8. rauniotreenit: ilmaisuja

Torstaina treenit. Kun ilmaisut on nyt mukana metsässä, ja oltiin omalla radalla, niin heti sitten vaan kokeilemaan ilmaisuja myös raunioille. 3 helppoa piiloa, mm:t valmiina, irtorullat, koko kuvio näyttöjen kera. Ensimmäistä kertaa otin nyt uuden rullan kaulaan. Ja humpsis, kaksi askelta autolta, niin jo oli etutassu rullan sisällä, eli eikun kiristämään. Ja rulla oli jo sillon niin ylhäällä ettei saanut sitä itse. Että saapa nähdä toimiiko tuo, saako sen viritettyä niin tiukalle ettei juokse siihen, mutta saa vielä otettua sen itse pitkällä puikkonokallaan, vai ei...

Ensimmäinen oli metalliputkisessa "teletapissa", mutta ilmeisesti haju ei kulkeutunut sinne mistä kuljimme, koska Kit oli säntäämässä ohi hurjaa vauhtia kohti alakasan päätä, missä odotti jo kakkos mm. Parikin kertaa jouduin kutsumaan sitä takaisin, ennenkun se meni putkistoon. Rulla tuli hienosti, mutta "näytä"-käskyllä Kit säntäsi samaan suuntaan alakasan päähän mihin se oli kokoajan hinkunut. Onneksi pidin liinan päästä sen verran kiinni, että sain sen jarrutettua. Uudella näyttökäskyllä se sitten meni oikein. Alakasan pään isossa putkessa ollut ei mennyt kuten suunniteltiin. Ei tietenkään, kun eihän ne hajut kulje sieltä putken suusta ulos, vaan ihan jostain muualta. Kit haki ja pujahteli pienistä koloista, ja minä yritin pysyä kärryillä missä koiraa menee. Aikansa suhattuaan se sitten pulpahti sieltä päästä rulla suussa, hieno koira. Ja hups, näytölle se lähti myös niiden pienien kolojen kautta. Himpun vaikee oli seurata koiraa piilolle... Kouluttajalta tuli huolestuneita kommentteja liinanpätkämme vaarallisuudesta, kun Kit ryysii tuhattaja sataa piiloille.

Kolmas oli yläkasan kopin vieressä kelan alla, sitäkin Kit joutui hetken työstämään (eli ei ollut ihan helppo piilo sekään), mutta ilmaisu oli hieno. Nyt lähetin sen näytölle ilman liinaa.

Ilmaisu siis toimii, sen se osaa nyt hyvin. Mutta liinanpätkän tilalle pitää saada vaan joku pieni tynkä, ettei tule mitään vaaratilanteita. Minun pitää sitten vaan "tietää" minne se menee. Ei raunioilla voi mennä samalla tavalla liinan perässä, kun metsässä.

Ekalle koiralle ammuttiin 9mm:llä, ja kun luulin, ettei Kit ole sellaista koskaan kuullut, otin sen parkkikselle namiruudulle (myöhemmin sitten selvisi, että juurikin 9mm:llä ammuskeltiin viime syksynä niitä kissanruoka-juttuja). Vähän se kuunteli, mutta jatkoi sitten namiruudun tyhjentämistä. Autossa se joutui sitten myöhemmin kuuntelemaan pari paukkua lisää, eikä ne näyttäneet siihen vaikuttaneen. Lopuksi ammuttiin vielä erikseen paukkutreenit. Omaa vuoroamme odotellessa kävimme telineillä tekemässä kanaportaat (ei tietenkään mitään ongelmia), ja samaan aikaan ensimmäiselle paukuttelut kaikuivat aika hulppeasti Ryssänkallioilta - aivan kun ilotulitusraketteja olisi ammuttu. Niihin Kit ei reagoinut mitenkään. Varsinaisissa paukuissa ekalla Kit nosti jälleen päänsä, mutta entistä nopeammin laski ja jatkoi ruudun imurointia. Toista paukkua ei saatukaan, kun ase meni jumiin.

Kuvat 19.6. pentutreffeiltä © Heidi Saarikko