tiistai 8. kesäkuuta 2010

Etsintäkoiraleiri II, 3. päivä: "Happi loppuu" sanoi Silakka, kun viimeistä rullaa kantoi

Aamupäivä tallailtiin jälkiä, ja tallailtiin jälkiä. Enpä ole oikeestaan koskaan tommoista jälkeä tallannut, joten läheltä piti ettei mennyt ihan metsään. Kokeneemmille koirille, joista Risa-mestari toisena, kokeiltiin harhajälkiä ja tien ylitystä. Oli mielenkiintoista seurata koirien jäljestystä, paljon tuli nähtyä ja jotain ehkä opittuakin, kunhan vaan muistaisi vielä huomennakin.

Kittenille oli ohjelmassa sama pistoharjoitus samassa kurussa kuin eilen, mutta tänään mukana oli ilmaisu ja tuulta ei juuri ollut apuna. Ja odotetusti mentiin sitten takapakkia. Ensimmäinen (haamu) meni hyvin, rulla tuli hienosti, näytölle mentiin lujaa. Toinen (näki jo edelliseltä palatessaan kakkosen menoa, joten ei otettu enää erikseen haamua) oli hyvä, rulla tippui alarinteessä, mutta paikkasi sen itse ja luovutti hyvin, näyttö hyvä. Kolmas meni pienellä ääniavulla hienosti, mutta tuli ilman rullaa. Lähetin uudestaan ja loppu meni loistavasti. Kit oli tiputtanut rullan parin metrin päähän maalimiehestä sivuun, ja unohtanut sen sinne. Neljäs oli katastrofi. Ei apuja, Kit lähti hienosti rinteeseen, mutta tulikin takaisin ilman rullaa. Lähetin sen uudestaan, ja se lähti ihan hienosti, ja palasi rullan kanssa! Mutta aivan viime metreillä oli kurunpohjan lutakko, ja Silakkahan päättikin sujahtaa sinne viilentymään ja juomaan, joten rulla jäi rannalle. Harmi, koska muuten suoritus olisi ollut suhteellisen onnistunut ensimmäisestä missistä huolimatta. Komensin sen pois vedestä ja lähetin uudestaan. Näppäränä se meinasi oikoa ja hakea lutakon rannalle jääneen rullan, mutta sehän nyt ei käynyt päinsä ollenkaan. Rulla haettiin pois, ja pienellä ääniavulla se saatiin taas rinteeseen. Kesti hetken, se poikkesi rinteen puolivälin kuusen alle ja tuli sieltä rulla suussa "ai se maalimies oli sittenkin siinä kuusessa". Luovutuksen sijaan Kit päätti kuitenkin jäädä eteeni maahan mutustamaan sitä samalla tavalla mitä se ihan alkuaikoina teki. Kehoitin sen sivulle, ja kun se otti rullan mukaan, hyväksyin sen, kiinnitin liinan ja lähetin näytölle. Sinne meni.

Sitten vasta kuultiin koko totuus. Se oli ekalla hakenut rullan hienosti, mutta koska rulla ei koskaan tullut meille asti, se oli tiputettu matkalle. Toisella se oli hakenut myös rullan hyvin, vaikka maalimies ensin luuli sen tulevan näytölle ja palkkakuppi oli jo valmiina, oli sitten salamana vaihtanut sen rullaan, mutta se siis jäi lammen rannalle. Kolmannella lähetyksellä luultiin, että mm:llä on vielä rulla, koska Kit oli tuonut alas vain yhden. Vaan eipä ollutkaan (olin antanut vaan 2), mm improvisoi rullan tilalle kepin, jonka Kit oli sujuvasti ottanut, käynyt kuusen juurella vaihtamassa kepin sinne aiemmin tiputtamaansa rullaan, eikä me tiedetty tästä mitään, vaan otin rullan huonosta loppuluovutuksesta huolimatta ja lähetin näytöllä. Kaaos.

Päivän jälkien ajon jälkeen otettiin sitten yksi palauttava. Ei helpommassa, vaan se aivan sama. Kit meni hienosti, ja rulla palautui hienosti! Otin sen tyhmästi keskilinjaa kävelemällä sivulle, selkä kohti maalimiestä, ja sanoin siitä "näytä". No eihän Kit tiennyt yhtään mitä tehdä, vaan pyöri pari volttia ja lähti sitten katsomaan keskilinjalla seisovaa porukkaa. Lopulta, kun käänsin oman rintamasuuntani oikein antaessani käskyn, Kit lähti oikein. Oma moka. Näyttö ja liina on itselleni vielä niin uusi juttu, että rutiinit ja toimintakaava puuttuu, ja itseasiassa koko liinankäyttö on ihan hukassa ja unohdin sen kokonaan. Koiran palatessa kohti keskilinjaa rullan kanssa, pitäisi jo kääntyä kohden, ja kun koira on sivulla luovuttanut rullan, varmistaa, että rintamasuunta on sinne mistä koira tuli ennen näytölle lähetystä. Koiralle kytketään liina, ja sitä voi siitä vielä hetken pitää tiukalla, nostattaa, ja sitten vasta "näytä".

Näyttöliinaahan meillä ei edes vielä ole, kun en nyt tiennyt ollenkaan, että sitä nyt jo tarvittaisi. Mutta pitää nyt kehitellä pieni pätkä, että maalimiehet tietävät tuleeko näytölle vai rullanhakuun. Onneksi otin varahihnaksi yli 10v käyttämättömänä olleen keltaisen nailonhihnan, josta voi leikata käsilenkin pois. Huomenna siis keskitytään rullanluvutus- ja näytöllelähtörutiineihin ohjaajan osalta, koiralle varmaan samaa mitä tänään.

Kyllä se homman osaa, kunto loppui kesken eli selvästi kun oli jo väsy, ei jaksanut enää kantaa rullia loppuun asti, vaan ne alkoivat jäädä matkalle. Ohjaaja ja koira kuntokuurille... Tuntee tehneensä, kun ensin tallaillee jälkiä koko päivän ja sitten juoksee kurunseinää eestaas.

1 kommentti:

Elina kirjoitti...

Mielenkiintoinen leiri. Kumpa vois olla edes "kärpäsenä katossa".