Violetti tyttö

Violetti tyttö olisi alustavasti valittu Espooseen. Hui! Tälläinen söpöys on nyt kahtena päivänä päässyt ulkoilemaan. Vielä 5 yötä niin pääsee katsomaan. Johan tässä alkaa pentukuume heräillä!
(kuva © Linda)

Pennut 4vk

Enkä vieläkään ole päässyt katsomaan niitä! Mutta ensi sunnuntaina pääsen! Ne ovat sillon jo 5vk, eli ihan pieniä koirankurimuksia. Purevatkin.

Pennut syövät jo kovasti kiinteää (ilmeisesti ahneita pikkuisia), ja liikkuvat kokoajan entistä enemmän. Pennuilla on oma blogi, josta pääsen lukemaan niiden kehitystä ja katselemaan lyhyitä videoita ja kuvia. Pikkuhiljaa alkaa siis pentukuume kasvaa! Tähän asti olen ollut aika epäilevällä kannalla, että tuleekohan sitä, ja jos jänistän viime hetkillä ja ja ja ... tyypillistä jahkaamistani. Mutta kyllä se tulee, jos se minusta kiinni on. Pikkuhiljaa alkaa tuntua, että myös musta kelpaa. Olenhan ollut hieman epäileväinen, että en osaisi omistaa mustaa koiraa, ja siksi haaveissa olisi ruskea. Mutta kohta siis saattaa tuntua että kunhan tulee. Pentu.

Pennut 2,5 vk

Tilanne on nyt se, että alustavasti olisin saamassa narttupennun. Pennun työnimenä on ollut jo pitkän Kitty eli kotoisammin Kit, ja se varmaan jää ja pysyy. Virallistan pennun vasta, kun kaikki on varmistunut.

Pennut ovat nyt siis hieman vajaa 3 viikkoa, silmät ovat kuulemma auenneet, ja alkavat jo liikuskella. Kohta pitäisi siis päästä pentuja katsomaan, viikonloput tuppaavat vaan olemaan kovin varattuja seuraavat pari viikkoa. Mutta enköhän yritä päästä vierailulle pentujen ollessa 4vk, jätetään sitten vaikka Nukan kanssa yhdet agikisat väliin (ei kyllä olla kisattu puoleen vuoteen ja nyt oli tarkoitus mennä... )

Pennun tulon eteen en ole vielä tehnyt mitään, paitsi suunnittelin sille omaksi asuinpaikaksi näin alkuun vaatehuonetta (meillä on iso vaatehuone!). Siellä se saisi ihan rauhassa ja turvallisesti melskata päivät, ei olisi sähköjohtoja tai muuta vaarallista ja karvasetät taas saisivat elää päivän suojassa riiviöltä. Isältä jo tilasin vaatehuoneen oven tilalle verkko-oven, joka pitää pennun sisällä, mutta pitää kuitenkin tilan avoimena makkariin.

Viimeyönä näin unta, että mulla oli pentu. Se tosin oli borderterrieri, nimeltään Kitu. Unessa unohdin ruokkia pentuparan, enkä saanut sitä edes ajoissa ulos pissalle, kun ei ollut yhtään pentuhihnaa ja Nukan pentuvaljaatkin oli hukassa. Joutui raukka pissimään sisälle.
Tästäkö se paniikki lähtee?

Projektina pentu 2009

Perustin tämän blogin pentuprojektin seuraamiseen, ja kerron tässä pentuprojektin vaiheet.

Olin aina puhunut, että meillä ei ole paikkaa kolmannelle koiralle, vaan pentukoiran paikka vapautuu, kun jommasta kummasta karvapallosta aika jättää. Mutta pikkuhiljaa aloin tajuta, että Jasusta ei ainakaan aika jätä ennen kun mulla on käsissä kaksi eläkeläissetää. Ja Nuka-raukasta ei ole ihan niin tiheään treenaamiseen (agi ja pelastushaku on ollut työnalla), kun ohjaaja haluaisi. Eli aloin pikkuhiljaa hahmottaa päässäni, olisiko mahdollista avata se paikka kolmannelle koiralle. Ehkä, sitten kun päästään maalle ja koirat voi laskea pissalle suoraan ovesta ulos. Tai jos vaan ihan pieni koira, ehtii sen pk-harrastuskoiran myöhemminkin... tai jos kuitenkin. Mutta sitten joskus, aikaisintaan vuonna 2008-2009, kun olen saanut työnohessa tekemäni opinnot pois jaloista.

Valmistuin kesällä 2008, ja tuli ajatus "hui, enhän mä nyt vielä voi sitä kolmatta koiraa ottaa, ei ole sitä mummonmökkiä maallakaan". Pentuja oli kuitenkin tulossa vuodenvaihteen jälkeen parillekin tutulle. Rotuahan oli tarkoitus vaihtaa, ja sehän oli se vaikein rasti koko hommassa. Aussi, bortsu, kelpie... mikä ihme? Enhän nyt voi bortsua kun kaikilla on. Vaan läheltä piti, ettei se kuitenkin ollut bortsu. Vaan ei ole. Aussi tippui aika aikaisessa vaiheessa. Kelpiessä ainoa negatiivinen oli, että se on niin lyhytkarvainen. Pitäähän koirassa karvoja olla. Kunnes viime syksynä ja alkutalvena loputtomaan kurakarvapallojen putsaamiseen lopullisesti hermoni menettäneenä totesin, että riittähän ne kaksi karvapalloa ja se kolmas saa ihan mielellään ollakin vähän vähempikarvainen. Kelpi. Ja sehän on lähes puolet pienempi kuin yksi karvapallosetä, joten eihän se ole edes kun puolikas koira, eihän?

Nyt ollaan maaliskuussa 2009 ja pennut on syntyneet, hui kauhistus! Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin Kitty the Kelpie muuttaisi meille huhtikuun loppupuolella.