Etsintäkoiraleiri II, 6. päivä: kaikkea ja vähän lisää!

Aurinkoinen päivä (n. +19°C), hieno tuuli! Ja siitä huolimatta hirveät parvet mäkäröitä, jotka tunkivat nenään, suuhun, korviin, mihin vaan pääsivät. Minua ne ei purreet kertaakaan, kun oli hyttysmyrkkyjä (Free, hajuton!), koiria kyllä senkin eestä.

Oltiin samassa paikassa kun ke ja to. Aamupäivällä tehtiin kaikille jäljet (paitsi pikkuiselle Megaroolle). Kittylle taas n. 50m jälki, alussa smelleri ja pari namia, sitten tyhjää n. 10m, 10-15 namia, taas tyhjää n. 15m, ja 10-15 namia, tyhjää 15m ja loppupurkki. Maasto oli edelleen rutikuivaa, sammalta ja varvikkoa. Jälki vanheni vajaan tunnin. Olin tyhmä enkä rauhoittanut sitä jäljen alkuun, laitoin kyllä maahan ja kun se haistoi namit, annoin sen lähteä ja alku olikin yhtä häsäämistä ja sähläystä kunnes päästiin ensimmäiselle namipätkälle. Homma rauhoittui, ja Kit meni tarkasti jälkeä ja etsi kaikki namit. Loppujälki meni paremmin. Tyhjällä oli kauhee kiiree ja se veti ja hinasi, namipätkillä rauhoittui ja tarkensi hienosti. Jatko-ohjeiksi saimme, että pikkuhiljaa pidempää, alussa selvempi rauhoitus, ja alkuun ensin pidempi pätkä namia, että rauhoittuu jäljelle, sitten tyhjää.

Iltapäivällä hakua. Tallattiin keskilinjan vasen puoli ristiin rastiin pk-tallaustyyliin ja oikealle puolelle tehtiin kolme kapeaa (n. 5m) kaistaletta 50-80 metriin saakka. Reipas tuuli tuli vasemmalta puolelta, mutta kuten myöhemmin huomattiin, se kyllä pyöri aika tavalla. Kaksi ensimmäistä mm lähti yhtäaikaa kohti etukulmia ja Kit näki lähdön, sitten käänsin sen pois. Se valitsi vasemman, ja sinne olikin tarkoitus aloittaa, kun oli tuuleen. Todella loistava pisto, aivan suora ja satalasissa! Rullantuonti ja luovutus oli hienoja, näytölle kiisi taas satalasissa. Mahtava! Palkkasin joka kerta rullasta, ja nyt se pysyikin väsystä huolimatta hienosti mukana ja tuotiin kauniisti sivulle, vaikka lopussa väsy oli kova.

Toiselle mm. lähti kaahottamaan n. kaistaleen puolivälistä 25m:stä ehkä seuraavalle kaistaleelle ja ehkä sitä seuraavallekin. Uusi lähetys, ja sitten menikin paremmin. Ilmaisu hieno. Kolmannelle (vasen puoli, tuuleen) piti lähettää muistaakseni parikin kertaa, kun taas kaahasi miten sattuu, mutta tuulikin kyllä pyöri. Ilmaisu hieno. Nyt Kit jätettiin maalimiehelle kiinni, itse kävelin keskilinjalle, kutsuin ja otettiin yliheitto. Sillä sekunnilla, kun Kit oli keskilinjalla ja olin lähettämässä sitä, kouluttaja antoi merkin ja neljäs mm taputti pari kertaa käsiään. Sinne sujahti Silakka täysin suoralla pistolla ja lopuksi taas hieno ilmaisu. Olipa hienot ja onnistuneet treenit! Kit oli kyllä taas aivan uupunut. Mutta keli oli lämmin ja näkyi muutkin koirat uupuvan samalla tavalla.

Kouluttajamme Michaela on kyllä mahtava, uskaltaa ottaa riskejä ja kokeilla, löytää keinot ja konstit, osaa lukea koiria upeasti, pohtii ja antaa vinkkejä. Mahtavaa!

Iltalenkki typistyi ilakointiin rannassa, muutaman kerran Kit meni kepin perässä jopa uimaan, mutta taisi hieman säikähtää sitä, koska sitten ei enää uskaltanutkaan. Vedessä lutraus tosin olisi jatkunut hamaan huomiseen, jos ei sitä olisi kiikuttanut sieltä pois.

Silli ui

Treenien jälkeen kun otettiin koirat pikapissalle ennen syömään menoa (koirat istuu sen ajan autossa, mennään möksälle vasta syömisen jälkeen), sattui juuri sillä hetkellä mäkäräparvi kohdalle (tuulesta huolimatta!) ja oli vissiin iskeytynyt Kittyn masuun. Sen maha oli täynnä kuolleita mäkäriä (liekö Bayvantic tappanut ne), jäljet kyllä jäi. Onneksi ei näyttäisi kutittavan.

Lisäsin edelliseen juttuun eilisiä kuvia Iso-Syötteen huipulta.