Hajukomponentteihin liittyy mm. se, että metsäkoiran jälkeä tallataan metsässä kengät jalassa, koska rikkinäisen maan haju on oleellinen osa jälkeä, ihmisen ominaishajulla ei ole niin merkitystä. Sensijaan ID koirille ominaishaju on tärkeä, jäljet tallataan aluksi esim. paljain jaloin ominaishajun maksimoimiseksi. Ensin vahvistetaan yhtä ominaishajua (yksi henkilö, esim omistaja) eri ympäristöissä muita tekijöitä vaihdelleen, ja myöhemmin eri yksilöillä toistoja. Metsäkoiralla sen sijaan tallaajalla ei ole väliä, maastoa ja sen tyyppiä ja jäljen ominaisuutta pidetään aluksi vakiona. Pääidea kuitenkin, että se mitä lajia opetetaan (ID= ominaishaju/metsä), pidetään aluksi vakiona.

Jäljentallausten jälkeen Kit pääsi aloittamaan jälleen tyhjään maastoon. Treeni meni paremmin kun eilen, mutta selvästi jo kolmannella palautuksella oli nähtävissä väsymystä ja rullaa mutustettiin ja se saattoi tippua matkalle, yleensä viime metreillä, mutta onneksi koira korjasi itse. Luovutuksissa oli epävarmuutta. Kaksi ekaa oli tosi hienoja! Kolmannella alkoi jo väsy näkyä ja alkoi pieni rullan mutustelu palautuksissa. Neljättä en vaan muista, viides ja viimeinen pisto oli työvoitto, Kit irtosi kyllä hienosti, haki ja haki, teki tosi pitkään töitä ja taisin joutua lähettämään sen uudelleen useammankin kerran (hitsi kun on useampi treeni päivässä, menee sekaisin), mutta silti se jaksoi kantaa vielä rullan n. metrin päähän, josta se sen kyllä omatoimisesti poimi ja luovutti, että sain lähetettyä näytölle. Jälleen näkyi väsymys, mutta kaikenkaikkiaan treeni meni paljon paremmin kuin edellisenä päivänä. Pistot siellä n. 30-40 metrissä.
Lopuksi iltapäivälle otetiin vielä toinen pikkukierros, jossa Kitille 2 mm. Ensimmäiselle ei meinannut lähteä, teki pieniä koukkauksia, ja kun lopulta pysähtyi vaan metrin päähän katsomaan, että "oikeastiko" ja sanoin "mene, mene, etsi" niin sitten se lähti! "Että niinkun ihanko tosissasi vielä meinaat?" Löytö ja hyvä palautus. Toiselle se lähti hienosti, oli mennyt n. 5m päästä ohi, kaahasi jossain tooosi kaukana, palasi keskilinjalle (teki hienon laatikon) ja lähetin uudelleen. Hienosti meni, kaahasi taas kaukana, mutta nyt sattui hajukin nenään, palautus oli hieno, joskin lopussa hienoista epävarmuutta taas.

Ajattelin, josko huomenna olisi lepopäivä rullista, ja tehtäisiin jälkeä eikä kouluttajakaan ajatusta vastustanut. Saapa nähdä.
Iltalenkillä piipahdettiin rannalla, että koirat pääsivät läträämään. Innostuin sitten houkuttelemaan Kittyn rannalta läheiselle laiturille, ja hitsi sehän ui! Ja vielä hyppäsi pari kertaa laituriltakin, ja toisella niistä ui takaisin lagomotokamujen luo rannalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti