Yliheittoja

Sunnuntain metsätreeneissä olin ajatellut vaihteeksi kokeilla Päivin ehdottamaa risteilytystreeniä, eli 2mm ja koiraa vaan "heitellään" niiden väliä, suorapalkka. Mutta Mikan mielestä nyt kun ilmaisu on, ja on toisaalta ollut niin vähän, niin ei suorapalkkaa. Joten eipä sitten tehty sitä. Sen sijaan tehtiin normaalia pistotreeniä yhdistettynä yliheittoihin.

Pistot ei toimineet, Kit teki "homovoltteja" (kuten leirillä Miralta opimme) eli lähti, mutta teki vaan pienen koukauksen. Ilmaisut oli hyviä. Yliheitoilla jätin makaamaan n. 10m keskilinjasta ja kutsuin käsi ylhäällä ja käteen (+nami) ja siitä heitolla "etsi", mutta lähetyskin oli tässä ilmeisesti väärä, koska Kit meni ehkä pari metriä ja lopetti siihen. Argh. Kouluttajakin tuskastuu pian, kun koira ei mee pistoille, kun apuja ei haluisi käyttää. Toisaalta mm. Michaelan mielestä oli ok käyttää apuja, jos on tarvis, toki sitten pitää häivyttää mahd. pian. En tiedä, välillä Kit on mennyt ihan hyvinkin, mutta tänään ei irronnut ei niin millään.

Kuvat Kattiksen hiekkakuopilta, missä käytiin ennen treenejä, mutta ei Kit intoutunut minkäänlaiseen hiekkakuopakaahaukseen. Jaloissa tosin painoi varmaan parin edellisen päivän n. 2h Nuuksion lenkit, kun yritimme aloitella sitä paljon puhuttua kunnon kohotusta Risan ja Roan kanssa. Perjantaina mutakylpyiltiin Sorlammen lenkillä ja lauantaina hikoiltiin Kattilajärventien ympäristössä. Uimaan ei Silliä saatu, mutta sukelsi se sujuvasti takapuoli rannalla. Maanantaina lähdetään saareen Inkooseen (se on nimittäin loma!), ja pakkohan se Silli on siellä uimaan saada!

Niin, ja ne juoksut sitten loppuivat kuin taikaiskusta torstaina. Yhtäkkiä vaan Jasu päättikin olla levottomoimatta, ja pikkuhaisuli ei kiinnostanut enää pätkänvertaa. Eli 20pv on se maaginen raja, jos haluaa viettää mukavaa elämää ilman piippaavia setiä.

8. rauniotreenit: ilmaisuja

Torstaina treenit. Kun ilmaisut on nyt mukana metsässä, ja oltiin omalla radalla, niin heti sitten vaan kokeilemaan ilmaisuja myös raunioille. 3 helppoa piiloa, mm:t valmiina, irtorullat, koko kuvio näyttöjen kera. Ensimmäistä kertaa otin nyt uuden rullan kaulaan. Ja humpsis, kaksi askelta autolta, niin jo oli etutassu rullan sisällä, eli eikun kiristämään. Ja rulla oli jo sillon niin ylhäällä ettei saanut sitä itse. Että saapa nähdä toimiiko tuo, saako sen viritettyä niin tiukalle ettei juokse siihen, mutta saa vielä otettua sen itse pitkällä puikkonokallaan, vai ei...

Ensimmäinen oli metalliputkisessa "teletapissa", mutta ilmeisesti haju ei kulkeutunut sinne mistä kuljimme, koska Kit oli säntäämässä ohi hurjaa vauhtia kohti alakasan päätä, missä odotti jo kakkos mm. Parikin kertaa jouduin kutsumaan sitä takaisin, ennenkun se meni putkistoon. Rulla tuli hienosti, mutta "näytä"-käskyllä Kit säntäsi samaan suuntaan alakasan päähän mihin se oli kokoajan hinkunut. Onneksi pidin liinan päästä sen verran kiinni, että sain sen jarrutettua. Uudella näyttökäskyllä se sitten meni oikein. Alakasan pään isossa putkessa ollut ei mennyt kuten suunniteltiin. Ei tietenkään, kun eihän ne hajut kulje sieltä putken suusta ulos, vaan ihan jostain muualta. Kit haki ja pujahteli pienistä koloista, ja minä yritin pysyä kärryillä missä koiraa menee. Aikansa suhattuaan se sitten pulpahti sieltä päästä rulla suussa, hieno koira. Ja hups, näytölle se lähti myös niiden pienien kolojen kautta. Himpun vaikee oli seurata koiraa piilolle... Kouluttajalta tuli huolestuneita kommentteja liinanpätkämme vaarallisuudesta, kun Kit ryysii tuhattaja sataa piiloille.

Kolmas oli yläkasan kopin vieressä kelan alla, sitäkin Kit joutui hetken työstämään (eli ei ollut ihan helppo piilo sekään), mutta ilmaisu oli hieno. Nyt lähetin sen näytölle ilman liinaa.

Ilmaisu siis toimii, sen se osaa nyt hyvin. Mutta liinanpätkän tilalle pitää saada vaan joku pieni tynkä, ettei tule mitään vaaratilanteita. Minun pitää sitten vaan "tietää" minne se menee. Ei raunioilla voi mennä samalla tavalla liinan perässä, kun metsässä.

Ekalle koiralle ammuttiin 9mm:llä, ja kun luulin, ettei Kit ole sellaista koskaan kuullut, otin sen parkkikselle namiruudulle (myöhemmin sitten selvisi, että juurikin 9mm:llä ammuskeltiin viime syksynä niitä kissanruoka-juttuja). Vähän se kuunteli, mutta jatkoi sitten namiruudun tyhjentämistä. Autossa se joutui sitten myöhemmin kuuntelemaan pari paukkua lisää, eikä ne näyttäneet siihen vaikuttaneen. Lopuksi ammuttiin vielä erikseen paukkutreenit. Omaa vuoroamme odotellessa kävimme telineillä tekemässä kanaportaat (ei tietenkään mitään ongelmia), ja samaan aikaan ensimmäiselle paukuttelut kaikuivat aika hulppeasti Ryssänkallioilta - aivan kun ilotulitusraketteja olisi ammuttu. Niihin Kit ei reagoinut mitenkään. Varsinaisissa paukuissa ekalla Kit nosti jälleen päänsä, mutta entistä nopeammin laski ja jatkoi ruudun imurointia. Toista paukkua ei saatukaan, kun ase meni jumiin.

Kuvat 19.6. pentutreffeiltä © Heidi Saarikko

Juoksut jatkuu

Pojat oli haettava eilen kotiin, kun koiranhoitajat lähtivät juhannuksen viettoon. Laskeskelin, että olisi menossa juoksujen 18.pv. Edellisen juoksun aikaan pojat kotiutuivat juoksujen 20. pv aamuna, ja silloin Jasu nuuhkaisi pari kertaa kieli pitkällä, ja se oli siinä. Mutta eilen tilanne oli toinen, Jasu sekosi ihan täysin, lenkillä (tiukasti hihnassa) se meni kieli pitkällä ja hyvä, että muisti käskystä käydä tarpeillaan ja koko illan ja yön piippasi, "piip, piip, piip". Kit pakeni omaan möksäänsä vaatehuoneeseen, Nuka murhateli Jasulle. Hienoa. Nyt päiväksi Kit jäi turvaan vaatehuoneeseen verkko-oven taakse, ja vielä makkarin ovi kiinni, saas nähdä mitä pojat keksii? Vielä tulee hiukan vaaleeta vuotoa, mutta pahin turvotus (päivästä 1 lähtien...) on jo vissiin laskenut. Ei kai se enää montaa päivää voi kestää. Vanha setä saa vielä sydärin.

Tässä muutama kuva lauantain treffeiltä. Hieno rivistö, mutta aina joku ilveilee.

Tässä kuvassa ilveilijä on meidän Silli ;D Niin älykästä...

Kuvat © Tuija Oikarinen

Niinjoo, meidän hieno upouusi Norski saapui eilen. Nyt pitäisi opetella "virittämään" se kohdilleen.

Kevyet pistotreenit

Lauantain pentutreffien jälkeen Kit oli aivan väsy illalla, joten ajattelin, että otetaan sunnuntain hakutreenit kevyesti. Hyvin nukutun yön jälkeen Kit oli kyllä täynnä tarmoa, mutta otettiin silti vaan 2 pistoa (meitä oli tosi vähän paikalla muutenkin) n.30-40 metriin ilmaisujen kera. Kit näki, kun mm:t lähti, sitten hetkeksi pois liivien pukemisen ajaksi. Ensimmäiselle pistolle se lähti hyvin, mutta nappasin jäljen ja jäljesti sitä taaksepäin. Kutsuin sen pois, mutta sitten se ilmeisesti sai hajun, koska lähti suoraan kohti piiloa. Oli ottanut rullan ja vähän pelehtinyt sen kanssa, joten ote ei ollut keskeltä ja rulla roikkui taas huonosti, tipahtikin kerran. Toi sen kyllä sivulle, otin ja palkkasin ja nami tippui maahan ja se sitä kaivoi siitä aikansa. Lähti kyllä sitten sata lasissa näytölle ja vielä muisti minne mennä.

Toinen pisto meni hyvin, mutta taas rulla tippui n. 1m ennen ja toisen kerran sivulle tullessa, joten otin sivuaskeleen ja pyysin korjaamaan. Sainpa taas noottia tuosta rullan tuonnin palkkaamisesta, että "sitten se tyhjää tehdessään paineistuu ja tuo rullan". No entäpä jos vaihtoehtona on, että se ei tuo rullaa ollenkaan, vaan jää mutustelemaan sitä matkalle???

Vinkkinä kunnon kasvattamiseen saatiin risteilytys ees taas keskilinjan yli, 2 siirtyvää mm, suora palkka, ja koira vaan lähetetään syömään, kutsutaan ja heitetään toiselle puolelle, ja taas toiselle, tai Viitalan kirjastakin löytyvä X mallinen 4:n maalimiehen välillä risteilytys. Näistä toista pitää koekeilla ensi kerralla, suora palkka ja mm näkyvissä. Motivaation ja kunnon kohotusta, vähän vaihtelua. Itse olen kyllä hieman skeptinen noista näkyvistä maalimiehistä.

Ja kommenttina Kittyn kunnosta, että kun se onkin sen tyyppinen että mennään hetki sata lasissa ja sitten pitäs saada hetki levätä, että ei sitä satalasissa menoa jaksa kovin pitkään. Juu ei jaksa. Seuraavaksi voisi kokeilla pistoja tehdessä, että ottaa ihan rauhallisesti siellä maalimiehellä, levätään hetki ennen kun jatketaan.

Yliheitoista tuli kommentti, että rullakoiran kanssa ei pitäisi tehdä niin, että mm pitää koirasta kiinni, koska silloin koira helposti ottaa (kiinto-)rullan jo mm:ltä lähtiessään. Näinhän kävi leirillä yhdelle koiralle. No, Kit luultavasti pysyy maassa ilman että mm sitä pitäisi, eli sen voisi jättää johonkin mm:n ja keskilinjan puoliväliin odottamaan.

Jatkoa ajatellen mietin omia treenejä. Nyt ollaan tahkottu pistoa ja rullaa, joten välillä voisi tehdä jotain muuta, eli esim tuota ees taas juoksuttamista, yliheittoja, tyhjääkin pitäisi jossain vaiheessa kokeilla. Ja missä vaiheessa me kokeillaan partioimalla etsimistä, se on kuitenkin selkeästi säästävämpi menetelmä, ja tuskin Kit sillon paahtaa sata lasissa?

Maastolajeja pentutreffeillä

Team Maiskis höystettynä 3:lla lisäkelpillä sekä liudalla gööttejä kokoontui vaihteeksi maastolajien pariin Kexin luokse Inkooseen. Päivän ohjelmaan kuului osalle jälkeä ja verijälkeä, osalle hakua tai ilmaisuja, grillausta ja vielä kerran hakua ja ilmaisuja.

Kittylle otettiin ekalla kierroksella pitkät pistot ilmaisujen kera. Tuuli oli aamupäivällä hyvä, joten tuulen puolelle (1. ja 3.) pitkät pistot 50m:iin. Toiselle puolelle ehkä 20-30m. 1. ja 2. lähtivät luotamme viistosti ja sitten pistotettiin. Molemmat olivat aivan loistavia, niin pistot kun ilmaisut. 3. ja 4. olivat valmiit. Pistot oli hienot, mutta väsy iski ja rulla alkoi tipahdella tuttuun tapaan. Nelosella oli jo tosi väsynyt, oli ottanut rullan hienosti maalimieheltä, tiputtanut parin metrin päähän, palannut katsomaan josko saisi namia ja kun ei saanut, lähtenyt takaisin ja napannut rullan matkalta. Rullaa tiputteli matkalla ja tipautti vielä ihan vieressäkin, mutta kun pyynnöstä korjaili, niin hyväksyin. On se kyllä huonossa kunnossa :( En tuo huono kunto ole aiemmin tullut esiin, kyllä se jaksaa metsässä ja pihalla juosta ja leikkiä, pistot on nyt vaan tuplasti pidemmät ilmaisun kanssa, niin kai siinä sitten menee se raja. Kyllä se ilman rullaa varmaan jaksaisi juosta, mutta näkyy juuri rullan tiputteluna kun alkaa läähättää. Toki olihan sillon lämmin. Hyvin se kuitenkin pitää rullasta huolta, ja kiintorullan kanssahan vastaavaa ongelmaa ei sitten ole, joten toivotaan, että kun kunto kasvaa, niin otekin pitää paremmin myös irtiksillä.

Kaverukset Silu ja Lupu

Tokalla kierroksella olisin halunnut pihapiirietsintää vanhan maatilan navetoissa yms, mutta isäntä kertoi, että joku kissa olikin mennyt ilmeisesti pesimään sinne jonnekin, joten annettiin kissille pesimärauha. Otin sitten 2 vähän lyhyempää pistoa n. 20-30m valmiilla maalimiehillä, ja ne menikin hienosti, mutta vauhti oli selvästi vaisumpi. Kit oli tosi väsynyt. Osan väsymyksestä selittää ehkä edellisen illan/aamun painit yökylässä olleen Lulu-kaverin kanssa. Torstain raunioilla ei kuitenkaan ollut mitän väsymystä havaittavissa, joten en usko leiriviikon enää jaloissa painaneen.

Treeneistä sain ohjeeksi mm. nopeuttaa liinan laittoa ja näytölle lähettämistä, että liikkeestä muodostuisi yksi kokonaisuus eikä kaksi palasta. Eikä pitäisi palkata rullan tuonnista. Mutta niin kauan, kun tuonnissa ilmenee epävarmuutta, haluan siitä vielä palkata, kuten Michaela leirillä kehoitti. Kun se asia on parempi, voi välipalkan toki heti jättää pois. Myös lähetyksessä tulisi kiinnittää huomiota omaan rintamasuuntaan, eikä kyykkiä kierossa koiran päällä, ei koira kättä katso vaan omaa rintamasuuntaani. Enhän voi yliheitoissakaan käydä kyykkimään. Totta, pitää muuttaa lähetystapaa.

Ruokatauon jälkeen ammuttiin koko porukalle 6mm startilla melko läheltä (alle 50m, lähempää kun meille koskaan). En alkanut tehdä mitään namiruutua siihen, vaikka olisin kyllä ehkä voinut. Kit reagoi paukkuihin kiinnostumalla niistä, mutta ei mielestäni paineistunut, vaikka piippailikin vähän (mitä kyllä tekee tuollaisessa seisoskelutilanteessa muutenkin). Paukkuja tuli 4-5. Lopuksi heittelin sille muutamia nameja maahan ja se etsi niitä sitkeästi. Sitten tehtiin pientä tokoiluakin siinä. Eiköhän tuo reagointi totuttelun myötä pikkuhiljaa vähene.

Lulu vei Silun lelun ja Silu on ihan reppana

Niin, ja imuttamisseuraamisen sain Lotalta uudenlaisen ohjeen sivulta palkkaamisella, jotta koira kääntäisi pään ulospäin ja kroppa kääntyisi vasten jalkaa ja seuraamisesta tulee tiiviimpi ja ennenkaikkea suora. Nonniin, sekin aloitettava sitten alusta. Selvää toko-pakkopulla-ahdistusta tuntui esiintyvän koko porukassa, en siis ole ainoa ;-)

Tänään huomasin Kittyn kaulassa pienen punkin. Pitänee siis laittaa lisää Bayvanticia, johan edellisestä on 1kk kulunut. Ja se kun leivisi pitkin karvoja ja piti pyyhkiä pois. Jospa nyt laittaisin tipan sillon toisen tällön, ettei pääsisi leviämään vaan myös imeytyisi.

Juoksu jatkuu, koira vuotaa kuin seula. En ole osannut mitään tärppipäiviä tai vähentynyttä/kirkastunutta vuotoa huomata, paitsi ekalla viikolla leirillä oli muutamia päiviä kun ei tarvinnut juoksuhousuja pitää, mutta eikai ne sillon voinut olla?? Pojat joutuvat joka tapauksessa tulemaan ensi tiistaina (juoksun n. 18. päivä) kotiin, koska hoitajat lähtevät Juhannuksen viettoon saareen, ja taas kovin kankeaa setä-vanhus-Jasperia olisi hankala saada veneeseen. Saas nähdä mikä show siitä syntyy, mutta ei kai se montaa päivää voi kestää... Ihanaa saada kodinturvajoukot kotiin!

7. rauniotreenit: vierailulla Korsossa

Torstain rauniotreeneissä vierailtiin Korson raunioradalla. Rata oli hyvin eri tyyppinen, mitä Oittaan rata. Ei niin selkeitä kasoja, siellä täällä ja myös irrallisia piiloja tötsissä, roskiksissa yms. Vähän kuin raunioiden ja pihapiirietsinnän välimaastoa.

Jaoimme alueen kahtia ja treenasimme kahdessa ryhmässä ensin toisella ja sitten tosiella puolella, eli kaikille tuli kaksi kierrosta. Ilma oli aurinkoinen ja tuulinen, kunnes auringon laskettua tuuli tyyntyi ihan täysin. Kittyn ensimmäinen kierros kesti ehkä 5min, jos sitäkään ja se olisi jatkanut hommia ja oli ihan hölmistynyt, kun alettiin tarjota palloa loppupalkaksi. Liian helpot piilot (2mm), peppu onnesta heiluen rynnisti hajun saatuaan lähes suoraan piiloille.

Toisella kierroksella halusin sitten lisää haastetta, ja otettiin vaikeammat piilot. Toinen aivan alkuun, jossa oli 4 isoa betoniputkea vaakatasossa maassa rinnakkain ja niistä yksi keskimmäinen oli molemmista päistä suljettavissa. Tarkoitus oli, että rakoa olisi vaan vähän, ja se saisi nenän sinne ja sitten päästäisin sen "umppariin". Kit kaahotti ensin viereiset auki olleet putket, ja kun ei niistä löytynyt, se työntyi oikeaan piiloon pienestä raosta huolimatta. Mm syötti sylistä ja koirahan tunki syliin. Annoin ohjeistusta, että ei missään nimessä noin. Kuinkahan paljon sillä on tuotakin vahvistettu, ilman että olen päässyt piiloon näkemään?!

Toinen mm oli alueemme aivan toisessa päässä, joten päästiin ottamaan pitkä pätkä tyhjää. Kävelin ensin reunoilla ja sitten kasoilla, ja yritin pitää Kittyn lähellä. Välillä sen teki selvästi mieli kaahata vähän kauemmas, joten kutsuin ja ohjailin sitä jonkun verran. Lopetin sitten kuitenkin hyvissä ajoin ennen seuraavaa piiloa, että sai itsenäisesti sen työstää ja irrota. Mm oli betonilaattojen alla olevassa suht. isossa piilossa, minne pääsi montaa reittiä ja tässä olikin pienellä kelpillä hetken pohdittavaa mistä uskaltaa mennä. Hyvin se kuitenkin toimi ja löysi helpomman kolon sisään menoon, kun ei ensimmäisestä uskaltanut sisään loikata. Oli se taas taitava!

Nala-sisko ja vielä pari kuvaa leiriltä

Sunnuntain paluumatkalla pysähdyttiin pikaisesti Oulussa tapaamaan Nala-siskoa. Kuvien perusteella Nala on ajoittain näyttänyt Kittyn kaksoissiskolta, välillä aivan eri näköiseltä. Ja kyllä niissä selvät erot on, eivät ole identtiset ;) Nala on selvästi muutaman sentin korkeampi, jalat on pidemmät ja kroppa timmimmässä kunnossa. Kun oli hyvä vertailukohde, niin Kit on selvästi hieman plösö, lyhytjalkainen tankki. Tai sitten sillä on vaan niin paksu karva, eiks niin? Dietille ja kuntokuurille joudetaan molemmat. Myös naamassa ja ilmeessä oli selvät erot.

Juoksukuvissa Nala vasemmalla, Kit oikealla. Istumakuvissa Kit vasemmalla, Nala oikealla.

Tässä kuvassa ilmeet ihan erilaiset...

...ja tässä taas Nala menisi ihan Kittystä.

Sitten muutama treenikuva leiriltä. Kuvat on ottanut Marko Saren.

"Hei, olen pieni mangusti, olisin tulossa treenaan..."

Rullanluovutus

Ja patukka kulkee!