Etsintäkoiraleiri II, 2. päivä: harppaus eteenpäin

Päivä alkoi videopläjäyksellä "maailman parhaista" jälkikoirista Hollannista. Näimme kuinka Hollannin poliisivoimat kouluttavat koiria kovan alusta jäljelle (asfaltti yms). Hienon näköistä menoa! Se mikä jäi tuosta, sekä muusta tämän päiväisestä mieleen, että jälki vaatii saalisviettistä koiraa, liian vilkkaasta koirasta ei siihen ole, nartut on yleensä parempia kuin urokset, esineet on saalisleikin saaliita ja ne saa ottaa suuhun ja niistä taistella, ja loppupalkka on aina sama (lelu) ja antaa koiran mennä! Jarrutetaan se mitä pystytään, jos ei perässä pysytä. Mielenkiintoista, ja jälki kutkuttaisi kovin. Hollantilaiset tekivät tarkkuuden jalkapallonurtsilla, ensin tallattiin tiivis pätkä "smelleriä", samoin kulmia hieman vahvistettiin, namia ei jäljille kylvetty. Koirat meni nenä maassa kuin imuroiden. Ohjaajat olivat rauhallisia. Jos koira hukkasi jäljen, palattiin takaisin sinne missä jälki viimeksi oli ollut koiran nenässä. Esineet koirat ilmaisivat ottamalla ne suuhun ja tuomalla ohjaajalle, maahan koira laitettiin rauhoittumaan, tai häiriön osuessa kohdalle (kaupungissa jäljestettäessä).

Päivän treenien päätteeksi kouluttajamme totesi eilen esittämääni arvioon, että kannattako meidän tällä leirillä jälkeä tehdä, kun ongelmana on jäljen etsintä haussa, että ei se niin iso ongelma ole (eikä tänään ollutkaan!), etteikö. Että ehkä mekin joku jälki vielä tällä viikolla siis tehdään.

Maiskiksen namipäivä

Ensimmäisessä treenissä näytettiin kouluttajalle miten on treenattu, ja mikä on nykytaso. Meillä siis pistoja haamuilla, koska sitä viimekertaista ääniapua on tehty vaan yhden kerran. Hakualue oli pienessä kurussa, keskilinja kurun pohjalla ja pistot ylärinteeseen. Haamut n. 20-30 metrissä, ja piiloon peittojen alle. Toimi loistavasti, ei mitään turhia ylimääräisiä, vaan vauhdikkaat ja riittävän suorat pistot. Kouluttajan mielestä ei ole toisaalta mitään vikaa käyttää haamuja, jos ovat sitten kunnolla piilossa, mutta toisaalta tuommoisella silmäkoiralla kuitenki niistä avuista pitäisi päästä mahdollisimman pian eroon. Tästä olen itse täysin samaa mieltä.

Päästiin tekemään toinenkin treeni, ja kun Michaela kuuli, että Kittylle on tehty vastaavanlaisia ilmaisutreenejä lyhyellä max. 10m matkalla mitä Roalle, hän halusi nähdä meidän ilmaisun paaaaljon pidemmällä matkalla. Eli yhdistettynä pistotreeniin. No niin sitten tehtiin.

Matkaa n. 30-40m, Kit näki mm:sten lähdön, ja yritettiin valita suunnat siten, että tuuli toisi hajun. Maasto oli tien toisella puolella kahden suon välinen kapea kangas, avara maasto. Ensimmäisellä mm:llä Kit loikkasi makaavaan mm:hen (ei ole ikinä ollut rullatreenissä) yli, otti rullan huonosti, kävi vielä kerran varmistamassa maalimiehen, ja lähti palautukseen kuin sikari suussa. Rulla tippuikin matkalle, mutta koska Kit pysähtyi poimimaan sen hienosti, ja loppu toimi mallikkaasti, hyväksyin ilmaisun ja se pääsi näytölle. Kuvio piti saada mahdollisimman valmiiksi, joten mukaan oli liitetty treeniliivit (jota ei aiemmin olla ilmaisutreeneissä käytetty) ja niihin kytkettiin liinanpätkä eikä tämä uusi pieni viivytys haitannut yhtään.

Toinen mm oli ehkä hieman pidemmällä, myöskin makaava. Kit näki sen menon palatessamme edelliseltä ja meni hienosti ja toi rullan hienosti, kerrassaan loistava. Kunnes kuulin, että se oli säheltämällä säheltänyt maalimiehellä. Ei ollut ensin ottanut rullaa, kun mm oli pitänyt himpun vastaan (ohjeideni mukaan, ettei rulla lennä rytäkässä taivaan tuuliin), pussannut ja sählännyt. Lopulta kuitenkin päätynyt oikeaan ratkaisuun. Palautus oli kuitenkin ihan loistava!

Kolmannelle lähetys epäonnistui, Kit lähti kaartaamaan ja päätyi jäljelle ja siitä väärään suuntaan tielle, josta kutsuin sen luo ja nappasin sen kivasti lennosta mukana. Uusi lähetys onnistui loistavasti, palautus oli super hieno ja se oli vielä ottanutkin rullan ilman suurempia kommervenkkejä (jälleen makaava), joten erittäin onnistunut suoritus. Kouluttajan kommentti treenin pääteeksi, että jatkossa pistoihin otetaan ilmaisu mukaan. Okei.

Treenien ja ruokailun jälkeen lampsittiin Iso-Syötteen alarinteeseen iltalenkille, ja nuoriso-osasto taas kaahasi. Möksälle palattua luultiin, että iltapainit on peruttu, mutta ohjelmistossa olikin kananvetoleikkiä. Illalla ihmisosasto saunoi, ja sillä aikaa nuoriso-osasto oli siirtynyt toiselle sängylle kanan kanssa lököttelemään. Voi tuota nuoriso-osastoa, hyytyyköhän ne loppuuviikosta vai ei, se jää nähtäväksi...