Silmäpeliä

Paimenkoira-Siwwi
Eilen oli tokotuurauksemme toinen ja viimeinen kerta Riitta Jantunen-Korrin opeissa. Tällä kertaa vuorossa oli yksityisopetus, johon valittiin kaksi liikettä. Valitsin seuraamisen ja liikkeestä seiso.

Seuraaminen: Tein ilman namia, pieni nostatus "heitä voltti"-leikillä (Kit jahtaa hulluna kättäni, ja vetää ympyrää paikallaan käden ympäri...jep, järkevää...) ja hommiin. Alku oli seilaamista, se ei meinannut ottaa kunnolla kontaktia vaan istui kyyryssä ja tuijotti eteenpäin (tästä hieman lisää myöhemmin) ja liikkeelle lähdettäessä tiputti taas uudestaan hetkeksi. Parilla vinkillä sain sen lopulta kunnolla kontaktiin ja seuruukin alkoi sujua paremmin. Käännöksissä se hukkui hetkeksi. Riitan kommentit, että tosi hyvän näköistä, vähän se seilaa ja siihen auttaa että itse rytmitän omaa liikettä tasaisemmin etenkin käännöksissä, joissa voi vielä vähän jopa imuttaa namilla. Kysyin vireestä ja palkkaamisesta, että namilla, lelulla vai tuolla kädellä (nousi mieleen, kun se on niin hulluna siihen käden jahtaamiseen ja "heitä voltti"-leikkiin). Riitta suositteli namia kesken seuruun ja lopussa, ja sitten kunnon vapautus lelulle. Hän näki Kitissä "yllättävän paljon paimennustaipumusta". Se on se silmä, joka saa Kittyn vaanimaan ja hiipimään lelupalkan kanssa. Daa! Tämä oli nyt jo kolmas kerta, kun kokenut ihminen bongaa Kittyn silmän. Ja siitä muodostuu tämä ongelmamme lelupalkan kanssa. En siis ole turhaan tuskaillut asian kanssa tokossa. Namilla nousee ylös ja on paremmin kontaktissa, lelu saa sen hiipimään ja painumaan paimennusasentoon alas, juurikin mm. se kyräily/kyykkiminen seuraamisenkin alussa.
Pitäsikö sitä sitten oikeasti viedä lisää lampaille, jos kerran taipumukset näkyvät tokossa asti?

Liikkeestä seiso: Näytin ensin kohti tulevana, Kit on oppinut siihen tosi hienon pysähdyksen, hyvä ja jämäkkä! (vaikkei olla kolmea kertaa enempää edes harjoiteltu...) Eli ensin sei-käsky ja pieni odotus ennenkun pallo edes lentää, kestää sen jo hyvin. Sitten niin, että kuljetaan samaan suuntaan. Tämä aiheutti voimakasta hiipimistä seuraamisessa taas, kun pallo oli kädessä. Jos itse pysähdyn ja käännän rintamasuuntaa, pysähtyy kyllä, muuten lyö maihin. Tässä pitäisi siis aloittaa vielä niin, että en käänny/pysähdy yhtään, vaan heti käskyn tultua lentää pallo. Jep.

Luoksepäästävyys: Lopuksi otettiin ryhmäliike kokeenomaisesti. Riitta kävi kääntymässä koiran edessä luoksepäästävyydessä. Kit oli hienosti kontaktissa (kehuin sitä kyllä, ja palkkasin), kunnes Riitta tuli ja ojensi kättä ei-kosketusetäisyydelle. "Heh, sehän nuolasi minua" No niin nuolaisi, oraalifiksaatio, kuten Linda sanoi. Kai se nyt nuolaisee, jos joku ihan tarjoaa kättä sitä varten!

Paikallaolo: Kit meni omasta käskystä kyllä, mutta vähän hitaasti, ja puoliksi lonkka-asentoon, tai ainakin hieman mutkalle. En korjannut. Menin n. 20m päähän, pysyi hyvin paitsi kun viereiset koirat nousi ja niitä komennettiin ja palkattiin kokoajan, niin näistä Kit sitten otti paineita sen verran, että se yhdessä välissä ryömi ihan pikkaisen eteenpäin. Yritin pienillä käsimerkeillä viestittää pysymään paikallaan, ja kehuin kun pysyi, ja kävin sitten jonkun ajan päästä välipalkkaamassa. Loppu hyvin.

Itsenäisesti tehtiin tunnaria. Mikä tunnari, mä tuon nää kaikki kapulat täältä!... jep. Ei se enää osakaan sitä. Omaa kyllä tuo, mutta jos sen laittaa vieraiden sekaan, ei tiedä mistä on kyse. Pitänee siis harjoitella?

Metallinouto, ihan hyvä, mutta sama hidas palautus kun normaalissa. Kysyin tunnin lopussa vielä noudon vauhdista, ja Riitan kommentti oli, että pallopalkka ei välttämättä toimikaan silmäkoiralla, joten jos ei heti ala edistystä tulla, kannattaa miettiä aiheuttaako pallo päin vastoin silmän heräämistä ja hiipimistä. Sitten pitää ottaa vaan namit peliin, esim lihapulla. Tai luovutukseen asti, ja siitä sitten superpalkka. Kyllähän se joskus jo laukkailikin, kun heittelin palloa taa, mutta pitäis ehkä treenata sitäkin lisää?

Ruutu meni hyvin, tein pari pallolla ja sitten kaksi kertaa näyttöruutuna, niin että pallo lensi ruutuun heti, kun koira sinne ehti. Hyvä.

Luoksetulo hyvä, otan sen nyt suoraan sivulle, koska se eteentulo oli ihan peestä. Opetellaan se sitten joskus, jos pk-kokeisiin mennään.

Seuraamista tein vielä erikseen itsekseni, ja oli kyllä tosi hyvää namin kanssa.

Riitta kommentoi Kittystä, että näyttää tosi hyvältä, millon mennään kokeeseen. Juu, no ei ihan vielä! Varmuutta ja kestoa joka asiaan. Pitäisi ehkä treenata ja eritoten häiriössä.

Riistakoira-Siwwi
Se jäljestää kauheesti, riistaa. Kaksi kertaa on pupu lähtenyt nenän eestä. Ekalla kerralla Kit jäi katsomaan perään aivan lamaantuneena. Toisella kerralla se lähti perään metri pupun takalistosta, mutta yksi karjaisu riitti, lopetti ja tuli pois. Oravia se jäljestää joka aamu lähipuskassamme. Yksi aamu taisi olla aika liki, kun meni aivan sekaisin, yritti kiipeillä puihin ja haukui kimeää epätoivoista huutohaukkua. Täytyy kyllä tunnustaa, että vähän (ja vähän enemmänkin) lietsoin sitä siihen ;D Sen jälkeen se on oppinut "kurren" ja "missä kurre"-kysymys aiheuttaa kelpin terästäytymisen äärimmilleen ja se tohottaa ympäri pihaa häntä pystyssä etsien kurrea.
Nurmikonleikkuun yhteydessä se paimensi silmä kovana sammakonpoikasia. Häntä heiluu ja Siwwi tuijottaa. Siili-Silmäkoira. Pieni paimeneläin!