Etsintäkoiraleiri II, 7. päivä: ja vielä kerran, tuulipistoja kiitos!

Viikon viimeiset treenit pidettiin tänään, nyt se on loppu. Valtavasti tuli nähtyä, koettua ja opittua. Ja Kittykin eteni hienosti isoin harppauksin eteenpäin! Nyt sitten vaan rohkeasti toteuttamaan opittuja, eikä saa enää jämähtää ja urautua paikalleen.

Tänään vaihdettiin uuteen treenimaastoon sorakuoppien reunamille. Ilma oli aurinkoinen, mutta hurjan tuulinen eikä mitenkään lämmin. Paitsi vauhtijäljestäjien jäljenajojen jälkeen hiki kyllä helmeili. Ja tuulesta huolimatta mäkärät olivat ilonamme.

Kuka heitti Silakan seinälle?

Hyödynsimme tuulia, joten Kittylle tehtiin tuulipistoja, pituutta ekalla kierroksella n. 40-50m. 3 mm, kaikki tuulen yläpuolella. Tuulesta huolimatta se ei lähtenyt ihan suoraan ja kakkosella piti jopa lähettää uudelleen. Ilmaisut oli kyllä hyviä, vaikka välillä rulla valui suupielestä, mutta hyvin Kit korjasi asentoa. Viimeisellä alkoi aivan vieressä taas mutustella ja luouvutuksessa kävi väsyneenä maahan. Siirryin askeleen ja vaadin kunnon luovutuksen, ja se menikin paremmin. Michaela sanoi, että kun se kerran yrittää, ja korjaa tiputukset sekä rullan asentoa itse eikä jätä rullaa, niin ne voi kyllä hyväksyä, mutta toki sitä luovutusta pitää myös vahvistaa, että pitäisi otteen hyvänä ja luovutuksen oikeanlaisena väsyneenäkin. Kiintorulla auttaisi, mutta sitä nyt en halua vielä lähimainkaan mukaan kuvioihin, vaan irtiksillä mennään, ja ne vaan on pysyttävä suussa. Piste.

Toisella kierroksella tehtiin 2 pistoa tuuleen, hiekkakuopan vastareunalta pienen notkon yli toista reunaa ylös, missä mm oli metsänreunassa piilossa. Ensimmäinen oli hieno, toisella lähti vinoon tuuleen minne nokka oli kokoajan vetänyt sitä, mutta ihme ja kumma tuuli oli pyöräyttänyt hajun, koska koukkasi tuulen yläpuolelta suoraan maalimiehelle. Ilmaisut olivat paremmat, kun ekalla kierroksella. Hyvä Silli!

Aavikkosoturit

Tällä hetkellä ongelma on kunto ja kestävyys. Koiran kunto pitää saada kohdalleen, että se jaksaa työskennellä. Jaksaa se nyttenkin, mutta väsyy kyllä aika nopeasti (nyt ilmaisun kanssahan matkaa tulee tuplasti!) ja sillon rullankanto on löysää. Näytölle se kyllä lähtee aina satalasissa, ja Michaela sanoikin, että motivaatio on hieno, sitä ei tarvitse nyt vahvistaa suorapalkoilla, vaan nimenomaan rullan palautusta, joka on se heikoin lenkki. Olen täysin samaa mieltä.

Pitkiin suoriin pistoihin pitää saada varmuutta. Avuilla tai kaistaleilla, toki ne pitää pitää mahdollisimman minimissä, mutta ei ole "häpeä" käyttää niitä tarvittaessa. Kunnon pistot 80-100m, niin se olis siinä! Sitten kestoa ja pituutta radalle, yliheittoja voi ottaa jo nyt. Ja rohkeasti eteenpäin. Aivan loistava toteamus Michaelalta: "turha treenata sellaista minkä koira osaa, pitää treenata sitä mitä se EI osaa, jotta tapahtuu kehitystä, oivalluksia ja etenemistä" Niinpä! Eli vaan rohkeasti yrittämään, ja jos ei onnistu, palataan takaisin ja helpotetaan. Ei koira opi, jos ei se joudu ratkomaan ongelmia ja siten oppimaan.

Jäljestä oli sen verran puhetta, että voisimme nyt jatkaa vastaavanlaisia jälkiä mitä viimeksi teimme, että alussa vaikka 5m namia, sitten tyhjää ja taas vuorotellen namia ja tyhjää, aluksi 50m ja siitä joka kerta hieman pidentäen. Sitten kulmia (ensin loivia, sitten jyrkempiä), kulmien jälkeen loppuesine. Esineitä itsessään ei kannata kiiruhtaa jäljelle, se tekee jäljestämisestä itsestään katkonaisen.

Illalla auton tyhjennyksen jälkeen lähdimme lenkille. Ensin merkittyä polkua/pitkospuita pitkin Vattukurun laavulle, ja siitä pieni luikaus kompassin kanssa tielle, jota pitkin palattiin takaisin. Koirat saivat humputtaa kunnolla rankan viikon päätteeksi, ja niinhän ne tekivät. Ajatus oli aamulla käydä vastaavalla, mutta se taitaa typistyä hieman lyhyemmäksi. Sitten iltapäivällä auton nokka kohti etelää. Treenilomaa ainakin torstaille asti, kai sitä jo sillon jaksaa raunioille mennä.