Tänään oli siis Kittyn muuttopäivä. Matka sujui hienosti, ensin puolet matkasta se riekkui takapenkillä äitini kanssa ja sitten toisen puolen nukkui. Minkäänlaista levottomuutta automatkustamiseen liittyen ei ollut havaittavissa. Pihalla tehtiin heti hienosti pisut ja sitten oli vuorossa tutustuminen karvasetiin. Otin pojat yksitellen hihnassa etupihalle. Aluksi Kittyä pelotti melkoisesti, mutta nopeasti se oli jo tutkimassa että ketäs nämä karvakkaat ovat. Ei kuitenkaan käynyt heti poskivilloihin roikkumaan, vaan piti turvallisen välimatkan. Äitini jäi nukuttamaan Kittyn, kun minä käytin karvikset pikalenkillä n. puoli tuntia ja palatessani Kitty nukkui, mutta heräsi sitten oven kolaukseen. Käytiin reppaasti takapihalla pissalla ja nyt isot pojat eivät enää pelottaneet juurikaan. Sisällä se riekkui ja oli kovasti tutustumassa joka paikkaan. Alkuilta kului vähän levottomasti sisällä kotiaskareiden parissa (Kitty seurasi kovasti mukana) tai sitten ulkona riekkumalla. Pidin sen vielä ulkona Maijan ohjeistuksen mukaan hihnassa, kun ovat kuulemma niin rohkeita ettei tiedä minne se saattaisi livistellä, kun ei ole vielä leimautunut minuun. Meidän aidanraosta se vielä karkuun mahtuisikin, mutta ei sillä vielä näyttänyt sellaisia elkeitä olevan. Reippaasti se oli pihalla poikien joukossa, kerran pelästyi Nukaa, joka ärähti aika kovastikin luunsa perään, mutta nopeastipa tuo noista toipuu. Tai kyllä se selvästi vähän varoo poikia, mikä sinällään on ihan hyväkin, ei heti ole poskivilloissa roikkumassa!
Kittyn "hoitotäti" kävi moikkaamassa ja toi samalla meille pienen pentupannan ja hihnan, kiitos! Hakureissulla oli mukana Nukan näyttelyhihna, mutta se löystyy eikä siten kovin suurella varmuudella pysy kunnolla päässä, mutta nyt meillä on kunnon hihna ja panta lainassa. Poikien vermeistä kun ei tällä tirriäiselle ole... Kun kaveri tuli ja soitti ovikelloa, nostivat karvapojat normaalin kumean ovikellohaukun, jota Kitty kyllä melkoisesti hätkähti ja sen jäkeen vähän aikaa noita katseli varovaisesti etäältä, mutta eiköhän se pian tuohonkin totu, toivottavasti ei ala haukkukuoroon mukaan...
Kaikki tarpeet on toistaiseksi tehty ulos, hieno homma! Ruokaa se vähän nirppi, ehkä puolet söi ja sitten rauhoittui tuohon vireeni sohvalle pää sylissäni (ihana sylikoira!), kun itse lopulta rauhoituin paikoilleni koneen ääreen. Kun meinasin käyttää karvapojat iltapissalla, alkoi heti kitinä kun meinasi jäädä yksin, joten otinpa sen sitten mukaan - ensimmäinen "lenkki" kolme koiraa hihnassa, melkoista hulinata. Tai eihän siinä muuten, mutta kun tuo yksi säntäili ihan joka suuntaan. Sitten mentiin vielä pihalle, ihan hirveitä hepuleita. Nuka ei ihan meinaa ymmärtää eikä sallia noin äkkiliikkeistä otusta. Jasu ottaa asiat paljon iisimmin, rauhallinen murina saa Kittyn perääntymään.
Kovasti se haluaisi taas viereen sohvalle, ei millään meinaisi pysyä lattialla ja ihan jalkoihin käy sitten makaamaan. Saapas nähdä miten yö menee, lattialle en kyllä aio suostua nukkumaan - ei mulla ole patjaakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti