Etätreeniä

Eilen Veikkolan aksavuoro. Tehtiin taas edellisen ryhmän radasta kaksi versiota.

Toisella tein irtoamisharkkaa ensin hypyillä 1-4. Myöhemmin seisoin jopa keppien takana ja kyllä se lopulta haki sen 4s esteenkin. Hyvä Siwwi. Puomilla taas madeltiin, vähän nokittiinkin, mutta ei se kyllä apua tuo.

Toisella radalla tehtiin sitten kaikenlaista pientä säätöä ja viritystä. 1-2:nen tehtiin niin, että seisoi putken takana A:n harjan kohdalla (A:n oikella puolella) selkä A:han päin ja otti oikealla kädellä koiraa vastaan ja putkeen. Esimmäinen kerta meni hyvin, sitten keepi alkoi arpoa, että pitääkö mennäkin A:lle vai ohi, mutta ei vahingossakaan putkeen. Hölmö. Välistävetoja yritin muistaa ohjata jäykin käsin, ja kyllähän se auttaa asiaan!

Kittyllä oli vissiin eilen ollut pitkästä aikaa tylsä päivä. Se oli päättänyt, että takan viereen ilmaantuneen pahvilaatikon halot oli tuotu pienen keepin päivän piristykseksi. Halot oli levitelty ja murusteltu pitkin olohuoneen karvalankamattoa. Myös sohvan suojana ollut lakana oli alkanut kummasti muotoutua kohti matonkuteita muistuttavia suikaleita. Mitähän keepi tänään on keksinyt?

Kelloseppäkoululla

Sunnuntaiksi oli tarjolla ex-tempore mahdollisuus rakennusetsintään Tapiolan Kelloseppäkoululla. Siellähän ollaan Nukan kanssa takavuosina parikin kertaa käyty treenaamassa. Sattuipa oiva tilaisuus testata töppösiä, jotka Ärräjengi sai parahiksi eilen hommattua, ja joita ehkä päästään lainaamaan viikon päästä. Turun itsenäisyyspäiväkeikalla kun pitää olla koiralla tassusuojat. Olisihan ollut vähän hölmöä ajaa sinne asti todetakseen, ettei koira kykene työskentelemään tossut jalassa. Mutta näinhän ei toki käynyt.


Kit roikotti ensin yhtä tassua, mutta kun toiseenkin etutassuun laitettiin töppönen, oli pakko jompikumpi aina laskea maahan. Kun kaikissa neljässä jalassa oli tossut, kulki keepi kolmella jalalla (yksi takajalka sojotti suorana ilmassa) omituisesti loikkien. Mutta kun päästiin lähemmäs rakennusta ja se haistoi ihmiset, unohtui tossut. "töps, töps, töps" se mennä töpsötti kun ei mitään. Kelpo työkoira.

Keepillä oli maalaimiehiä ensin kahdessa huoneistossa, no problemos. Se oli hienosti ohjattavissa pelkällä omalla liikkeellä. Tiesi vissiin jo, että huoneet tarkistetaan järjestyksessä. Sitten kaksi oli kellaritiloissa, joista ensimmäinen verkkokomerossa yhden kellarihuoneen takanurkassa. Mutta harmillisesti kulkureitillä oli iso kasa paperijätettä täynnä olevia mustia jätesäkkejä, joten keepi meinasi ensin, ettei sinne pääse. Kun kehotin vaan menemään, toki se sitten meni ja rämpi pussien yli ja seasta ja vähän aikaa joutui vissiin tekemään hommia ennenkun paikallisti kadonneen.

Viimeinen figu oli toisessa kellarihuoneessa, jossa oli kapean käytävän varrella vieri vieressä jotain kylmäsäilytyskomeroita. Ovi toisensa jälkeen keepi tarkasti, selvästi merkkaili vanhoja piiloja, mutta lopulta löysi oikean oven. Näytölle vaan sattui menemään ensin väärästä ovesta :D Sattuuhan sitä, paremmissakin piireissä. Mutta eri pätevä, etsimisessä se oli varsin suoraviivainen, eikä hirveästi tarvinnut edes hakea.

Treenien jälkeen vietiin porukalla Setä-eläimet ja kamera kauniissa auringonpaisteessa lähimaastoihin lenkille. Mielessä siinsi tietenkin potentiaalinen joulukorttikuva. Pikkukeepi poseerasi aluksi nakuna, mutta välillä piti heittä palttoota niskaan, kun alkoi palella. On sillä jo jonkulaista uutta karvanalkua tulossa, mutta kovin se on vielä kalju.

Pikkukissa

Pikkukissa was here

Saatiin myös meidän uusi valo. Kas, sehän on melkein kuin joulukuusi.

Reagointia pakkasessa

Minitreenit taas. Koska olin laiskaakin laiskempi, ja oli hyvä tuuli, päätin ottaa reagointiharjoitusta. Oltin Kulmakorvessa jossain Ämmässuon kupeessa, vieressä oli korkea (kasattu jäte-?) mäki. Laitoin mm. rinteeseen n. 30m korkeuteen ja lähdin kulkemaan tietä pitkin vastatuuleen koira liinassa. Kitty olisi heti halunnut syöksyä rinteeseen, lopulta sitten päästinkin. Ja sama toisella. Hyvin meni, itse laiskottelin ja jäin tielle, helppoa!

Huutaminen vaan on niin siistii!

Keskiviikkoaksat. Ja koutsi-Juhan mielestä Kitty vaan "päästelee höyryjä", joten me ei sitten tällä radalla taas keskitytty olemaan hiljaa, vaan luukutettiin täysillä. Suu auki huutaen.

Hitsi, kuvasta puuttu numeroita. Keppien jälkeen 16=20 ja 17=21 ja siitä vielä putki 16 nurinpäin.

Alun leieröinti 1-2 7:n takana meni hienosti. 4:sen jälkeen Kit säntäili kohti putkea, joten tiukempi vastakäden moikkaus 5:sen takapuolella sai sen kääntymään oikeaan suuntaan ja ohjaajakin ehti paremmin 6:sen takaakierrolle. Jossa keepi tosin säntäsi takaakierron sijasta putkeen 16.

Tovi jos toinenkin hinkattiin kuviota 6-7, koska ohjaajan käden vippaus heitti keepin aluksi 6:sen jälkeen vaihteeksi putkeen 2 eikä 7:n takaakiertoon. Jäykät kädet koukussa, vain kropalla ohjaus, johan toimi. Loistava oivallus!

Sitten hinkattiin takaaleikkausta eli kuvio 6-11. Putken 13 suu piti kääntää ensin pois edestä, mutta lopulta onnistui ihan suht kivasti kai. Ja se mikä yllätti positiivisesti, niin keepi haki itsenäisesti hypyt 11 ja 12, vaikka olin itse suht kaukana.

Putkelta 13 putkeen 14 se kuulema tuli lujaa, mutta silti pystyi vielä kiihdyttämäänkin, hullu koira! 15 takaakierto ja päällejuoksu meni hienosti. 16-17 poispäinkäännöstä tein ensin sylikäännöksenä, joka ei ihan toiminut, mutta pienellä hinkkaamisella ohjaajakin oppi ja koira meni tietysti loistavasti. Lopuksi vielä putken 20 (=16) jälkeen sylivekki esteelle 21 (=17) ja takaisin putkeen. Se toimi tosi hienosti pienellä käännöksellä.

Odotellessa tehtiin vähän double-box valsseja sekä nokittiin puomin alastulossa, targetilla ja ilman. Nokkimisesta huolimatta se hidastelee siihen asentoon menemisessä. Miten ihmeessä saan siihen ikinä sen oikean vauhdin?

Hiljaa hyvä tulee

... ja huutamatta parempi! Eilen oli Veikkolan aksavuoro. En ollut jaksanut miettiä mitään tekniikkateemaa enkä rataa, joten radaksi tehtiin Anun päästä joku kieputus, ja toisella puolella oli hyppyjumppis, pussi ja kepit.

Yritin ensin Anun rataa, mutta kun keepi huusi lähes tauotta, muistin mitä me treenataankin. Hiljaa menemistä, suu supussa. Ja onnistuihan se, parin murahduksen ja kiellon jälkeen koira oli hiljaa. Vaatii hyvin maltillista ohjausta ja hiljaista kehua, mutta ehkä saan sen vielä korjattua. Olisi pitänyt tajuta jo aiemmin puuttua siihen huutamiseen, mutta ei tullut mieleen, että se vaan pahenee ja se olisi kuitenkin ehkä kitkettävissä pois. Tehtiinkin siis vaan pientä kieputusta - hyshys.

Jumppasarjat meni hyvin, samoin kepit menee nykyään taas loistavasti, eli olemme parantuneet viimeisen keppivälin syndroomasta. Puomin irtopäällä nokittiin alastuloa, vähän häiritsi toisten meno keskittymistä, ja kun ei olla sitä edes vahvistettu kotona, kun oli se mahatauti (seliseli). Radalla tehtiin puomi kyllä pari kertaa kokonaisena ja sehän toimi ihan kohtalaisesti.

Ja pistoja

Tänään sitten treenit vähän isommalla porukalla, mutta meidän kaava oli kyllä ihan sama kun eilen. Oltiin Oittaalla raunioradan vieressä, tuuli pyöri millon mistäkin suunnasta. Tarkoitus oli yrittää suoristaa pistoja, ja sotkea sekaan taas tyhjä. Nyt figuille ohjeeksi, että rulla kaksi käsin, tai käden ja kropan välissä, jotta keepi ottaisi sen keskeltä kiinni eikä sikarina.

1. vasen, myötätuuleen, löytö, aivan mahtava!
2. oikea, vastatuuleen, löytö raunoilla, surkea. Suhasi, kaahasi ja etsi, mutta ei edennyt tarpeeksi pitkälle löytääkseen. Ehkä raunioiden kasat/alatalot nosti hajun jotenkin ylös, kun ei osunut nenään, vaikka oli aivan suora baana. Jouduin lähettämään parikin kertaa uudelleen.
3. vasen, myötätuuleen, tyhjä. Ei edennyt kun ehkä 30-40 m, ja lähti sitten jälkiä eteenpäin keskilinjaa. Hetken päästä kutsuin, kelvatkoon. Etsi se siellä, vaikkei uponnutkaan ihan tarpeeksi.
4. oikea, vastatuuleen, löytö. Ensin homovoltti. Sitten lähti paremmin, mutta n. 30 metrissä hakeutui polulle. Sieltä sai n. 40m:ssä sitten hajun (vaikka luulin, että menee tuulen yläpuolelta ohi, eli tuuli pyöri aika reippaasti). Loppu hyvin.
5. vasen, myötätuuleen, hieno. Osui just kohdilleen, suora pisto, tosin etäisyyttä vaan 30+m.

Rullat kulki nyt hienosti, koska oli joutunut ottamaan keskeltä kiinni. Ihan ok treeni, vaikka keskellä vähän säätämistä.

Lopuksi päästiin Ärräjengin kanssa lenkille, oli kivaa!

Minitreenit, osa 2

Lunta, Laitamaa ja Laittoman huonoja pistoja.

Tuuli ihan kivasti keskilinjan oikealta etuviistosta keskilinjaa eteenpäin.
1. vasemmalle myötätuuleen, löytö, hieno! Pressun alla pää näkyvissä, rulla pilkisti reunan alta.
2. oikealle vastatuuleen, hakua, sekoilua, hakua, 1 rulla tippui hankeen, etsi ei löytänyt, tuli takasin, lähetin uudelleen, yritti etsiä rullaa, takaisin figulle, etsi rullaa, lopulta haki uuden rullan, joka sekin tipahteli matkalla. Makaava - ja taas tiputuksia, argh.
3. vasemmalle, tyhjä. Ei mennyt ihan suoraan, mutta meni kuitenkin ja haeskeli jonkun aikaa jälkiä ja tallauksia. Tyydyin siihen, en lähettänyt uudelleen.
4. oikealle, löytö. Figu oli kyllä suoraan siellä minne lähetin, ja vielä tuulessa, mutta ison kallion takana, ei meinannut pieni keepi löytää. Pari kertaa piti lähetellä.
5. vasemmalle, paikkausta, löytö. Suora linja, joka sitten ei ihan ollutkaan, vaan figu aavistuksen vasemmalla keskilinjaa takaisinpäin. Koira kuitenkin lähti hienosti just suoraan sinne minne lähetin. Suhaaminen alkoi sitten siellä 30:ssä. Ja taas rulla suussa kuin sikari, ja tipahteli matkalle. Rulla oli ollut figun polvitaipeessa töröttämässä ja aika tiukasti siis, mutta silti tipahteli.

Heti kun siirryttiin siihen, että rulla ei ole automaattisesti kaksin käsin figun edessä, palautus tulee sikarina ja tipahtelee matkalle. Ja pistot pitäisi saada niin, että löytö on oikeasti just siellä mihin lähetän. No jospa huomenna!

Treenin jälkeen Kit sai jalkansa norskin väliin, vaikka se on niin ylhäällä ettei tosikaan. Tuskinpa saadaan sitä koskaan käyttöön, koska jos sen laskee alas, on keepin tassut heti siellä. Että myydään vähän käytetty aito norski...