse olisin rodun kannalta ehkä jopa mielummin nähnyt tuloksena sen LA:n, vaikka onhan se omalta kannalta kiva "meriitti", että sillä on hyväksytty luonnetesti. Ja kyllähän tuomarit tavallaan tulkitsivat ihan oikein sen mitä näkivät sillä hetkellä.

Saatiin testistä hieno video, kun paikalla oli lähes ammatimaiset LT-kuvaajat Petri Hallberg ja Mari Höök. Videolla myös pimeähuone!

Kittyn luonnetestiraportti löytyy tuolta ja video tuolta. Kii oli testin aikaan 2v nuorempi kuin My. Kitty sai monesta osiosta a-variaation, kun My sai b:n, vaikka minusta My toimi monessa kohtaan paremmin, sen osalta hyökkäykset vietiin paljon pidemmälle ja se toimi niissä paljon paremmin. Tää on niin tätä. Pisteisiin se ei kyllä vaikuttanut. Ja My otti kyllä selvästi Kittyä vähemmän kuormaa testissä laukauksia lukuun ottamatta. Yhtäkaikki, My selvisi hienosti eikä testi ole näkynyt jälkeepäin mitenkään sen toiminnassa.

Yritän saada kirjoiteltua muita kesän kuulumisia erilliseen postaukseen.

RTK2 ja muita tuloksia

Edellisen hehkutuksen jälkeen alkoi sitten tokossa varsinainen mahalasku. Hienosti menneen kokeen huumassa ehdin ilmoittautua vielä kahteen kokeeseen, joiden ilmoaika ehti umpeutua ennekun ehdittiin käydä seuraava koe, johon olin jo ehtinyt ilmottautua ennen tuota ekaa koetta. Siitä se mahalasku sitten alkoi, ja kun kokeita oli 2vk välein. Kun yhtä liikettä yritti korjata, niin seuraava hajosi, ja lopulta meillä oli käsissä vain hajonnut pakka. Ei siis enää jatkosssa kokeita kun yksi kerrallaan. Nyt pidetään taukoa kokeista kesän ajan ja yritetään saada taas hommat kuosiin ja joku ajatus tekemiseen.

Ja ne tulokset:

11.5. Veikkola, tuomari Susa Berghäll. 200,5p 3-tulos. Ruudusta ja hässäkästä 0, koira sinkoili ihan mihin sattuu. Muut liikkeet meni kohtalaisen hyvin.

24.5. Ojanko, tuomari Susa Berghäll. 220,5 p 3-tulos. Ruudusta 0. Hässäkkä sentään onnistui jotenkuten, mutta meille putkahti maahanmeno-ongelma (luoksari, kaukojen vika vaihto, ja ruutu..!!), josta ropisi rutkasti pisteitä. Mm. hienoista kaukoista saatiin vaan 5:nen, kun ei tehnyt vikaa vaihtoa istu-maahan - käsittämätöntä! Sama ruudussa, ei kertakaikkiaan mennyt maahan. Sama toistui myös rotumestiksissä. Siinä on selvästi nyt joku klikki, kun vaan keksisi mikä. Treeneissä toimii kyllä.

9.6. Strömfors, rotumestis. Tuomari Pernilla Tallberg. 155p, ei tulosta.... Meinasin perua kokeen moneen otteeseen, että ei mitään järkeä. Mutta kun olin menossa kaveria kannustamaan kuitenkin, niin kokeillaan nyt sitten. Ja kun oli luvassa helteistä ilmaa, niin päätin, että jos kehässä mukanani on lahna matkalaukku, niin keskeytän. My kyllä tsemppasi, eli yritti kaikkia liikkeitä, mutta virheitä tuli tuttuun tapaan ja vielä vähän enemmän. Se vaan ei kykene ajattelemaan mitään, jos on liian kuuma. Ja seuraamisessa ja viimeisenä olleessa hässäkässä se ihan unohti, että oli jotain suorittamassa. Voihan My! Mutta ei ollut helpot olosuhteetkaan.

Sensijaan rallytokossa saatiin tulos helteisessä kelissä Nummelassa!
19.5. Nummela, tuomari Heikki Palosaari. AVO 90p ja RTK2. -10 tuli vasemmalle 360 käännöksessä, kun Myn peppu käväs kerran melkein maassa enkä sitä huomannut. Mutta mitä väliä, nyt kohti voittajaa! Ehkä joskus syksyllä, oikealla seuraaminen pitää saada varmemmaksi.

Nyt on sitten kisaaminen tauolla ja keskitytään kesä lenkkeilyyn, uimiseen ja ehkä hieman maltillisempaan, mutta tavoitteelliseen treenaamiseen. Tavoitteena on saada syksyyn mennessä sekä EVL taas kasaan, että rallyssa voittajan liikkeet eli lähinnä oikella seuraaminen haltuun. Jossain välissä pitää kyllä myös pitää ainakin parin viikon totaalitauko treenaamisesta.

Kolme sukupolvea. My 6,5 v, äitikoira Kitty 10,5 v ja mummokoira Jilla pian 13 v. 

EVL 1-tulos!

Lauantaina 27.4. Lohjalla EVL 1-tulos 299p KP ja 1./8 sija luokan ainoalla ykköstuloksella. Tuomarina Harri Laisi, joka kehui, että "se on niin kovin iloinen suorittaja, aina odottaa innolla mitä saa seuraavaksi tehdä. Mutta kun vauhti on kova, niin tulee niitä pieniä epätarkkuuksiakin." Olihan se! ♥

Kaikki liikkeet tehtiin putkeen, liikejärjestys oli:

1. Paikkikset
2. Kiertohässäkkä
3. Luoksetulo
4. Kaukot
5. Zeta
6. Ohjattu
7. Seuraaminen
8. Ruutu
9. Tunnari

Suuri palkanodotus!

Tässä pisteet

Ollaan kyllä oltu ihan onnelisia vaan, kun on päästy treenaamaan tokoa ja My on sen kestänyt. Saatiin viilattua liikkeitä takaisin kuosiin pitkän sairasloman jäljiltä ja rohkenin ilmottautua kisaamaan. Vaikka tiesin, että pikkuvirheitä voi tulla sinne tänne samaan tapaan kuin elokuun ensimmäisessä EVL-kokeessamme. Ja niinhän siinä kävi, että koetta edeltävän viikon aikana tuntui yksi sun toinen liike hajoavan vuorotellen. Millon ei osannut mennä eteen, ei löytänyt ruutua alkuunkaan, ei osannut liikkeestä istumista, saatika tunnaria, ohjattu meni millon mitenkin päin pieleen. Mutta aina ne saatiin korjattua edes jotenkuten. Mutta monen liikkeen viimeinen viilaus ja silaus jäi silti tekemättä.

Joten olen kyllä ihan supertyytyväinen Myn esitykseen lauantain kokeessa. Meillä oli riittävästi aikaa laskea vire kohdalleen, My oli keskittynyt eikä tehnyt pahoja virheitä. Ohjaaja jokusen mokan teki, mutta tuomari ei niitä vissiin huomannut. Silti edelleen on paljon viilattavaa. Seuraamisesta haluan intensiivisemmän ja paikan paremmaksi, noutojen palautukset on huonot. Luoksarin stopit on parantuneet merkittävästi, mutta silti niissäkin on parannettavaa. Kierron kapulan nosto paremmaksi. Eteenemeno varmaksi, nyt se toimi, mutta kaareva banaani on pitkään ollut riesana, ettei se vaan palaa.

Nyt toivottavasti  jatkossa riittää vain se pieni viilaaminen, eikä jouduta kovin paljon palauttelemaan perusasioita. Seuraavia kokeitakin on jo kiikarissa.

Kovin on totinen torvensoittaja kuvassa, vaikka yleensä My on yhtä naurua koko koira. ♥

*   *   *

Jos vähän terveysjuttujakin. Edellisen kirjoituksen jälkeen My on käynyt taas kerran osteopaatilla 18.4. ja oli jälleen astetta parempi. Pientä vinoutta lantiossa ja kireyttä lonkankoukistajissa, mutta kokoajan menee parempaan suuntaan. Kitty kävi osteopaatilla ekaa kertaa elämässään 26.3. ja oli isosti jumissa palleasta. Toinen hoitokerta oli samaan aikaan Myn kanssa 18.4. ja nyt se oli vallan hyvässä kunnossa ja seuraavan kerran menee vasta kesällä. Mylle on uusi hoito taas 6vk edellisestä toukokuun lopulla.

Kittyllä oli tässä keväällä jonkun aikaakin toisen silmän vetistä vuotoa, ei siristystä, aristusta, rähmimistä, pelkkää vetistystä. Mietin onko samanlainen kipureaktio, kun viime syksynä, kun sillä oli iso tikku takahampaiden välissä poikittain. Mutta suusta ei löytynyt mitään. Lopulta mentiin lääkärille, ensin tavalliselle ja vielä uudelleen silmäspesialistille. Sieltä paljastui lievä sidekalvon ja värikalvon tulehdus. Siihen kortisonitipoja kuukauden kuuri ja vuoto loppuikin jo ensimmäisen viikon aikana. Tämän lisäksi paljastui, että verkkokalvo on ohentunut. Diagnoosi olisi PRA epäilyttävä, jos olisi ollut virallinen tarkki, mutta ei nyt ollut. Tsekataan vuoden päästä uudestaan. Tämä tuskin tulee kuitenkaan Kittyn elämää haittaamaan se kun on kuitenkin jo 10v eikä ainakaan vielä ole mitään merkkejä näön heikentymisestä.

Rallytokon AVO-luokan korkkaus 9.3.

Viime lauantaina 9.3. kisattiin Lohjalla ensimmäiset AVO-luokan rallykisat Myn kanssa. Tuloksena 100p luokkavoitolla (Anna Klingenberg) ja 87p tuomarin palkinnolla "upea rata, koiralla on todella hyvä takapäänkäyttö" (Hannele Pirttimaa). Kyllä lämmitti mieltä molemmat.

Ekaradalla My oli hieno ja teki tarkkaa työtä. Tokarataa odoteltiin ainakin pari tuntia ja se oli aika rauhallinen jo siinä vaiheessa päivää mutten kuitenkaan uskaltanut kovin nostattaa sitä. Olisi pitänyt ehkä pikkaisen nostaa, välillä se oli hieman häilyväinen eikä ollut niin satalasissa mukana. Hienosti se silti teki. Saatiin -10p kun se uudessa "seiso-istu-maahan" liikkeesä ehti nousta lopussa istumaan eikä lähtenyt suoraan maasta liikkeelle. Se oli kyllä ihan oma moka, kun annoin käskyn mutten lähtenyt itse samantien liikkeelle - eli oma pää kävi vähän hitaalla. Enkä lähtenyt sitä uusimaan. -3p tuli, kun pyörähdyksessä se ei ekalla pyörähtänytkään ja jouduin siinä ihan minihetkeksi pysähtymään, kun yritin uudelleen. Sitäkään en lähtenyt uusimaan, eikä olisi kannattanutkaan. Yhdessä oikealle täyskäännöksessä sen peppu kävi lähes maassa, mutta siitä tuomari ei rokototanut. Ehkä se ei ihan istunut. Harmitti toki nuo typerät virheet, mutta toistaalta mitä väliä avo-luokassa. Ja tuomarinpalkinto ja kehut oli kiva positiivinen ylläri.

Nyt pitäisi jostain vielä kehittää se yksi AVO-kisa. Voittajan startti olisi tavoitteena syksyllä, mutta ei vielä nyt, kun oikealla seuraaminen pitäisi saada varmaksi ja yhtähyväksi kun vasemmalla seuruu.

My kävi taas osteopaatilla 6.3. ja lantio oli pysynyt suorassa ja muutenkin edellisellä kerralla löytyneet ongelmat olivat selvästi pienempiä eikä mitään uutta löytynyt, jes! Saatiin lupa riekkuja ja elää normaalisti - sekä treenata tokoa! Aksaan ei tietty palata, kun on se pohjevamma, nuljuluun kalkkeuma ja SI-nivelen alkava niverikko. Toki yritän välttää tokossakin juoksuttamasta sitä joka treeneissä ihan tolkuttomasti, mutta sitä juoksuttamista me nyt vaan tarvittaisi. Muutama treeni ollaan ehditty tokoa tehdä, ja niin ne liikeet vaan on tyystin kadonneet pikkumustan päästä -puff.... ei mitään osaamista ohjatussa, ei eteenmenossa, eikä oikein missään muussakaan. Toivotaan, että ne kuitenkin kohtuu pienellä vaivalla sieltä palautuisi.

Lisätään tasapuolisuuden vuoksi yksi kuva Kittystäkin. Kii on saanut humpata mukana, niin treeneissä kuin kisoissakin, mutta kisatavoitteita sen kanssa ei ole.

Synttärisankarit

Taas on vietetty helmikuun juhlaviikkoja!

 My 6 vuotta 20.2.2019

Kitty 10 vuotta 27.2.2019

Rallytokon alosta 2x100p ja RTK1

Myn kanssa kisattiin yli 2v tauon jälkeen elämämme toiset rallytokokisat 10.2. Vantaalla Ojangossa. 2 starttia, 2x 100p. Ekaradalla tuomarina oli Anna Klingenberg ja toisella Taru Leskinen. 

Ekaradalla ei aika riittänyt palkinnoille, kun keskityttiin menemään rauhallisesti (5 sai täydet pisteet). Kelpie kun alkaa niin helposti keulimaan, jos ei oteta maltilla. Tokarata oli hieman vaikeampi ja pidempi, ja siinä täysiä pisteitä taisi tulla vain 2 ja meidän aika riitti luokkavoittoon. Tuomarin kommentti: Tarkkaa työskentelyä.

Eka rata

Toka rata

My oli hieno. Mutta käytinkin halliin tultuamme n. tunnin sen vireen laskemiseen ja se piti sopivan matalan vireen aika kivasti loppupäivän. Nyt nokka kohti AVO-luokkaa. Kovasti jo treenataan myös VOI-luokan juttuja. Yhtäkkiä on iskenyt hirveä rallytokoinnostus. Paljon erilaisia tehtäviä, koirat tykkää kovasti ja vaihtelua tokon juoksuttamisiin. Vieläkään ei olla Myn kanssa juurikaan tehty tokon isompia liikkeitä.

Ex-tempore käytiin Salossa Jaana Karppisen rt-koulutuksessa, oli tosi hyvä! Ja sitten on käyty uimassa ja jumppaamassa. Puuterilumisen tammikuun jälkeen kelit on kyllä olleet nyt niin hirveät, että meidän lenkit on jääneet ihan minimiin. Vettä sataa, hanki ja polut upottaa tai on peilijäässä, tiet on peilijäätä tai suolakuraa.

Osteopaatilla My kävi jo toistamiseen. Lannealue oli aavistuksen vinossa, mutta ei ollenkaan niin pahasti kun ennen ekaa kertaa. Ja nyt alkaa paljastua sitten kaikkea muuta, kun pahin lantiovinous on saatu korjattua. Oli joku SI-niveleen tuleva jänne, iliopsas-lihas, pallea ja rintalasta. Ja kallon luutkin olivat kuulemma aivan kierossa. Seuraava aika maaliskuun ekalla viikolla n. 3vk edellisestä. Saa nähdä mitä sitten löytyy ja koska päästään harventamaan käyntejä. Ja mitä kestää jatkossa. Ontumaoireilua ei ole ollut, ja tuntuisi liikkuvan aavistuksen paremmin osteopaatin myötä. Lihasmassa on muuttanut muotoaan aksan jäätyä, on enemmän sellainen kestävyysjuoksijatyyppi, kuivan kesän orava. Ihan kamala ruipelo, jos suoraan sanotaan. 

Muistellaan kuitenkin vielä vähän lumista tammikuuta.

Myn kuulumisia

Ei pitäisi liikaa hehkuttaa, mutta My on voinut hyvin! ♥ Se on saanut liikkua lähes täysin vapaasti. Kovasti pelkäsin lumien tultua, miten se kestää hangessa juoksemisen, mutta hyvin on kestänyt eikä oireilu ole palannut. Rankkaa hangessa juoksemista ja pomppimista olen kuitenkin edelleen yrittänyt rajoittaa ja mielellään se polulla pysyykin, jos vaan polku on, eikä lähde umpihankeen pomppimaan niinkun Kitty. Se on saanut leikkiä leluilla (maltilla). Se on kestänyt rallytokotreenit ja käytiinpä yhdet ohjatut tokotreenitkin, eikä oireilu ole palannut. Olen niin tyytyväinen! Ehkä me vielä päästään palaamaan tokoonkin, kun kerran kestää hangessa juoksemisenkin! Kunhan muistaisin maltin juoksuttavien liikkeiden määrässä.

Mutta lantio sillä on ollut jatkuvasti edelleen jumissa ja vinossa. Käytinkin sen nyt osteopaatilla. Tutun suosituksesta käytiin kokeilemassa Jenny Hiekkoa. Hän löysikin Myltä todella jumissa olevan lantionpohjan sidekudokset yms. Koko lantio, istuinluut, ristiluu, häntä kaikki olivat ihan mutkalla. Hän sai ne oikaistua, ja nyt katsotaan minkälaista hoitotiheyttä vaatii, että pysyy suorassa. Seuraava aika on 2 vk päästä. Itse en osaa katsoa onko se lantio nyt suorassa ja liikkuuko se SI-nivel vai ei. Jennyn mukaan vinous ei johdu SI-nivelestä. Olispa hienoa, jos syy olisikin tämä ja se olisi hoidettavissa. Toki sillä on se vanha pohjevamma, mutta jospa se kestäisi normielämän ja tokon, kun muistaa lämmitellä ennen treenejä ja jumpatakin pitäisi.

My oli pari päivää hoidon jälkeen aika uninen, mutta muuten en ole huomannut sen olemisessa muutosta.

Treenirintamalla ollaan harjoiteltu pääasiassa rallytokoa ja noseworkin laatikoita. Meillä oli yksi rallyn ohjattu koulutuskin, kouluttajana Hannele Pirttimaa. Oltiin Myn kanssa voittajan ryhmässä ja se meni niin hienosti. Opeteltiin oikealla seuraaminen viikossa niin, että selvittiin koulutuksen radasta. Toki se vaatii vielä hyvin paljon treeniä ollakseen varman ja hyvä.

Sitten meillä oli Sirken tokovalmennus, jossa My pääsi tekemään 2 settiä ja Kitty yhden. My treenasi korjauksia (tyhjäänmenon ja ruudun), teki kuuntelutreenihässäkkäradan sekä vielä noutojen luovutuksen pitoa käytiin läpi (ongelma lähinna tunnarissa). Kitty teki tuon saman kuuntelutreenihässäkän ja se oli taas niin taitava ja sillä oli sika kivaa.

Pari rakennusetsintätreeniäkin on päästy tekemään, ja etenkin Kittyllä on niissä niin kivaa! Uimassa ollaan käyty kerta viikkoon, ja se se vasta kivaa onkin! Lisäksi My on käynyt kaksi kertaa meidän fyssarin järjestämässä DogFit-kiertoharjoittelujumpassa, missä tehdään erilaisia jumppaliikkeitä. Kittykin tahtoisi, mutta kun ei voi mennä kahdella koiralla yhtäaikaa. Ehkä Kii pääsee ens kerralla...