Silmän sarveiskalvohaavasta huolimatta lähdimme perjantaina ESPYn hälyleirille Inkooseen. Olin tosin ilmoittanut, että ainakaan perjantain Kit ei treenaa. Perjantain ohjelmassa olikin hälytreenin tyyppiset treenit hälykoirille, jossa itse toimin kartturina kahdellekin koirakolle, ja treenien päätteeksi iltapimeässä Kit olisi saanut pienen etsinnän, jos olisi ollut työkunnossa. Ei siis suurta menetystä.
Lauantain ohjelmassa oli 7 tunnin ja n. 15km:n patikointi, suunnistamista ja rastitehtäviä. Meidän ryhmässä oli 4 henkeä ja 5 koiraa, jotka tulivat toimeen loistavasti. Otin Kitin mukaan, koska en uskonut lenkkeilyn haittaavan silmää, vaikka se toki kaahasikin "satalasissa". Retkeilyn ajan koirat saivat olla vapaana suurimman osan matkasta. Alkutaipale sujui melkoisen vauhdikkaissa merkeissä ja lyhyillä tauoillamme koirat riekkuivat ja leikkivät keskenään, mutta 3. rastin jälkeen ne alkoivat selvästi käyttää tauot hyväksi lepäilyn merkeissä.
3. rasti oli ainoa missä koirat pääsivät varsinaisesti osallistumaan tehtävään, eli esine-etsintää. Kittykin löysi 2 esinettä, tosin hieman vahingossa, mutta löysi ja tiesi mitä niillä tehdä, eli toi minulle. 3. rastin jälkeen siirryttiin pieni matka autossa, tarkoituksena harjoitella tiukkaan pakattuna matkustamista. Kitty oli takakontissa 3:n muun koiran kanssa, ja hyvin sujui.
Viimeisen rastin jälkeen majoitukseen talsiessamme yritimme etsiä perjantain treeneistä tien varren rinteeseen jäänyttä lippistä. Kittyäkin lähettelin etsimään, mutta lopulta kukaan ei lippistä löytänyt. Vähän on vielä kesken meidän esine-etsintätreenauksen aloittaminen. Siinäkin pitäisi ryhdistäytyä.
Sunnuntain ohjelmassa oli rakennus- ja pihapiirietsintää, kun vesistöetsintä ei tällä kertaa toteutunutkaan. Ensin yhdessä paikassa kaksi kierrosta: ensin aitta ja navetta, sitten kellari ja kaksikerroksinen aitta. Kit oli aivan loistava, se työstää hienosti ja ratkaisee itse, jos vaan muistan pysyä hiljaa. Lounaan jälkeen tehtiin vielä majapaikassa pihapiirietsintä. Tällä kertaa en tiennyt missä maalimiehet oli, ja yhdessä välissä tuli hetkeksi pieni epäilys "entä jos se meni kiireessä ohi"... mutta ei, se oli taas aivan superloistava.
Illan hakutreenien rasitus jätettiin kuitenkin väliin, parantukoon silmä nyt kunnolla. En enää huomannut haavaa, kun katsoin lampulla. Pupilli on iso musta, kun tipat sen laajentavat, joten vaikea sanoa kunnolla miten paraneminen on edennyt. Mutta eiköhän se ole aika hyvässä kunnossa jo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti