Velipoika Naxea treffaamassa

Tässä 13-viikkoisposeeraus.

Tänään siis treffattiin Laakson kentällä Naxe omistajansa kera, ja olihan siellä myös kasvattaja Maija. Lapset yltyivät hurjaan puskapainiin, eikä niistä kyllä saanut mitään onnistuneita otoksia. Naxesta näki heti että se on uros, selvästi jytkympi. Ja karvakin paksua ja ihan eri mittaista kun tuolla meidän klanilla. Maija mainitsikin, että kaikilla mustilla on selvästi pidempi karva. No, karvanpuutehan ei menoa haittaa. Maijan mukaan Kit oli selvästi saanut leveyttä ja massaa.

Naxe: "mä tiiän mitä poikien pitää tehdä. Tassut näin selänpäälle ja ..."

Kun kakaroilta oli isoin puhti poissa, yritettiin ottaa seisomakuvia. Kit esiintyi oikein kiltisti, ja onnistuin saamaan siitä ihan kivoja otoksia, toisin kun mustasta Naxesta.

Hienosti osasi meidän pikku-missi seisoa!

Tässä velipojan poseeraus. Aika haastellista tuo mustan kuvaaminen, suurimmassa osassa kuvia valotus ihan poskellaan...


Poseeraustuokioiden jälkeen mentiin vielä katsomaan kisahumua, ja tosi reippaasti kakarat osasivat olla - Kittykin. Kaikki ihmiset ja koirat olisi pitänyt päästä tervehtimään, omaankin korvaan melko kovaääniset kuulutukset ei haitannut yhtään, vastaan tulleita ratsupoliisien heppoja piti hetki tuijotella hieman hämillään. Kovasti siis nähtiin ja koettiin tänään, mutta pienten torkkujen jälkeen meno taas jatkuu. No ei, on Kit selvästi väsyneenpi kun normaalisti, mutta eipä silti nuku kokoajan reporankana, vaan silmät lumpsuenkin pitää välillä seurata mitä tapahtuu.

Tarkkaavaisena katsomossa seuraamassa ratojen tapahtumia.

13 viikkoa täyttyi

Mutta kai nyt jo saa laskea kuukausia, eikä tarvitse enää viikkoja laskea? Kitty on kasvanut ihan hirveästi, ei ole enää oleenkaan sellainen pieni jalkoihin tallottava. Valokuvaus on jäänyt ihan kokonaan, mutta yritetään huomenna paikata tilannetta, kun matkataan Laakson kentälle katsomaan agikisoja (Stadi Games) ja treffaamaan Maijaa ja Naxea.

Kittyn koirapelko on sitten mennyt jo ohi, täysin. Nyt se sitten haluisi tervehtiä joka koiran... että uskaltaudutaan siis agikisoihin turisteilemaan. Saa nähdä kuinka kestää narun toisen pään hermorakenne, kun pikkukissa haluaisi tervehtiä jokaisen koiran ja ihmisen.

Perjantaina käytiin hömpöttelemässä Puolarmaarin metsissä. Kit oli se joka eniten juoksi, Nuka ihan laahusti. Luulin, että no nyt on pentu väsytetty, mutta mitä vielä! Se otti puolen tunnin tirsat ja sitten alkoi iltajumpat. Tänään ollaan käyty parilla pienellä hihnakävelyllä koko porukka, hyvin menee. Olen nyt naksutellut ainostaan sivulla oloa. Kädellä ja namilla kyllä ohjaan sivulle ja kun istuu ja ottaa kontaktia saan naksun ja namin. Siirryskelin sitten alun jälkeen aina pari askelta eri suuntaan, ja kun käden pitää ohjausasemissa, se tulee nätisti ja istuu (tosin näyttää, että olisi nyt oppinut ihme pompun siihen mukaan), mutta jos ei tee kädellä mitään ohjauskuviota, se tulee kyllä vierelle ja ottaa kontaktin, mutta jää seisomaan. En ole alkanut odottaa tässä turhautumia, vaan ohjannut sitten kädellä. Ja taas kerran muistui mieleen, että se kosketuskeppi voisi olla poikaa tässä. En vaan ole tehnyt mitään sen hommaamisen eteen.

Tänään ostin pillin, ensimmäisen koirapillini! Kun nyt sattui osumaan silmiin koiranruokakaupassa. Karvasedät on oppineet vihellykseen, Nukaa opetin siihen enemmänkin ja se osaa sen, että lyhyt vihellys on seis. Kit ei näyttänyt reagoivan vihellykseen millään tavalla, joten sekin olisi ehkä hyvä opettaa. Mutta siis pilli. Se on ollut mielessä opettaa pojillekin (no osaa ne sen jollain tapaa), mutta nyt siis aloitetaan koko sakille kunnon kertausharjoitukset. Kittylle jo teinkin nappuloiden kanssa (kas, kuivanappulatkin toimii tuolle ahmatille jo palkkana!): vihellys > nami, vihellys > nami. Se vaan seurasi minun kintereillä keittiössä, joten ei siitä hirveän suurta harjoitusta tullut. Vähän niinkun naksuun ehdollistamista, mutta sitähän se pitäisi ollakin.

Nuka leikittää Kittyä entistä enemmän, Kit roikkuu sen kaulurivilloissa ja raahautuu monta metriä, kunnes karvat irtoaa. Sitten sillä on suu täynnä karvatuppoa, pitää ihan vahtia että ottaa aika-ajoin karvat sen suusta, ettei se niele niitä. Saa vielä jonkun suolitukoksen tai tukehtuu karvapalloon... Mutta kiva siis, että Kit saa leikkiseuraa ja Nukakin vähän piristyy. Jasu nyt ei tässä elämässään alentuisi leikkimään kakaran kanssa, mutta jo se sietää Kitiltä aamuiset ja töistätulon jälkeiset tervehdykset ja pusut!

Putkihulluus

Eilen se iski pieneen kelpiin, tuo vakava sairaus. Oltiin taas agihallilla, ja Nukan treenien jälkeen Kitty pääsi halliin "treenaamaan". Siellä oli pari koiraa, jotka vielä suorittivat rataa toisessa päässä ja kovin kiinnostuneena Kit olisi niitä seurannut, mutta pyynnöstä otti kontaktia oikein hyvin ja keskittyi "treenaamiseen" kun sitä tehtiin. Putkea siis. Tämä oli kolmas kerta, nyt oli musta putki ja ihan kunnon laatikko-U:lla ja sinnehän se pärähti ja juoksi niin maan... ja uudestaan ja uudestaan. Ja toiseenkin putkeen. Sitten lopetin, että nyt riittää - niin meni vielä uudestaan... eli putki on aika hanskassa ;D

Kokeilin sitten huvikseni siivekkeen kiertoa, rima oli maassa alhaalla. Ja sehän meni, ihan tostanoinvaan, molempiin suuntiin. Onko sillä syntymälahja? Yritettiin sitten maata vielä puomin alastulollakin namia mussutellen, mutta sitä häiritsi hieman toinen koira, joka vei kiinnostusta aiheesta muualle. Ulkona otettiin sitten (ihan vahingossa, ei ollut mitenkään tarkoitus, mutta pitihän se kokeilla...) kokeeksi puomi kokonaan. Ekakerta kyllä jänskätti melkoisesti, mutta kun sitten alastulolla syötiin namia, päätti pieni agitykki että "mennään uudestaan". Ja niin me sitten mentiin toinenkin kerta, tällä kertaa jo hyvin paljon reippaammin. Puomi saa kyllä vastedes jäädä, kunnes ollaan opeteltu se kontaktilla makaaminen. Pitäisi katsella sitä Janitan dvd:tä, että mitä ja miten ja missä ja millon sitä alkais, jotain suunnitelmallisuutta siis. Kesälomaohjelmistoon voisi jotain ohjausjuttuja vaikka ottaa.

Muuten pikkukissa oli hallilla erittäin reipas ja innokas, karkaili jo sinne tänne aika itsenäisesti, eikä arastellut enää koiria yhtään.

Pentukoulu ei siis alkanutkaan vielä eilen, mutta kuulemma yritetään nyt kesäkuun alussa pari kertaa pitää, ja sitten jatkaa elokuussa. Meillä olisi tarkoitus juhannusviikosta, tai juhannuksen jälkeen, viettää 4 viikkoa lomaa, josta suurin osa vietetään varmaan maalla Klamilassa. Jottei kakara ihan metsity siinä ajassa, niin on varmaan käytävä välillä jossain ihmisten ilmoilla pyörimässä, Haminassa tjsp. Oliskohan siellä vaikka kisoja sillon, jos menis katselemaan? Pitääkin selailla kisakalentereita.

Yleiskuulumisia voisi kirjoittaa muistiin sen verran, että Kit syö edelleen 4krt/päivässä reilun 1dl nappulaa (Eagle/Hill's) sekä vaihtelevasti "mausteita" sekaan. Päivisin se on jo viettänyt n. 7h yksikseen, eikä edes pissoja ole tehnyt paperille enää, ja ihan hiljaa ja kiltisti se siellä nukkuu, välillä on vähän "lueskeltu" pissapapereita, ja näkyi petinä toimivaan fleeceenkin ilmestyneen pienet reiät.... Yöt menee tosi sujuvasti, se vaan nukkuu. Viimeyönä heräsin viiden aikaan ja meinasin, että vien sen pissalle, mutta se katsoi vaan ihmeissään unisena, eikä lähtenyt. Aamuisin se kulkee poikien aamulenkillä mukana, hienosti menee kolme koiraa hihnassa, vaikka välillä onkin hieman solmujen selvittelyä. Peltopätkällä se pääsee irti, mutta muuten mennään tieosuudet hihnassa. Mitään pelleilyä tai sikailua ei hihnalenkkien yhteydessä ole ollut ohjelmistossa.

Mitään ongelmia ei vielä ole ollut, mielestäni yllättävänkin helposti on mennyt. Joissain arkisissa asioissa joutuu vähän komentamaan, mutta tosi helposti se uskoo, ei vielä minkäänlaista hanttiin pistämisen meininkiä. On se vaan kultainen. Tiedä sitten olenko välillä turhankin ankara, kun olen noita luupääpoikia tottunut ojentamaan, mutta pyrin aina palauttamaan sen kieltojen jälkeen jollain positiivisella toiminnalla ja kehuilla, ja kyllä se vielä musta tykkää ;D

Ekat rokotukset

Eilen käytiin hakemassa eka piikki ja pikkukissa käyttäytyi oikein reippaasti. Tosin, heti ovella tuli stoppi, koska keskellä pientä odotushuoneetta seisoi iso musta koira. Mutta kunhan odotushuone tyhjeni, reipastui kissakin. Ja lääkärissa oli oikein mallikelpoisesti ja sai ihan terveen paperit, kehuttiin reippaaksikin. Ellän vaaka näytti painoksi 7,15kg. Saatiin ellältä mukaan Hill'sin pentupaketti, jossa oli 1kg nappulaan. Eaglen ensimmäinen 3kg säkki alkaa olla tyhjä, pitäisi ostaa lisää. Menköön tuo Hill's siinä seassa sitten.

Ennen rokotusaikaa käytiin Soukassa pienellä metsälenkillä, Kit oli kovin tohkeissaan. Käytiin myös rantakalliolla merta katsomassa, mutta veteen tuota kissaa ei vielä saa. Nuka kyllä sitten plutas taas senkin edestä...

Illalla oli taas täysi vauhti päällä, ei tietoakaan että rokotus olisi väsyttänyt. Naksuteltiinkin sitten useampi setti. Ensin purkin sisään (yksitassu sisässä, toinen reunalla-tilanteeseen päästiin), sitten purkki nurinpäin molemmat tassut purkin päällä (tämä toimi hienosti), sitten pieni setti putken pitämistä (haa, se selvästi jo piti sitä!) sekä uutena "istu sivulla ja ota katsekontakti" (tästä Kit oli ihmeissään että "onpa helppo temppu!").

Kitty on muuten melkoinen Drama Queen. Se alkaa huutaa kuin syötävä, jos pikkaisen johonkin sattuu. Eilen se hyppäsi täysiä hampaat edellä päin naamaani (istuin maassa terassilla), ja tönäisin sen vaistomaisesti pois, jolloin se muksahti maahan ja huusi puoli minuuttia kuin teurassika, ja senkin jälkeen vielä itkeätihrutti korvat levällään kuinka häntä kaltoin kohdellaan. Ehkä toinen tassu vähän jäi alle ja tömähti maahan. Ja minuutin päästä se rallasi kuten ennenkin...

Sunnuntaipuuhat

Sunnuntain ohjelmistossa siis hakutreenit. Kitty pääsi taas tekemään hieman levitettyä makkararinkiä, niin että maalimiehiä oli polun (kuvitteellinen keskilinja) molemmin puolin. Autolta kun tultiin tuli polulla ensin vastaan "leiripaikka" reppuineen. Kun Kit haistoi sen, alkoi takapuoli heilua hännän mukana, eli puoli koiraa heilui, mutta samalla se silti nosti varuiksi sekä hännän juuresta takaselän karvat että niskavillat ihan pystyyn, kuin pieni lohikäärme ;D Tais vähän hämmästyttää ja jänskättää tuo yllättävä ihmisten haju keskellä metsää. Sama kävi ensimmäisellä maalimiehellä, jonne se kyllä sai hyvin hajun jota lähti seuraamaan, mutta kun se näki ihmisen nousi villat pystyyn ja pikkukissa oli hetken ihmeissään ja hieman varuillaan, kunnes tajusi "jee, nää onkin ihmisiä!" Ja sitten se alkoi, ees taas maalimieheltä toiselle rallaaminen (tai ei olisi kyllä jättänyt yhtään, mutta kutsusta siirtyi sitten eteenpäin) ja koko pieni koira heilui, kun takapää heilutti niin kovasti. Kyllä oli kivaa! Mutta kyllä myös selvästi rankkaa pienelle koiralle, näki kuinka se alkoi jo väsyä ja sitten lopettiinkin niin, että into vielä säilyi.

Treenien jälkeen Kitty pääsi taas painimaan Dixin kanssa. Tällä kertaa varovainen tutustuminen kesti vain hetken ja sitten alkoi armoton rähinäpaini, joka välillä muuttui mutapainiksi ja puskaralliksi. Onpa kivaa, kun se on löytänyt tasaveroisen painikaverin.




Lauantaina ei tehty paljon muuta, kun otettiin pari settiä purkin päällä seisomista. Eka meni pieleen, kun koira ei oikeen ollut vireessä ja tarjosi vaan makaamista. Toinen sen sijaan meni taas aivan loistavasti, pystyin jo pidentämään purkinpäällä seisomisaikaa ennen naksua. Lauantai meni itseasiassa koirilta aika pitkälti kotona yksin oleiluksi, toki useassa erässä, kun itse kiidin paikasta toiseen välillä vain kävin kotona kääntymässä.

Treenien ja painien jälkeen Kitty oli selvästi väsynyt, mutta se ei silti estänyt osallistumasta kotipihalla myyräjahtiin isojen poikien mukana. En tiedä mikä myyrä se oli ehkä metsämyyrä, pitkä häntä sillä ainakin oli (biologina pitäisi tietenkin tietää...) , mutta Nuka bongasi sen nurkkapuskasta ja Jasu sitten jahtasi sitä pidempäänkin terassin reunalta. Kit hyöri ymmyrkäisenä mistään mitään tietämättä mukana ihmettelemässä "mitä täällä tapahtuu", myyrästä se ei tainnut tajuta tuon taivaallista vielä.

12 viikkoa

Niin se vaan aika rientää. Nyt olisi aika mennä rokotuksille, kunhan saisin ajan varattua.

Eilen yritin naksutella koiraa kippoon, sain jo yhden setin aikana sen seisomaan hetken etujalat kipossa, mutta seuraavat sessiot menivät yleiseksi häsäämiseksi, joten tuli hieman taantumaa ja jätin sitten sen harjoitteen hetkeksi hautumaan. Tänään palattiin putkenpätkän pariin, pistin putken kahtia ja nyt palaset imitoivat irtorullaa. Tarkoitus oli saada Kitty siirtymään putken päästä nostamisen sijaan ottamaan keskeltä kiinni. Tämäkin meni yleiseksi häsäämiseksi, kun se turhauduttuaan alkoi lähmiä putkea tassuilla ja nosteli vaan päästä. Lopetin aina lyhyeen, jos näytti ettei keskity yhtään miettimään. Yritin sitten niin, että tarjosin itse putkea, niin ettei ollut vaihtoehtoa ottaa muualta kun keskeltä kiinni, ja näin sainkin muutamia toistoja aikaan, mutta siinäkin sitten tapahtui niin, että Kit vaan otti kiinni ja sylki ulos. No, eiköhän se pitäminen sieltä pikkuhiljaa löydy, kyllä se jo vähän hiffasi. Mutta sitten ei taas hiffannut ollenkaan, kun laitoin putkea maahan, oli taas lähmimässä tassuilla ja pureskeli päitä. Hmm... Jatketaan siis pitämisharjoituksia.

Maijan mieliksi ollaan harjoiteltu sitä seisomistakin, hyvinhän se sujuu, ei siinä mitään. Sen olen tehnyt ihan ilman naksua, loppuu kädet kesken.

Eilen Kitty ehkä hieraisi kaksi kertaa silmiään, kun karvapalloja olikin yhtäkkiä kahden sijaan neljä. Minni ja Nuppu tulivat morjestamaan, ja Kit iski heti poskivilloihin ihan kun ei mitään.

Tässä pari pönötyskuvaa.

Töpöhäntäinen kelpie.

Hallilla

Eilen oltiin taas agihallilla. Parkkiksella oli aika paljon koiria, mutta Kit oli jo taas paljon reippaampi. Kierrettiin ensin vähän kauempaa, ja kun se oli kovin reipas (toki katseli koiria ja vähän oli niskavillatkin pystyssä) ja leikki kanssani hyvin, mentiin sitten rohkeammin lähemmäs. Tosi reippaasti se jo tervehtikin toisia. Välillä käytiin vähän syrjemmällä leikkimässä, hienosti se leikki ja otti kontaktia, ja palkkasin siitä namilla tai leikillä. Sain paljon kommenttia kuinka reipas se on ja miten hienosti hakee kontaktia. Niin se tekee!

Se sai myös leikkiä 11kk ikäisen koikkerin kanssa, mikä varmasti teki hyvää tässä vaiheessa. Tokihan me ei sitten myöhemmin treenipaikoilla leikitä, mutta tuosta saa varmasti vahvistusta itseluottamukseen, kun on kivaa! Tällä kertaa päästiin käymään jo hallissa sisälläkin. Ensin siellä oli kaksi koiraa ja me vaan hetki katseltiin, Kit oli hyvin reipas. Toisella kerralla hallissa oli vain tämä leikkikaveri, kun käveltiin esteiden välissä, pyysin kontaktia ja leikittiin. Treenien ajan Kit oli autossa nukkumassa, ja sen jälkeen käytiin vielä vähän kävelyllä ja otetiin ulkokentällä putkea. Se muisti sen, meni ilman Nuka-apua putkeen! Sitä tehtiin sitten muutamia kertoja, Nukakin tuli mukaan leikkiin ;D

Meille tarjottiin myös mahdollisuutta mennä mukaan ensi viikolla alkavaan epäviralliseen penturyhmään. Kiitos, toki mennään ainakin katselemaan ja kuuntelemaan!

Nyt on netissä tarjolla kuvia viime perjantain AST kentän leikeistä tervusisarusten kanssa. Kiitos kuvaajalle! ©Tollerwich.com

Piilokuva: etsi kelpie