maanantai 27. huhtikuuta 2009

Ensimmäinen yö ja toimelias päivä

Juuri paremmin ei olisi ensimmäinen yö uudessa kodissa voinut mennä. Pienen kitinän jälkeen Kitty rauhoittui omalle paikalle ja nukkui suuremmitta välikohtauksista aina klo 5:een asti. Sitten alkoi kitinä, joten vein sen ulos ja se tekikin sinne reippaasti kaikki tarpeet (eikä mitään sisälle!). Sisälle palattua Kitty meinasi että nyt alkaa aamuntoimet, mutta en antanut periksi että meidät saisi tällaiseen rytmiin muuttaa, joten komento kävi takaisin nukkumaan. n. 10 min Kitty yritti josko peruisin puheeni, ja tyytyi sitten nukkumaan. Tunnin päästä se yritti vähän uudelleen, mutta vasta 7 aikaan annoin periksi ja lähdin viemään koko poppoon aamulenkille. Kitty siis pääsi poikkeuksellisesti mukaan, kun en viitsinyt sitä jättää naapurin iloksi huutamaan sunnuntaiaamuna klo 7. Hyvin se kulki hihnassa mukana, välillä käveli karvapoikien välissä niin ylpeenä ja vilkuili vuorotellen molempia, että pysyykö linjassa ja näinkö pitää mennä. Mainio otus - ja niin reipas!



Aamulenkin ja syömisten jälkeen nukuttiin vielä pari tuntia ja sitten alkoi aamupäivärallit. Melkoista vipellystä se pitää tuolla pihalla, hyvä tuuri että on näin kuivat ja lämpimät kelit, pystyi pitämään terassin ovea auki ja koirat ees taas pihalle ja sisälle. Suhteellisen lyhyitä pätkiä Kitty malttoi nukkua.

Iltapäivällä pakattiin auto ja lähdettiin morjestamaan Nukan (ja Kittyn tulevia) hakukavereita. Pidettiin ensin kotona 5min kuivaharjoittelu häkissä olemiseen (kauheaa kitinää) ja sitten koirat autoon, laina-kevythäkki takapenkille ja Kitty sisään. Upean kiltisti se matkusti autossa, ei alun jälkeen edes kitissyt. Käytiin karvapoikien kanssa porukalla metsässä pieni kävely, Kitty seurasi kyllä jonkun verran poikia, mutta pysyi suurimmalta osin aika lähellä minua tai ihan jaloissa. Tosi hyvin se tulee luokse kitikitikiti-kutsusta.

Sitten Kitty pääsi hieman tustumaan treeniporukkaan, mutta mitään makkararinkiä tms sille ei tehty. Se pyöri siinä keskellä kun juteltiin, touhusi reippaana omiaan ja jos joku tarjosi namia tai muuten houkutteli, niin reippaana meni luokse ja tervehti. Tiedä josko se ensiviikon treeneissä pääsisi jo vähän leikkimään enemmän.

Rankan reissun jälkeen näyttää väsyttävän melkoisesti, mutta ihan superreipas se on ollut. Pojat eivät ole Kittystä yhtään innoissaan, mutta selkeää lepsuuntumista on jo havaittavissa. Kitty hivuttautui vaivihkaa Nukan hännänjuureen.

Ei kommentteja: